Olen nykyään 19, mutta ollessani varmaan 14-16 vuotias toivoin jonkun huomaavan viiltelyni. Kun aloitin viiltelyn, en halunnut kenenkään saavan tietää siitä. Myöhemmin aloin toivomaan, että joku huomaisi jäljet ja sanoisi jotain. Välillä myös tarkoituksella yritin huomaamattomasti vahingossa vilauttaa arpiani, jotta esimerkiksi joku opettaja näkisi. Välillä lomilla ja viikonloppuinakin olisin halunnut viillellä, mutta säästin sen tavallaan sille ajalle, kun oli koulua, jotta haavat eivät menisi "hukkaan", koska opettajat eivät olisi voineet nähdä niitä. Tavallaan myös fantasioin siitä, kun joku huomaisi ja huolestuisi minusta ja, että jotain kiinnostaisi miten minulla menee.
Mietin, että olinko vain huomionhakuinen sekopää vai, että oliko minulla oikeasti vain paha olla ja halusin vain jonkun välittävän.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Mietin, että olinko vain huomionhakuinen sekopää vai, että oliko minulla oikeasti vain paha olla ja halusin vain jonkun välittävän.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Et kertonut viestissäsi vieläkö villtelet ja oletko jo tullut huomatuksi ja kuulluksi sekä voinut jutella niistä syistä jotka johtivat viiltelyyn.
Joka tapauksessa laitan sinulele tähän tiedoksesi matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea, kun omat voimavarat ei riitä. Niistä voi saada neuvoja ja tukea myös muuhun avun hakemiseen. Tässä tiedoksi muutama paikka, joista saa sekä ammattimaista tukea että vertaistukea. Näihin voi ottaa yhteyttä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi maanantaista torstaihin klo 15-19 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa elämän ongelmatilanteesta.
Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin reksiteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Minulla sama haluaisin että joku näkisi jäljet ja huomaisi pahan oloni kun kotona ei siitä pysty keskustelemaan ilman että syyt tulee itselleni.