Jos natsit olisivat voittaneet Euroopassa sodan, niin minä luulen kuinka Olavi Paavolainen olisi ollut kukkona tunkiolla Suomen johtavien natsien ideologisessa kaartissa.
TÄSTÄ JÄSENYYDESTÄ PUHUTAAN HARVEMMIN:
"Joulukuussa 1940 Pennanen haki yhdessä Olavi Paavolaisen kanssa Teo Snellmanin johtaman Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön jäsenyyttä, mutta häntä ei hyväksytty taustaan liittyvän epäluulon vuoksi. Lyhyen fasismin kanssa flirttailun jälkeen hän palasi kommunismiin."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jarno_Pennanen
Paavolaisen liikut politiikan saralla oli laidasta laitaan ja loppuvuotensa hän asui Hertta Kuusisen kanssa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Olavi_Paavolainen
Suomalaissosialistinen Työväen Puolue
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomalaissosialistinen_Työväen_Puolue
TÄSTÄ JÄSENYYDESTÄ PUHUTAAN HARVEMMIN:
"Joulukuussa 1940 Pennanen haki yhdessä Olavi Paavolaisen kanssa Teo Snellmanin johtaman Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön jäsenyyttä, mutta häntä ei hyväksytty taustaan liittyvän epäluulon vuoksi. Lyhyen fasismin kanssa flirttailun jälkeen hän palasi kommunismiin."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jarno_Pennanen
Paavolaisen liikut politiikan saralla oli laidasta laitaan ja loppuvuotensa hän asui Hertta Kuusisen kanssa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Olavi_Paavolainen
Suomalaissosialistinen Työväen Puolue
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomalaissosialistinen_Työväen_Puolue
Vastaukset 21
Vanhimmat
Opportunistina haistoi tuulet ja meni minne nokka näytti.
Ikuinen häpeä vain jäi...
Kovasti oli hakaristia kirjan kannessakin!
Saksan ihailu oli ihan älytöntä sen sinne suuntautuneen reissun jälkeen.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3:u8a9b7bb0-dfe4-4f01-aaf1-c8c5205d4789
"Kovasti oli hakaristia kirjan kannessakin!"
Mutta se teos vain ei ole sisällöltään ihan sitä mitä kirjasampon tekstissä mainitaan. Kirjan noin 350 sivusta kutakuinkin koko ensimmäinen puolisko on omistettu Hitlerin ja Mussolinin sijaan inkojen historialle, todelliselle ja vähemmän todelliselle sellaiselle. Paavolainen näyttäisi jopa välillä osoittavan enemmän sympatiaa inkojen yhteiskuntajärjestelmää kohtaan kuin noiden edellä nimettyjen herrojen.
Paavolainen muuten jäljittää hakaristiään Tiwanakun raunioihin, jossa hän dippaa sormeansa lyhyesti ihan toiseen kirjallisuusgenreen, joka lähti lentämään vasta juuri hänen kuolemansa jälkeen. Hän maalailee lukijalle kielikuvia tuntemattoman supersivilisaation saavutuksista ja puoli huolimattomasti pudottaa seuraavan hymyilyttävän helmen:
"Huimaavan pitkiä aikoja on Tiahuanacu ollut kuolleena, niin koskemattomana, kuin sen monoliitit olisivat pudonneet toiselta taivaankappaleelta. Eivät edes inkat tietäneet mitään sen syntymästä."
-Paavolainen. Risti ja hakaristi, 22. (1938)
Tuo ei lähtenyt mihinkään Paavolaisen käsissä, mutta kolmea vuosikymmentä myöhemmin eräs suurempaa julkisuutta saanut heppuli otti asiasta kopin ja tekee vielä tänäänkin aika hyvin rahaa uudella genrellä:
"Eräs Etelä-Amerikan arkeologisista ihmeistä on Tiahuanacon yhdestä kivestä veistetty aurinkoportti: kolmen metrin korkuinen ja neljän metrin levyinen jättiläisveistos. Tämän kivityön paino arvioidaan noin kymmeneksi tonniksi. Neljäkymmentä neliömäistä hahmoa vartioi kolmena rivinä olentoa, joka esittää lentävää jumalaa. Mitä kertoo taru Tiahuanacon salaperäisestä kaupungista?
Se tietää kertoa kultaisesta avaruuslaivasta, joka saapui tähdistä..."
-Erich von Däniken. Vieraita avaruudesta, 38. (1968)
Ei mikään savuava ase ideavarkaudesta, mutta kenties Paavolaisen syntilistaan voidaan nyt lisätä natsismin ja romantisismin lisäksi myös kvasi-muinaisastronautismi. Mikäli hän olisi elänyt muutaman vuoden pitempään, kenties Paavolainen olisi voinut vaatia kruunausta genren isäksi.
///MeAgaln
Tuossa kirjassa haukutaan Hitleriä ja natseja koko ajan ihan länsimaiden tyyliin. Myös kirja Kolmannen valtakunnan vieraana on aika kylmä natseja kohtaan. Vasemmistolle sekin oli liikaa ja siksi Paavolainen on edelleen natsimyötäilijän maineessa
Paavolainen teki myös matkan Neuvostoliittoon enen sotia. Oli kiinnostunut totaalitarismista ja tutki sitä, ensin matka Saksaan ja sen jälkeen NL:toon.
Tästä aiheesta on kirjoitettu lukuisissa Paavolainen -elämäkerroissa. Kirja matkasta Neuvostoliittoon jäi tekemättä syttyneen sodan vuoksi.
Joo.Mutta kyllä Lähtö ja loitsu ja Kolmannen valtakunnan vieraana ovat ihan lukemisen arvoisia.
Kunnon opportunisti se oli. OP kirjoitti Synkkää yksinpuhelua suoraan Päämajan sinisistä kesää 1944 koskien.
Näin Martti Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä.
Kämppäkaveri Matti Kurjensaari valottaa samoin OP:n henkilöä kirjassaan Loistava Olavi Paavolainen. Siinä hän kertoo kuinka OP oli Hertta "Kusisen" hupulaisena loppuunsa saakka ja kuoli viinan paljouteen.
Sanomalehtiarvioita kirjasta julkaistiin kaikkiaan 62, ja kiittävästä yleislinjasta poikkesi vain Satakunnan Kansa. Lehden kirjallisuusarvostelija piti vastuuttomana, että Paavolainen vaikeni kansallissosialistisen järjestelmän sortotoimista.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kolmannen_valtakunnan_vieraana
Kirjailija Helvi Hämäläinen, jonka kanssa Paavolaisella oli suhde 1930-luvun lopulla, kertoi yli puoli vuosisataa myöhemmin julkaistussa elämäkerrassaan Ketunkivellä, että Paavolainen "tahtoi etukäteen kiinnittyä siihen ideologiaan, joka perisi maan, oli se sitten fasismi tai kommunismi."
Paavolainen antaa tavallaan vastauksen siihen mitä hän oli, tai ainakin näyttää halunneen olla, kirjansa esipuheessa:
"Minua on hyväntahtoisen ivallisesti nimitetty "romantikoksi". Kuinka en olisi romanttinen, kun koko meidän aikamme on myytillinen? Kansallissosialismin syntyä ei esimerkiksi ratkaista tavanomaisella lauseella "Hitlerin voiton teki Versaillesin rauha mahdolliseksi". - Arvaan, että tällä kertaa minua tullaan syyttämään asioiden ratkaisemisesta iskulauseilla. Mutta onko syy minussa - kun kokonainen aikakausikin toimii vain iskulauseiden varassa! Ei liene mikään synti silloin rakentaa yhtä kirjaa niiden varaan." (Risti ja hakaristi, 10)
///MeAgaln
Jopas, onko telaketjumekaanikkomme myös kaunokirjallisuuden harrastaja ja tuntija?
Ehkä mekaanikkosi on Ancient Alien....
///MeAgaln
No oletko sinä sellainen?
Eipä tuota Laamasen väitöskirjaa lukiessa jää epäselvyyttä mikä hurmos se Olsvin valtasi!
Suuri levottomuus : Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939
Laamanen, Ville (2019-03-15)
https://www.utupub.fi/handle/10024/146902?show=full
Minä olisin isolta osin samaa mieltä esitetyn tutkimuksen johtopäätöksen kanssa:
tuottelias kirjailija, joka yrittää pysyä relevanttina.
Lisäisin siihen vielä muutamia määreitä, mutta tuo kattaa keskeisen aika hyvin.
///MeAgaln
"No oletko sinä sellainen?"
Sori, näytit olevan etsimässä suhdeneuvontaa tai jotain. Vilpittömät pahoittelut ;)
///MeAgaln
Linjaton, moraaliton ja periaatteeton, muoti- ja matkakirjojen rustaaja Olavi Paavolainen olisi korkea aika pudottaa jalustaltaan. Miten voimme kunnioittaa miestä joka flirttaili vuoroon modernismismin, kansallissosialismin ja fascismin kanssa PÄÄTYEN LOPULTA SALONKIKOMMUNISTIKSI (joka äityi jopa ihailemaan Stalinin kielitieteellisten tutkimusten nerokkuutta)?
Paavolainen haistoi syksyllä 1944, miten tuuli oli kääntynyt, ja alkoi kosiskella kommunisteja, SKDL:ää ja valvontakomission venäläisiä. Hän väärensi sota-ajan päiväkirjansa ja julkaisi ne nimellä Synkkä yksinpuhelu. Kirja antaa valheellisen kuvan niin Paavolaisen sodanaikaisista asenteista kuin suomalaisen poliittisen ja sotilaallisen johdon toiminnasta 1941-1944. Teoksella oli tietysti valtava propaganda-arvo äärivasemmistolle, joka pyrki tuohon aikaan mustaamaan sodanaikaisten johtajien maineen.
Onneksi Synkkä yksinpuhelu nostatti ilmeisen valheellisuutensa vuoksi myös kiivaan vastareaktion, joka mursi Paavolaisen narsistisen persoonallisuuden: hän sortui alkoholismiin ja kuoli unohdettuna 1960-luvun alussa. Mies sai mitä ansaitsikin. Vasta viime vuosikymmenien vielä Paavolaisen dagdrivare-tasoakin pinnallisempi kotimainen "kulttuurieurooppalaisuus" on nostanut Paavolaisen uudelleen siihen asemaan, jota hän todellakaan ei ansaitse.
Älkäämme ihailko takinkääntäjiä ja ruskeakielisiä salonkisosialisteja, onhan maamme historia täynnä oikeitakin suurmiehiä, kuten Paavolaisen tulenkantajatoverit Mika Waltari ja Martti Haavio, joiden moraalista ryhtiä Paavolainen kadehti, koska tiesi sen itselleen saavuttamattomaksi. Toki Waltaria natsit kiehtoi, sillä juuri hän vaati Wsoy:n julkaisemaan Horst Wesselin "elämänkerran" suomennoksen, jonka hän siis suomensi jo vuonna 1933!
Tietenkään se ei tee tyhjäksi kaikkia hänen kirjoittamiaan teoksia, joista jotkut on varmasti erittäin hyviäkin. Mutta se Synkkä yksinpuhelu...
Loppuvuotensa hän vietti kimpassa oikean emäryssän, Hertta Kuusisen kanssa ja ryyppäsi lopussaan itsensä hengiltä. Taisi olla jo melko sekaisin muutenkin.
Edes hänen kirjoittamansa Synkkä yksinpuhelu ei ollut aito. Toimiessaan propagandaupseerina hän piti ns. päiväkirjaa ja sen pohjalta kirjoitti tuon teoksen. Tosin TK -mieskolleegat kertoivat, ettei se Paavolainen välillä pitänyt mitään päiväkirjaa, ei pitkiin aikoihin... No perästä päin on helppoa kirjoittaa mitä haluaa ja olla oikeassa. Tämä kaikki kerrotaan kirjassa Loistava Olavi Paavolainen.
Kurjensaari, Matti, Loistava Olavi Paavolainen : henkilö- ja ajankuva / Matti Kurjensaari, Helsinki : Tammi, 1975
Mitähän tuo "herkkä intellektuelli" tekee tuolla?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_homo-_ja_biseksuaaleista
Hertta se Olavin pään sekotti.
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2000/hamlet.htm
Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu
Lue se alkuperäinen versio. Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1
Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia!
Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija (lue ensin Kolmannen valtakunnan vieraana) käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.Tässä 1961 versiossa se on kutistunut vain 599 sivuiseksi:
Paavolainen Olavi Valitut teokset - I -IV
Otava, 1961, 526 497 325 599 s., 3. painos
Lue Matti Kurjensaaren kirja Loistava Olavi Paavolainen ja kerro sitten uudestaan mielipiteesi Paavolaisesta!
Minusta OP oli opportunisti ja takinkääntäjä, joka vehtasi lopun elämänsä viinapullon kanssa ja öitsi Hertta Kuusisen, tuon emäkomukan punkassa.
Synkkää yksinpuheluaan hän kirjoitti, ( näin Kurjensaari kertoo kirjassaan Loistava Olavi Paavolainen), kesän 1944 osalta suoraan Päämajan Sinisistä, siis Päämajan omasta tiedotuslehdestä, jossa kaikki rintaman tapahtumat kerrottiin "sisäpiiritietona" asianomaisille.
MUISTAKIN lukea VAIN se ALKUPERÄINEN teos 1946 vuodelta...
Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu I-II. Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944
WSOY, 1946, 977 s., 1. painos
ÄLÄ lue tätä, sillä se on Paavolaisen itsensä stilisoima ja lähes 300 sivua on sensuroitu pois! Näin kaikki ankaraa kritiikkiä sisältäneet kohdat on poistettu tai muutettu ja loivennettu.
Paavolainen Olavi Synkkä Yksinpuhelu - valitut teokset IV
Otava, 1961, 599 s., 3. painos
Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu ja mihin katosi 300 sivua eli kolmannes teoksesta?
Alkuperäinen versio: Paavolainen Olavi, Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1 ( 1. ja ainoa painos 2-osaisesta teoksesta oli 5000 kpl, joista myytiin n.3500 kpl ja loput n. 1500 makuloitiin kun se ei mennyt kaupaksi. Tämä kerrottiin erää radio-ohjelmassa. )
Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia!
Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla EE:lla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
Vain yksi natsi...
Kenties tunnetuimmat Paavolaisen ”kääntymykseen” viittaavista tiedoista liittyvät Martti Haavion vaimolleen Elsa Enäjärvi-Haaviolle osoittamien jatkosodan aikaisten kirjeiden sisältämiin huomioihin. Sodan alkuvaiheessa Paavolaisen tavoin päämajan tiedotusosastolla palvellut Haavio esimerkiksi kirjoitti marraskuussa 1941, että Paavolainen ja toinen tulenkantaja Yrjö Jylhä olivat täynnä ”Suur Suomi -aatetta” ja että he olivat Sakari Pälsin ja Tapio Hiisivaaran ohella ”ainoat aatteen miehet tällä hetkellä”. Matti Kurjensaari kertoo Haavion myös sanoneen, että tämä tunsi ”kaksi kansallissosialistia ja yhden natsin” ja viitanneen näillä Unto Seppäseen, Yrjö Jylhään ja Olavi Paavolaiseen. Haavion kirjeet ja puheet kertovat ainakin Paavolaisen innostuksesta menestyksekkäästi alkanutta sotaa kohtaan. Myös Jaakko Paavolainen on huomauttanut, että Paavolaisen sotainnostus oli ehkä korkeimmillaan vuoden 1941 syyskuussa. Tällöin hän esimerkiksi kirjoitti Kurjensaarelle lähettämäänsä kirjeeseen toivotuksen ”[e]läköön Suur-Suomi ja loppukoon tämä sotaretki pian”. Paavolainen myös jätti Synkästä yksinpuhelusta pois useita sodan alkuvaiheessa kirjoittamiaan ja sotainnostusta pursuavia voittoisien taisteluiden kuvauksia. Hän työsti käsikirjoitustaan pian sodan jälkeen ainakin Tuusulan Halosenniemessä ja hotelli Gustavelundissa. Halosenniemessä samaan aikaan vieraillut Tuulikki Halosen ystävä Eeva Palin on myöhemmin muistellut, kuinka Paavolainen kirjoitti ja korjasi tekstiään ja juopotteli yhdessä Antti Halosen kanssa. Molemmat miehet vaikuttivat pelkäävän, mitä heille valvontakomission toimesta tapahtuisi.
Kovinpas oli ääriliikkeiden perään. Tässä Paavolaisen 1930 -luvun nn. matkatrilogiaa ja -tuotantoa käsittelevässä väitöskirjassa natsahtavuudesta ei jää epäselvyyttä!
Suuri levottomuus : Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939
Laamanen, Ville (2019-03-15)
https://www.utupub.fi/handle/10024/146902?show=full
Kovinpas oli ääriliikkeiden perään. Tässä Paavolaisen 1930 -luvun matkatrilogiaa ja -tuotantoa käsittelevässä väitöskirjassa natsahtavuudesta ei jää epäselvyyttä!
Suuri levottomuus : Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939
Laamanen, Ville (2019-03-15)
https://www.utupub.fi/handle/10024/146902?show=full
Katso väitöskirjasta erityisesti s. 304-305.
Kirjan lopussa on laaja lähdeluettelo ja kirjallisuuslista, jossa on lisää mm. Paavolaisen ja hänen kaverinsa Pennasen arvuuttelusta, että kumman aatteen myötävirtaan hypätään: kommunismin vai natsismin. Kirjoista mainitaan Helvi Hämäläisen muistelmien 1. osa, Ketunkivellä ja Markku Jokisipilä - Janne Könönen, Kolmannen valtakunnan vieraat (sivut 70-72).
NL:n matkansa jälkeen OP ei pitänyt kommunismia enää kovin kummoisena aatteena.