Huolestunut ihminen

Anonyymi

Meitä on iloisia ja huolettomia veijareita ja on myös kaikenlaisia pohdiskelijoita. Pohdiskelun tuloksena voi olla joskus huolestuneisuutta ja vakavuutta. Veikkaan että se on ns. turn-off? Minusta se että ihminen on kiinnostunut maailmasta ja tekee siitä omat johtopäätöksensä on hienoa, vaikka ne johtopäätökset olisivat välillä synkkiäkin. Maailman vääryyksien miettiminen ja myötäeläminen on siis nuorison kielellä minusta "turn-on".

53

1025

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • En kuulu nuorisoon, 😂 enkä siksi osaa vastata kuin tädin näkökulmasta. On eri asia pohtia ja parantaa maailmaa, kuin kantaa kaikki maailman synnit omassa repussaan. Huonossa asemassa olevaan voi suhtautua empaattisesti ilman, että syyllistyy tai voi pahoin toisen ongelmien takia.

      Tietyllä tavalla on hyvä tiedostaa, ettei voi kaikkia voi pelastaa eikä auttaa vaikka mitä tekisi. Sen sijaan voi toimia oikein siinä missä voi ja auttaa siinä mihin omat rahkeet riittää. Joku ihan pieni käytännön apu tai vaikka 5 min hymyilevä jutteluhetki voi olla tosi iso juttu toiselle.

      • Anonyymi

        Hyvä kirjoitus mutta ei vastannut kysymykseen. Kai se kuuluu asiaan näin aluevaalien alla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kirjoitus mutta ei vastannut kysymykseen. Kai se kuuluu asiaan näin aluevaalien alla.

        Kysyitkö onko synkkyys turn off? Vai se että pohtimisesta vaipuu synkkyyteen? Vai mitä?


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Kysyitkö onko synkkyys turn off? Vai se että pohtimisesta vaipuu synkkyyteen? Vai mitä?

        Kunhan nyt vitsailin mutta lähinnä kysymys oli se onko huolestuneisuus enemmän hyvä vai huono asia? Tai mikä nyt milloinkin on tilanne, voihan sitä iloinenkin olla jos ei ole huolia näkyvissä.


      • Hieno kannanotto Emberizi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kunhan nyt vitsailin mutta lähinnä kysymys oli se onko huolestuneisuus enemmän hyvä vai huono asia? Tai mikä nyt milloinkin on tilanne, voihan sitä iloinenkin olla jos ei ole huolia näkyvissä.

        Ihminen, joka on huolestunut ja toimii aktiivisesti ja intohimoisesti itselle tärkeän asian eteen, saa monesti sillä kunnioitukseni. Tietysti on eri asia, jos on niin fanaatikko ettei anna toisten elää normaalisti vaan saarnaa vaikka lamppujen käytöstä tai sekaruokavaliosta, voi se käydä rasittavaksikin paikoitellen.

        Hyvä keskustelu, varsinkin jos osaa pelkän voivottelun rinnalle spekuloida mitä asialle voisi tehdä, on hyvä asia huolesta huolimatta. Silti, jos kantaa kaikki maailman huolet, eikä siksi pysty itse elämään normaalia elämää vaan suree suurimman osan elämisen sijasta ja käpertyy itseensä, vaikutus on päinvastainen. Myös jos näkökulma on aina vain negatiivinen, passiivisaggressiivinen ja omaa edes pientä mahdollisuutta vaikuttaa ei koskaan löydä, on ihminen hyvin raskasta seuraa.

        Kaikki riippuu kokonaisuudesta ja reagointitavan nyansseista.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Ihminen, joka on huolestunut ja toimii aktiivisesti ja intohimoisesti itselle tärkeän asian eteen, saa monesti sillä kunnioitukseni. Tietysti on eri asia, jos on niin fanaatikko ettei anna toisten elää normaalisti vaan saarnaa vaikka lamppujen käytöstä tai sekaruokavaliosta, voi se käydä rasittavaksikin paikoitellen.

        Hyvä keskustelu, varsinkin jos osaa pelkän voivottelun rinnalle spekuloida mitä asialle voisi tehdä, on hyvä asia huolesta huolimatta. Silti, jos kantaa kaikki maailman huolet, eikä siksi pysty itse elämään normaalia elämää vaan suree suurimman osan elämisen sijasta ja käpertyy itseensä, vaikutus on päinvastainen. Myös jos näkökulma on aina vain negatiivinen, passiivisaggressiivinen ja omaa edes pientä mahdollisuutta vaikuttaa ei koskaan löydä, on ihminen hyvin raskasta seuraa.

        Kaikki riippuu kokonaisuudesta ja reagointitavan nyansseista.

        Ymmärrän että täydellinen reagointitapa maailman murheisiin on plussaa mutta sinäkään et siis osaa puristaa maailmankuvaasi vastaukseen onko huolestuneisuus hyvä vai huono asia?


      • Anonyymi

        Yhteiskunnan ongelmat ratkaistaan yhteiskunnan mittakaavassa, ei niitä pidä pohtia yksilön mittakaavassa.


      • Anonyymi
        Emberizi kirjoitti:

        Ihminen, joka on huolestunut ja toimii aktiivisesti ja intohimoisesti itselle tärkeän asian eteen, saa monesti sillä kunnioitukseni. Tietysti on eri asia, jos on niin fanaatikko ettei anna toisten elää normaalisti vaan saarnaa vaikka lamppujen käytöstä tai sekaruokavaliosta, voi se käydä rasittavaksikin paikoitellen.

        Hyvä keskustelu, varsinkin jos osaa pelkän voivottelun rinnalle spekuloida mitä asialle voisi tehdä, on hyvä asia huolesta huolimatta. Silti, jos kantaa kaikki maailman huolet, eikä siksi pysty itse elämään normaalia elämää vaan suree suurimman osan elämisen sijasta ja käpertyy itseensä, vaikutus on päinvastainen. Myös jos näkökulma on aina vain negatiivinen, passiivisaggressiivinen ja omaa edes pientä mahdollisuutta vaikuttaa ei koskaan löydä, on ihminen hyvin raskasta seuraa.

        Kaikki riippuu kokonaisuudesta ja reagointitavan nyansseista.

        Yksi ihminen ei voi yhteiskuntaa muuttaa, demokratiassa aatteet ovat keinoja vaikuttaa yhteiskuntaan. Demokratia on enemmistön diktatuuria, ja sellaisena moraalisesti epäonnistunut järjestelmä. Epäonnistuneet järjestelmät kumoutuvat aina aikanaan. Demokratian kohdalla se vie vielä aikansa. Siihen asti rikoksen vähemmistöä vastaan ovat arkeamme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunnan ongelmat ratkaistaan yhteiskunnan mittakaavassa, ei niitä pidä pohtia yksilön mittakaavassa.

        Mene kysymään vaikka Galileo Galileilta tai Marie Curielta miten ei muka yksittäinen ihminen voi muokata maailmaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mene kysymään vaikka Galileo Galileilta tai Marie Curielta miten ei muka yksittäinen ihminen voi muokata maailmaa.

        Tai miten vaikka Napoleon ja Hitler ja Stalin saivat maailman tiettyyn formuun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunnan ongelmat ratkaistaan yhteiskunnan mittakaavassa, ei niitä pidä pohtia yksilön mittakaavassa.

        Täsmälleen ne jotka päättäjiksi ovat hakeutuneet hoitakoot tehtävänsä eikös ne valatkin sitä edellytä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi ihminen ei voi yhteiskuntaa muuttaa, demokratiassa aatteet ovat keinoja vaikuttaa yhteiskuntaan. Demokratia on enemmistön diktatuuria, ja sellaisena moraalisesti epäonnistunut järjestelmä. Epäonnistuneet järjestelmät kumoutuvat aina aikanaan. Demokratian kohdalla se vie vielä aikansa. Siihen asti rikoksen vähemmistöä vastaan ovat arkeamme.

        Kyllä yksi ihminen muuttaa koko ajan ja lujaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunnan ongelmat ratkaistaan yhteiskunnan mittakaavassa, ei niitä pidä pohtia yksilön mittakaavassa.

        Tämän allekirjoitan ja samaa yritin itsekin sanoa, vaikka en sitä sanoiksi osannut pukea.Ihminen voi silti tehdä itsekin pieniä asioita tai omia arvovalintoja,


      • Emberizi kirjoitti:

        Tämän allekirjoitan ja samaa yritin itsekin sanoa, vaikka en sitä sanoiksi osannut pukea.Ihminen voi silti tehdä itsekin pieniä asioita tai omia arvovalintoja,

        Niin ja allekirjoitan myös sen, että on ihmisiä jolla on iso valta ympäristöasioihin. maailman rauhaan, sosiaalisiin vastuuseen, arvomielipiteisiin (iso massa seuraa paljon ajattelematta) yms. Meihin tavallisin ihmisiin tuo ei päde… oli sitten kaupan kassa tai yritysjohtaja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän että täydellinen reagointitapa maailman murheisiin on plussaa mutta sinäkään et siis osaa puristaa maailmankuvaasi vastaukseen onko huolestuneisuus hyvä vai huono asia?

        Ei värillistä maailmankuvaa voi puristaa mustavalkoiseksi, sorry. Huolestuneisuus ilmenee niin monella tavalla. Osa tavoista on hyvää ja osa pahaa, ja osa neutraalia. Mustavalkoinen ajattelu yhdistettynä huolehtineisuuteen on henkilökohtaisesti arvioiden lähes aina ikävä yhdistelmä.


    • Anonyymi

      Eli mielestäsi pohdinnasta seurannut "synkkämielisyys" karkottaa toisen? Tällöin haet toiselta hyväksyntää yleisten asioiden miettimisestä omilla aivoillasi? Vaikuttaa lähtökohtaisesti anteeksipyytelevältä. Vääryyksien miettiminen ei mielestäni tarkoita yhtä niiden myötäelämisen kanssa. Niitä voi tarkastella myös ulkopuolisena oikean/väärän näkökulmasta. - cu-

      • Anonyymi

        Varmaan kaikkea voi tehdä oikealla ja väärällä tavalla, myös tätä. Jos jostain kirjoitan niin ei se tarkoita sitä että yrittäisin kirjoittaa täydellisestä ajattelutavasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan kaikkea voi tehdä oikealla ja väärällä tavalla, myös tätä. Jos jostain kirjoitan niin ei se tarkoita sitä että yrittäisin kirjoittaa täydellisestä ajattelutavasta.

        Mitä tarkoitat täydellisellä ajattelutavalla? - cu-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoitat täydellisellä ajattelutavalla? - cu-

        Jos nyt sinun kirjoitusta vaan ajattelee niin täydellinen ajattelutapa on olla ulkopuolinen tarkkailija joka ei anna maailman vaikuttaa itseensä. Muut ovat kirjoittaneet että huolestuminen ei auta vaan pitää toimia. No, ei tuossa mitään uutta ole. Itse vaan tykkään kirjoittaa myös epätäydellisistä asioista kun teillä taas tuntuu olevan toiset tavoitteet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos nyt sinun kirjoitusta vaan ajattelee niin täydellinen ajattelutapa on olla ulkopuolinen tarkkailija joka ei anna maailman vaikuttaa itseensä. Muut ovat kirjoittaneet että huolestuminen ei auta vaan pitää toimia. No, ei tuossa mitään uutta ole. Itse vaan tykkään kirjoittaa myös epätäydellisistä asioista kun teillä taas tuntuu olevan toiset tavoitteet.

        Näen sen yhtenä lähestymistapana mutta ei ole koskaan tullut mieleen pitää sitä täydellisenä. Eli olen aina käsitellyn asiat itseni ulkoistaneena, koska se minulle selkein tapa. Tuo noin ja tuo noin, jäsentelen tapahtuneet mielessäni, edessäni. Erittelen, yhdistelen ja lokeron mieleeni ja haluan muistaa siihen liittyneet kaikki tuntemukseni, sekä hyvät ja pahat mitään unohtamatta ja kieltämättä, olematta armollinen itselleni mitä seikkaa Repolainen tuolla jäljempänä peräänkuuluttaa. Selkeys on itselleni se lähtökohta. - cu-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näen sen yhtenä lähestymistapana mutta ei ole koskaan tullut mieleen pitää sitä täydellisenä. Eli olen aina käsitellyn asiat itseni ulkoistaneena, koska se minulle selkein tapa. Tuo noin ja tuo noin, jäsentelen tapahtuneet mielessäni, edessäni. Erittelen, yhdistelen ja lokeron mieleeni ja haluan muistaa siihen liittyneet kaikki tuntemukseni, sekä hyvät ja pahat mitään unohtamatta ja kieltämättä, olematta armollinen itselleni mitä seikkaa Repolainen tuolla jäljempänä peräänkuuluttaa. Selkeys on itselleni se lähtökohta. - cu-

        No, ainakin se oli parempi ajattelutapa kuin aloituksessa mainittu. Se tässä varmaan olikin pääasia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan kaikkea voi tehdä oikealla ja väärällä tavalla, myös tätä. Jos jostain kirjoitan niin ei se tarkoita sitä että yrittäisin kirjoittaa täydellisestä ajattelutavasta.

        Matematiikkaa tunteella?


    • Mielestäni on ihailtavaa, jos ihminen pystyy ajattelemaan asioita laaja-alaisesti, eri kanteilta ja vaikutuksia muuhunkin kuin siihen omaan pihapiiriympäristöönäö. Se kertoo myös empatiakyvystä sekä tunneälykkeedestä. Ei tietenkään aina, mutta jos pystyy ottamaan huomioon yhden-kahden ja kolmansienkin osapuolet.

      Vakavuus - tietyssä asialinjassa ja käsiteltäessä. Huolestuneisuus - samoin.

      Turn-offiksi sen tekee vasta sitten, kun se alkaa jatkuvasti ahdistaa, aiheuttaa pakkomielteisyyttä asian tiimoilta ja ympärille painottuu painostava ilmapiiri. Kun nauru, komiikka, iloisuus ja muu alkaa ola kielletty yhden -kahden ongelman vuoksi,

      Sodassakin, tai muiden traagisten tapahtumien aikana; ihminen tarvitsee muitakin tunteita kuin huolehtuneisuutta ja vakavuutta, Mun mielestäni ne ovat selviytymiskeinoja. Ihan niin kuin henkilökohtaisen elämänkin paskan keskellä; pelkällä huolestuneisuudella ei tilannetta korjata eikä niistä selviä.

      Siksi toisekseen, huolestuneisuus, vakavuus eikä edes empatia paranna ketään tai mitään. Niistä voi olla apua - hetkellisesti - mutta se ei tuota kongretiaa. Voimavaramme pitäisi suunnata myös tuottaviin tekoihin, kuin jatkuviin hyödyttömiin pohdintoihin.

      Niin paljon kuin kaikenlaista pohdintaa arvostankin.

      • Anonyymi

        Se oli ihan selventävä vastaus. Vähän silti ihmetyttää se kuinka paljon täällä aina peräänkuulutetaan täydellistä ajattelua ja täydellistä toimintaa. Toki täydellinen on parempi kuin virheellinen mutta harva meistä on ruostumatonta terästä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se oli ihan selventävä vastaus. Vähän silti ihmetyttää se kuinka paljon täällä aina peräänkuulutetaan täydellistä ajattelua ja täydellistä toimintaa. Toki täydellinen on parempi kuin virheellinen mutta harva meistä on ruostumatonta terästä.

        Täydellisyys on harhaa.

        Katsos kun jokainen on uniikki. Ja jokaiselle se täydellisyys merkitsee eri asiaa.

        Täydellisyyden tavoittelun ja ihannoinnin sijaan katse pitäisi suunnata ehkä... armollisuuteen ja suopeuteen. Nähdä toisessa hyvää, vaikka näkee siinä niitä rikkojakin. Ihan niinkuin yleensä näemme niitä samoja asioita itsessämmekin. Ja armahtaa itsemmekin, jos ne eivät vahingoita itseämme eikä muita.


      • Anonyymi
        elisakettu kirjoitti:

        Täydellisyys on harhaa.

        Katsos kun jokainen on uniikki. Ja jokaiselle se täydellisyys merkitsee eri asiaa.

        Täydellisyyden tavoittelun ja ihannoinnin sijaan katse pitäisi suunnata ehkä... armollisuuteen ja suopeuteen. Nähdä toisessa hyvää, vaikka näkee siinä niitä rikkojakin. Ihan niinkuin yleensä näemme niitä samoja asioita itsessämmekin. Ja armahtaa itsemmekin, jos ne eivät vahingoita itseämme eikä muita.

        Eli nyt vaihdoit täydellisesti suuntaa ja se mikä äsken oli McGyver onkin nyt Dalai Lama. Täydellinen vastaus siis.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli nyt vaihdoit täydellisesti suuntaa ja se mikä äsken oli McGyver onkin nyt Dalai Lama. Täydellinen vastaus siis.

        Mutta kun me ollaan McGyver ja Dalai Lama.

        Muuttuvia elementtejä myöskin.


      • Anonyymi
        elisakettu kirjoitti:

        Mutta kun me ollaan McGyver ja Dalai Lama.

        Muuttuvia elementtejä myöskin.

        Hienoa että tälle palstalle on kerääntyneet juuri ne ihmiset jotka osaavat muokata ajattelunsa, käytöksensä ja toimintansa juuri oikealla tavalla. Ehkä olen eksynyt väärään paikkaan koska en ole täydellinen ihminen.


      • Anonyymi

        Empatia ja tunteet eivät kuulu yhteiskunnan mittakaavaan, moraalin pitää olla järjestelmään sisään rakennettu.

        Kapitalistiseen järjestelmässä ei ole moraalia ja se jättää empatian hyväntekeväisyyden varaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa että tälle palstalle on kerääntyneet juuri ne ihmiset jotka osaavat muokata ajattelunsa, käytöksensä ja toimintansa juuri oikealla tavalla. Ehkä olen eksynyt väärään paikkaan koska en ole täydellinen ihminen.

        Sarkasmin säilää. Jos olet ap, niin kysytään näinpäin. Mihin tarkalleen ottaen odotat saavasi vastauksen. - cu-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa että tälle palstalle on kerääntyneet juuri ne ihmiset jotka osaavat muokata ajattelunsa, käytöksensä ja toimintansa juuri oikealla tavalla. Ehkä olen eksynyt väärään paikkaan koska en ole täydellinen ihminen.

        Äläs nyt hupaja. Noi oli vaan kaksi ääripäätä. Eihän kukaan edellen voi olla täydellinen, Se on patologista.

        Ehkä me sisimmässäe tiedostettuina tai tiedostumattaan halutaan tähdätä Dalain tai Gyverin tai anyway kenen tahansa saappaisiin; tai ... minkä tahansa, joka on eräänlainen arkkityyppi itsellemme. mieleinen sellainen, supersankari ehkä. Arkkityyppi on eräänlainen itseluotu oletus jstakin hahmosta ta henkilöstä.

        Voinhan miekii haluta olla vaikka superhessu ketunrääpäleen sijasta, mutta se on vain kilvoittelua. Ja vain sellaisen perään, millaiseksi oma mielikuvani on sen superhessun muokannut. Ja kun nuo ihanteemme muuttuu ajan myötä, ehkä seuraavaksi haluan olla soturiprinsessa.

        Kaiken tämän tavoittelun keskellä yritän hyväksyä olla myös minä, se ketunrääpäle. Iloita siitä mikä on hyvää, armahtaa se, mikä ei ole niin kaunista omille silmilleni. Tai koettaa tulla paremmaksi niiltä osin, mikä on oikeasti tärkeää korjata.

        Uskoisin että useampi meistä haluaa aika ajoin olla jotain muta; tehdä tärkeää, olla ainutlaatuinen. Eikä siinä mitään, jos hyväksyy sen, että jonakin päivänä on palattava itseensä, eikä välttämättä edes onnisituisikaan siinä supersankari roolissaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Empatia ja tunteet eivät kuulu yhteiskunnan mittakaavaan, moraalin pitää olla järjestelmään sisään rakennettu.

        Kapitalistiseen järjestelmässä ei ole moraalia ja se jättää empatian hyväntekeväisyyden varaan.

        Järjestelmät eivät yleensä ottaen ole tunnepitoisia. Ehkei niiden kuulukaan olla.

        Mun mielestä empatia ja muut tunteet jäävät ihmisen ja heidän valintojensa varaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sarkasmin säilää. Jos olet ap, niin kysytään näinpäin. Mihin tarkalleen ottaen odotat saavasi vastauksen. - cu-

        Aloituksessa oli yksi kysymysmerkki eli jos nyt vaikka siihen. Toki jeesustelukin on kivaa ja voi olla että itsekin kohta lämpenen sille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Empatia ja tunteet eivät kuulu yhteiskunnan mittakaavaan, moraalin pitää olla järjestelmään sisään rakennettu.

        Kapitalistiseen järjestelmässä ei ole moraalia ja se jättää empatian hyväntekeväisyyden varaan.

        Eikö järjestelmän ainoa tarkoitus ole itsensä jatkuvuus. Inhimillisyys elää siinä rinnalla omaa elämäänsä mutta järjestelmä suojelee itseään ja ummistaa silmät epäkohdilta varsinkin silloin, jos ne meinaavat vaikuttaa siihen. Kertoisitko, missä peilinkestävä moraali on sisäänrakennettu? - cu-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikö järjestelmän ainoa tarkoitus ole itsensä jatkuvuus. Inhimillisyys elää siinä rinnalla omaa elämäänsä mutta järjestelmä suojelee itseään ja ummistaa silmät epäkohdilta varsinkin silloin, jos ne meinaavat vaikuttaa siihen. Kertoisitko, missä peilinkestävä moraali on sisäänrakennettu? - cu-

        Tietysti olen onnellinen siitä, jos meillä on turvallinen järjestelmä. Mutta mä en pidä järjestelmästä joka käskee ummistaa silmät epäkohdilta.

        Tosin, jokainen meistä näkee ne epäkohdat eri tavoin. Tai mihin on intressejä, mielenkiintoa puuttua.

        En osaa vastata missä se on rakennettu. Jos itseäni ajattelisin, niin arvoissani, Itsekkyys. Elämänkokemus. Ne intressit. Välinpitämättömyys . Sokeus, kuurous, tunteettomuus. Häpeä. Rakkaus, Välittäminen.

        Nihin vaikuttava kokemuksemme, kulttuurimme, ympäristö- ja sosiaaliset tekijät.

        Onko se se oma muuttuva psykososiaalinen olento eli itse kuitenkin se ? Vai syntyykö se jo varhaislapsuudessa? Ei, tuohon en usko, koska ihmisen tunnekyky vaikuttaa moraaliin ja moraalikin on muuttuva elementti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö järjestelmän ainoa tarkoitus ole itsensä jatkuvuus. Inhimillisyys elää siinä rinnalla omaa elämäänsä mutta järjestelmä suojelee itseään ja ummistaa silmät epäkohdilta varsinkin silloin, jos ne meinaavat vaikuttaa siihen. Kertoisitko, missä peilinkestävä moraali on sisäänrakennettu? - cu-

        En ole äskeinen kirjoittaja mutta voin vastata. Uskonnot ovat yrittäneet sisäänrakentaa moraalia järjestelmiinsä. Yleensä epäonnistuneesti minun mielestäni, koska uskonnoilla on niin suuri tarve erotella "me" ja "muut".


      • Anonyymi

        Hyöty näkökohdin .....


      • Anonyymi
        elisakettu kirjoitti:

        Mutta kun me ollaan McGyver ja Dalai Lama.

        Muuttuvia elementtejä myöskin.

        Visioiden


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Empatia ja tunteet eivät kuulu yhteiskunnan mittakaavaan, moraalin pitää olla järjestelmään sisään rakennettu.

        Kapitalistiseen järjestelmässä ei ole moraalia ja se jättää empatian hyväntekeväisyyden varaan.

        Empatia ei kuulu yhteiskunnan mittakaavaan


      • Anonyymi
        elisakettu kirjoitti:

        Tietysti olen onnellinen siitä, jos meillä on turvallinen järjestelmä. Mutta mä en pidä järjestelmästä joka käskee ummistaa silmät epäkohdilta.

        Tosin, jokainen meistä näkee ne epäkohdat eri tavoin. Tai mihin on intressejä, mielenkiintoa puuttua.

        En osaa vastata missä se on rakennettu. Jos itseäni ajattelisin, niin arvoissani, Itsekkyys. Elämänkokemus. Ne intressit. Välinpitämättömyys . Sokeus, kuurous, tunteettomuus. Häpeä. Rakkaus, Välittäminen.

        Nihin vaikuttava kokemuksemme, kulttuurimme, ympäristö- ja sosiaaliset tekijät.

        Onko se se oma muuttuva psykososiaalinen olento eli itse kuitenkin se ? Vai syntyykö se jo varhaislapsuudessa? Ei, tuohon en usko, koska ihmisen tunnekyky vaikuttaa moraaliin ja moraalikin on muuttuva elementti.

        Intressit...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyöty näkökohdin .....

        Komppaako joku ihan tosissaan nyt tätä oman elämänsä havukka-ahon ajattelijahemmoa?


    • Anonyymi

      Kyllä tietty määrä huolestuneisuutta ja pohdiskelevuutta on hyväksi. Kunhan ne hyvät asiatkin näkee. Varsinkin parisuhteessa ne rakkauden teot.niitä tarvitaan.

      • Anonyymi

        Tietty määrä 30 prosenttia?


    • Anonyymi

      Koen vahvaa huolestuneisuutta, kun jokin asia on pielessä. Poden sitä koko yön. Siitä aukee usein, lähes aina, uusi näkökanta tilanteeseen. Aamulla alan sevittämään ongelmaa. Saan sen ratkaistuksi. Kun olen vain pieni ihminen, ratkaisu koskee lähinnä itseäni ja perhettäni. Jos olisin vaikutusvaltainen, toimisin samalla tavalla yhteisön eteen, jos se olisi mahdollista. Aina ei ole kun sielläkin pieni nujerretaan vaikka hän olisi kuinka oikeassa. On komeusta muutamasta "lautakunnasta". Yök niitä pieniä salaseuroja.
      Mutta aloitukseen: Huolestuneisuus on rakentavaa, jos sen pystyy kohdistamaan ongelman ratkaisemiseen tai päin prikkalaa olevan asian parantamiseen. Se on raskasta mutta kestän ja olen iloinen että omaan tämän ominaisuuuden.

    • Minä tulen pohdiskelusta hyvälle mielelle ja rentoudun. Ehkä elämässäsi ei ole kaikki kohdillaan ja vaivut siksi epätoivoon 🤔

    • Anonyymi

      Eilen katsoin sellaista tubettajaa, kuin savon turaukko. Ja varmaan on ihan rento ja mukava tyyppi, mut hitto miten ilmeetön ja vakava kokoajan...

      Itsekin olen mies, ettei mua kiinnostais se mies muutenkaan, mutta tuli mieleen nyt tässä, että jos on niin helkutin vakava ja tosikko, tai edes vaikuttaa sille ensialkuun, niin varmaan joillekin se on turnoff.

      Itselle liian ujokin on turnoff. Sellaisen kanssa ei vaan ole luontevaa olla ja piste.
      Sama se varmaan on jonkun pohtivan tyypinkin kanssa, eikä siinä mitään pahaa ole. Kyllä samankaltaiset yleensä vetää puoleensa.

    • Anonyymi

      Rauhattomuutta on paljon ilmassa. Sitten joukossa on paljon tuuliviirejä, ad-hd- tapauksia ym. Kärjistämisiä ja ylireakoivia ihmisiä jotka laittavat oman lusikkansa soppaan. Missä on heidän rauhoittavat tekijät? Ehkä toisilla on täällä palstalla, jonne purkavat omaa pahaa oloaan? Maailman tilanne ei ole paras mahdollinen, enemmänkin huolta synnyttävä? Apu on toisille liian kaukana, joka huonompi juttu. Huoli on toisinaan aiheellista.

      • Anonyymi

        Ehkä muutama sähköposti vielä lisää korkean profiilin henkilöille, niin saa mies taivastella lisää muiden herkkähipiäisyyttä


    • Vasta kysymys ap:lle. Osaatko elää niin, että olet itse itsellesi empaattinen ja kelpaat itse itsellesi sellaisena kuin olet? Mihin tarvitset yleistä tuen-off tuomiota vai peilaatko pieleen mennyttä tapailua (epäilet itse tuon oleva syy)?

      Ps, Kun osaa olla itse itselleen armollinen ja kelpaa ensin itselleen, on helpompi kelvata muillekin. Silti, vaikka olisi kuinka ihana tahansa, ei suhteiden alut silti aina mene putkeen. Ei vika ole silloin sinussa tai siinä toisessa vaan ette vain sopineet riittävän hyvin yhteen tai jomman kumman motivaatio ei sillä kertaa riitä. Ei se tee huonoksi ettei kelpaa kaikille!!! Riittää, että löytyy se YKSI, jolle kelpaa omana itsenään.

      • Anonyymi

        Ei tässä minusta ollut kyse.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei tässä minusta ollut kyse.

        No mitä mieltä sitten itse olet? Onko huolestuneisuus sinusta tuen-off?


    • Anonyymi

      Mjoo

      Oletko itse huomannut sitä että kukaan ei muu ei ole 'tullut käyttäneeksi' sanaparia "turn off" samassa kontekstissa kymmeneen vuoteen kuin sinä.

      Herää, pahvi.

      (hihitystä)

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      69
      4118
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3065
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      3010
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      391
      2093
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      210
      1196
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      11
      1183
    7. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      73
      1162
    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      29
      1014
    9. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      60
      1000
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      111
      963
    Aihe