Ovatko ortodoksit mukana vappuna ns. Jeesus-marsseilla? Niitä mainostetaan "yhteiskristillisinä" jossa on mukana ihmisiä kirkkokunnasta riippumatta.
Vuosien varrella olen keskustellut tästä marssista tuttavien ja ystävien kanssa, ihan tavallisten, ei mitenkään uskovaisten ihmisten ja kaikkien mielipide on tämä: aivan hirveää, nimeä myöten!
Vuosien varrella olen keskustellut tästä marssista tuttavien ja ystävien kanssa, ihan tavallisten, ei mitenkään uskovaisten ihmisten ja kaikkien mielipide on tämä: aivan hirveää, nimeä myöten!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kieltämättä minuakin tökkii tuo Jeesus-marssi -nimitys. En osaa sanoa onko ortodokseja vapun marssilla mukana, ehkä yksityisinä ihmisinä, mutta tuskin kirkkomme virallisesti siellä marssii. Tietynlaisia "Jeesus-marsseja" ortodoksisen kirkon perinteeseen kyllä kuuluu, nimittäin ristisaattojen muodossa. Pienimmillään ristisaatto kiertää kirkon, pisimmät ristisaatot kulkevat kaupungista toiseen Kristuksen ilosanomaa julistaen. Jeesus-marssin ja ristisaaton ero lienee hengessä ja perinteessä: Jeesus-marssi on riehakas kulkue, ristisaatto on harras jumalanpalvelus kirkon seinien ulkopuolella. Ainakin sen tulisi olla. Haastankin tässä kaikki praasniekanviettäjät keskittymään ristisaatossa rukoukseen ja lauluun, ei kavereiden kanssa lörpöttelyyn.
Voisi olla ihan hyvä juttu, jos vapunpäivänä esimerkiksi Helsingissä järjestettäisiin ristisaatto keskustan halki tuntia, paria ennen Jeesusmarssia.
"Ovatko ortodoksit mukana vappuna ns. Jeesus-marsseilla? "
EIVÄT. Ainakaan toivottavasti.
Protestanttisten lahkolaisten toimintaa, johon täytyy tehdä selvä pesäero.
Pelkkä nimikin on ällöttävä ja minusta rienaava.
"Ei jokainen, joka sanoo 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan..."
Marssi on kehittynyt yleiskristillisyydestä enemmän tuonne helluntailaisuuden suuntaan. Luterilaisesta kirkosta näyttävät mukana olevan mone nuoret kapinalliset. Ei se taida enää olla meidä kirkon jäsenille sopivaa.
"Ovatko ortodoksit mukana vappuna ns. Jeesus-marsseilla? Niitä mainostetaan "yhteiskristillisinä" jossa on mukana ihmisiä kirkkokunnasta riippumatta."
Marssit ovat tiettävästi enintään yhteisprotestanttisia. Ortodoksit eivät ole protestantteja. Tottakai protestantit voivat esittää näistä marsseista mitä tahansa väitteitä. Sellainen kuuluu protestantismin perimmäiseen luonteeseen, joka koostuu protestista Jumalan pyhää kirkkoa vastaan.
Pyhien apostolien 10. sääntö ilmaisee, ettei kirkon jäsenen ole luvallista rukoilla kirkon yhteydestä erossa olevien, esim. protestanttien, kanssa.
Ortodoksien pitäisi vetäytyä pois kaikesta ekumeeniseta toiminnasta ja keskittyä omiensa ja muiden ortodoksien asioiden hoitamiseen. Miten Suomen ortodoksinen kirkko on muistanut niitä tuhansia Suomessa asuavia tai täällä kyläilemässä olevia ortodokseja, jotka viettävät nyt pääsiäistä? Tulevatko he turhaan kolkuttamaan suljettujen kirkkojen portteja? Ainakin Helsingissä pitäisi olla heille jotain tarjottavana.
Helsingissä toimii kaksi moskovan alaisuudessa olevaa seurakuntaa jossa on tänä yönä palvelus!!!
Ai "kristitty" vastustat kristittyjen yhteistä tapahtumaa, jolla tuodaan uskoa näkyväksi yhteiskunnassa? Aika kristillistä tosiaan. Tuolla marssilla protestoidaan korkeintaan maalistumista vastaan.
Sanopas elätkö sinä kaikkien sääntöjen ja kanonien mukaan? Tunnetko edes niitä kaikkia?
Tuli mieleen erään Jeesuksen "vuorisaarnaksi" kutsuttu puhe, jossa hän KÄSKI mm. seuraavaa: "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois". Ja vielä: "Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois". Mieleen ei tule nyt kuin Origenes, joka noudatti käskyä - me muut vaan tehdään kompromisseja ja valitaan kivat palat uskosta.
Sanopas "kristitty", ovatko nämä vain vertauskuvia kun taas valikoimiasi sääntöjä tulee noudattaa kuten tuota ekumenian vastaista nykytilanteen (kirkko pirstoutunut kirkkokunniksi) kannalta käsittämätöntä kieltoa (eiköhän tuo lähinnä tarkoita kirkon yhteydestä erotettuja sinä aikana, kun nämä ovat erossa ja hereetikkoja eikä nykyisen tilanteen muita krist. kirkkoja)?
Se on kuulkaa sillä tavalla, että jokainen kirkko - myös ortodoksinen - soveltaa oppia ja sääntöjä ajassa ja aikaan. Raamatunlauseiden tai sääntöjen mättäminen korvasyyhyn mukaan keskustelun mausteeksi on turhaa. Kuten Raamattua, myös muitä ikiaikaisia sääntöjä tulkitaan vääjäämättä tässä ajassa ja tässä tilanteessa. Joka muuta väittää, on Mar Sarugin termistöä käyttäen "hupsu" ja hurmakenki. Tätä soveltamista kutsutaan joskus "tulkinnaksi", toisella kertaa "ekonomiaksi".
Jeesus-marssi on maailmanlaajuinen kristittyjen yhteinen rukoustapahtuma, joka kulkee aikavyöhykkeittäin maapallon ympäri. Se sai alkunsa Englannista v. 1987, jolloin yli 15 000 ihmistä kokoontui kaduille rukoilemaan. Sieltä se on levinnyt lähes kaikkiin maailman valtioihin. Suomeen tapahtuma saapui v. 1992. Vuoden 2000 Jeesus-päivä keräsi yli 10 miljoonaa kristittyä marssimaan yhtäaikaisesti yli 200 eri maassa.
Ensimmäisestä Jeesus-marssista lähtien on yli 40 miljoonaa kristittyä ollut mukana maailmanlaajuisella Jeesus-marssilla. Jeesus-marssi ei ole mielenosoitus mitään vastaan, vaan se on yhteinen rukouspyyntö, että Jumala siunaisi ihmisiä.
Tänä vuonna vappujuhlaan odotetaan 3000 - 5000 osanottajaa. Tapahtumaan kuuluu perinteinen Jeesus-marssi, joka Helsingissä toteutetaan 12. kerran.
En ole nähnyt yhtään kertaa kyseistä tapahtumaa enkä aio osallistua siihen, mutta en ymmärrä sitä, miksi asia tyrmätään suoralta kädeltä. Hyvää minusta on joka tapauksessa se, että tapahtuma on yhteiskristillinen. Miten tapahtuma voisi olla nimeä myöten hirveä? Mitä vikaa on sanassa Jeesus-marssi?
on osallistunueet jeesusmarssiin tampereella joskus kun nykyinen arkkipiispa Leo oli stadin metropoliitta.
sen kummemmin. Monet ihmiset kokevat tuon sanan ja tapahtuman jotenkin kummallisena, ristiriitaisena ja kuten täällä sanottiin, rienaavana.
En ole ortodoksi, joten puhun vain omista mielikuvistani. Minusta tuo nimi on saman veikkanen kuin erilaiset J- tarrat ja paidat ja mainokset...en voi mitään, mutta näen punaista, kun näen tuollaisia. Ihmiset tämän takana ovat tietenkin ihan vilpittömiä, enkä tahdo ketään syyttää tai syyllistää. Mutta tässä tulee sellainen tunne, että ensinnäkin turhaan lausutaan Hänen nimeänsä, sitten koko uskonasia on kuin helppoheikkien markkinahumua, aivan kuin kaikki olisi sallittua.
Missä on hartaus, pyhyys, rauha, kunnioittava käytös?
Tiedän toki, että iloisessa joukkotapahtumassa tunnelma nousee ja varmasti oma usko tällaiseen vahvistuu, mutta en vain pysty tätä käsittämään, ja kuten sanoin, en ole ainoa. Monet sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole karismaattisissa liikkeissä mukana, ovat olleet melko närkästyneitä tällaisesta marssista.
Emme me Jeesus-marssia tyrmää, emme vain koe tarvetta osallistua siihen, täällä jo edelläkin mainituista syistä. Kas, meillä on jo RISTISAATTO-niminen, kirkon perinteeseen kuuluva kulkue.
Lienee syytä täsmentää, mikä ero on ekumeenisella ja yhteiskristillisellä tapahtumalla. Ekumeeninen on kaikkien kristittyjen yhteinen, mutta yhteiskristillinen vain protestanttisten kirkkojen yhteinen tapahtuma. Ortodoksiselle spiritualiteetille on täysin vierasta
Jeesus-marssin tyypinen toiminta, joka on leimallisesti läntinen ajatus.
Eiköhän yhteiskristillinen käytännössä tarkoita sellaista tapahtumaa, johon osallistuvat karismaattisuuteen kallellaan olevat kristityt kaikista kirkoista. Eikös tämä "karsimaattisuus" liikkeenä ole aika paljon lännen keksintöä eli ei ihme, että "Jeesus-marssi" on vieras ortodokseille (karismaattisia katolilaisia saattaisi periaatteessa olla mukana).
Itse koen tällaisen marssimisen myöskin luterilaiselle spiritualiteetille vieraana. Tällaisissa sinänsä hyvissä tapahtumissa ongelma on se, että pyhä muuttuu profaaniksi. Aikaisemmin jo mainitut Jeesus-tarrat, Jeesukselle taputtaminen (tällaistakin olen nähnyt) tai Vatikaanin matkamuistomyymälän silmää iskevä kiiltokuvajeesus ja Jumalanäiti-avaimenperä kaikki syövät pyhän kokemusta. Jeesus Kristus ei ole "meidän Jesse".
"Aikaisemmin jo mainitut Jeesus-tarrat, Jeesukselle taputtaminen (tällaistakin olen nähnyt) tai Vatikaanin matkamuistomyymälän silmää iskevä kiiltokuvajeesus ja Jumalanäiti-avaimenperä kaikki syövät pyhän kokemusta. Jeesus Kristus ei ole "meidän Jesse"."
Ja milläköhän auktoriteetilla sinä näitä voit määritellä? Se, että nämä mainitsemasi kuvat eivät vastaa sinun subjektiivista Jeesus-kuvaasi, ei varmaankaan sido Jeesusta itseään.
Jokaisen Kristus-kuva on henkilökohtainen. Minäkään en pidä muovista Jeesuksista tai Jeesusavanperistä. Jos joku pitää enemmän neonvärisestä Kristuksesta kuin ikonien hillitystä Vapahtajasta, se on hänen valintansa, mutta antakaa meidän vanhojen pitää vanhat kuvamme.
No totta kai. Myös itse vierastan ei-klassisia Jeesus -kuvia, mutta siitä huolimatta en pidä itseäni oikeana henkilönä määrittelemään sitä, millainen "on oikea Jeesus" -kuva. Paimenella kun on niin monenlaisia lampaita.
Joo ja lampailla on monenlaisia paimenia. Samasta Jeesus-henkilöstä riittää moneen lähtöön ja monelle katraalle aina Jehovantodistajista lähtien. Mutta kuten sanoit, Jeesus-kuvia on monia emmekä me voi määritellä oikeaa kuvaa. Näin se relativismi ui tähänkin keskusteluun. Eli saattaapa se Jeesus olla yhdelle naapurin Jesse, toiselle Jeesus-guru, kolmannelle vallankumoustaistelija ja jollekin Jumala. Kaikki ovat jeesus-kuvia, jotka toteamme näin hyväksytyiksi.
Uskallan siltikin väittää, että pyhän tunteen olemukseen kuuluu eräänlainen kuinnioittava etäisyys (jumalanpelko?). Siksi kai kunnioitamme ja palvomme Kristusta eukaristiassakin niin tavattomasti. Näissä mainituissa esimerkeissä tuo etäisyys katoaa. Ristisaatossa ei.
"Uskallan siltikin väittää, että pyhän tunteen olemukseen kuuluu eräänlainen kuinnioittava etäisyys (jumalanpelko?). Siksi kai kunnioitamme ja palvomme Kristusta eukaristiassakin niin tavattomasti. Näissä mainituissa esimerkeissä tuo etäisyys katoaa. Ristisaatossa ei."
Hyvin kiteytetty, juuri näin ajattelisin itsekin.
Olen ollut kolme-neljä kertaa mukana marssilla, mutta tapahtuman säövy on muuttunut tuonen kristillisyyden kaupallistamisen suuntaan.
..olleeni Jeesus-marssilla useamman kerran. Ja olen ortodoksi. En nää ristisaatossa ja Jeesus-marssissa juuri eroja. Rukoussaattoja molemmat ; )
Helsingissä oli 2003 puhumassa seurakuntamme kirkkoherra. 2004 oli puhujana Tapiolan pappi. Mutta tänä vuonna ei kirkkomme edustajaa enää näkynyt.
Järjestysmiehet karkoittivat kulkueesta yhden ikonimallisen ristin. En päässyt kysymään miksi. Mutta henki vaikutti sellaiselta, etten osallistunut itse marssiin.
Satuin itsekin sattumalta paikalle, kun marssi ohitti Kauppatorin ja sillä kohdalla siinä oli kyllä ainakin vielä yksi ikoniristi mukana. Menin katsomaan perässä Senaatintorin tilaisuutta, ja siellä en enää sitten nähnyt kyseistä ristiä. Olisiko se ollut joidenkin militanttiprotestanttien mielestä "kuvainpalvontaa"? ;)
Jeesus-marssi on tietysti myös tietynlainen ristisaatto, ja hyvää siinä on ainakin se, että kristinuskoa tuodaan edes jotenkin näkyville kaupunkikuvassa. Mutta itse en tuntenut olevani kotonani sen ilmapiirissä.
Jeesus-marssihan on periaatteessa brändätty tuote, jonka juuri tietynlaiset karismaatikot ovat ottaneet omakseen. Tämä näkyy ennen kaikkea tapahtuman musiikkiperinteessä, joka sisältää yksinomaan amerikkalaistyylisiä hengellisen sodankäynnin lauluja. Vaikka tapahtumaa on kuinka takavuosina markkinoitu ekumeenisena, on sisältö otettu yksinomaan yhdestä suunnasta.
Itse ajattelen, että Jeesus-marssi lähestyy magiaa. Sen tausta-ajatteluhan perustuu löyhästi Jerikon valtaukseen. Marssilauluissa puhutaan mm. siitä, kuinka "askel askeleelta käymme, maata haltuun otamme, rukous on aseenamme, sortuu muurit edestämme - alas alas alas..." Tuossa "alas alas alas"-kohdassa vielä poljetaan maata. Kyse on ikäänkuin jonkinlaisesta hengellisestä voimannäytöstä, jonka kautta valloitetaan maata Saatanalta Jeesukselle. Siis eräänlaista menestysteologiaa, jossa tällaisten maneerien ajatellaan vaikuttavan hengelliseen todellisuuteen.
Jotain kai tapahtuman hengestä kertoo sekin, että kun takavuosina olin kerran marssilla mukana (silloin kun sitä markkinoitiin avoimemmin ekumeenisena), totesi eräskin henkilö minulle nähtyään teolgihaalarini olevansa yllättynyt, että teologisessa tiedekunnassakin on vielä uskovia.
Tässä vielä yksi linkki asiaan liittyen. Lähdesivustoon kannattaa kuitenkin suhtautua terveellä kriittisyydellä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/jeesusmarssi.htm