Onko väärin rukoilla toisuskoisen puolesta, että hänkin löytäisi oikean ort.uskon? Tämä kysymys vaivaa minua, sillä päivittäin rukoilen sitä läheisteni puolesta.
En ole varma onko siihen oikeutusta. Mikä on esim. kirkon kanta asiaan? Uskon nimittäin siihen, että jo hekin löytäisivät ortodoksisuuden, monet elämän murheet olisi paljon helpompi kohdata. Teenkö siis väärin vai oikein?
En ole varma onko siihen oikeutusta. Mikä on esim. kirkon kanta asiaan? Uskon nimittäin siihen, että jo hekin löytäisivät ortodoksisuuden, monet elämän murheet olisi paljon helpompi kohdata. Teenkö siis väärin vai oikein?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen joskus miettinyt, onko väärin rukoilla omasta puolesta.
En ole koskaan ajatellut, ettenkö voisi rukoilla toisuskoisten puolesta. Rukous ei ole aina helppoa. Se voi tuntua työläältä, työltä. Rukous vaatii kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Lähimmäisen puolesta on oikein rukoilla, jos rukous liittyy aidosti rakkauteen ja myötätuntoon häntä kohtaa. Sillon itsekin rukoilijana kasvat Jumalan tuntemisessa. Vihan ja katkeruuden tunteella varustettuna ei hedelmiä tule.
teet jos jätät rukoilematta toisen puolesta.
Meidän kristittyjen tehtävä on myös rukoilla kaikkien ihmisten puolesta.
... kaikenlaisten ihmisten puolella. Saa rukoilla rikollisten väärintekijöiden, harhaoppisten lahkolaisten, mielenterveyspotilaiden, vakavasti sairaiden jne. puolesta. Onhan Jeesus kehoittanut rukoilemaan mitä tahansa ja milloin vaan. Aiheilla ei ole mitään rajoituksia.
Ei ole väärin rukoilla toisuskoisen puolesta, kuten muut kirjoittajat ovatkin jo sanoneet. Mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään, MITÄ rukoilemme, pyydämme ja anomme. Emme tiedä mikä toiselle tai itsellemme olisi parasta, vain Jumala sen tietää. Vaikka ortodoksi olenkin, "oikeauskoinen", en usko, että ortodoksisuuden löytäminen on tae siitä, että elämän murheet olisi helpompi kohdata. Valitettavasti ainakin itselläni kuoleman- ja kadotuksenpelko ja epäusko ovat kasvaneet sen jälkeen kun minusta tuli ortodoksi.
On vaikea kuvitella oikeauskoiseksi sitä, että
rukoilisi vaikkapa luterilaisen kääntymiseksi ortodoksiksi. Ei kai tämänkaltainen rukoilu ole sittenkään välttämätöntä. Voimme varmasti rukoilla eri suuntien ja kirkkojen edustajien puolesta, mutta kääntymistä pyytävä rukous on hiukan outo. Ajatelkaa asia toisinpäin. Minulle
käännynnäiselle osoitettaisiin esirukouksia, että palaisin luterilaisen kirkon pariin. En
varmasti ilahtuisi tästä.
Ensiksikin kaikkien puolesta on rukoiltava. Tästä olisi monia hyviä tarinoitakin.
Mutta ei ole mitenkään väärin rukoilla sen puolesta, että toisuskoinen liittyisi ortodoksiseen kirkkoon. Kirkon yhteisessä jumalanpalveluksessa on useita kohtia, joissa näin tehdään. mm. Basileioksen liturgiassa anafora-osiossa pappi rukoilee:
"...Pienokaiset kasvata, nuorukaiset opeta, vanhuksia tue, alakuloisia rohkaise, hajoitetut kokoa yhteen, eksytetyt palauta oikealle tielle ja yhdistä jälleen pyhään, katoliseen ja apostoliseen seurakuntaasi....Myös kaikkia niitä muista, jotka Sinun suurta laupeuttasi tarvitsevat, niitä, jotka rakastavat meitä, kuin myös niitä, jotka meitä vihaavat...Tule itse kaikille kaikeksi, tuntien jokaisen ihmisen sekä tietäen hänen anomuksensa, kotinsa ja tarpeensa..."
Kiitos isä-Tuomas, tätä tietoa ja varmistusta kaipasin. Olen nk. käännynnäinen ja vasta keski-iässä pystyin/uskalsin toteuttaa haaveen joka on ollut lapsuudesta saakka eli liityin ortodoksiseen kirkkoon. Koko lähipiirini on luterilaisia ja muihin uskontokuntiin kuuluvia. Kuitenkin olen jo vuosia rukoillut heidän puolestaan ja toivonut rukouksissa, että edes joku heistä löytäisi saman kuin minä. Koskaan missään en ole yrittänyt ketään käännyttää vaan olen pyrkinyt olemaan oma itseni. Kokemuksesta tiedän, ettei tie ortodoksiksi ole mikään helppo, kevyt ja mutkaton vaan rankka matka.
Nuorempana rukoilin ja pyysin Jumalalta yhtä jos toistakin, petyin usein katkerasti kun asiat ei menneetkään toiveitteni mukaisesti. Jumala antoi jotain muuta kuin pyysin jo silloin päätin lopettaa Jumalan "neuvomisen" . Omien läheisten tilanteessa en sitä ole täysin pystynyt lopettamaan. Nyt uskallan jatkaa rukouksiani jatkossakin. Kiitos
Entisenä luterilaisena tiedän kuinka pitkä on
kääntymisen tie. se kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Kaksi tärkeintä esirukoilijaa tielläni olivat yllättäen luterilaisia pappeja. Esirukouksen lisäksi lähimmäisemme tarvitsevat rakastavia tekoja missä kirkkokunnassa he sitten ovatkin. Onko se sitten ahdasmielisyyttä, etten pidä kääntymystä toivovaa rukousta kovin välttämättöminä.
Sanoisin jopa niin, että tosiasioissakin on tekemistä. Olen monena iltana rukoillut kovia
kokeneen helluntailaisen puolesta. Enkä ajatellut
yhtään hänen kääntymystään. Gandhi elokuvassa
Mahatma sanoo poikansa menettäneelle muslimi-
miehelle; etsi orvoksi jäänyt muslimipoika ja kasvata hänet uskosi mukaan. Vaikea on asettaa rukouksensa oikeaksi tai edes kuvitella, että rukouksemme olisivat aina totuutta oikein palvelevia.
Mielestäni paras rukous on se, että pyydät Jumalaa johtamaan toisuskoisen tuntemaan Kristuksen ; ) Ja jos hän tuntee jo - pyydä että Hän oppisi tuntemaan vieläkin paremmin ; D
On sitten Jumalan asia miten tässä Kirkko asiassa ihmistä johdetaan.