BRITANNIAN pitkästä EU-eroprosessista jäi jälkeen useita iskulauseita.
”Brexit tarkoittaa brexitiä.”
”Otetaan päätösvalta takaisin.”
”Hoidetaan brexit kotiin.”
Heppoisille iskulauseille on helppo naureskella, mutta niiden poliittiset lupaukset toteutuivat. Kansa sai mitä tilasi.
BREXIT totisesti tarkoitti brexitiä:
Britannian jätti Euroopan unionin muodollisesti jo tammikuun lopussa vuonna 2020. Kesäkuun 2016 demokraattinen EU-kansanäänestystulos piti. Brittejä ei pantu äänestämään EU-erosta uudelleen.
Vuoden 2020 lopussa päättyi myös EU-eroa pehmentänyt siirtymäkausi. Britannia lähti EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta. Samalla se sai takaisin päätösvallan omista laeistaan.
Konservatiivijohtajat – eli pääministeri Theresa May ja hänen seuraajansa Boris Johnson – hoitivat brexitin ”kotiin”.
Matka on ollut pitkä ja kivulias, mutta Britanniasta tuli kuin tulikin ensimmäinen EU:n jättänyt jäsenmaa. Entisen pääministerin David Cameronin käynnistämä uhkapeli päättyi brittien vetäytymiseen saarelleen.
NYT kun brexit on ”hoidettu” ja ”kotona”, on aika kysyä, että mitä brexitin kanssa oikein tehdään. Mikä on tämä uusi ja vapaa rooli, jonka Britannia EU-eron jälkeen ottaa?
Britannialla on ollut tasan vuosi aikaa nauttia tosivapaudesta EU:n ulkopuolella. Sillä on täysi oikeus solmia omat kauppasopimuksensa, säätää omat lakinsa ja rajoittaa niin EU- kuin muutakin maahanmuuttoa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Britannia ei ole kuitenkaan ehtinyt ottaa kaikkea irti uusista vapauksistaan. Tullitarkastuksetkin alkavat vasta vuoden 2022 puolella. Järjestelmät ovat laahanneet jäljessä, eikä työvoimaa ole ollut tarpeeksi.
Mikä meni pieleen? Miksei brexit-juhlia tullutkaan?
ONGELMALISTA ei ole tyhjentävä, mutta se antaa kuvan vuoden 2021 konkreettisesta brexit-todellisuudesta.
Yksi: EU-maahanmuuton tyrehtyminen yhdessä pandemian kanssa loi osalle aloista työvoimapulan. Etenkin maatalous, elintarviketeollisuus ja kuljetusala kärsivät.
Kaksi: Työvoimapula ja jakeluongelmat alkoivat näkyä kuluttajienkin arjessa, kun ruokakaupoissa törmäsi aiempaa useammin tyhjiin hyllyihin.
Kolme: Syksyllä jakeluongelmat levisivät polttoaineisiin. Autoilijat jonottivat bensiiniä, ja osa huoltamoista pani lapun luukulle.
Neljä: Brexitin siirtymäajan päättyminen on luonut Britannian ja EU:n väliseen kauppaan odotetusti kitkaa. Byrokratia on lisääntynyt, mikä on vähentänyt kauppaa.
Centre for European Reform -tutkimuslaitoksen mukaan Britannian EU-tavaravienti oli lokakuussa 15,7 prosenttia eli noin 14,8 miljardia euroa pienempi kuin se olisi ollut, jos Britannia olisi yhä EU:n sisämarkkinoilla ja tulliliitossa.
Viisi: Vaikka brexit on toteutunut, ei brexit-kiistely ole loppunut. Britannia haluaa neuvotella uusiksi – itse sopimansa ja allekirjoittamansa – Pohjois-Irlannin lisäpöytäkirjan. Kiista hidastaa mutkan kautta muutakin EU:n ja Britannian välistä yhteistyötä. Sijaiskärsijänä on esimerkiksi finanssialan yhteistyö.
”Brexit tarkoittaa brexitiä.”
”Otetaan päätösvalta takaisin.”
”Hoidetaan brexit kotiin.”
Heppoisille iskulauseille on helppo naureskella, mutta niiden poliittiset lupaukset toteutuivat. Kansa sai mitä tilasi.
BREXIT totisesti tarkoitti brexitiä:
Britannian jätti Euroopan unionin muodollisesti jo tammikuun lopussa vuonna 2020. Kesäkuun 2016 demokraattinen EU-kansanäänestystulos piti. Brittejä ei pantu äänestämään EU-erosta uudelleen.
Vuoden 2020 lopussa päättyi myös EU-eroa pehmentänyt siirtymäkausi. Britannia lähti EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta. Samalla se sai takaisin päätösvallan omista laeistaan.
Konservatiivijohtajat – eli pääministeri Theresa May ja hänen seuraajansa Boris Johnson – hoitivat brexitin ”kotiin”.
Matka on ollut pitkä ja kivulias, mutta Britanniasta tuli kuin tulikin ensimmäinen EU:n jättänyt jäsenmaa. Entisen pääministerin David Cameronin käynnistämä uhkapeli päättyi brittien vetäytymiseen saarelleen.
NYT kun brexit on ”hoidettu” ja ”kotona”, on aika kysyä, että mitä brexitin kanssa oikein tehdään. Mikä on tämä uusi ja vapaa rooli, jonka Britannia EU-eron jälkeen ottaa?
Britannialla on ollut tasan vuosi aikaa nauttia tosivapaudesta EU:n ulkopuolella. Sillä on täysi oikeus solmia omat kauppasopimuksensa, säätää omat lakinsa ja rajoittaa niin EU- kuin muutakin maahanmuuttoa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Britannia ei ole kuitenkaan ehtinyt ottaa kaikkea irti uusista vapauksistaan. Tullitarkastuksetkin alkavat vasta vuoden 2022 puolella. Järjestelmät ovat laahanneet jäljessä, eikä työvoimaa ole ollut tarpeeksi.
Mikä meni pieleen? Miksei brexit-juhlia tullutkaan?
ONGELMALISTA ei ole tyhjentävä, mutta se antaa kuvan vuoden 2021 konkreettisesta brexit-todellisuudesta.
Yksi: EU-maahanmuuton tyrehtyminen yhdessä pandemian kanssa loi osalle aloista työvoimapulan. Etenkin maatalous, elintarviketeollisuus ja kuljetusala kärsivät.
Kaksi: Työvoimapula ja jakeluongelmat alkoivat näkyä kuluttajienkin arjessa, kun ruokakaupoissa törmäsi aiempaa useammin tyhjiin hyllyihin.
Kolme: Syksyllä jakeluongelmat levisivät polttoaineisiin. Autoilijat jonottivat bensiiniä, ja osa huoltamoista pani lapun luukulle.
Neljä: Brexitin siirtymäajan päättyminen on luonut Britannian ja EU:n väliseen kauppaan odotetusti kitkaa. Byrokratia on lisääntynyt, mikä on vähentänyt kauppaa.
Centre for European Reform -tutkimuslaitoksen mukaan Britannian EU-tavaravienti oli lokakuussa 15,7 prosenttia eli noin 14,8 miljardia euroa pienempi kuin se olisi ollut, jos Britannia olisi yhä EU:n sisämarkkinoilla ja tulliliitossa.
Viisi: Vaikka brexit on toteutunut, ei brexit-kiistely ole loppunut. Britannia haluaa neuvotella uusiksi – itse sopimansa ja allekirjoittamansa – Pohjois-Irlannin lisäpöytäkirjan. Kiista hidastaa mutkan kautta muutakin EU:n ja Britannian välistä yhteistyötä. Sijaiskärsijänä on esimerkiksi finanssialan yhteistyö.
Vastaukset 3
Vanhimmat
BREXIT-ONGELMIEN arvioimisessa pitää kuitenkin olla EU:n puolella varovainen.
Brexit aiheuttaa helposti taittovikaa katsojan silmissä.
EU:sta katsottuna Britannia on nyt leimallisesti brexit-Britannia. EU-ero määrittää saarivaltakuntaa lähes kaikissa sen tekemisissä, ja etenkin sen epäonnistumisissa.
Britannian sisäpuolelta katsottuna tilanne on toinen.
Brexit on otsikoissa enää satunnaisesti. Mielissä päällimmäisinä ovat nyt aivan muut asiat: pandemia, rokotukset, uudet koronarajoitukset sekä pääministeri Johnsonin monet muut virhearviot ja epäonnistumiset.
Vaikka monet brexitin aiheuttamista ongelmista alkavat tulla vasta nyt esiin, ei brexit ole enää kansallisen keskustelun keskiössä. Brexit-väsymys alkoi jo ennen pandemiaväsymystä.
EU:N puolella elätellään usein myös toivetta, että britit alkaisivat ”katua brexitiä” tajuttuaan EU-eron aiheuttamat ongelmat.
Manner-Euroopan puolella unohtuu kuitenkin se, että EU-ero ei ollut monelle brexiteerille koskaan mikään talouskysymys. Kyse oli periaatteesta, jolle ei lasketa hintaa.
Yhtä lailla unohtuu se, että brexitille ei ole edes mahdollista määritellä yksiselitteistä hintalappua. EU-eron toteutuminen osui yhteen koronapandemian kanssa. Brexit ja pandemia sekoittuvat puuroksi, josta on mahdotonta erotella syitä ja seuraamuksia.
SAMAAN aikaan on totta sekin, että aiempaa useampi brittiäänestäjä pitää brexit-päätöstä vääränä. Jos EU-kansanäänestys järjestettäisiin nyt, brexit-kanta tuskin voittaisi.
Jouluna julkistetun mielipidemittauksen mukaan yli neljännes EU-eron kannattajista katsoo nyt, että brexit on sujunut odotettua huonommin. Kyselyn teetti brexitiin ja konservatiivihallitukseen kielteisesti suhtautuva The Observer -lehti.
Jo 64 prosenttia äänestäjistä pitää pääministeri Johnsonia epäpätevänä, kertoo Yougov-yhtiön tuore kysely.
ENGLANNISTA ei löydy kuitenkaan laajaa poliittista liikettä, joka tavoittelisi EU-jäsenyyden palauttamista.
Pääoppositionpuolueen eli työväenpuolueen ensisijainen tavoite on päästä viimeinkin takaisin valtaan. Tavoitetta ei edistetä brexitiä pyörtämällä.
”Haluan tehdä selväksi, että labour ei suunnittele uusintaottelua. Brexit on tapahtunut, emmekä ole liittymässä takaisin [EU:hun]”, labourin johtaja Keir Starmer sanoi puhuessaan yrittäjäin etujärjestölle marraskuussa.
Tottahan Britannia pärjää. Se on maailman 6.suurin talous.
Brexitin hinta vaan on sellainen,että juuri mikäänmuumaa ei sitä kestäisi.
Siksi Britannia ei saa seuraa ja Skotlanti mieluusti palaisi takaisin.
Brexit on mennyt juuri niin kuin normaalit ihmiset ovat sen nähneet jo ennen kuin ero tapahtui: alku vaikeaa, ongelmia, paljon korjattavaa, vaatii rahaa ja työtä... Kun EU lähtee itsenäisestä valtiosta, se jättää jälkeensä vaurioituneen ja puutteellisesti toimivan järjestelmän. Ei tämä ole mitenkään outoa, vaan ihan päivänselvä asia.
EU-uskovaiset käyttäytyvät, niin kuin kukaan ei olisi koskaan puhunut tästä vaikeasta alkuajasta ja öyhöttävät ikään kuin se olisi hätiköinnistä ja hölmöilystä johtuva valtava epäonnistuminen ja virhe, jota nyt kadutaan ja hävetään. Maailmassa on paljon ala-arvoisia persoonia ja näinä kymmeninä vuosina olemme oppineet näkemään, että EU-uskovaiset ovat yksi sellainen ihmisryhmä. He ovat niin syvällä EU:n lumoissa, etteivät kykene näkemään muuta kuin EU:n ihanuuden ja välttämättömyyden. Ja joka kerta, kun Britanniasta kantautuu hyviä uutisia, EU-uskovaiset rientävät someen joukkovoimalla huutelemaan törkeyksiään, jotta saisivat haudattua ne hyvät uutiset. EU-uskovaiset kun haluavat Britannian kärsivän nahoissaan, romahtavan ja anovan häntä koipien välissä paluuta EU:iin. En tiedä kumpia halveksin enemmän, EU-uskovaisia vai äärivasemmistolaisia.