TUULEN HENKÄYSTÄ JA VALHETTA ovat ihmisten lapset

"- - kauhean pahuutensa." Ikään kuin Jumala olisi taivaallinen kukahattutäti, joka KAUHISTELEE ihmisten syntisyyttä.

Paljon on vallalla tätä käsitystä, jonka mukaan Jumalan armo ostetaan itseinhorituaalin kautta, vieläpä niin, että mitä syvempää itseinhoa ihminen kokee, sitä "syvällisemmin" hän sisäistää Jumalan armon. Aika harva uskaltaa todeta tähän, että se oli kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala, joka salli käärmeen langettaa ihmisen syntiin.

Maalikkoevankelista Niilo Elorinne tokaisi kerran, että "eihän Jumala ristillä tehnyt oikeastaan muuta kuin korjasi oman virheensä".
-GF-

Ps.90:1-12 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: Palatkaa jälleen, te ihmisen lapset. Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. Sinä huudot heidät pois; he ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivuu. Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuottemme päättyvät meiltä kuin huokaus. Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi? Opeta meitä laskemaan päivämme oikei, että me saisimme viisaan sydämen.

Jes.40:6-8 Ääni sanoo: Julista! Toinen vastaa: Mitä minun pitää julistaman? Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kuin Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. Job.14:1-2 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vain vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

1Piet.1:24-25 Sillä: kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana ilmoitettu. Matt.5:18. 24:35

Niin , Jumala pitää monin konstein huolta siitä että ihminen pysyy vähäisenä.
Hän asetti Pirun leimuavana kääntyilevänä miekkaan estämään ihmistä paratiisista.
Hän tuhosi Baabelin tornin, sekoitti kielet ja hajotti ihmiset eroon toisistaan.
Jumalan pojat ryösti ihmisten tyttäret kaikki.
Ja lukuisat ovat tavat alentaa ihminen maan tomuun.

Job.8:8-9 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä. Ps.39:5-7 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujuna seisokootkin. Sela. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. Ps.144:4 Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.

Helvetti on saatanan mielikuvituksellisin, sairain, iljettävin ja alhaisin keksintö. Ja synnintunto helvetinpelon äpärälapsena tulee hyvänä kakkosena. Vihtahousu onnistui ujuttamaan helvetti-idean kirkon oppiin ja Raamattuun viimeistään Hieronymoksen latinankielisen Raamatun Vulgatan myötä. Tämän nerokkaan juonen seurauksena ihmiset tekevät nyt täysin vaivatta ja omantunnontuskitta Jeesuksesta saatanan kaltaisen ihmisten kiduttajan ja perustelevat tätä Jeesuksen saatanallisuutta vieläpä muka Raamatulla. Tällaista saa aikaan saatanallinen helvettioppi:

Since having a total mental breakdown as a teenager because of the psychological terror of the idea of eternal torment, I made this specific topic a particular focus of mine, studying it rigorously for over a decade. I have read countless pages, possibly twenty books on this issue alone. I have read material that explores all different angles of this issue, for and against it.
There is no more important issue than whether or not the large majority of the human race is heading for a final and eternal fate that would make the holocaust look like a joke. At least in this life misery, panic, nightmares, torture are temporary, having the eventual guaranteed expiration date of death. But eternal torment is the most mercilessly cruel and inhumane thought to ever enter the human imagination. If one takes it seriously, it breaks your spirit. The fact that so many Christians nonchalantly believe this eternal horror story is a testament to their extreme lack of ability to engage their heart and mind with their "beliefs". There is a profound disconnect here, and one might be tempted to call it hypocrisy.
After all of my studies I have come away concluding that eternal torment doesn't have a “scriptural” leg to stand on, which is extremely gladdening seeing that it is philosophically untenable, emotionally intolerable, and morally revolting and evil in the most absolute sense. Any teaching from any “holy book” that unequivocally taught it would need to be rejected as demented.
Coming to terms with the universe we actually live in (that gives not even a hint of such a looming human fate), instead of religious fear and indoctrination, I have been healed of the sheer debilitating terror this idea instilled in me. Existence is no longer dark. I believe existence is truly a manifestation of love and therefore all things must eventually give way to good. God truly is an Abba, Father.
For all of you wondering, this is perhaps why I address the issue as frequently and passionately as I do. I hope many of you have and are being freed of the paralyzing fear and darkness of this view of God and the world. (Jacob M. Wright)

- GF -

1Aikak.29:15 Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päuvämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna. Saarn.8:9-14 Kaiken tämän minä tulin näkemään, kuin käänsin sydämeni tarkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotks olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus. Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa, koskapa syntinen saa tehdä pahaa sata kertaa ja elää kauvan; tosin minä tiedän, että Jumalaa pelkääväiselle käy hyvin, sentähden että he häntä pelkäävät, mutta että jumalattomalle ei käy hyvin eikä hän saa jatkaa päiviään pitkiksi kuin varjo, sentähden ettei hän pelkää Jumalaa. On turhuutta sekin, mitä tapahtuu maan päällä, kun vanhurskaita on, joiden käy, niinkuin olisivat jumalattomain tekoja tehneet, ja Jumalattomia on, joiden käy, niinkuin olisivat vanhurskaitten tekoja tehneet. Minä sanon: sekin on turhuutta. Ja minä ylistän iloa, koska ei ihmisellä auringon slla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen tlämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla. Saarn.3:12. 5:17. 9:7

Voi voi, minunkin elämäni on suuresti merkityksellistä ilman uskomista taivastonttu-ukkoihin.

Usko on vahva ja raikas perusta elämälle kuin hattara.

Liisakos se siellä?