Luopuisitko Suomen suvereenisuudesta?

En. Tosin olettama ei toteudu. Tarjousta ei tule. Venäjän autonomisen tasavallan rajat voisi toki olla mukavan näköiset kartalla, mutta hintana olisi jatkuva kädenvääntö autonomian sisällöstä. Pikkuinen riski olisi venäläistämisaalloille-

En missään tapauksessa. Isovanhemmillani oli mökki Laatokan rannalla. He asuivat Sortavalassa, josta muuttivat pääkaupunkiseudulle jatkosodan jälkeen. Isotätini tuli Karjalasta viimeisellä evakkojunalla.

Karjala oli itsenäisen Suomen osa vähemmän aikaa kuin Suomi oli Venäjän osa. Suomi kotiutti ankaralla urakalla sadat tuhannet Karjalan evakot. Sen jälkeen alueet venäläistyivät; Karjala on nykyisin satojen tuhansien (643 548 asukasta)venäläisten kotiseutu; pitäisikö heidät ajaa kodeistaan niin kuin Karjalan evakot? Haluttaisiinko Suomeen satojen tuhansien venäläisten vähemmistö?

Karjala on NL:n ja Venäjän vallan aikana rappeutunut pahasti; se on infraltaan kehitysmaa Suomeen verrattuna. Karjalan kunnostaminen vaatisi ihan vitusti rahaa.

Toinen syy on se, että kokeilimme Kremlin talutushihnassa oloa YYA-Suomessa ja se oli ihan perse aikaa. Vain nostalgiset dementikot ja ihmiset, jotka eivät eläneet 70- ja 80-lukujen Suomessa kaipaavat sitä aikaa takaisin. Asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaan 90-luvulta ja EU-jäsenyydestä alkaen.

Me olemme perustuslaillisesti osa Euroopan unionia. Se on Euroopan ja Suomen historian paras projekti. Ei se täydellinen ole, mutta kotiryssiä tänne ei kaipaa kukaan.

Kolmanneksi: NL:n ja Suomen välinen bilateraalikauppa toimi siltä osin, että Neuvostoliittoon kelpasi mikä tahansa länsimaiselta vaikuttava paska; venäläiset ovat selvästi laatu- ja hintatietoisempia - kilpailu Venäjän markkinoilla ei olisi sen helpompaa kuin kilpailu Euroopan markkinoilla. Se olisi taloudellinen, demokraattinen ja geopoliittinen itsemurha.

Suomen olisi pitänyt liittyä NATO:on jo 90-luvulla. Nyt on korkea aika tehdä sekin ratkaisu. NATO on läntisten demokraattisten valtioiden puolustusliitto - Idässä on vain rosvoruhtinaita, oligarkkeja ja itsevaltaisia vainohulluja.

Täytyy pitää mielessä, että venäjä voi luvata aivan mitä tahansa. Vaikka ihan pikkuista vastinetta vastaan. Vaikka Karjalan palauttamista ja Petsamoakin kaupan päälle. Ihan vaan sitä vastaan että suomi sitoutuu olemaan liittymättä natoon seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Se miten tuollainen sopimus pannaan käytäntöön, onkin aivan eri asia. Suomi yhdistyy todellakin Karjalaan, Petsamoon, Venäjään.

Venäjä voi luvata suomelle kaiken.

Mutta todellisuudessa venäjä tahtoo viedä suomelta kaiken. Vain ja ainoastaan.

Se on venäläisen luonto käydä kauppaa ja sopia. Ollut ennen nykyvenäjää, ja kauan ENNEN neuvostoliittoakin. Aina.

Ja saisimme alueiden mukana siellä 80 vuotta asuneet asukkaat, jotka saisivat Suomen kansalaisuuden, ja Suomen näin toteutuneeseen merkittävään venäläiseen vähemmistöön vedoten ja sitä suojellakseen Venäjä ottaisi Suomesta loputkin?

Ei kiitos, huono trolli.

Jos Venäjä omasta aloitteestaan tarjoutuu maksamaan takaisin 1944-1952 maksamamme sotakorvaukset, niin mikäpä siinä.

Toivon naapurisuhteiden normalisoitumista. Onhan meillä olleet hienotkin yhteiset hetkemme votkaturismin aikaan. Vähän ehdittiin kokeilla sivistynyttäkin kanssakäymistä.

Maailma on muuttumassa. Energia kallistuu, kaukomatkailu vähenee, lähimatkailu tulee suositummaksi. Maataloustuottajamme kaipaavat markkinoita tuotteilleen, mieluusti läheltä. On sekä tarjontaa että kysyntää. Siinä yhtälössä sekä Suomi että Venäjä voisivat taas löytää toisensa. Kunhan tämä tämänhetkinen hössötys saadaan loppumaan Ukrainassa ja Euroopassa. Luottamusta herättäviä toimia odotan kyllä Venäjänkin suunnalta.