Teokraattinen sodankäynti - onko se väärin?

Ihmiset saadaan tekemään moraalisesti ja eettisesti kyseenalaisia asioita vakuuttamalla heidät ensin siitä, että teot ovat todellisuudessa oikein. Yksi keino tähän on antaa asioille tai teoille uusi nimi. Teokraattinen sodankäynti kuulostaa ylväämmältä kuin valehtelu, vaikka sisällöltään ne ovatkin pitkälti samoja asioita. Teokraattinen sodankäynti ei ole laajalti käytössä oleva sanapari, vaan se on hyvin ominainen Jehovan todistajien uskonnolle, joten uskontoon kuuluville se tuntuu "omalta" ja uniikilta, eikä sillä ole maailmallisia kytköksiä. Se on puhdas konsepti. Työkalu, jolla suojellaan Totuutta.

Kaikki eivät ansaitse kuulla totuutta. Joskus todenpuhuminen saattaa vahingoittaa järjestön imagoa. Vika ei ole järjestön opeissa tai tavoissa, vaan ulkopuolisten kyvyttömyydessä ymmärtää niitä. Ulkopuoliset eivät ole valmiita Totuuteen. Nämä ovat tilanteita, joissa teokraattista sodankäyntiä harjoitetaan. Optimaallisin tapa tähän on antaa vastauksia, jotka teknisesti ottaen eivät ole valetta, mutta johtavat kysyjää harhaan ilman, että hän itse sitä tajuaa. Mikäli kiusallisesta aiheesta esitetään monitulkintainen kysymys, on järjestön imagolle edullisempaa olla kysymättä tarkennusta ja tulkita kysymys siten, että se palvelisi järjestön imagoa mahdollisimman hyvin.

Veikko Leinonen on antanut tästä hyviä esimerkkejä. Toimittajat ovat kysyneet Leinoselta, harjoittavatko Jehovan todistajat karttamista. Todellisuudessa Vartiotorni-järjestöllä on eri karttamisohjeistukset erotetuille/eronneille kuin jäsenille, jotka eivät vain ole aktiivisia. Mutta koska toimittaja ei kysymyksessään ole selventänyt, kummasta ryhmästä hän puhuu, voi Leinonen tulkita kysymyksen mieleisellään tavalla. "Emme karta", kuuluu Leinosen vastaus ja se on jokseenkin totuudenmukainen vastaus, mikäli kyse on epäaktiivisista jäsenistä. Erotettujen/eronneiden kohdalla vastaus olisi valhe. Mikäli Leinonen joutuisi vastauksestaan tilille, hän voisi vedota siihen, ettei toimittaja puhunut eronneista tai erotetuista jäsenistä kysymyksessään, joten hän ei teknisesti ottaen ole valehdellut vastauksessaan. Leinonen kuitenkin ymmärtää näiden kahden ryhmän eron ja olisi voinut helposti antaa tarkemman vastauksen, mutta koska hän ymmärtää todenpuhumisen tässä tilanteessa vahingoittavan järjestön imagoa, hän päätti hyödyntää kysymyksessä ammottavaa porsaanreikää.
Järjestön ulkopuolisessa maailmassa tällaista kutsuttaisiin vähintäänkin harhaanjohtavaksi vastaukseksi. Sitä voitaisiin pitää älyllisenä epärehellisyytenä. Se olisi tiedon pimittämistä. Järjestön sisällä tämä sama harhaanjohtava käytös kantaa nimeä teokraattinen sodankäynti. Kyseenalainen käytösmalli on laitettu uuteen käärepaperiin ja annettu sille uusi nimi, joka luo illuusion siitä, että kyseessä olisi eri asia. Teokraattinen sodankäynti rakentuu sille perusajatukselle, että tarkoitus pyhittää keinot.

Sosiologi Janja Lalich ja psykologi Michael Langone mainitsevat tämän olevan yksi kulttien tunnusomaisista piirteistä:
"The group teaches or implies that its supposedly exalted ends justify whatever means it deems necessary. This may result in members participating in behaviors or activities they would have considered reprehensible or unethical before joining the group (e.g., lying to family or friends, or collecting money for bogus charities)."
Suom:
"Ryhmä opettaa tai antaa ymmärtää, että sen päämäärät oikeuttavat kaikki keinot, joita se pitää tarpeellisina. Tämä voi johtaa siihen, että jäsenet osallistuvat käyttäytymiseen tai toimintaan, jota he olisivat pitäneet tuomittavana tai epäeettisenä ennen ryhmään liittymistä (esim. valehteleminen perheelle tai ystäville tai rahan kerääminen vääriin hyväntekeväisyysjärjestöihin)."
Lähde: http://cultresearch.org/help/characteristics-associated-with-cults/