Eli olen aikanaan ostanut talon johon jäi syytingiksi vanhuksille asumisoikeus. Kauppakirjassa mainitaan että minun vastuulla on kaikki maksut taloon liittyen (vero,sähkö,vesi ja jätemaksut). Vanhukset kuitenkin halusivat itse maksaa nämä ensimmäiset 1.5-vuotta. nyt heidän omainen on ajamassa asiaa käräjille ja tiedän kyllä että tässä on menetelty väärin. Pohdin vain että annanko mennä käräjille sillä he ei evät ole valmiita keskustelemaan suoraan minun kanssani kun ehdotan että maksan heille rahan joka kulunut ko. Kuluihin aikanaan. Mitenhän paljon summa kasvaa oikeudessa?
Kauppakirjan ehtojen rikkominen
Anonyymi
5361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa nyt yksityiskohtien tasolla vähän siltä, että jotain oleellista jää puuttumaan. Miksi aluksi halusivat, mutta nyt 1,5 vuoden päästä vanhukset eivät enää haluakaan maksaa niitä? mutta koitetaan nyt aloituksen tiedoilla silti.
Ei asiassa ole mitään riitaa, jollet ole hyväksikäyttänyt ymmärtämättömiä vanhuksia. Jos täysjärkiset vanhukset ovat vapaaehtoisesti maksaneet kuluja kauppakirjan (sopimuksen) vastaisesti, kyseessä on molemminpuolisesta tahdosta tapahtuva sopimuksesta poikkeaminen. Ei se ole lainvastaista eikä synnytä korvausvelvollisuutta.
Mitä käräjöintiin tulee, vanhusten omaiset eivät ole asiassa asianosaisia elleivät ole vanhustensa edunvalvojia tai valtuuttamia. Omin päin he eivät voi asiaa oikeuteen ajaa. Jos nyt omaiset ovatkin asiassa toimivaltaisia, ja haluat jostain syystä myöntyä vaatimukseen, ilmoitat haasteeseen vastatessasi, että asia ei ole riitainen, vaan olet halukas maksamaan vaaditun. Tällöin vastapuolen kuluja ei pitäisi käräjillä voida kaataa sinun vahingoksesi, jos nyt tuomioistuin asiaa edes ottaa käsittelyyn. Omat kulusi voit joutua maksamaan, mutta niitä voi toki säädellä itse.
OK 21:4 §
"Jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan."
Kannttaa edellisistä neuvoista huolimatta miettiä, mikä on näyttö asiassa. Jos joku osapuoli sopimuksessa on "halunnut" olla sitä noudattamatta, asia ei välttämättä etene oikeuskäsittelyssä odotetusti, jos mainitusta "haluamisesta" ei ole näyttöä. Kiistäessään halunneensa maksaa sitä, mitä ei ole sovittu, mainittu osapuoli on vahvoilla, jollei ole vastanäyttöä toisen käsityksen puolesta.
Asian oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen sen, että hävinnyt maksaa myös voittaneen osapuolen kulut, voivat nousta paljon suuremmiksi kuin itse riidan kohteen arvo.
Asia ei edelleenkään siitä huolimatta ole riitainen, vaikka näyttöä sopimuksesta poikkeamisen haluamiselle ei olisi. Aloittaja on halukas myöntymään asiassa ilman oikeudenkäyntiäkin.
Ei riidatonta asiaa kannata viedä oikeuteen, jollei ehdoin tahdoin halua maksaa ainakin omia ja mahdollisesti vastapuolenkin kuluja.
Kyllä riidattoman asian voi viedä oiekuteen ja usein niin tehdäänkin, jotta velkoja voi saada täytäntöönpanokelpoisen tuomion. Velallinen maksaa silloin kulut oikeudenkäynnistä säännönmukaisesti.
Jos velallinen haluaa välttää oikeudenkäynnin, hänen pitää kiireen vilkkaan maksaa velka velkojalle.
210 vuotta saat taistella erioikeusasteissa asiastasi, normaali käsittelyaika riita-asioissa, vai onko jo peräti 668 vuotta?