Olen 20-vuotias mies ja olen köyhä. Aspergerin oireyhtymäni sekä siihen liittyvän masennuksen, ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian takia en ole pystynyt opiskelemaan tai tekemään kokopäiväistä työtä. Tähän tilanteeseen ei ole tulossa muutosta. Työkkäri alkaa kohta painostamaan mutta jospa saisin jäädä sairauspäivärahalle ja ehkä jonakin päivänä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Asun omillani ja elän asumistuella sekä toimeentulotuella. Välillä dyykkaan pulloja roskiksista yön pimeydessä. Ostan Lidlistä alennusruokaa eikä minulla ole autoa. En matkusta edes julkisilla enkä osta vaatteita/elektroniikkaa. Baarit ja ravintolat ovat myös kiellettyjen listalla, mutta toisaalta en edes juo alkoholia. Hesburgerit, mäkkärit ja pitseriat ovat harvinaista herkkua minulle, juhlapäivinä.
Viihdytän itseäni kirjastosta lainaamillani dvd-elokuvilla sekä ilmaisilla taidenäyttelyillä. Leffateatteriin tai normiteatteriin minulla ei ole varaa mutta voihan sitä kulttuuria harrastaa ilman rahaa. Samoin liikunnan kanssa, käyn luonnossa kävelylenkeillä enkä maksa mitään.
Haen ruoka-apua seurakunnalta ja kaikista leipäjonoista. Uusia muovipusseja en osta kaupasta, käytän aina vanhoja. Lemmikiin minulla ei ole varaa, vaikka jokin kissa olisi kiva kaveri minulle. Vanhempani häpeävät minua ja haukkuvat sossun elätiksi, vaikka en autismilleni ja psyykkisille taudeilleni mitään mahda.
Tällaista tämä minun elämäni on. Ihan ok, vaikka välillä vituttaakin säästellä. En edes kaipaa paljoa mammonaa ja materiaa. Onneksi minulla ei ole lapsia, enpä toisaalta ole koskaan seksiä kenenkään kanssa harrastanutkaan.
Hyvää vointia teille ja mukavaa alkuvuotta!
Asun omillani ja elän asumistuella sekä toimeentulotuella. Välillä dyykkaan pulloja roskiksista yön pimeydessä. Ostan Lidlistä alennusruokaa eikä minulla ole autoa. En matkusta edes julkisilla enkä osta vaatteita/elektroniikkaa. Baarit ja ravintolat ovat myös kiellettyjen listalla, mutta toisaalta en edes juo alkoholia. Hesburgerit, mäkkärit ja pitseriat ovat harvinaista herkkua minulle, juhlapäivinä.
Viihdytän itseäni kirjastosta lainaamillani dvd-elokuvilla sekä ilmaisilla taidenäyttelyillä. Leffateatteriin tai normiteatteriin minulla ei ole varaa mutta voihan sitä kulttuuria harrastaa ilman rahaa. Samoin liikunnan kanssa, käyn luonnossa kävelylenkeillä enkä maksa mitään.
Haen ruoka-apua seurakunnalta ja kaikista leipäjonoista. Uusia muovipusseja en osta kaupasta, käytän aina vanhoja. Lemmikiin minulla ei ole varaa, vaikka jokin kissa olisi kiva kaveri minulle. Vanhempani häpeävät minua ja haukkuvat sossun elätiksi, vaikka en autismilleni ja psyykkisille taudeilleni mitään mahda.
Tällaista tämä minun elämäni on. Ihan ok, vaikka välillä vituttaakin säästellä. En edes kaipaa paljoa mammonaa ja materiaa. Onneksi minulla ei ole lapsia, enpä toisaalta ole koskaan seksiä kenenkään kanssa harrastanutkaan.
Hyvää vointia teille ja mukavaa alkuvuotta!
Vastaukset 20
Vanhimmat
missäpäin asut
Niin, tuollaistahan se työttömän elämä hyvin paljon on.
Itse olen nainen ja elänyt tuommoista elämää vuosikausia ja siis pitkäaikaistyötön olen ollut.
On minulla ollut autojakin elämässäni, mutta aina on pitänyt luopua, kun ei ole vara hitsautella helmoja tai alustaa, että niiden korjaukset on liian hintavia, pieniä vikoja ja akun ja renkaiden laittoa olen voinut kustantaa.
Sehän se on pistänyt sitten ihan vihaksi asti, että, kun jonkin aikaa on auto käytettävänä, ja sillä on pystynyt käymään kaupassa ja hoitamaan asioita ja käymään etempänä luontopolkuja kiertelemässä, niin tulee sitten se päivä, jolloin se pitää katsastaa, niin sehän ei menekkään läpi ja joudut luopumaan siitä, niin se helppous auton kanssa hoitaa asioita onkin sitten poissa, että sen kestäminen koko ajan vuodesta toiseen, että välillä on auto ja välillä ei ole, niin se syö ihmistä tosi paljon.
No, nytkin olen elänyt jo viisi vuotta ilman autoa, vaikka sellaisen kyllä ilomielin haluisin omistaa, koska se helpottais kaupassa käyntejä talvisaikaan tosi paljon, vaikka kauppaan ei ole kuin pari kilometriä, niin sekin matka huonosti tai auraamattomilla teillä ei suju enää kuin silloin nuorempana, että kunto tai terveystila ei ole täysin kunnossa, niin elämässä joutuu kokemaan tälläistä haittaa, että ei ole vara autoa pitää, niin kovaltahan se nyt tuntuu kestää.
Onhan siinä vaihtoehtoja. Joko muuttaa kaupan lähelle kirkonkylään tai hankkii lisäansioita että voi ylläpitää autoa. Muutenkin pitää vanhemmalla iällä optimoida asumisensa niin, että on lähellä kauppaa sekä terveysasemaa tai mikä hyvänsä sotepiste se nykyään onkaan.
No, minulla onkin nyt tällähetkellä tilanne tämmöinen, että kauppa on liian kaukana, että olenkin vuoden verran katsellut asuntoa kauppojen läheltä, mutta enpä vielä ole saanut sellaista johon muuttaa.
Lisäansioita ei taida jaksaa, kun on lihas- ja nivelvaivoja, että nekin on aina käynyt mielessä, mutta onpa jääneet ajatuksen asteelle.
Täällä kirjoittaa toinen työtön asperger. En ymmärrä että miksi yhteiskunta ei vaan hyväksy sitä etten tule autismistani mitenkään "paranemaan" vaan aina ehdotetaan jotain "kuntoutukseen" menemistä. Voisin tehdä ehkä yhden illan töitä viikossa, mutta en enempää. Olen vain loppu, en jaksa enää.
Yhdestä illasta viikossa on hyvä aloittaa, tsemppiä!
Onpa kurja juttu. Varmasti turhauttaa. Pitäisi laittaa viestiä päättäjille ettei homma toimi teille suunnattujen toimien osalta ja miettiä parempaa ratkaisua.
Et+sinä+aspergerisi+takia+työtön+ole.+Se+on+suomalaisessa+työelämässä+vain+etu.
Turhaa ruikutusta kun monella tapahtuu niin jos toisessa paikassa loppuu työt niin seuraava jo odottaa.Mitä jäätte notkuun kotio kun lopputili tullut.Lopputili kun tulee ni heti vaan uutta paikkaa.
Enpä käy hesburgereissa, en mäkkäreissä, en pitserioissa, en arkena enkä juhlana.
Sinä vaikutat mukavalta kaverilta! Ainakaan henkisesti köyhä et ole.
Varmasti välillä on haastavaa mutta hyvin olet kuitenkin onnistunut asiasi järjestämään.
Ikävää jos ahdistelevat työkkärissä vaivoistasi huolimatta. Eikö niihin voisi saada apua vaikkapa tk:sta?
Kun ei sosiaaliset tilanteet olisi ongelmallisia voisit osallistua vaikka seurakunnan toimintaan. Paljon erilaista, ilmaista toimintaa ja edullisia retkiä ja jos ei varaa, diakoniatyöntekijä auttaa että mukaan pääsee. Myös asukastuvalta minulla on hyviä kokemuksia. Saattaisit löytää kavereita itsellesi ja rikastuttaisi elämää.
Myös kansalaisopistolla on mukavia kursseja just alkamassa. Voisi virkistää uuden opettelu. Ehkä toimeentulotukea voisit saada kurssiin? Tai kysy kirkon diakoniatyöntekijältä taloudellista apua kurssimaksuun.
Vanhempasi ovat olleet hyvin epäreiluja ja asiattomia sinua kohtaan. Kuinka voivatkin olla noin ymmärtämättömiä? Elä lannistu heidän takiaan vaan sano ettet huvikseen laiskottele ja kärsi sen takia. Olet hyvä ja arvokas.
Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!
Ja ilman autoa olevalle pitkäaikaistyöttömälle haluan antaa voimahalin.
Tsemppiä myös kaikille muille vastoinkäymisten kanssa kamppaileville.
Mitähän näillekin aspergeria ja muita autismin kirjoon kuuluvia häiriöitä poteville olisi elämässään tapahtunut jos he olisivat asuneet Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa?
https://www.abadegreeprograms.net/successful-people-on-the-autism-spectrum/
Itse asiassa, ei Suomessa ihmisellä tarvitse edes olla mitään sairautta tai diagnoosia. Suomessa aivan tavallinen kansalainenkin on jotenkin vammainen, ongelmainen ja vajaa, kehari, ja hänet täytyy näin ollen ohjata johonkin seurakunnan laupeudentyön piiriin virkistäytymään. Normaalikin ihminen voi helposti toki saada myös diagnoosin, ei tarvitse kuin mennä psykiatrin vastaanotolle ja todet että köyhyys ahdistaa, niin avot. Sitten pääsee normaalikin ihminen mielisairasteluklubille saamaan aktiviteettia elämäänsä ja muiden reppanoiden seuraa elämäänsä rikastuttamaan.
Köyhyys on itsessään sairaus, jos suomalaisilta kysytään.
Tässä on kaikille erittäin hyvää luettavaa:
https://www.goodreads.com/author/list/11343.Thomas_Szasz
No aivan varmasti on jokin sairaus jos menee psykiatrille puhumaan köyhyydestä. Ehkä tyhmyys sairaus? Psykiatri ei voi parantaa köyhyyttä.
Missasit pointin koska taidat olla itse tyhmä. Psykiatrin pakeille ei ensinnäkään itse yleensä vapaaehtoisesti hakeuduta, vaan sinne ohjataan jonkin muun tahon kautta. Koska voidaan henkisesti huonosti, tai on sosiaalisia ongelmia muiden ihmisten kanssa. Ja usein erilaisten ahdistusten aiheuttajat ovat suoraa seurausta taloudellisista ongelmista, kuten köyhyydestä. Taloudelliset ongelmat vaikuttavat yllättävän paljon muuten myös ihmissuhteisiin ja niiden dynamiikkaan.
Gypsy Rosen äiti on kuin Suomi- äiti.
https://www.youtube.com/watch?v=_csFC86BuXw
Aspergerin oireyhtymä ei tuomitse ketään köyhyyteen.
Elon Muskillakin on aspergerin oireyhtymä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elon_Musk
Sosiaaliset ongelmat joista Suomessa kärsitään johtuvat koko kulttuurin ongelmista, ei yksittäisten "sosiaalisia fobioita" potevien ongelmista.
Mitä ehdotat? Eläkkeelle parikymppisenä?
"Aspergerin oireyhtymä" on vain nimitys jonka avulla kuvaillaan sitä millaisiin ongelmiin sinä yksilönä joudut siinä yhteiskunnassa jossa elät.
Se ei ole se mikä sinä OIKEASTI OLET.
https://www.youtube.com/watch?v=V1UhgDcGlho
Sisareni nuorimmalla pojalla on aspergerin oireyhtymä, ihan huippuälykäs kaveri, mutta ei kovin sosiaalinen. Osti juuri oman asunnon, johon oli säästellyt rahat pikkuhiljaa jopa työttömänä ollessaankin. Alansa huippua tietokoneiden kanssa työelämässä ja juuri nytkin on työelämässä. Asuu vaatimattomasti, ei ole omaa autoa, fillarilla kulkee töihin.
Aspergerin oireyhtymä ei ole mikään ongelma!