En ymmärrä mitä hittoa minulle tapahtuu

Hyvin samankaltaisessa tilanteessa minä menin lääkäriin, siis ihan tavalliselle yleislääkärille. Lääkäri määräsi jotain masennuslääkettä kolmeksi kuukaudeksi. Ostin lääkkeen, söin ja kolmen kuukauden kuluttua olo oli parempi. Kävin sen kolmen kuukauden aikana myös kerran itse etsimäni yksityisen psykoterapeutin vastaanotolla juttelemassa niitä näitä. Ei pitänyt psykoterapiaa tarpeellisena, se jäi sitten siihen.

Tapahtumista on jo kauan, yli 15 vuotta. Sen koommin en ole mielialavaivoja valittanut, vaikka joskus väsyttää.

Mutta sinulla voi olla eri juttu, vaikka työuupumusta tai sellaista.

Hei,

Hienoa, että olet lähtenyt pohtimaan tilannettasi ja avun hakemista. On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Näistä palveluista voi halutessaan saada tukea ja myös vinkkejä muuhun avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Masennusta tälläkin ex-lesta naisella
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/avustajasuhde-muuttui-rakkaussuhteeksi-ja-katri-niemen-elaman-suunta-vaihtui-taysin-ilman-karia-olisin-jaanyt-onnettomaan-elamaan?utm_medium=Social&utm_source=Facebook&fbclid=IwAR0R_OsdIFLNJNnTLHa9iWmIfyozVig6S-Kpu0-fL4m9kxheqEm2hWOQ7GQ#Echobox=1640871484

Aloittajalle. Itselläni samanlainen tilanne. Tyhjää oloa lisää se että lopetin 1kk sitten nikotiinituotteiden käytön. Kesäaikaan lenkkeilin usein luonnossa, mistä sai hyvän olon kun pari kertaa viikossa kävi.

Tunnen että olen loman tarpeessa töistä mutta miten ottaa sitä kun ei voi...

Koko syksy on ollut aika tasapaksua. En edes tiedä enää mitä muuta oikein edes on. Lopetin nikotiinikorvaustuotteiden käytön joulukuussa, kun huomasin että niihin oli mennyt syksyn aikana 600 euroa...

Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut henkisyydestä, esim. Zen ja nondualismi, ja toisaalta odotan että jos tulee joku romahdusmasennus, niin että synnyn sen kautta henkisesti uudestaan.... Mutta nyt ei siis ole mitään iloa ollut ormaaleista ajankulun käyttämistäni asioista. Olen saamassa palkankorotuksen ja muissa hankkeissakin menee hyvin rahallisesti, mutta en jaksa edes katsoa yhden yhtä elokuvaa.

Olen alkanut juomaankin vähän. Töiden jälkeen jos alkaa ahdistaa. Töissä ollessa haluan vapaalle. Ja vapaalle päästessä en halua olla siinä missä olen. Yritän saada ajan kulumaan ja on helpotus kun pääsee nukkumaan. Join vasta kovan krapulan itselleni, sen jälkeen oli seuraavana päivänä vähän riskimpi ja innostuneempi olo, vähän kuin ennen, mutta työviikko puuroutui sen olon taas tähän... että kärsin valveillaolosta, vaikka mitään muuta vikaa ei ole kuin että kohta tulee 40v täyteen ja vieläkin on sinkkuna.

Toisaalta parisuhdettakin tekee tietty mieli, mutta sekin tuntuu vähän kuin johonkin uneen heittäytymiseltä, koska vanhenen siinäkin joka tapauksessa, ja hirveä määrä vastuita ja tekemistä seuraisi lasten hankinnastakin.. tosin luulen että motivaatio kyllä tulee niiden asioiden mukana.. tämä on tällaista limbossa olemista...