Olen ahtaalla. Takana on avioero. Minä hain sitä, koska mieheni oli löytänyt toisen; toinen vaihtoehto olisi ollut palaa loppuun. Olin todella masentunut. Löysin heti kohta uuden miehen, tarina päättyi muutaman kuukauden kuluttua. Sitten tuli toinen ja kolmas. En ollut riittävän hyvä kellekkään heistä. Sitten tuli hän, jonka kanssa olen pitänyt yllä suhdetta jo pitempään. Tapasimme heti kohta hänen eronsa jälkeen. Suhteemme on pysynyt "etäsuhteena" monistakin syistä. Eikä hän sitä paitsi edes voi kuvitella menevänsä uudelleen naimisiin. Se on tullut selväksi. Jumala on hänelle "huuhaata", johon minä toki saan turvautua, mikäli haluan. Lapsilla on isänsä luona "äitipuoli", jonka kanssa he tulevat toimeen suht hyvin. Olen lasteni kanssa viikot ja olemme hyvin läheisiä. Miesystäväni on "tunkeilija", jota lapset eivät voi hyväksyä - tunnelma on välillä tosi kireä, kun en tiedä, mitä tekisin. Tulossa on muutos ja meillä on mahdollisuus tavata huomattavasti useammin. Olen ahdistunut ja peloissani, kun en tiedä, miten elämämme järjestyy. Olen ajatellut, että jos tämä on synnin palkka eli eron syytä, etten voi onnistua suhteissani? En halua kääntyä lapsiani vastaan, he ovat minulle tärkeimmät maailmassa. Mieltäni vaivaa myös esiaviollinen suhteemme? Olen niin ahtaalla ja tuntuu, ettei Jumala kuule vaikka kuinka rukoilen. Olen toki huomannut elämässäni johdatusta ja tuntenut selvästi, että hän pitää huolta. Onko minun hylättävä mies ja alettava elää yksin? Sekö tässä estää pääsemästä lähelle Jumalaa, johon kuitenkin haluaisin päästä? Auttakaa!
Kun tuntuu siltä, ettei Jumala kuule...
liian syntinenkö
3242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ihan oikeasti pelkään, että sinua satutetaan täällä sivuistolla ja sen takia laitan tämän viestin.Täältä sivuilta kirjoittaa ihan mukavia ihmisiäkin, muta netti on täynnä kipeitä ihmisiä jotka loukkaavat tahallaan. Elämäsi on nyt siinä pisteessä, että tarvitset viisasta ja elämää kokenutta ihmistä kuulemaan sinua, et yhtään "iskua" lisää. Ainut joka nyt tässä tilanteessa tulee mieleen, on seurakuntasi diakoni ja vaikka et kuuluisikaan kirkkoon, niin mene hänen juttusille ja pyydä häneltä neuvoa mistä löytäisit tällaisen henkilön. Tarvitset aikaa, jotta voit käsitellä elämäsi solmukohdat ja lähteä eheytymään. Raamatussa Jeesus itse sanoo että ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.
Olen itse ollut asumuserossa ja tiedän minkälainen kipu on esim. yksinäisyys kun on aikaisemmin tottunut siihen, että on lähellä ihminen joka koskettaa. Ja tiedän senkin miten pahasti repii kaikki sellainen mistä kerrot.
Laitan tämän kohdan ja kokonaisuuden voit lukea linkistä.
9 Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.
10 Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
11 Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?"
12 Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1114940009093&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Matt. 9:12&ctx=-1&mod1=FinPR&mod2=FinRaam&mod3=KJV
Kiitos. Varmaan monenlaista kuuluu ja on kuulunut. Toiset tuomitsevat minut olemaan yksin; toiset ymmärtävät. Etsin vastausta ja tuntuu, että ahdistun vaan. Kun en tiedä, mikä on oikein.
Kun kristinusko puhuu tuomiosta, lähes kaikki ihmiset mieltävät sen tarkoittamaan langettavaa, syyttävää tuomiota. Näin ei ole, tuomio voi olla myös vapauttava - aivan kuin missä tahansa maallisessakin tuomioistuimessa.
Pyydän sinua lukemaan Raamatustasi seuraavat kohdat; Evankeliumi Luukkaan mukaan, luku 7, jakeet 36 - 50, Evankeliumi Johanneksen mukaan, luku 8, jakeet 1 - 12. Perimätiedon mukaan näissä raamatunkohdissa puhuttaisiin eräästä Magdalan kylästä kotoisin olevasta naisesta.
Jumala edellyttää ihmiseltä parannuksen tekemistä eli mielenmuutosta: Jeesuksesta pois päin kulkeva ihminen kääntää suuntansa kohti Jeesusta. Muuta ei tarvita. Jumala hoitaa lopun.