Tapaus 1, S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Snežnogorskissa Murmanskin alueella
Kuvissa 3, 4 ja 5 on esitetty Muurmanskin alueella Snežnogorskissa (Снежногорск, Мурманская область) olevan 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада, в/ч 10544) S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue. Tarkempi sijainti on Olenja Guba (Оленья Губа), ja laukaisualueen sijaintikoordinaatti on 69°14'00.0"N 33°15'34.0"E (69.233333, 33.259444). 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin toinen tukikohtasijaintipaikka Muurmanskin alueella on 69°12'04.7"N 33°18'44.5"E (69.201306, 33.312361), mutta sieltä ei tapahdu ohjuslaukaisua.
Ohjusten laukaisupaikalta on Suomen rajalle lyhimmillään 150-160 kilometrin matka ja pisin mahdollinen 400 kilometrin kantama yltää lähes Lapin lennoston lentokentälle Rovaniemelle, joka on noin 440 kilometrin päässä.
Venäläislähteiden mukaan alueella oleva kuvassa 4 esitetty valkeakupuinen tutka olisi vanha Argun-tutkan runko (РЛС 5Н25 Аргунь). Tutkan tarkka sijaintikoordinaatti on 69°14'07.3"N 33°15'17.9"E (69.235361, 33.254972). Argun-tutkat liittyvät Neuvostoliiton aikaiseen 1970-luvulla olleeseen Aurora-hankkeeseen ja tutkat eivät ole enää alkuperäisessä käytössä, mutta tutkakupujen rakenteita käytettäisiin venäläislähteiden mukaan edelleen hyväksi ja ainakin kuori olisi uusittu. Esimerkiksi entisen Argun-tutkan tutkakupu sijainnissa 69°25'39.7"N 31°59'03.7"E (69.427694, 31.984361) ei ole enää käytössä. Kuvia kyseisestä vanhasta hajoavasta tutkakuvusta löytyy täältä. Paikalla on ollut aikanaan S-75-ohjusten laukaisupaikka (С-75 ”Двина”, С-75 – SA-2 GUIDELINE ja S-75 Dvina).
Kuvassa 4 valkeakupuisen tutkan vierellä 60-70 metriä koilliseen on myös toinen tutkalaite. Kyseessä on S-300- ja/tai S-400-järjestelmän tutka-auto, jonka tutkaelementti on hautakivimäinen levy (”Tomb Stone”). Tutka vaikuttaisi olevan 64N6-tutka. Kuvassa oikealla ole autohalli on ilmatorjuntaohjusyksikkökulkuneuvojen sijoitushalli (”Mobile Missile Trailer Sheld”).
Alueella taivasalla olevien joko S-300- tai S-400-ilmatorjuntaohjustelmään liittyvien laukaisualustaryhmien sijaintikoordinaatit ovat kuvanottohetkellä 69°13'57.2"N 33°15'22.6"E (69.232556, 33.256278) ja 69°13'55.9"N 33°15'32.6"E (69.232205, 33.259063).
Kuvatarkkuus ei riitä tunnistamaan kummasta järjestelmästä on kyse, mutta laukaisupaikkaan on sijoitettu muiden lähteiden perusteella molempia järjestelmiä. Kulkuneuvot eivät siis sinänsä ole tunnistavissa siviilikäytössä olevista satelliittikuvista, mutta kulkuneuvoja on tunnistettavissa alueelta otetuista valokuvista ja alueelle kuvatuista videoista, joita löytyy mm. YouTubesta. Venäläissotilaat ovat innokkaita kuvaajia.
Kuvassa 5 keltaisilla nuolilla osoitetut kulkuneuvot ovat ohjusten laukaisulavetteja, joissa on kaksi päällekkäistä laukaisuputkea ovat parina vierekkäin. Punaisella nuolella olevat kaksi laukaisulavettia ovat sekuntien laukaisuvalmiudessa, mikä on pääteltävissä mm. ohjusten varjopituudesta (ohjukset ovat pystyasennossa).
Kuolan niemimaalla ilmatorjuntaohjuksia riittää. Olenegorskin (Оленегорск) lentokentän vierellä on toinen S-300-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue noin 150-170 kilometrin päässä Suomen rajasta. Sijaintikoordinaatti on 68°8'46"N 33°30'11"E (68.146111, 33.503056). Laukaisualueelta löytyvät samanlaiset laukaisulavetit ja tutkamastot kuin kaikista muistakin vastaavista S-300-laukaisupaikoista. Venäjä on suunnitellut laukaisupaikat yhtenäisin perustein. Venäjä suojelee ohjuksin lentokenttiään 24 tuntia vuorokaudessa, Suomi ei taida.
Kuvissa 3, 4 ja 5 on esitetty Muurmanskin alueella Snežnogorskissa (Снежногорск, Мурманская область) olevan 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада, в/ч 10544) S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue. Tarkempi sijainti on Olenja Guba (Оленья Губа), ja laukaisualueen sijaintikoordinaatti on 69°14'00.0"N 33°15'34.0"E (69.233333, 33.259444). 536. erillisen rannikkotykistöprikaatin toinen tukikohtasijaintipaikka Muurmanskin alueella on 69°12'04.7"N 33°18'44.5"E (69.201306, 33.312361), mutta sieltä ei tapahdu ohjuslaukaisua.
Ohjusten laukaisupaikalta on Suomen rajalle lyhimmillään 150-160 kilometrin matka ja pisin mahdollinen 400 kilometrin kantama yltää lähes Lapin lennoston lentokentälle Rovaniemelle, joka on noin 440 kilometrin päässä.
Venäläislähteiden mukaan alueella oleva kuvassa 4 esitetty valkeakupuinen tutka olisi vanha Argun-tutkan runko (РЛС 5Н25 Аргунь). Tutkan tarkka sijaintikoordinaatti on 69°14'07.3"N 33°15'17.9"E (69.235361, 33.254972). Argun-tutkat liittyvät Neuvostoliiton aikaiseen 1970-luvulla olleeseen Aurora-hankkeeseen ja tutkat eivät ole enää alkuperäisessä käytössä, mutta tutkakupujen rakenteita käytettäisiin venäläislähteiden mukaan edelleen hyväksi ja ainakin kuori olisi uusittu. Esimerkiksi entisen Argun-tutkan tutkakupu sijainnissa 69°25'39.7"N 31°59'03.7"E (69.427694, 31.984361) ei ole enää käytössä. Kuvia kyseisestä vanhasta hajoavasta tutkakuvusta löytyy täältä. Paikalla on ollut aikanaan S-75-ohjusten laukaisupaikka (С-75 ”Двина”, С-75 – SA-2 GUIDELINE ja S-75 Dvina).
Kuvassa 4 valkeakupuisen tutkan vierellä 60-70 metriä koilliseen on myös toinen tutkalaite. Kyseessä on S-300- ja/tai S-400-järjestelmän tutka-auto, jonka tutkaelementti on hautakivimäinen levy (”Tomb Stone”). Tutka vaikuttaisi olevan 64N6-tutka. Kuvassa oikealla ole autohalli on ilmatorjuntaohjusyksikkökulkuneuvojen sijoitushalli (”Mobile Missile Trailer Sheld”).
Alueella taivasalla olevien joko S-300- tai S-400-ilmatorjuntaohjustelmään liittyvien laukaisualustaryhmien sijaintikoordinaatit ovat kuvanottohetkellä 69°13'57.2"N 33°15'22.6"E (69.232556, 33.256278) ja 69°13'55.9"N 33°15'32.6"E (69.232205, 33.259063).
Kuvatarkkuus ei riitä tunnistamaan kummasta järjestelmästä on kyse, mutta laukaisupaikkaan on sijoitettu muiden lähteiden perusteella molempia järjestelmiä. Kulkuneuvot eivät siis sinänsä ole tunnistavissa siviilikäytössä olevista satelliittikuvista, mutta kulkuneuvoja on tunnistettavissa alueelta otetuista valokuvista ja alueelle kuvatuista videoista, joita löytyy mm. YouTubesta. Venäläissotilaat ovat innokkaita kuvaajia.
Kuvassa 5 keltaisilla nuolilla osoitetut kulkuneuvot ovat ohjusten laukaisulavetteja, joissa on kaksi päällekkäistä laukaisuputkea ovat parina vierekkäin. Punaisella nuolella olevat kaksi laukaisulavettia ovat sekuntien laukaisuvalmiudessa, mikä on pääteltävissä mm. ohjusten varjopituudesta (ohjukset ovat pystyasennossa).
Kuolan niemimaalla ilmatorjuntaohjuksia riittää. Olenegorskin (Оленегорск) lentokentän vierellä on toinen S-300-ilmatorjuntaohjusten laukaisualue noin 150-170 kilometrin päässä Suomen rajasta. Sijaintikoordinaatti on 68°8'46"N 33°30'11"E (68.146111, 33.503056). Laukaisualueelta löytyvät samanlaiset laukaisulavetit ja tutkamastot kuin kaikista muistakin vastaavista S-300-laukaisupaikoista. Venäjä on suunnitellut laukaisupaikat yhtenäisin perustein. Venäjä suojelee ohjuksin lentokenttiään 24 tuntia vuorokaudessa, Suomi ei taida.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tapaus 2, S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Severodvinskissä Arkangelin alueella
Kuvassa 6 on esitetty Arkangelin alueella Severodvinskissä oleva ilmatorjuntaohjustukikohta (Северодвинск, Архангельская область) eteläisemmän alueen osalta. Alueella toimii 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк Зенитно-ракетная бригада, в/ч 92485), jolla on kaksi erillistä ohjuslaukaisupaikkaa samalla saarimaisella niemellä.
Kuvassa 7 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin eteläisempi S-300-ohjuslaukaisupaikka sijaintikoordinaatilla 64°36'53.0"N 39°49'32.1"E (64.614713, 39.825590), joka on rajattu kuvassa 6 keltaisella viivalla. Kuvassa on tutka, joka on mahdollisesti РЛС 5Н66 "Шпага" -projektin pohjalta kehitetty 5N66-tutka yhtenä ns. N6-sarjan tutkana (5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD), joita esiintyy usein S-300-järjestelmien yhteydessä (mukaan lukien myös 64N6-tutka). Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto. Edellä mainittujen tutkien kohdetunnistusalueet (enintään 300 kilometriä) jäävät kauimmaksi yltävän ohjuksen taakse (enintään 400 kilometriä). Laukaisupaikkoihin sijoitetuilla erilaisilla tutkilla Venäjä pyrkii pienentämään maanpintaan muodostuvaa torjuntakatvetta.
Kuvassa 8 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin toinen pohjoisempi S-300-ohjuslaukaisupaikka, joka on edellä mainittua muutamaa kilometriä pohjoisempana koordinaattipisteessä 64°38'47.1"N 39°49'48.7"E. Paikka on vanha Neuvostoliiton aikainen S-75-ohjusten (С-75 ”Двина”, С-75 – SA-2 GUIDELINE ja S-75 Dvina) laukaisupaikka, mikä on pääteltävissä kuuden osalaukaisupaikan asettamisesta ympyrän kaarelle ja keskellä olevasta tutkapaikasta. Kyseinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tuli tutuksi jo Kuuban kriisin aikaan, kun Neuvostoliitto asensi ohjuksia Kuubaan.
Kuuden kahden laukaisualustan käsittävien osalaukaisupaikkojen koordinaattipisteet ovat 64°38'45.1"N 39°49'50.5"E (64.645861, 39.830694), 64°38'46.8"N 39°49'55.0"E (64.646333, 39.831944), 64°38'47.9"N 39°49'54.3"E (64.646639, 39.831750), 64°38'48.9"N 39°49'50.1"E (64.646917, 39.830583), 64°38'48.4"N 39°49'45.7"E (64.646778, 39.829361) ja 64°38'42.8"N 39°49'43.6"E (64.645222, 39.828778).
Laukaisupaikat ovat siis ympyrä kaarella, ja keskellä olisi venäläislähteiden mukaan 92N6-tutkalla (МРЛС 92Н6Е ja МРЛС 92Н6Е) varustettu ajoneuvo ja muita tutkalaitteita, vaikka 92N6-tutka liittyy yleensä selkeämmin S-400 järjestelmään (tutkan koordinaattipiste on 64°38'47.2"N 39°49'48.6"E, 64.646444, 39.830167). Tietoa ei voi siis pitää varmennettuna ja olen hieman epäilevä. Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto.
Kuvassa 9 näkyvä valkokupuinen tutka on samanoloinen kuin kuvassa 4 esitetty ja sen koordinaatit ovat 64°37'45.7"N 39°50'26.2"E (64.629361, 39.840611). Tutka sijaitsee edellä mainittujen ohjuslaukaisupaikkojen puolivälissä noin 1,7 ja 2 kilomerin päässä ohjuslaukaisupaikoista.
Tapaus 3, maanalaiset ammusvarastot ja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät Kaliningradin alueella
Kuvassa 10 on esitetty Kaliningradin alueella Tšerepanovossa (Черепаново, Калининградская область) sijaitsevat ammusvarastot (koordinaattipiste 54°45'29.0"N 20°07'35.0"E, 54.758056, 20.126389), joiden alaosat ovat maanalaisia. Venäläislähteiden mukaan varastoja hallinnoisi Itämeren laivaston 2575. ase- ja ampumatarvikevarikko (2574-я база вооружения и боеприпасов, в/ч 13068), mutta tuota en voinut varmistaa. Kuvassa 11 näkyy lähikuva rakenteilla olevasta varastosta. Varaston koko on etäisyystyökaluilla helposti selvitettävissä ja myös varaston betonirakenteet ovat tarkasti näkyvissä.
Kuvassa 12 on esitetty Kaliningradissa olevan 183. ohjusilmatorjuntarykmentin (183-й зенитный ракетный полк) S-300-ohjusten laukaisupaikka (koordinaattipiste 54°44'46"N 20°4'23"E, 54.746111, 20.073056).
Kuvista 12 ja 13 näkyy, kuinka järjestelmän kulkuneuvoille on rakennettu suojaavat maavallit. Paikalla on satelliittikuvan ottoajankohtana kuusi keltaisella nuolella osoitettua laukaisualustaa (yhteensä siis 24 ohjusta per laukaisukerta).
Ajoneuvojen renkaiden painaumista nurmipinnalla on pääteltävissä, mitkä laukaisupaikat ovat olleet aktiivisemmassa käytössä. Laukaisuyksikköjen koordinaatit ovat selvitettävissä sentilleen. S-300-ohjusten ”halkopinossa” on yhteensä 12 ohjusta rinnakkain, kokonaismäärä on siis todennäköisemmin 24. Tälläkin laukaisualueella on tutka, joka on todennäköisemmin 5N66-tutka (5N66).
Tapaus 4, Iskander-ohjusjärjestelmä Laukaassa Leningradin alueella
Toisin kuin esimerkiksi S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, Venäjä pyrkii pitämään hyökkäyksellisten ohjuksien sijainnit salassa. Tämä koskeen myös Iskander-ohjuksia (Комплекс 9К720 Искандер – SS-26 STONE), joita on sijoitettu Laukaaseen Leningradin alueella (Луга, Ленинградская область).
Iskander-ohjusten laukaisualustoja ei ole havaittavissa esimerkkisi tavanomaisista satelliittikuvista vastaavasti kuin S-300- ja S-400-järjestelmän ohjuksien laukaisualustoja, koska Iskander-ohjukset ovat alustalla avattavan metallikuomun alla. Ohjukset eivät siis näy kuin laukaisuvaiheessa, vaikka laukaisulavetti olisikin näkyvissä. Laukaisulavettia on vaikea erottaa tavanomaisesta kulkuneuvosta satelliittikuvatarkkuuksissa.
Laukaan Iskander-ohjuksia hallinnoi 26. ohjusprikaati (26-я ракетная бригада tai 26-я Неманской Краснознаменной ракетной бригады, в/ч 54006), jonka osoite ja kasarmisijainti on sinänsä helppo selvittää (koordinaattipiste 58°44'46"N 29°49'9"E, 58.746111, 29.819167). Iskander-ohjukset eivät kuitenkaan ole kasarmialueella. 26. ohjusprikaatilla on myös hyvin vähän alueita hallinnassaan Laukaan alueella, jossa muutoin sotilasyksikköjä ja sotilasalueita riittää.
Laukaassa toimii myös rykmentti, joka kouluttaa sotilaita tykistö- ja ohjusjoukkoihin (Полк обеспечения Военно Артиллерийской академии/Полк обеспечения aкадемии, в/ч 34035) ja joka toimii ns. Laukaa 8-alueella (Луга 8), kun 26. ohjusprikaati toimii Laukaa 3-alueella (Луга 3).
Iskander-kalusto on todennäköisesti sijoitettu 34035-sotilasyksikön hallinnassa oleviin varastoihin. Esimerkkisi kuvissa 14, 15 tai 16 näkyviin ammusvarastoihin (склад боеприпасов), jotka ovat uusia. Ammusvarastoihin venäjän kielen склад боеприпасов -termillä säilötään myös ohjuksia. Kuvassa 14 oleva rakennelma on myös sinänsä mielenkiintoinen, muttei todennäköisesti liity Iskander-ohjaksiin. Laukaassa ohjuslaukaisuun sopivia kenttiä riittää.
Iskander-ohjusjärjestelmien tarkan varastosijainnin selvittäminen edellyttäisi reaaliaikaista tietoa ajalta, jolloin järjestelmiä siirretään esim. harjoituksien yhteydessä. Tällainen ajankohta oli muun muassa viimesyksyisessä Zapad-harjoituksessa.
Nato-mailla Iskander-ohjusten varastointisijainnit ovat satavarmasti tiedossa satelliittiseurannan kautta, toivottavasti myös Suomella. Venäjä on lisännyt itse ohjusten tuotantoa ja varmasti niitä riittää Laukaassakin, mutta sen sijaan itse ohjausjärjestelmien tuotannossa Venäjä on suunnitelmistaan jäljessä.
Tapaus 5, S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Stugi Krasnyjessä Leningradin alueella
Kuvassa 17 on esitetty Leningradin alueella Stugi Krasnyjessä olevan 1544. ohjusilmatorjuntarykmentin (1544-й зенитный ракетный полк, в/ч 55584) tukikohta ja S-300-ohjusten laukaisupaikka (koordinaattipiste 58°12'24"N 29°3'55"E, 58.206667, 29.065278). Laukaisupaikka on noin 250-260 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 310 kilometrin päässä Helsingistä. Pisin 400 kilometrin ohjuskantama yltää aina Mikkeliin saakka, joten Suomen hävittäjät Suomen puolella ovat osittain juuri ja juuri myös tämän S-300-ilmatorjuntaohjuslaukaisupaikan kantaman sisällä.
Kuvassa 17 on näkyvissä tukikohta kokonaisuudessaan ja punaisella nuolella on osoitettu ns. N6-sarjan kolme tutkaa (5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD), joita on vaikea satelliittikuvasta tarkemmin tunnistaa. Kaksi näistä kolmesta tutkasta näkyy paremmin kuvassa 18. S-300-järjestelmien laukaisupaikoilla on yleensä etenkin 5N66-tutkia, joilta tutkat näyttävät satelliittikuvien perusteella olevan ja joita Venäjällä on runsaasti.
Kuvassa 18 on nähtävissä tukikohdan ja laukaisupaikan massiivinen ohjusvarustus. Alueella yhteensä 14 harmain ohjuksin varustettua laukaisualustaa. ”Halkopinossa” näyttäsi olevan noin 35 ohjusnippua, mikä tarkoittaisi lähes 150 ohjusta. Alueella on myös muita kulkuneuvoja, jotka viittaavat ohjuslavetteihin, mutta niistä ei saa tarkemmin selvää.
Tapaus 6, S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Karjalankannaksella Leningradin alueella
Kuvissa 19 ja 20 on esitetty Karjalankannaksella Zelenogorskissa (Зеленогорск) ja Reshetnikovossa (Решетниково) toimivan 1488. (Punaisen lipun) ohjusilmatorjuntarykmentin (1488-й зенитный ракетный (Краснознамённый) полк, в/ч 03216) S-300- ja/tai S-400-ohjusten laukaisupaikka, joka on suomalaiselta nimeltään Kivennapa (Первомайское). Laukaisupaikan koordinaattipiste on 60°16'45"N 29°43'40"E, 60.279167, 29.727778. Venäjän aseet -sivuston (Оружие России) mukaan 1488. ohjusilmatorjuntarykmentti olisi saanut käyttöönsä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän jo vuoden 2016 puolella (Оружие России 11.12.2016). Paikasta on vain noin 100 kilometriä Suomen rajalle ja noin 260 kilometriä Helsinkiin. Äärimmäinen 400 kilometrin ohjuskantama yltäisi Satakunnan ja Karjalan lennoston lentokentille, jotka ovat 300 ja 350 kilometrin päässä.
Tuostakaan Suomen rajassa lähes kiinni olevasta S-400-ohjusten laukaisupaikasta ei ole Suomessa puhuttu sanallakaan mitään, vaikka täällä kovastikin kauhistellaan muualla Venäjällä olevia S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.
Karjalankannaksella noin 130 kilometrin päässä Suomen rajasta on myös massiivinen ns. ennakkovaroitustutka-asema (”early-varning radar station”). Kyseisen varsin näyttävän tutka-aseman koordinaattipiste on 60°16'28"N 30°32'43"E, 60.274444, 30.545278. Tutka-asema on esitetty kuvassa 21.
Epäillään, että jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjä lisäisi jäsenyyden vuoksi sotilaallista varusteluaan itärajan takana. Tuskinpa suuresti. Venäjä on jo tehnyt keskeiset varustelutoimet huomioiden, että Suomi on sotilaallisessa mielessä länsiliittolainen ja Naton jäsenmaa. Venäjä käytännössä siis jo laskee Suomen sotilaallisesti Nato-maaksi. Venäjällä riittää aseita jo nyt riittämiin lähialueillamme, ei sinne paljon enää tarvitse lisätä eikä sinne myöskään sovi.
****
Jos haluaa käydä kurkkaamassa tässä kirjoituksessa koordinaatein esitettyjen karttapisteiden satelliittikuvia, voi käyttää esim. Google Mapsia (Google Maps) ja Jandeksia (Yandex).
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aripesonen1/251205-myos-venajan-strategiset-sotilaskohteet-on-helppo-selvittaa-tarkasti/
Linkki aiheeseen ...
Tapaus 2, S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Severodvinskissä Arkangelin alueella
Kuvassa 6 on esitetty Arkangelin alueella Severodvinskissä oleva ilmatorjuntaohjustukikohta (Северодвинск, Архангельская область) eteläisemmän alueen osalta. Alueella toimii 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк Зенитно-ракетная бригада, в/ч 92485), jolla on kaksi erillistä ohjuslaukaisupaikkaa samalla saarimaisella niemellä.
Kuvassa 7 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin eteläisempi S-300-ohjuslaukaisupaikka sijaintikoordinaatilla 64°36'53.0"N 39°49'32.1"E (64.614713, 39.825590), joka on rajattu kuvassa 6 keltaisella viivalla. Kuvassa on tutka, joka on mahdollisesti РЛС 5Н66 "Шпага" -projektin pohjalta kehitetty 5N66-tutka yhtenä ns. N6-sarjan tutkana (5N66/5N66M/76N6/76N6E/40V6M/MD), joita esiintyy usein S-300-järjestelmien yhteydessä (mukaan lukien myös 64N6-tutka). Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto. Edellä mainittujen tutkien kohdetunnistusalueet (enintään 300 kilometriä) jäävät kauimmaksi yltävän ohjuksen taakse (enintään 400 kilometriä). Laukaisupaikkoihin sijoitetuilla erilaisilla tutkilla Venäjä pyrkii pienentämään maanpintaan muodostuvaa torjuntakatvetta.
Kuvassa 8 on esitetty 1528. ilmatorjuntaohjusrykmentin toinen pohjoisempi S-300-ohjuslaukaisupaikka, joka on edellä mainittua muutamaa kilometriä pohjoisempana koordinaattipisteessä 64°38'47.1"N 39°49'48.7"E. Paikka on vanha Neuvostoliiton aikainen S-75-ohjusten (С-75 ”Двина”, С-75 – SA-2 GUIDELINE ja S-75 Dvina) laukaisupaikka, mikä on pääteltävissä kuuden osalaukaisupaikan asettamisesta ympyrän kaarelle ja keskellä olevasta tutkapaikasta. Kyseinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tuli tutuksi jo Kuuban kriisin aikaan, kun Neuvostoliitto asensi ohjuksia Kuubaan.
Kuuden kahden laukaisualustan käsittävien osalaukaisupaikkojen koordinaattipisteet ovat 64°38'45.1"N 39°49'50.5"E (64.645861, 39.830694), 64°38'46.8"N 39°49'55.0"E (64.646333, 39.831944), 64°38'47.9"N 39°49'54.3"E (64.646639, 39.831750), 64°38'48.9"N 39°49'50.1"E (64.646917, 39.830583), 64°38'48.4"N 39°49'45.7"E (64.646778, 39.829361) ja 64°38'42.8"N 39°49'43.6"E (64.645222, 39.828778).
Laukaisupaikat ovat siis ympyrä kaarella, ja keskellä olisi venäläislähteiden mukaan 92N6-tutkalla (МРЛС 92Н6Е ja МРЛС 92Н6Е) varustettu ajoneuvo ja muita tutkalaitteita, vaikka 92N6-tutka liittyy yleensä selkeämmin S-400 järjestelmään (tutkan koordinaattipiste on 64°38'47.2"N 39°49'48.6"E, 64.646444, 39.830167). Tietoa ei voi siis pitää varmennettuna ja olen hieman epäilevä. Tutkan vierellä on huonosti maastoutettu varasto.
Kuvassa 9 näkyvä valkokupuinen tutka on samanoloinen kuin kuvassa 4 esitetty ja sen koordinaatit ovat 64°37'45.7"N 39°50'26.2"E (64.629361, 39.840611). Tutka sijaitsee edellä mainittujen ohjuslaukaisupaikkojen puolivälissä noin 1,7 ja 2 kilomerin päässä ohjuslaukaisupaikoista.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin kommentti siitä, että Venäjän joukot on vedetty 1500 kilometrin päähän Suomen rajalta, on herättänyt hämmennystä.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi eilen Venäjän presidentin Vladimir Putinin Naantalin Kultarannassa. Presidentit keskustelivat muun muassa turvallisuuspolitiikasta.
Presidenttien yhteisen tiedotustilaisuuden päätteeksi IS:n erikoistoimittaja Arja Paananen esitti Putinille kysymyksen, johon Putin antoi hieman hämmentävän vastauksen.
Venäjän presidentti Vladimir Putin (vasemmalla) ja Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitivät eilen perjantaina yhteisen tiedotustilaisuuden Naantalin Kultarannassa. (KUVA: BO STRANDEN)
Paananen kysyi, miksi Venäjä käyttäytyy niin, että sen toiminta on voitu tulkita siten, että se haluaisi tahallaan ajaa Suomea kohti Natoa. Hän myös tiedusteli, olisiko Venäjällä konkreettinen ehdotus siihen, miten Suomi voisi tuntea olonsa turvalliseksi.
Jutun alussa olevalla videolla kuvaillaan Alakurtin tukikohtaa. Video on julkaistu loppuvuodesta 2015.
Putin ei ymmärtänyt suomalaisten huolta ensinkään. Hän mainitsi useampaan kertaan, että Venäjän asevoimat on vedetty Suomen ja Venäjän rajalta 1 500 kilometrin päähän. Hän myös teki selväksi, että joukkoja siirrellään uudelleen, jos Suomi liittyy Natoon.
Suomi valmistelee matalalla profiililla satojen miljoonien eurojen ilmatorjuntaohjuskauppaa. Päätös asiassa pitäisi tehdä jo kahden vuoden sisällä. Uudet it-ohjukset tulevat maavoimien käyttöön.
Vaiteliaisuus johtuu osin siitä, että samaan ajankohtaan ajoittuu muitakin jättihankintoja. Reilun vuoden kuluttua on määrä päättää Suomen historian suurimmasta, 7–10 miljardin euron asekaupasta, eli uusien torjuntahävittäjien hankkimisesta.
Nasams II -ohjus laukaistuna valtakunnallisessa ilmapuolustusharjoituksessa.
Nasams II -ohjus laukaistuna valtakunnallisessa ilmapuolustusharjoituksessa.TOPI LAITINEN, MAAVOIMAT
Syyskuun lopulla tehtiin päätös neljän uuden korvetin, laivue 2020:n, hankkimisesta merivoimille. Hankkeen hintalappu on reilu miljardi euroa.
”Aukko” taivaalla
Kun neuvostovalmisteiset Buk-ohjukset poistuivat Suomessa käytöstä, poistui samalla maavoimilta kyky korkealle, 8–15 kilometriin, ulottuvaan ilmatorjuntaan.
Kohteena olisivat esimerkiksi hävittäjäpommittajat. Nyt se on pelkästään Hornet-hävittäjien varassa. Tätä puutetta ollaan paikkaamassa.
Puolustusvoimien materiaalilaitos sai äskettäin tietopyyntöihinsä vastaukset kymmeneltä ohjusvalmistajalta. Tarjouspyyntöjen on tarkoitus lähteä matkaan jo vuoden alkupuolella ja päätös pitäisi tehdä todennäköisesti jo vuonna 2021.
– Vastaukset käydään läpi ja analysoidaan, sanoo insinöörikenraalimajuri, logistiikkalaitoksen johtaja Kari Renko.
Hänen mukaansa euromääristä ei tarkemmin voi vielä puhua, koska ”hanke aiotaan pitää mahdollisimman kustannustehokkaana.” Hankkeen budjetin julkistaminen saattaisi aiheuttaa myös sen, että tarjoajat pääsevät ”viilaamaan” hinnoitteluaan sen mukaisesti.
Ilmatorjunnan tarkastaja, everstiluutnantti Mikko Mäntymaa sanoo, että uuden kyvyn on määrä olla käytössä 2020- luvun loppupuolella.
Epäillään, että jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjä lisäisi jäsenyyden vuoksi sotilaallista varusteluaan itärajan takana. Tuskinpa suuresti. Venäjä on jo tehnyt keskeiset varustelutoimet huomioiden, että Suomi on sotilaallisessa mielessä länsiliittolainen ja Naton jäsenmaa. Venäjä käytännössä siis jo laskee Suomen sotilaallisesti Nato-maaksi. Venäjällä riittää aseita jo nyt riittämiin lähialueillamme, ei sinne paljon enää tarvitse lisätä eikä sinne myöskään sovi.
venäjän ohjusasemien sijainnit?
No ne myö ollaa aieeen halunna sillee tietttttee
Oesiko meetä liki?
Ihan oikeesti?
Tiäksä?
Kiviäkin kiinnostaa?
Kärjistetysti voisi sanoa.
Venäjä on täyttänyt raja-alueensa ohjuksilla, ja ydinaseilla.
Vaikka emme ole Natossa, silti olemme maalitettu.
Jotain tarvis tehdä, että kynnys käyttää noita aseita nousisi riittävän korkeaksi.
Totta