Mielestäni hyvä puheenvuoro
Miten Anni Pesosen CREDO muuttaa Raamatun tulkintaa?
Turun Sanomat
PUHEENVUORO
Heikki Palmu
Kirja-alasta on välillä puhuttu auringonlaskun alana. Nyt korona-aika on taas kasvattanut lukuharrastusta ja erityisesti äänikirjojen myyntiä. EU:n päätöstä lehtien ja kirjojen arvonlisäveron poistosta odotellaan. Koko alaa heikommin on mennyt kristillisellä kirjalla. Sen myyntipaikat ovat kirjakaupoissa lähes kadonneet ja isoilla kustantamoilla on uskonnollinen kirjallisuus käynyt harvinaiseksi.
Koko käsite ”kristillinen kirja” on epäselvä ja monitulkintainen. Silti Suomessa joka vuosi valitaan Vuoden kristillinen kirja – tänä vuonna sen valitsi Turun piispa Mari Leppänen. Hänen valintansa oli Anni Pesosen CREDO. Tieni mystiikkaan. Kirjan kustantaja Basam Books on laaja yleiskustantaja, eikä se kuulu kirjavalinnan takana olevaan Kristillisten kustantajien yhdistykseen. Kustantajan päätöstä voikin pitää myönteisenä merkkinä suvaitsevaisuudesta ja avarakatseisuudesta.
Anni Pesonen on seurakuntapappi Nurmijärvellä ja teologian tohtori; hänen alansa on eksegetiikka eli Raamatun tutkimus. Palkintovalinta on huomionarvoinen tapaus. Kirja ei ole viileän tieteellinen, eikä sitä myöskään voi pitää hartaudellisena. Pesosen tapa kirjoiittaa on hyvin avoin ja hyvin henkilökohtainen. Hän kertoo ensin omasta tiestään ja sitten Raamatusta tavalla, joka ei ole kirkossa tavallinen.
Meillä teologien ja erityisesti pappien tapaa puhua Raamatusta leimaa suuri varovaisuus. Seurakunnille ei avata teologisten tiedekuntien käyttämää historiallis-kriittistä, eli tieteellistä eksegetiikkaa. Tiedekuntien opit ovat saarnatuoleissa liudentuneet hartauspuheiksi. Seurauksena on ollut monen seurakuntalaisen fundamentalismi. Suorastaan ihanteena saatetaan pitää uskomista Raamatun sanaan ”kirjaimellisesti”, vaikka se ei käytännössä ole mahdollista.
Mitenkä Anni Pesosen CREDO muuttaa Raamatun tulkintaa? Kertomalla kasvustaan hän avaa tietä omaan, yksilölliseen uskon tulkintaan. Esimerkki: Oman isäsuhteensa tähden hän kertoo yksin ollessaan rukoilevansa: ”Meidän Äitimme, joka olet taivaissa.” Raamattu käyttää Jumalasta sekä maskuliinisia että feminiinisiä kuvia, mutta Jumala ei ole mies eikä nainen. Hän on jotakin enemmän – ei ihmishahmoinen, vaan ihmiseltä salattu, pyhä.
Eksegeetti Pesonen kuvaa Jumala-kuvan suurta muutosta Mooseksen kirjoista evankeliumeihin. Pelottavasta sodanjumalasta Jeesuksen rakastavaksi abbaksi, isiksi. Hänelle kristinusko ei ole joidenkin sanojen ja lauseiden totena pitämistä. Se on oma elävä suhde Jumalaan ja aktiivista hakeutumista hänen tahtonsa tielle.
Luterilaisen kirkon sisällä riittää tänään erimielisyyden aiheita. CREDO menee ekumeniaa eli kirkkojen yhteyden vaalimista pidemmälle. Se suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti myös muihin uskontoihin, omasta toki tinkimättä.
Credo tarkoittaa uskoa. Anni Pesosen omaa asennetta voi yhdellä sanalla kuvata avoimuudeksi. Hän korostaa vahvasti erilaisuuden hyväksymistä. Erilaisuuden, kaikkien ihmisten toiseuden voi nähdä positiivisesti.
Visio huomisen kirkosta ei voi perustua oikeassa olemiselle. Jos katsotaan kirkkojen historiaa, on oikeassa oleminen usein ollut skisman, kirkon jakautumisen syynä.
Tavallaan loogista on, että protestanttisessa kirkkokunnassa kirkko on yhä uudestaan jakautunut. Jos me olemme oikeassa ja toiset väärässä, on se valmis perustelu lähteä pois. Kokonaan toinen kysymys sitten on, miten eron ja poislähtemisen voi yhdistää evankeliumien Jeesuksen sanaan siitä, että kaikki hänen seuraajansa olisivat yhtä. Nyt emme mahdu samaan ruokapöytään.
Erilaisuuden hyväksyminen tarkoittaa todellisuuden hyväksymistä. Erilaisia olemme kaikki. Ristiriitoja on jokaisessa ihmissuhteessa, jopa avioliitossa, kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä. Anni Pesosen CREDO suosittelee tätä tietä myös kirkolle. Ei yksiäänisyyttä, vaan moniäänisyyttä. Ei erilaisen naapurin tuomitsemista, vaan hänen hyväksymistään ja rinnakkaineloa.
Kirjoittaja on turkulainen kirjailija ja pastori.
Miten Anni Pesosen CREDO muuttaa Raamatun tulkintaa?
Turun Sanomat
PUHEENVUORO
Heikki Palmu
Kirja-alasta on välillä puhuttu auringonlaskun alana. Nyt korona-aika on taas kasvattanut lukuharrastusta ja erityisesti äänikirjojen myyntiä. EU:n päätöstä lehtien ja kirjojen arvonlisäveron poistosta odotellaan. Koko alaa heikommin on mennyt kristillisellä kirjalla. Sen myyntipaikat ovat kirjakaupoissa lähes kadonneet ja isoilla kustantamoilla on uskonnollinen kirjallisuus käynyt harvinaiseksi.
Koko käsite ”kristillinen kirja” on epäselvä ja monitulkintainen. Silti Suomessa joka vuosi valitaan Vuoden kristillinen kirja – tänä vuonna sen valitsi Turun piispa Mari Leppänen. Hänen valintansa oli Anni Pesosen CREDO. Tieni mystiikkaan. Kirjan kustantaja Basam Books on laaja yleiskustantaja, eikä se kuulu kirjavalinnan takana olevaan Kristillisten kustantajien yhdistykseen. Kustantajan päätöstä voikin pitää myönteisenä merkkinä suvaitsevaisuudesta ja avarakatseisuudesta.
Anni Pesonen on seurakuntapappi Nurmijärvellä ja teologian tohtori; hänen alansa on eksegetiikka eli Raamatun tutkimus. Palkintovalinta on huomionarvoinen tapaus. Kirja ei ole viileän tieteellinen, eikä sitä myöskään voi pitää hartaudellisena. Pesosen tapa kirjoiittaa on hyvin avoin ja hyvin henkilökohtainen. Hän kertoo ensin omasta tiestään ja sitten Raamatusta tavalla, joka ei ole kirkossa tavallinen.
Meillä teologien ja erityisesti pappien tapaa puhua Raamatusta leimaa suuri varovaisuus. Seurakunnille ei avata teologisten tiedekuntien käyttämää historiallis-kriittistä, eli tieteellistä eksegetiikkaa. Tiedekuntien opit ovat saarnatuoleissa liudentuneet hartauspuheiksi. Seurauksena on ollut monen seurakuntalaisen fundamentalismi. Suorastaan ihanteena saatetaan pitää uskomista Raamatun sanaan ”kirjaimellisesti”, vaikka se ei käytännössä ole mahdollista.
Mitenkä Anni Pesosen CREDO muuttaa Raamatun tulkintaa? Kertomalla kasvustaan hän avaa tietä omaan, yksilölliseen uskon tulkintaan. Esimerkki: Oman isäsuhteensa tähden hän kertoo yksin ollessaan rukoilevansa: ”Meidän Äitimme, joka olet taivaissa.” Raamattu käyttää Jumalasta sekä maskuliinisia että feminiinisiä kuvia, mutta Jumala ei ole mies eikä nainen. Hän on jotakin enemmän – ei ihmishahmoinen, vaan ihmiseltä salattu, pyhä.
Eksegeetti Pesonen kuvaa Jumala-kuvan suurta muutosta Mooseksen kirjoista evankeliumeihin. Pelottavasta sodanjumalasta Jeesuksen rakastavaksi abbaksi, isiksi. Hänelle kristinusko ei ole joidenkin sanojen ja lauseiden totena pitämistä. Se on oma elävä suhde Jumalaan ja aktiivista hakeutumista hänen tahtonsa tielle.
Luterilaisen kirkon sisällä riittää tänään erimielisyyden aiheita. CREDO menee ekumeniaa eli kirkkojen yhteyden vaalimista pidemmälle. Se suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti myös muihin uskontoihin, omasta toki tinkimättä.
Credo tarkoittaa uskoa. Anni Pesosen omaa asennetta voi yhdellä sanalla kuvata avoimuudeksi. Hän korostaa vahvasti erilaisuuden hyväksymistä. Erilaisuuden, kaikkien ihmisten toiseuden voi nähdä positiivisesti.
Visio huomisen kirkosta ei voi perustua oikeassa olemiselle. Jos katsotaan kirkkojen historiaa, on oikeassa oleminen usein ollut skisman, kirkon jakautumisen syynä.
Tavallaan loogista on, että protestanttisessa kirkkokunnassa kirkko on yhä uudestaan jakautunut. Jos me olemme oikeassa ja toiset väärässä, on se valmis perustelu lähteä pois. Kokonaan toinen kysymys sitten on, miten eron ja poislähtemisen voi yhdistää evankeliumien Jeesuksen sanaan siitä, että kaikki hänen seuraajansa olisivat yhtä. Nyt emme mahdu samaan ruokapöytään.
Erilaisuuden hyväksyminen tarkoittaa todellisuuden hyväksymistä. Erilaisia olemme kaikki. Ristiriitoja on jokaisessa ihmissuhteessa, jopa avioliitossa, kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä. Anni Pesosen CREDO suosittelee tätä tietä myös kirkolle. Ei yksiäänisyyttä, vaan moniäänisyyttä. Ei erilaisen naapurin tuomitsemista, vaan hänen hyväksymistään ja rinnakkaineloa.
Kirjoittaja on turkulainen kirjailija ja pastori.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus Turun Sanomissa. Kerran näinkin.
Anni Pesosen kirja oli oivallinen valinta vuoden kristilliseksi kirjaksi. Hyvä Mari Leppänen!
Heikki Palmun puheenvuorosta saan käsityksen että kirkon pitää pyrkiä moniäänisyyteen niin että melkein kaikki käy ja kaikkia ja kaikkea mielistellään. Ehkä hän ei kuitenkaan tarkoittanut tätä. Kyllä luterilaisessa kirkossa pitää tunnustus olla hyvin selvä. Kun tiedetään oma tunnustus silloin voi vasta hyväksyä muitakin tunnustuksia käännyttämättä ketään omaan porukkaan. Tälläkin palstalla luterilainen tunnustus loistaa monesti poissaolollaan. Muuten kirjoitus on erittäin hyvä.