Suomettuminen on silkkaa tarua, eikä siitä ole mitään näyttöä, mitään lakia ei rikottu eikä säädetty sananvapauden kieltämiseksi tai Neuvostoliiton ylistämiseksi.
Sen sijaan vasemmistopuolueiden esiinnostama huoli lisääntyvästä fasismista oli aiheellinen kun Pekka Siitoin perusti natsijärjestönsä. Suomen kansalaisten huoli johti siihen, että Siitoimen järjestö lakkautettiin.
Sen sijaan vasemmistopuolueiden esiinnostama huoli lisääntyvästä fasismista oli aiheellinen kun Pekka Siitoin perusti natsijärjestönsä. Suomen kansalaisten huoli johti siihen, että Siitoimen järjestö lakkautettiin.
Vastaukset 47
Vanhimmat
”Pieni pohjoinen maa suuren Neuvostoliiton naapurissa valitsi sopeutumisen, mikä merkitsi myös luopumista totuudesta. Kylmässä sodassa kansakunta opetteli ja oppi vuosikymmenien ajan valehtelemaan itselleen. Tällä toiminnalla oli seurauksensa, joka sai aikoinaan monia nimiä”, kuuluu sarjan esittelypuheenvuoro.
Puhutaan suomettumisesta ja Neuvostoliittoon päin rähmällään olosta. Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen muistuttaa, että suomettumisen määritelmä on monisyinen.
– Neuvostoliiton painostusta ei ole syytä kutsua suomettumiseksi; suurvallat ovat aina painostaneet pienempiään. Suomen taipumistakin on vaikea kutsua suomettumiseksi, sillä pikkuvaltiot ovat aina joutuneet taipumaan suurten painostaessa. Suomettumiseksi lienee laskettava liian helposti taipuminen ja jopa liiaksi ennakkoon ja omien etujenkin vastaisesti toimiminen niin, ettei ongelmia syntyisi, hän sanoo.
SOIKKANEN ja Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, historioitsija Timo Vihavainen antoivat Ilta-Sanomille arvionsa siitä, mitä suomettuminen oli ja miten se ilmeni pahimmillaan.
– Yksi tällainen on kansanedustaja Eino Uusitalon (kesk) ehdotus siitä, että alkaisimme viettää toista itsenäisyyspäivää, Vihavainen sanoo hetken mietittyään.
Toimiessaan keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana Uusitalo esitti vuonna 1974 Suomelle toista itsenäisyyspäivää jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan päivämäärälle 19. syyskuuta.
– Se herätti yleistä hilpeyttä. Ehkä se oli hänen henkilökohtainen ajatuksensa, ehkä Ahti Karjalaiselta (hyvistä idänsuhteista tunnettu ulkoministeri) peräisin, Vihavainen pohtii.
Soikkanen nostaa omalle listalleen Kekkosen hyvät välit ns. KGB-miehiin.
– Paasikivi ei ottanut heitä koskaan vastaan. Kekkonen keskusteli heidän kanssaan jo pääministerinä ja jatkoi presidenttinä. KGB tarjosi suoran linjan Neuvostoliiton johtoon, mutta se oli vaarallinen linja ja mahdollisti myös painostuksen. Koivisto lopetti tämän toisella kaudellaan.
– Se herätti yleistä hilpeyttä. Ehkä se oli hänen henkilökohtainen ajatuksensa, ehkä Ahti Karjalaiselta (hyvistä idänsuhteista tunnettu ulkoministeri) peräisin, Vihavainen pohtii.
Soikkanen nostaa omalle listalleen Kekkosen hyvät välit ns. KGB-miehiin.
– Paasikivi ei ottanut heitä koskaan vastaan. Kekkonen keskusteli heidän kanssaan jo pääministerinä ja jatkoi presidenttinä. KGB tarjosi suoran linjan Neuvostoliiton johtoon, mutta se oli vaarallinen linja ja mahdollisti myös painostuksen. Koivisto lopetti tämän toisella kaudellaan.
Eino Uusitalon ehdotus oli aika järkevä. Siinä Neuvostoliitto tunnusti Suomen itsenäiseksi vaikka olisi kostona Suomen julmasta hyökkäyksestä viedä itsenäisyytemme ja liittää Suomen itseensä.
Se oli täysin naurettava ja KYLLÄ SILLE NAURETTIINKIN:-D
"Kekkonen keskusteli heidän kanssaan jo pääministerinä ja jatkoi presidenttinä."
Rautkallion mukaan Kekkonen alkoi pitää yhteyttä venäläisiin jo jatkosodan aikana niihin aikoihin kun "käänsi takkinsa" eli muuttui sodan kiivaasta kannattajaksi kirjoittelemaan rauhan tekemisestä. Kontaktit olivat Tukholmassa ja muistaakseni tiedustelumiehiä, ei diplomaatteja. Kekkonen kai piti yhteyttä tuon aikaisiin tuttaviinsa vielä presidenttikautenaankin, kun vain tilaisuus tuli. Kekkosen tapa pelata peliään oli tehdä kaikista suhteista niin henkilökohtaisia kuin mahdollista.
En muista noita Rautkallion juttuja aivan tarkkaan, kun luin ne silloin 1990-luvun alussa, heti kun ilmestyivät. Vihavaisen kirjaa en silloin lukenut, mutta se ei tainnut sittenkään olla kovin tietoa sisältävä. Rautkallio taas oli kaivanut lähteitä kokonaisia vuoria, myös "lännen" arkistoista.
"KGB tarjosi suoran linjan Neuvostoliiton johtoon, mutta se oli vaarallinen linja ja mahdollisti myös painostuksen. "
Siitä ei ole nåyttöä. Sen sijaan tuo yhteys saattoi mahdollistaa niin yöpakkasten kuin kriisinootinkin tilaamisen. Mitään pitävää näyttöä ei siitäkään ole, mutta tilasipa Kekkonen nootin tai ei, ainakin hän vaikuttaa tienneen siitä etukäteen, niin viileästi hän siihen suhtautui. Tai sitten hän vain oli niin pokeri.
Kun kyseessä oli Kekkonen, tuosta yhteydestä tuskin oli muuta kuin etua. Varmaankin juuri sen avulla hän pääsi eroon 1970-luvulla itse itsensä Suomeen kutsuneista uhkaavista henkilöistä, kuten Stepanov.
"Koivisto lopetti tämän toisella kaudellaan."
Niin kai, kun koko Neuvostoliitto lakkasi olemasta hänen toisen kautensa puolivälissä.
Voi pojat, oli ne aikoja. Silloin Suomi vielä oli Suomi, ja miten ei olisi ollut kun kerran oikein vielä "suometuttiin". Oltiin masters of the game. vaikka toinen osapuoli oli niin paljon isompi. EU:n kanssa taas vain otetaan kalua kakkoseen ja köyhdytään kuin kerjäläiset.
Fasismin uhka?
Fasistinen Italia luhistui ja antautui jo1943.
Saksa antautui 9.5. 45, jaettiin miehitysvyöhykkeisiin ja sitten kahdeksi valtioksi.
Keitähän se mahtoi uhata?
Siitoimen puuhille nauroivat aidan variksetkin.
Sen sijaan äärivasemmiston harjoittama Moskovan nuoleminen ja sosialismilla uhoaminen oli vaaraksi itsenäisyydelle. Siitä selvittiin vasta 1991.
Kieltämättä Siitoimen porukka oli vielä paljon pienempi kuin taistolaisliike, mutta kyllä fasismi on niin vaarallinen aate, että se on syytä ottaa kontrolliin heti alkuunsa.
https://www.youtube.com/watch?v=nFtc3pByWQI
Äärivasemmistosta oli vuoden 1918 jälkeen oikeastaan koko ajan paljon vähemmän vaaraa kuin mitä sitä pelättiin. Tai oltiin pelkävinään, tapella ja juopotellahan Lapuan liikkeen jullit halusi, siten ettei siitä joudu kiinni eikä aiheudu mainehaittaa vaan saa sankarin sädekehän myös uskonnollisilta mummoilta. Tahallaan tekivät vain kiusaa, kunnes saivat itse tuta 1939-40.
******** Ns. "Suomettuminen" on pelkästään Suomen oikeiston tyhmyyttä ********
Vuosisatainen Ruotsin siirtomaa-alistus on tehnyt suomalaiset alttiiksi solvaamiselle ja propagandalle. Niinpä saksalaisen entisen natsipliitikon Franz Josef Straussin keksimä solvaus FINLANDIZIERUNG otti heti maaperää Suomen pullossakavaneen oikeisto-junttiporukan keskuudessa. SUOMI MAINITTU - HURRAA!!!
Suomettumiskaudella itänaapuri otti melkoisia 'vapauksia' Suomen suhteen:
- se painosti ja uhkaili
- puuttui presidentin valintaan ja hallituksen kokoonpanoihin
- jotkut puolueet olivat aina hallituksessa ja toiset eivät vaalituloksesta riippumatta
- Suomessa vallitsi sensuuri ja itsesensuuri
- muutimme jopa historiaamme naapurille sopivaksi
- naapuri puuttui kirjallisuuteen, uutisiin, elokuviin ja TV-ohjelmiin
Suomalaiset saivat ainoastaan valistuneen vasemmistoälymystön kautta tietää että Mannerheimin henkilökohtaisen valloitus-erillis-sodan sijasta olimme palvelleet todellisuudessa Hitleriä aloittamalla operaatio Barbarossan Suomen maaperältä Akselin osana.
Pekka Siitoin oli silkka kuriositeetti vailla kannatusta eli ei minkäänlainen uhka millekään!
Siitoin oli hitlerkarikatyyri, aikansa meemi. Vitsi sinänsä
Kyllä Pekalla ainakin kymmenen kannattajaa oli. Tuossa videollakin heitä näkyy. Vai taitaa olla alta kymmenen...
Pekka oli hahmo, kuten Kalevi Keihänenkin. Ne kaverit oli silloin oikeita elämäntaiteilijoita, se vaati vähän enemmän kun ei ollut nettiä.
Fasismi elää ja voi hyvin - Putistanissa.
Venäjä puuttuu yhä mielellään asevoimin muiden maiden asioihin: Baltia, Suomi, Saksa, Unkari, Tšekkoslovakia, Afganistan, Ukraina, Syyria, Mali, Kazakstan, jne. jne.
Ihmetyttää Duginin kaltainen tyyppi, kun ajattelee, mitä fasismi teki venäläisille hyökättyään maahan. No, Mussolini oli entinen sosialisti, ja sodan jälkeen natsejakin hakeutui kommunisteiksi, eli oli jo silloin vähän samaa meininkiä kuin Jussi Halla-aholla ja Riikka Purralla, jotka siis kummatkin vihreiden kannattajia ennen "heräämistään". Hitlerinkin porukoissa taisi olla kommunisteista loikanneita.
Se on se hevosenkenkä teoria, ääripäät ovat lähempänä toisiaan kuin maltillisia edes omalla laidallaan.
" Kekkonen keskusteli heidän kanssaan jo pääministerinä ja jatkoi presidenttinä. KGB tarjosi suoran linjan Neuvostoliiton johtoon, mutta se oli vaarallinen linja ja mahdollisti myös painostuksen. Koivisto lopetti tämän toisella kaudellaan."
Melkoisen tarkoitushakuinen tapa esittää Neuvostoliiton romahdus ja siitä seuranneen pakon lukeminen Koiviston ansioksi.
Yksinpuhelu ei sinänsä olisi ollut Koivistolle vierasta mutta KGBn hävittyä areenalta keskustelun jatkaminen sen kanssa olisi kuitenkin ehkä oudoksuttanut häntä itseäänkin.
Säädettiin ainakin poikkeuslaki presidentin valinnasta. Törkeimmän luokan demokratian riisto.
Poikkeuslaki säädettiin demokraattisesti.
Niin säädettiin Saksassa mm. Nurnbergin lait myös.
” Poikkeuslaki säädettiin demokraattisesti.”
No, sekös sen iloksi muutti? Presidentti valittiin vanhan miehen oikun takia poikkeuslailla ilman minkäänlaista poikkeustilaa!
Todellinen Suomen demokratian pohjakosketus!
Ei kovin paha pohjakosketus verrattuna vaikkapa natomaa Espanjaan tuohon aikaan. Franco ei järjestänyt äänestyksiä omasta asemastan vuosikymmeniin.
Jos "suomettumista" on välttämätöntä äimistellä, niin olisi ainakin suotavaa suhteuttaa sitä ainakin omaan aikaansa. Muuten koko keskustelu "suomettumisesta" alkaa vaikuttaa yhtä naurettavalle kuin tuo ilmiö itse joiltain osilta oli.
Ehkä meillä täällä olisi ollut käyttöä kapteeni Picardin kämmenelle, kun Moskovaan oltiin viemässä Lepikon torpan pihamaalta multaa tai kun Uusitalo teki ehdotuksensa uudeksi itsenäisyyspäiväksi... mutta kylmän sodan todellisuus jossain muualla oli jotain muuta: vaaleja paljon harvemmin, kuolemanpartioita kaduilla, joiden takia ihmiset eivät suinkaan pelänneet maansa maineen vaan henkensä puolesta, en tiedä, tarvitseeko sellaisesta sitten tuntea häpeää tai noloutta. Eivät ne kansakunnat ainakaan vaikuta tuntevan, kuten ei Suomikaan vuoden 1918 täysin överiksi menneestä tappamisesta.
Tappaa saa, vaikka sitten viattomia ja turhaan, mutta kehupa naapuria liikaa, muutamalla ylisanalla, niin se on jo hävettävää.
Tähän vääntöön kuului myös teennäinen ja valheellinen puhe ystävyydestä ja luottamuksesta. ”Sanat ystävyydestä olivat kuin liturgia kirkossa. Ne olivat isoja sanoja, jotka eivät vastanneet suhteittemme oikeaa tolaa. Mitä se sellainen ystävyys oli, kun epäluottamus kuitenkin säilyi ja jatkuvasti syntyi uusia jännitteitä?”, tilannetta kuvasi HS:n haastattelussa myöhemmin (HS 28.10. 2012) entinen neuvostodiplomaatti Juri Derjabin, joka toki neuvostovuosina oli ”kirkkokuoron” keskeisimpiä solisteja.
TIUKASTI salassa pidetyn oveluuden ja taidon verhoaminen valheeseen oli kuitenkin kohtalokasta, kuten valehtelu usein on. Valheen ja totuuden raja hämärtyi ennen kuin liukeni monilta kokonaan. Suomen eliitti suometti itsensä, asettui jopa enemmän rähmälleen kuin Neuvostoliitto odotti ja alkoi kilpailla Neuvostoliiton suosiosta.
Presidentti Urho Kekkonen itsevaltaistui, määritteli itsensä korvaamattomaksi ja jatkoi virassaan, kunnes hänet piti taluttaa siitä pois. ”Neuvostovastaisuudesta” tuli lyöntiase, jolla ihmisen ura voitiin katkaista ja hänet eristää. Nuoriso vasemmistolaistui Suomessa, niin kuin monessa muussakin länsimaassa, mutta Suomessa etujoukko marssi stalinismiin asti ja ryhtyi taistolaisiksi.
Taistolaisten merkitys hiipui nopeasti 1970-luvun alkupuolella, mutta vuosikymmenestä tuli suomettumisen ajan synkin. Sananvapauden kaventumisesta todisti sekin, että vielä 1950-luvulla Suomessa julkaistiin paljon todenmukaisia kirjoja Neuvostoliitosta, mutta 1970-luvulla se ei enää sopinut. Nobel-kirjailija Aleksandr Solženitsynin romaanin Vankileirien saaristo ensimmäinen osa piti julkaista poliittisista syistä suomeksi Ruotsissa.
Käytännössä koko puoluekenttä suomettui, niin myös media. Pahiten se näkyi Yleisradiossa, mutta suomettumiseen ja itsesensuuriin alistui myös Helsingin Sanomat.
SUOMI selvisi kylmästä sodasta taidon, talvisodassa näytetyn voiman ja lopulta myös tuurin avulla. Suomesta tuli suomettumisen aikana pohjoismainen hyvinvointivaltio edullisen idänkaupan myötä.
Menestyksessä oli nolo puoli eli sisäinen suomettuminen. Eliitin, myös yritysmaailman patruunoiden, heittäytyessä rähmälleen kansa kyllä tiesi Neuvostoliiton olemuksen, Ladan ja Fordin eron, Mallorcan ja Sotšin eron, neuvostoliittolaisen ja yhdysvaltalaisen viihteen eron, mutta oli lopulta pääosin hiljaa ja tuudittautui alamaisuuteen.
Sisäpolitiikan suomettuminen vei luottamusta poliitikkoihin ja järsi kansakunnan moraalista selkärankaa. Se muistutti, että vaikka Suomella on ollut monta kertaa hyvä herraonni, sillä on myös koohotuksille altis eliitti.
Siksi suomettumisesta pitää puhua ja kiistellä, sitä pitää tutkia uudelleen ja uudelleen.
"Mallorcan ja Sotšin eron"
Tuossa taisi nyt kiteytyä jotain olennaista. Kyllä eläkeläiset mieluummin matkustivat Sotshiin kuin remurannalle Mallorcalle. Eräs naapurin eläkeläismummo ihastui Debrezeniin ja kehui vuosia myöhemmin sen kukkaloistoa.
Nykyisin kai eläkeläisetkin käyvät Temptation Islandilla, ja se ei tosiaan tarkoita, että maailmasta olisi tullut monipuolisempi ja moniarvoisempi.
Tietenkin kansan suuren enemmistön todellisuus kukkaloiston takana jäi matkailijamummolta näkemättä ja hyvä varmasti niin. Hän ei ollut mikään kommunisti eikä ylipäätään lainkaan kiinnostunut politiikasta. Hänellä ei olisi ollut varaa käydä läntisissä lomakohteissa.
Paljon vähemmän suvaitsevaisuutta nykymaailmassa ainakin on.
SUOMESSA on viime päivinä puhuttu taas paljon suomettumisesta. Sytykkeen on antanut Ylen Kylmän sodan Suomi -dokumenttisarja, joka kirjailija Jari Tervon juontamana keskittyy suomettumisen kriittiseen perkaamiseen.
Saksankielisessä Euroopassa 1960-luvulla keksitty termi Finnlandisierung tarkoitti alun perin pienen maan vapaaehtoista mukautumista suuren naapurimaan intresseihin säilyttääkseen itsenäisyytensä. Sitähän Suomen suhde Neuvostoliittoon sotien jälkeen oli. Suomessa kuitenkin loukkaannuttiin, kun termi sai maailmalla nopeasti myös pilkallisen sävyn. Tämä vanha ärtymys on näkynyt nyt myös Ylen sarjaan kriittisesti suhtautuvien happamissa kommenteissa, joissa on haluttu puolustaa silloista politiikkaa.
Suomettumista on kuitenkin käytävä läpi, vaikka se sen ajan kellokkaista tuntuisi ikävältä. Siihen sisältyi paljon vastenmielisiä ja suorastaan ällöttäviä piirteitä, joista aikuisena itseään pitävän kansakunnan on pystyttävä keskustelemaan ja ottamaan opiksi. Ylen sarja on tervetullut osa tätä prosessia. Sarja on näkemyksellinen ja keskittyy suomettumisen rumimpaan puoleen, koska erityisesti siinä oli puristettavaa mätää. Innostuneen vastaanoton perusteella sarja on saanut monet kiinnostumaan aihepiiristä laajemminkin uudella tavalla.
Se on hyvä, sillä kausi oli Suomen historiassa merkittävä. Samalla on hyvä muistaa, että suomettumisessa oli kaksi haaraa, jotka olivat toki sidoksissa toisiinsa. Niistä toinen oli ulkopoliittinen, toinen sisäpoliittinen.
LÄHTÖTILANNE oli epätoivoinen. Suomi oli ollut maailmansodassa hävinneiden joukossa. Suomi oli yksin Neuvostoliiton armoilla, mistä ei aikalaisilla ollut epäselvyyttä. Kun Suomen Tukholman-lähettiläs G. A. Gripenberg lokakuussa 1944 sanoi Ruotsin ulkoministerille Christian Güntherille toivovansa voivansa vastakin käydä kertomassa tilanteesta Suomessa, ”sillä mikään ei ole epämukavampaa kuin tulla hirtetyksi hiljaisuudessa”, ministeri vastasi sanomalla, ettei Ruotsi voi tehdä mitään Suomen hyväksi. Britit puolestaan vaativat Suomelle vielä tiukempia sotilaallisia rajoituksia kuin neuvostoliittolaiset. Yhdysvallat näki Suomen itsenäisyyden hyödyllisenä, muttei lopulta ehdottomana tavoitteena.
Neuvostoliitolle piti vuokrata tukikohdaksi Porkkala tykinkantaman päästä Helsingistä samalla, kun ei ollut varmuutta, voiko Suomi säilyttää esimerkiksi ilmavoimat ja sotilastiedustelun. Alkoi hidas hivutus liikkumatilan kasvattamiseksi, mitä Neuvostoliitto yritti kaikin tavoin estää. Se vaati oveluutta ja älyä, mutta tuotti takaiskujen lisäksi myös onnistumisia, kuten EEC-vapaakauppasopimuksen. Vapauttava pelastus tuli vasta Neuvostoliiton romahduksen myötä.
"Alkoi hidas hivutus liikkumatilan kasvattamiseksi, mitä Neuvostoliitto yritti kaikin tavoin estää"
Ei nyt aivan noin, vaikka varmaan on kiva dramatisoida. Neuvostoliitto ei oikeastaan missään vaiheessa vastustanut puolustusvoimiemme vahventamista ja olisi suostunut rikkomaan Pariisin rauhansopimuksenkin kaikilta osin. Tarjoutuivat myymään jopa ohjuksia, jotka olivat sopimuksessa kiellettyjä. Britit, toinen Suomea vastaan aktiivisesti sodassa ollut valta ja siten toinen rauhansopumuksemme allekirjoittaneista liittoutuneiden edustajista, oli vastaan pelätessään kai Suomen armeijaa käytettävän osana Varsovan liiton mahdollisia hyökkäysoperaatioita.
Oli siis asioista, joissa Neuvostoliitto ei rajoittanut liikkumatilaamme lainkaan, vaan sen teki länsi. Politiikassa ja osin taloudessakin Neuvostoliitto kyllä yritti estää meitä menemästä liikaa "länteen". Tosin silloinkin he joskus hyötyivät itsekin Suomen askelista "länteen". Emmekä me mistään kaukaa idästä olleet "länteen" menossa. EFTA;aan liityttiin vain vuosi sen perustamisen jälkeen, EU:iin yhtä aikaa Ruotsin kanssa. Me emme olleet mikään kansandemokratia emmekä pätkääkään kommunistinen talousjärjestelmältämme, vaan tuolloin nykyiseen verrattuna jopa enemmän markkinatalousmaa. Neuvostoliiton vaikutus oli lopulta aika pieni, enemmän se koski Karjalansa menettäneiden evakkojen ja kaksi sotaa katkerasti hävinneiden veteraanien sieluun. Vaikka taistelukenttä oli pidetty sodan päättymiseen saakka, rauhassa se piti luovuttaa viholliselle, joka 1939 oli alkanut sodan sangen epäoikeudenmukaisesti. Vääryyden kokemus ilman hyvistystä ja vielä vaatimus olla ystävä väärintekijälle oli se suuren trauman aiheuttaja ja siksi kai "suomettumisesta" edelleen puhutaan, vaikka mitään sen vakavamapaa ei sinä aikakautena tapahtunutkaan.
Siis EFTA:aan liityttiin ulkojäsenenä 1961, täysjäseneksi vasta 1986.
” Neuvostoliiton vaikutus oli lopulta aika pieni, enemmän se koski Karjalansa menettäneiden evakkojen ja kaksi sotaa katkerasti hävinneiden veteraanien sieluun. Vaikka taistelukenttä oli pidetty sodan päättymiseen saakka, rauhassa se piti luovuttaa viholliselle, joka 1939 oli alkanut sodan sangen epäoikeudenmukaisesti. Vääryyden kokemus ilman hyvistystä ja vielä vaatimus olla ystävä väärintekijälle oli se suuren trauman aiheuttaja ja siksi kai "suomettumisesta" edelleen puhutaan, vaikka mitään sen vakavamapaa ei sinä aikakautena tapahtunutkaan.”
Totta. Suomettuminen vaikutti moneen asiaan! Esim. Karjalan evakot eivät juurikaan voineet julkisesti muistella menetyksiään ja ns ”kotiseutumatkat” entisille kotiseuduille alkoivat vasta vuoden 1991 jälkeen, mikä oli mnellekin liian myöhään!
Sotaveteraaneja ei juurikaan juhlittu vaan taistolaispiireissä oli pikemminkin ”mitäs läksitte? ”- tyylistä rienausta! Samaan aikaan itänaapurissa ylistettiin omia sotaveteraaneja maasta taivaisiin!
Neuvostoliitolla oli pystyssäolonsa loppuun saakka kanta, jonka mukaan se oli kaikissa sodissaan ”oikealla puolella” mikä tietenkin teki vastapuolella olleesta fasistin! Tästä syystä yksikään neukkujohtaja ei vienyt Suomessa kukkia sankarihaudoille!
Vasta neukun romahdettua havahduttiin oikeasti arvostamaan ja kunnioittamaan suomalaisia sotaveteraaneja ja lottia heidän ansaitsemallaanbtavalla!
Samaan sarjaan taitavat mennä myös partisaanien uhrit. Partisaaniem iskuista ei taidettu saada korvauksia ja jotkut uhreista kokivat, että asiasta ei saanut kovin vapaasti puhua. Kyllä aiheesta jotain kirjoitettiinkin ja ainakin jo 1970-luvulla tehtiin ohjelmaa televisioonkin, mutta varmaankin aihe oli arka ja monet halusivat vaieta siitä. Jotkut syyttivät omia viranomaisiamme siitä, ettei riittävää suojaa tarjottu, toiset taas halusivat julmuuksia tehneet vihollisen partisaanit jotenkin tilille.
Muistaakseni veteraanien asema alkoi parantumaan jo Koiviston ensimmäisellä kaudella, pienin askelin, ensin kuntoutustoiminnan lisääntymisenä, sitten avoimena kunnioituksena. Tavallaan Pekka Parikan Talvisota elokuva (ja siitä tehty tv-sarja) oli kuin rajapyykki veteraaneihin suhtautumisessa.
Toki se oli niin, että veteraaneja arvostelivat vain jotku äärivasemmistolaiset. Mutta silti veteraanit pitivät hyvin matalaa profiilia järjestöineen. Nuoriso ei arvostanut, vaan omaksui ajautsta, että veteraanit ovat jotain "sotahulluja", vaikka kirjastot pursusivat sotakirjoja. Niitä ei kuitenkaan kannattanut kehua lukeneensa tai sai maineen sotahulluan itsekin.
Se oli rauhankasvatuksen aikaa, ja ymmärrän kyllä sitäkin. Kolme sotaa kokenut mummoni toivoi aina, että rauha kestäisi ja häntä väkivalta inhotti niin, ettei hän voinut katsoa lännenelokuviakaan. Se aika versoi monista juurista, erilaisista todella voimakkaista kokemuksista ja traumoista, joita silloin lähes kaikki ihan tavalliset vanhemmat ihmiset olivat kokeneet elämänsä aikana. Nykyisessä yhteiskunnassamme enää vain osa ihmisistä kohtaa esim läheisen kuoleman nuorella iällään tai joutuu pelkäämään henkensä edestä.
Virolaisten kokemukset neuvostoajasta tekevät heistä vielä nykyään hyvin voimakkaasti ja meidän mielestämme ylimitoitetusti ja joskus väärin kohdistetusti kantaa ottavia ja tiukat mielipiteet omaavia. Heille ei ole vastavoimaa, sillä vuoden 1918 punaisten puolella kokeneet, jotka muodostivat stalinistisen liikkeen rungon, ovat jo poissa omine jyrkkine asenteineen.
Ihmettelen itkuja. Tuijotatte pilkkua näkemättä kokonaisuutta.
Paasikivi kieltäytyi Marshall avusta koska hän ymmärsi, että teollisuus piti saada käyntiin koska sotakorvaukset piti maksaa, Neuvostoliitto vaati osan tavarana.
Suomi teollistu. Kertokaapa millä oltaisiin työllistetty pientilallisten jälkeläiset ilman teollisuutta. Ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin töihin. Yhdistäytivät ja liittyivät liittoihin jotka ajoivat palkat sellaisiksi, että niillä pystyi ostamaan tuotteita joita valmistettiin. Rakennettiin asuntoja myöskin aravia joihin pääsi kiinni pienemmilläkin tuloilla. Töitä oli tehtävä, rahaa ei ilmaiseksi jaeltu, Kekkonen käynisti hätäaputyöt. Kansan olot paranivat huomattavasti, saatiin aikaan hyvinvointi. Eduskunnassa oli SKPmukana Taistolaiset , SKDL ja SDP joka silloin vielä ajoi työläisten etuja. Kokoomus pidettiin oppositiossa sotkemasta asioita.
Kysyn vaan. Oliko meillä asijat jotenkin huonosti, niin kuin ohjelmassa annetaan valheelisesti ymmärtää näkemättä totuutta?
Holkerin vapauttaessa Suomen rahavarannot liian löysälle luotonannolle ne kupattiin ja maa ajettiin kaaokseen pankkikriisien ja EU:hun menemsen myötä. Nousua ei ole näkyvissäkään.
Mielummin eläisin70-luvun jälkeisiä aikoja ennen pankkikriisejä kun nykyistä aikaa jossa kaikki tuntuu menvän päin helvettiä.
Terv. Eläke Timpuri
Hölynpölyä.
Paaskivi kieltäytyi virallisesti Marshall-avusta NL:n reaktiota peläten.
Apu toimitettiin kyllä,mutta virallisesti Ruotsin lainoina.
Suomi siirtyi normaaliin demokratiaan ja hyvinvointiin vasta 1991 alkaen NL:n romahdettua.
Puuta heinää ovat omat juttusi. Hyvinvointi oli parhaimmillaan 1980-luvun jälkipuoliskolla ja hyvinvointivaltio toimiva jo 1970-luvun jälkipuoliskolla. NL:n kaatumisen jälkeen hyvinvointivaltiota on vain purettu ja puretaan edelleen, kun siihen kuulema "ei ole enää varaa".
Ehkä nykyinen esim työttömien kurjuus on sinulla "normaalia hyvinvointia".
Suomen talouden pysähtyneisyyden tila neukkulan malliin alkoi eurokytkennästä 2002 ja johti kunnon romahdukseen 2008 Lehmann-Brothersin kaatumisen aloittaman maailmanlaajan taantuman myötä. Muu maailma on jo 10 v sitten siitä toipunut, Suomi ei vieläkään.
Suomen elintaso on kaukana YYA-ajan tason yläpuolella.
Olemme maailman kärkimaita siinäkin suhteessa.
Menneeseen tuijottavat kommunismin ihailijat näkevät
päiväuniaan, kuin konsanaan 1970-luvun taistolaiset.
"Olemme maailman kärkimaita siinäkin suhteessa."
Emme ole, vaan sijoituksemme on nyt paljon huonompi kuin se oli YYA-ajan loppupuolella. Sijoitus oli paras 1980-luvun loppupuoliskolla kun hyvinvointivaltio alkoi toimia kunnolla. EU aikana hyvinvointivaltiota on vain purettu ja sijoituksemme tilastoissa huonontunut sen mukana.
"Menneeseen tuijottavat kommunismin ihailijat näkevät
päiväuniaan, kuin konsanaan 1970-luvun taistolaiset."
Sinullahan se pää on taaksepäin, kun näet stallareita ja kommunisteja joka paikassa päivittäin.
Marshall avun kielsi Neuvostoliitto koko Itäblokilta. Paasikivi oli vain marionettina kertomassa siitä.
Tontuinkin kyläkauppias tietää, että jos tavara lähtee ulos samalla hinnalla millä se ostetaan, kauppa on kohta nurin, kuten oli Neuvostoliiton kaupassa. Bilateraalikauppa oli valtioiden välistä tavaranvaihtokauppaa, jossa Suomen valtio maksoi toimittajien saatavat.
Kostamusprojektista alkaen kauppa muuttui valuutoilla tehtäviksi suoraan tilaajaosapuolen kanssa.
Suomen talous alkoi nousta vasta 1963 Suomen saatua kolme suurta halpakorkoista lainaa maailmanpankilta ja autojen ja traktoreiden tuontisäännöstelyn purkautuessa 1962. Siitä alkoi Suomen teollistuminen saamaan vauhtia muuallakin kuin Eteläisessä-Suomessa.
Koivisto oli päähäärääjä Suomen pankkien nurinmenossa, määräämällä Holkerin hallituksen muodostajaksi, jotta demarit pääsee hallitukseen mukaan 1987 .
Koivisto oli Suomen Pankin pankkivaltuuskunnan puheejohtaja, joka määräsi valuuttasäännöstelyn purettavaksi, yöllä Suomen Pankin kellarissa pidetyssä kokouksessa.
Olihan se hyvä haukkua suomalaiset kulutusjuhlista, kun itse oli toteuttamassa sitä, kuten haukkui Ruotsiin lähtijätkin maapettureiksi.
Kun presidentti Urho Kekkonen vuonna 1961 teki virallisen vierailun Yhdysvaltoihin, eräs yhdysvaltalainen sanomalehti kirjoitti Kekkosen olevan ensimmäinen ulkomainen valtiomies, joka Yhdysvaltoihin saapuessaan kämmen ojossa.
Neuvostoliitto oli internatsismin levittelijä ja Venäjä on intranatsismin levittelijä.
Kyllä niihin liittyi ja liittyy verinen natsismi.
Siksi NATO on Suomelle paras puolustusase natsismia vastaan.
Olipas taas sekopäinen kannanotto.
Järkvämpi, kuin mitä komukka tarjoaa!
Ei edeß Venäjän oma kansalainenn halua elää sellaisessa maassa!
Irakilaisia tänne on vaeltanut, Venäjältä tullut vain muutamia homoja.
Suomettuminen oli tosiasia!! Mitään fasismin uhkaa taas ei ollut!
Venäjätaustaisen väestön määrä Suomessa on noin 80 000. Se on suurin kansallinen mamuryhmä.
Venäläiset sopeutuvat Suomeen arabeja ja afrikkalaisia helpommin,
Ymmärrettävästi.
No miksi viranomaisemme sitten lakkauttivat fasistisen liikkeen eivätkä lukuisia äärivasemmiston liikkeitä?
Vasta8s: vain fasismi uhkasi demokratiaa. Vasemmiston liikkeet olivat jo nimensäkin mukaan demokraattisia.
” No miksi viranomaisemme sitten lakkauttivat fasistisen liikkeen eivätkä lukuisia äärivasemmiston liikkeitä?”
Koska Siitoimen meuhkaaminen oli naurettavaa ja typerää!
”Vasta8s: vain fasismi uhkasi demokratiaa. Vasemmiston liikkeet olivat jo nimensäkin mukaan demokraattisia.”
Siitoimen kymmenen hengen pellekaarti ei ollut mikään uhka. Äärivasemmisto ei ole demokraattinen vaan se pyrkii kumoukseen. Suomessa sitä ei pidetty vaarallisena!
Pimeää, kylmää, paljon lunta, melankolisia juoppoj aj mielenterveysongelmia. Kyllä venäläinen on täällä kuin kotonaan. Ainakin jos on aiemmin ollut karkotettuna Siperiaan.
Kyllä monet fasismia ja natsismia palvoneet olivat Suomessa merkittävissä asemissa aina eläkeikäänsä saakka, eli heitä oli vielä 1980-luvullakin.
Putinhan on natsipelle, haaveilee suurslaavi valtakunnan perustamisesta.