PAAVALI kirjoittaa kutsumuksestaan seuraavasti:
Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
Jumalan sana, jota Paavali julisti, oli tämä: Kristus meissä on kirkkauden toivo. Ja Kristus meissä on kirkkauden toivo siksi, että me olemme Hänessä täydellisiä — tätä tosiasiaa Paavali halusi julistaa aina ja kaikkialla. Paavalin mukaan on samanaikaisesti totta, että Kristus on meissä, ja se, että me olemme Kristuksessa. Ja koska me siis olemme Kristuksessa, me olemme täydellisiä. Mutta koska meidän on mahdotonta olla täydellisiä muutoin kuin olemalla täydellisesti Hänessä (jos me olisimme Hänessä jotenkin vajaasti, me olisimme siinä kohtaa ja siltä osin epätäydellisiä), on oltava niin, että me olemme täydellisesti Hänessä siten, että Hän on samanaikaisesti täydellisesti meissä. On niin ollen tultava siihen tulokseen, että on tapahtunut täydellinen yhdistyminen, täydellinen yhdeksi tuleminen Kristuksen kanssa. ”Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki.”
Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
Jumalan sana, jota Paavali julisti, oli tämä: Kristus meissä on kirkkauden toivo. Ja Kristus meissä on kirkkauden toivo siksi, että me olemme Hänessä täydellisiä — tätä tosiasiaa Paavali halusi julistaa aina ja kaikkialla. Paavalin mukaan on samanaikaisesti totta, että Kristus on meissä, ja se, että me olemme Kristuksessa. Ja koska me siis olemme Kristuksessa, me olemme täydellisiä. Mutta koska meidän on mahdotonta olla täydellisiä muutoin kuin olemalla täydellisesti Hänessä (jos me olisimme Hänessä jotenkin vajaasti, me olisimme siinä kohtaa ja siltä osin epätäydellisiä), on oltava niin, että me olemme täydellisesti Hänessä siten, että Hän on samanaikaisesti täydellisesti meissä. On niin ollen tultava siihen tulokseen, että on tapahtunut täydellinen yhdistyminen, täydellinen yhdeksi tuleminen Kristuksen kanssa. ”Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.