Kieroutunutta elämää pääni sisällä

Nyt vuoden olen ollut niin alhaalla mielen syövereissä että ei tätä jaksa enää. Olen monta kuukautta suunnitellut itsemurhaa ja aion kirjoittaa ns.toiveeni siitä miten haluaisin että minut haudataan jne. Eli kaikki pitää vaan kirjoittaa paperille ja päästää irti . Tapaa en tiedä varmaksi, junan alle en halua, sillä se ei ole varmin tapa päästä hengestään. Enkä halua aiheuttaa kenellekään mitään traumoja. Olen ollut jo nuoresta asti laitoskierteessä, lääkityksen alla ja tavannut eri terapeutteja ja lääkäreitä mutta silti 25-vuotiaana olen edelleen tässä samassa jamassa. Ei minulla ole miestä, kaikki ovat juosseet karkuun tällaista sekopäätä ja ymmärrän toki, lapsena haaveilin että mullakin olis joskus oma talo ja ehkä lapsikin ..nyt kun on herännyt todellisuuteen niin onhan se aika kirpeä paikka , varsinkin kun tutut parikymppiset perustaa jo perheitä . Ymmärrän että minulla saattaa olla psykoottisia oireita, saatan kuulla välillä puhetta , oman nimen joku saattaa joskus sanoa kutsuvalla äänellä, mutta onko tämä mielisairautta vai onko joku paha henki tai demoni saanut vihdoin kieputeltua sieluni sormiensa ympärille. Minulla on päässäni toinen minä, sillä on oma ääneni ja se kommentoi usein negatiivisesti suorituksiani arjessa. Se pakottaa minut olemaan surullinen ja heti jos minulla on hetkenkin hauskaa, se rupee ikäänkuin vittuilemaan ja aiheuttaa suurta päänsärkyä. Olen ollut yhteydessä lääkäriin mutta en ole kuitenkaan mennyt koskaan paikan päälle. Kukaan ei saa koskaan tietää likaista salaisuuttani ja kuinka kieroutunutta elämää vietän pääni sisällä, sillä vien sen hautaan mukanani. Herra olkoot kanssanne ja Herra anna syntini anteeksi <3