SATU HÄRMÄLÄISESTÄ TANGOLAULAJASTA

Kirjoittanut: Martti HUUHAA Innanen.

Olipa kerran poika, joka oli niin tyhmä ettei hän osannut yhtään mitään. Pojan nimi oli Tauno. Taunon takkutukka oli oljenkeltainen. Keskellä värittömiä kasvoja oli isosieraiminen pystynenä. Suu oli tavattovan suuri ja aamusta iltaan auki kuin linnunpojalla konsanaan. Taunon vanhemmat Alma ja Antti olivat umpitollaja potuntervaajia. Tauno oli kuitenki liian tyhmä tähän hommaan. Kerran viikossa perhe kävi kyläkaupalla, jossa perunsäkit nostettiin varastoon. Sieltä ne lastattiin polttomoottoritrukilla edelleen kuorma-autoon ja niin alkoi makoisten tervapottujen matka ympäri maan. Kauppias antoi Taunon vanhemmille uuden purkin tervaa, joka tuli kauppaan Tyrnävältä. Kun Tauno oli jo aikuinen mies, päätti hän eräs kaunis päivä läehtä vanhemmiltaan "vähän niinku" salaa pitkospuita pitkin kylälle päin. Taunon ollessa jo aika kaukana kotoa ilmestyi hyvä haltijatar hänelle. Hyvee päivää Tauno. Sinulla ei meinaa elämä onnistua, kun et ossaa yhtään mittää. Otahan tuosta vähä rahhoo. Harmaata se olla pittää. Kun tulet kylälle, kyä pitkäripasen kautta ja osta pullo koskenkorvaa. Illansuussa Tauno sitten joi viinapullon tyhjäksi. Sitten hän hoiperteli lippuluukulle ostamaan pääsylippua ja astui sisään. Tauolla hän jututti hanuristia. Sen ku tuut. Ja niin Tauno käveli soittajan perässä lavalle. Koskenkorva vaihtui nyt konjakkiin. Tauno oli saanut kutsun Helsinkiin ensilevyä varten. Niin hän lauloi studiossa nauhalle sydäntä riipaisevan tangouuutuuden. Mutta julkisuudella on myös varjo puolensa. Jäätyään kiinni rattijuopumuksesta ja sekaannuttuaan alaikäiseen Taunon suosio kohosi pilviin. Mutta sitten kaikki romahti hyvän haltijattaren taas ilmestyessä. Ei tästä tule mittään tollo mikä tollo. Haltijatar oli todella vihainen ja tukisti samnunutta Taunoa kaikin voimin. Kun taika raukesi, Tauno ei enää muistanut tapahtumista mitään. Sen pituinen se.