... ( Jes. 29:10)
Ylen määrin kauhistuttavaa on ajatella, että itse Jumala, suuri, rakkaudesta rikas Jumala viimein niin rankaisee ylenkatsojansa, että heidät heidän ikuiseksi onnettomuudekseen sokaisee.
Sama armorikas Jumala, joka rakkaudesta ihmisiin antoi iankaikkisen Poikansa meidän edestämme, joka anteeksi antaa suurimmillekin syntisille kaikki heidän rikoksensa, jos he kääntyvät Pojan puoleen ja tulevat hänen opetuslapsikseen.
Sama Jumala, joka alinomaa anteeksi antaa lapsiraukoilleen kaikki heidän syntinsä ja viimein antaa heille iankaikkisen kunnian, vaikka he ovat ansainneet hänen vihansa.
Tämä sama rakkaudesta rikas Jumala lähettää eräiden ihmisten yli "raskaan unen hengen", auttamattomaksi sokaistumiseksi ja paatumukseksi. Niiden yli, jotka vastustavat hänen armokutsuaan ja muotojumalisuudella teeskentelevät hänen edessään.
Tämä kauhea rangaistustuomio kohtasi itse omaisuudenkansaa, hänen ystävänsä Aabrahamin lapsia, koska he rupesivat ulkokullatuiksi hänen edessään. Tässä näemme Jumalan vanhurskauden. "Ei Jumala anna pilkata itseään."
Samalla kun hän on ylenmäärin armelias niitä syntisraukkoja kohtaan, jotka kuulevat hänen äänensä ja kääntyvät parannukseen ja uskoon, on hän kiivas kostaja niille, jotka hänet ylenkatsovat ja vastustavat hänen armokutsuaan.
Älkäämme suinkaan luulko, että tämä Jumalan ankara hallitus koski ainoastaan Vanhan testamentin aikaa. Ei suinkaan, sillä laupias Vapahtajamme, jolla oli niin palava kiivaus sielujen pelastamiseksi, lausuu saman tuomion niiden yli, jotka eivät totelleet hänen ääntään, eivätkä tahtoneet sitä vastaan ottaa parannukseksi ja uskoon tullakseen.
Jeesus sanoo (Matt. 13: 11-13) sen tähden puhuvansa heille vertauksin, että osa kansasta ei ymmärtäisi. Hän sanoo: "Heidän ei ole annettu" - näitä ymmärtää. "Jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on." Mitä hänellä ei ole?
Hänellä ei ole edellytyksiä kuulla Jumalan ääntä, kun hän puhuu. Ja mikä silloin otetaan häneltä pois? Itse valo. Apostoli sanoo (2 Tess, 2: 10, 11) "etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet. Sen tähden Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen niin että uskovat valheeseen."
Niin pitkälle menee Jumala vanhurskaassa vihassaan toimeenpannessaan sokaisemistuomiotaan ylenkatsojiin nähden. Ei hän ainoastaan poista heiltä valoa, vaan hän" lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että he uskovat valheen" ja hukkuvat.
Tämä viimeksi mainittu Raamatun kohta selittää meille myös sen seikan, joka usein huolestuttaa vilpittömiä sieluja, nim. se minkä tähden semmoisina aikoina, jolloin evankeliumia voimallisesti ja siunauksella saarnataan jollakin paikkakunnalla, samaan aikaan siellä nousee kauheita eksytyksiä.
Sekä puhein että kirjoituksin hyökätään Jumalaa ja Kristusta vastaan. Silloin Jumalan lapset kauhistuvat nähdessään, kuinka monet sielut luopuvat perustotuuksista ja muuttuvat suorastaan pilkkaajiksi.
Silloin tulee meidän muistaa tämän olevan Jumalan kostotuomiota katumattomille, jotka eivät tottele, vaikka Jumalan armo on heille tarjottu, vaan aina vastustavat Jumalan Henkeä.
Emme saa nureksia Jumalan tuomiota vastaan, vaikkapa ne ilmenevätkin Jumalan hirmuisena vihana, suurena eksytyksenä niille, jotka eivät tahdo uskoa totuutta. Surkuteltavaa tosin on, jopa vallan kauheata nähdä, kuinka kuolemattomat sielut eksyvät ja paatuvat, niin että niiden täytyy uskoa valhe tullakseen tuomituiksi.
Heidän rikoksensa taivaan Herraa vastaan onkin kovin raskas, koska he vastustivat häntä ja hylkäsivät hänen armonsa.
jatkuu...
Ylen määrin kauhistuttavaa on ajatella, että itse Jumala, suuri, rakkaudesta rikas Jumala viimein niin rankaisee ylenkatsojansa, että heidät heidän ikuiseksi onnettomuudekseen sokaisee.
Sama armorikas Jumala, joka rakkaudesta ihmisiin antoi iankaikkisen Poikansa meidän edestämme, joka anteeksi antaa suurimmillekin syntisille kaikki heidän rikoksensa, jos he kääntyvät Pojan puoleen ja tulevat hänen opetuslapsikseen.
Sama Jumala, joka alinomaa anteeksi antaa lapsiraukoilleen kaikki heidän syntinsä ja viimein antaa heille iankaikkisen kunnian, vaikka he ovat ansainneet hänen vihansa.
Tämä sama rakkaudesta rikas Jumala lähettää eräiden ihmisten yli "raskaan unen hengen", auttamattomaksi sokaistumiseksi ja paatumukseksi. Niiden yli, jotka vastustavat hänen armokutsuaan ja muotojumalisuudella teeskentelevät hänen edessään.
Tämä kauhea rangaistustuomio kohtasi itse omaisuudenkansaa, hänen ystävänsä Aabrahamin lapsia, koska he rupesivat ulkokullatuiksi hänen edessään. Tässä näemme Jumalan vanhurskauden. "Ei Jumala anna pilkata itseään."
Samalla kun hän on ylenmäärin armelias niitä syntisraukkoja kohtaan, jotka kuulevat hänen äänensä ja kääntyvät parannukseen ja uskoon, on hän kiivas kostaja niille, jotka hänet ylenkatsovat ja vastustavat hänen armokutsuaan.
Älkäämme suinkaan luulko, että tämä Jumalan ankara hallitus koski ainoastaan Vanhan testamentin aikaa. Ei suinkaan, sillä laupias Vapahtajamme, jolla oli niin palava kiivaus sielujen pelastamiseksi, lausuu saman tuomion niiden yli, jotka eivät totelleet hänen ääntään, eivätkä tahtoneet sitä vastaan ottaa parannukseksi ja uskoon tullakseen.
Jeesus sanoo (Matt. 13: 11-13) sen tähden puhuvansa heille vertauksin, että osa kansasta ei ymmärtäisi. Hän sanoo: "Heidän ei ole annettu" - näitä ymmärtää. "Jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on." Mitä hänellä ei ole?
Hänellä ei ole edellytyksiä kuulla Jumalan ääntä, kun hän puhuu. Ja mikä silloin otetaan häneltä pois? Itse valo. Apostoli sanoo (2 Tess, 2: 10, 11) "etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet. Sen tähden Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen niin että uskovat valheeseen."
Niin pitkälle menee Jumala vanhurskaassa vihassaan toimeenpannessaan sokaisemistuomiotaan ylenkatsojiin nähden. Ei hän ainoastaan poista heiltä valoa, vaan hän" lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että he uskovat valheen" ja hukkuvat.
Tämä viimeksi mainittu Raamatun kohta selittää meille myös sen seikan, joka usein huolestuttaa vilpittömiä sieluja, nim. se minkä tähden semmoisina aikoina, jolloin evankeliumia voimallisesti ja siunauksella saarnataan jollakin paikkakunnalla, samaan aikaan siellä nousee kauheita eksytyksiä.
Sekä puhein että kirjoituksin hyökätään Jumalaa ja Kristusta vastaan. Silloin Jumalan lapset kauhistuvat nähdessään, kuinka monet sielut luopuvat perustotuuksista ja muuttuvat suorastaan pilkkaajiksi.
Silloin tulee meidän muistaa tämän olevan Jumalan kostotuomiota katumattomille, jotka eivät tottele, vaikka Jumalan armo on heille tarjottu, vaan aina vastustavat Jumalan Henkeä.
Emme saa nureksia Jumalan tuomiota vastaan, vaikkapa ne ilmenevätkin Jumalan hirmuisena vihana, suurena eksytyksenä niille, jotka eivät tahdo uskoa totuutta. Surkuteltavaa tosin on, jopa vallan kauheata nähdä, kuinka kuolemattomat sielut eksyvät ja paatuvat, niin että niiden täytyy uskoa valhe tullakseen tuomituiksi.
Heidän rikoksensa taivaan Herraa vastaan onkin kovin raskas, koska he vastustivat häntä ja hylkäsivät hänen armonsa.
jatkuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
... jatkoa
He näet kuulivat hänen sanaansa voimallisesti julistettavan, he näkivät hänen henkensä työn monen sielun kääntymisessä, vieläpä omissa sydämissäänkin kuulivat Herran lempeän kutsun, mutta siitä huolimatta menivät pois maailman turhuuteen. Tämmöistä ylenkatsetta seuraa Jumalan tuomio.
Jumala on ihmistä suurempi. Hirmuista tosin on, kun ihmiset näin hukkuvat, mutta eipä suuren Jumalan ylenkatsominen ja pilkkaaminen ole vähemmän hirmuista. Hirmuiselle varmaankin tuntuu, kun Tuomari viimeisenä päivänä karkottaa pois kaikki jumalattomat ikuiseen vaivaan.
Mutta silloin näkevät vanhurskaat Jumalan niin suurena ja ihanana, että jumalattomain pahuus ei sitä taustaa vastaan suinkaan näytä pienemmältä kuin rangaistus, joka heitä kohtaa.
Suuresti ihmettelevät he Jumalan suurta armoa ja pitkämielisyyttä kun hän pelastaa heidät, kelvottomat syntiset.
Mitä kadotettuihin tulee tunnustavat vanhurskaat Jumalan vanhurskauden sanoen: »Jumala, sinun tuomiosi ovat oikeat, kaikki tyyni vanhurskaat».
Tämä on meidän muistettava, kun suuret eksytykset tulevat ja vievät harhaan niitä ihmisiä, jotka ovat kuulleet totuuden, mutta ovat hylänneet sen. Tuomio on raskas, mutta ei heidän rikoksiaan suurempi. Jos Jumalan rangaistus mielestämme on liian kova, johtuu se siitä, ettemme pidä Jumalaa niin suurena kuin hän on.
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
Totta. Mutta julistuksestasi puuttuu silti liikaa uuden liiton eli armon näkökulma. Sillä raamattu sanoo myös, jo siellä vanhan testamentin puolella, että Jumalan pitkämielisyys odottaa.
Raamattu myös kertoo, että Israelin kompastus oli pakanoitten palastumiseksi. Jumala siis valitsi kansan, jonka tiesi varmasti lankeavan. Sen raamattu suoraan kertookin, että Herra tiesi etukäteen Israelin olevan aivan uskoton itselleen. Mutta vain sitä kautta Jumalan suunnitelma eli koko maailman pelastuminen tuli mahdolliseksi.
Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi (Ap. t. 16:30-34).
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
( Room. 10)
s-seutulainen
Armoliiton ovi on avoin kuin kaari pilvissä jonka paikka olisikin ollut ainoastaan maanpiirin yllä.