Tiede vahvistaa Raamatun luomiskuvauksen ja kumoaa evoluutioteorian

Tri Russ Humphreys [Graduated with a B.S. from Duke University and was awarded his Ph.D in physics from Louisiana State University in 1972. Worked for General Electric and Sandia National Laboratories in nuclear physics, where he received a patent and a science award] kehitti valon kulkemisajoista mallin, selittääkseen miten valo matkasi kaukaisesta avaruudesta planeetallemme vain yhden tavallisen Maan päivän aikana, luomisviikon neljäntenä päivänä.

Sen tulkinta riippuu siitä, miten painovoima vaikuttaa aikaan (gravitaation aikadilataatio). Humphreys tulkitsee "vesien taivasten päällä" (Ps 148:4, vrt. 1.Moos. 1:6-10) tarkoittavan sitä, että Jumala loi maailmankaikkeuden ympärille valtaisan vesikerroksen. Jos tämän veden massa oli hyvin suuri, sillä oli merkittävä vaikutus ajan kulkuun kautta koko maailmankaikkeuden. Vaikutusta on myös Jumalan luomisviikon neljäntenä päivänä toteuttamalla tähtien luomisella (Jes 40:26). Monessa raamatunkohdassa mainitaan että Jumala levitti taivaat auki. Humphreys tulkitsee tämän viittaavan erityisesti neljännen päivän aikana tapahtuneeseen maailmankaikkeuden laajenemiseen. Tämä laajeneminen olisi voinut alkaa toisena päivänä, kun Jumala loi "taivaanavaruuden" (hepreaksi raqia, KR33 "taivaanvahvuus", 1.Moos. 1:7)

Malli esittää, että varhain neljäntenä päivänä Maa joutui ajattomuuden vyöhykkeeseen. Tässä vyöhykkeessä kaikki aineelliset prosessit, ”kellot” mukaan lukien, pysähtyivät täysin (kellot tässä kuvaannolliset.) Pallonmuotoinen ajattomuuden vyöhyke laajeni maasta poispäin valon nopeudella, nielaisten vasta luodut tähdet ja galaksit. Saavutettuaan kaikkein kaukaisimmat galaksit ajaton vyöhyke vaihtoi suuntaa ja alkoi kutistua valon nopeudella takaisin kohti maata. Samalla se paljasti uudet galaksit, jolloin niiden valo voitiin nähdä Maassa. Tri Humphreys: ”Kun pallo saavutti nollasäteen ja lakkasi olemasta, Maa tuli esille ja palloa seurannut valo saavutti Maan välittömästi, jopa sellainen valo joka on lähtöisin miljardien valovuosien päästä. Neljäntenä päivänä maapallon yöpuolella oleva havainnoitsija olisi nähnyt yhtenä hetkenä pimeän taivaan, ja seuraavana hetkenä taivaan täynnä tähtiä.”

Maailmankaikkeus, jolla on keskus ja reuna, ynnä Humphreysin käsitys ylhäällä olevista vesistä antoivat selityksen Pioneer-anomalialle, joka on pieni mutta outo neljän aurinkokunnan ulkopuolelle lähetetyn avaruusluotaimen so. Galileo –luotaimen, Ulysses –aluksen sekä Pioneer –luotainten 10 ja 11 nopeuden hidastuminen.

Tohtori Moshe Carmeli [Masters of Science from The Hebrew University of Jerusalem under the supervision of N. Zeldes. In 1964, he received his Doctor of Science from the Technion-Israel Institute of Technology in Haifa] kehitti käsitteen "kosmologinen suhteellisuus". Carmeli väitti, että maailmankaikkeuden laajamittaisen rakenteen pätevään kuvaamiseen eivät riitä pituus, leveys, syvyys ja aika, vaan tarvitaan lisäksi vielä uusimitta tai ulottuvuus: avaruuden laajenemisnopeus. Tämä ulottuvuus vaikuttaa painovoimaan ja aikaan. Siitä nimi "kosmologinen yleinen suhteellisuus". Tässä lähestymistavassa avaruuden laajenemisen kiihtyvyydellä olisi erittäin merkittäviä seuraamuksia ajalle. Aika hidastuu, mutta ei painovoiman kokonaisvaikutuksen, vaan avaruuden rakenteen valtavan venymisen takia.