Minkälaiset luonteenpiirteet kumppanissa

Hah, kuvailit hyvin tyypillistä herkkistä nykymiestä, joka ei uskalla edes paskahuussia siivota. Ei jatkoon.

Hyvä kommentti! 👍

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kommentti! 👍

Nojoo. Pehmennän kyllä nyt vähän. Kyse on siis vain kumppanista. Ystäviltä ja tuttavilta, saati lapsilta kyllä siedän ja ymmärrän näitä piirteitä ihan hyvin. Enkä itsekään mikään ronski-ritva ole, ei noi asiat mullekaan helppoja ole. Mutta olen vain huomannut, että elämänkumppanina en jaksaisi ihmistä, jota pitäisi koko ajan "kannatella" kuin lasta ja varoa kaikkia raadollisia elämän realiteetteja, ettei toisella vaan heti olisi "tunnelma pilalla ja paha mieli". Fakta hommaa lainatakseni. Sen verran karuna ja brutaalina näen oman elämänpiirini ajoittain.

Heh, luuletko että blondi kirjoitti just sulle?

Anonyymi kirjoitti:

Heh, luuletko että blondi kirjoitti just sulle?

No joo, ei ollut ketään palstalta mielessä, kelle olisin kirjoituksen suunnannut. Tuo oli yllättävän sopiva kysymys palstalla, mitä olen pohdiskellut tänään yhtä projektia varten, siksi intouduin sepustamaan . Yllä oleva huokailija voi hengähtää helpotuksesta:) Ei ollut hänelle eikä tarvitse lukea, itselleni tein.
Y.b off

Ymmärrän oletko säästäväinen?

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän oletko säästäväinen?

Säästän tähän nyt sinulle pari sanaa:
-
-

-keinovaginamies-

Tuo ratkaisukeskeisyys on hyvä ominaisuus! Eikä sitä muista useinkaan nostaa ylös kun miettii mikä on tärkeää.

Mitä tarkoittaa sana Jumalallinen? Olet kännissä?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa sana Jumalallinen? Olet kännissä?

En ole mutta osa ihmistä on humalassa jo syntyessään.
Jumalallinen, etkö ymmärrä mitä se tarkoittaa? Ihmisten kuuluu elää Jumalan ohjeiden mukaisesti ollakseen kelpo hänelle. Hissi menee muuten alas, ei ylös. Jumalallisuus, hänen korkeutensa:)

AV

Oliko listasi ehkä ironian vai turhautumisen kuorruttama? Pitäisikö tuo tulkita epäitsekäs ateisti-kotihiiri vai onko oikea tulkinta enemmänkin ruoskaa heiluttava menevä kaunotar?

Ja kun jään pohtimaan kummallista listaasi huomaan ettei tuossa sanota tarkoittako lista ehdoton kyllä vai ehdoton ei, BTW, anteeksi tuo kummallinen sana, en vaan ymmärrä. Kummastelu ei kohdistu sinuun vaan listaasi. Olen kyllä jo tajunnut, että sisälläsi asuu hyvä mies.

Emberizi kirjoitti:

Oliko listasi ehkä ironian vai turhautumisen kuorruttama? Pitäisikö tuo tulkita epäitsekäs ateisti-kotihiiri vai onko oikea tulkinta enemmänkin ruoskaa heiluttava menevä kaunotar?

Ja kun jään pohtimaan kummallista listaasi huomaan ettei tuossa sanota tarkoittako lista ehdoton kyllä vai ehdoton ei, BTW, anteeksi tuo kummallinen sana, en vaan ymmärrä. Kummastelu ei kohdistu sinuun vaan listaasi. Olen kyllä jo tajunnut, että sisälläsi asuu hyvä mies.

Lue lisää

Lista oli ironiaa, moni haluaa paljon mutta voi antaa yllättävän vähän.
Moni esittää vaatimuksia ymmärtämättä mitä me ihmiset yleisesti olemme.
Minulle riittää nainen jonka lähellä olisi hyvä olla, jopa ilman vaatteita ja muita turhakkeita:)

Kauhean pitkiä listoja osalla vaikka tärkein on aika simppeli asia. Hyvä olo ja viihtyminen kahdestaan. Muut ominaisuudet vain tukevat tuota. Jos tuo olisi toisinpäin, ei kiitos. Ulkopuoliset asiat joilla tuetaan suhdetta voi joskus tuntua rasitteelta jos tunteet eivät toimi. Pidin palstalla olevaa työhaastattelu aloitusta lähinnä vitsinä mutta kun lukee joskus palstaa niin hmm...itse tarvitsen tunneihmisen, en työntekijää tai pomoa olkoon vaikka miten jalot tavoitteet.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Lista oli ironiaa, moni haluaa paljon mutta voi antaa yllättävän vähän.
Moni esittää vaatimuksia ymmärtämättä mitä me ihmiset yleisesti olemme.
Minulle riittää nainen jonka lähellä olisi hyvä olla, jopa ilman vaatteita ja muita turhakkeita:)

Kauhean pitkiä listoja osalla vaikka tärkein on aika simppeli asia. Hyvä olo ja viihtyminen kahdestaan. Muut ominaisuudet vain tukevat tuota. Jos tuo olisi toisinpäin, ei kiitos. Ulkopuoliset asiat joilla tuetaan suhdetta voi joskus tuntua rasitteelta jos tunteet eivät toimi. Pidin palstalla olevaa työhaastattelu aloitusta lähinnä vitsinä mutta kun lukee joskus palstaa niin hmm...itse tarvitsen tunneihmisen, en työntekijää tai pomoa olkoon vaikka miten jalot tavoitteet.

AV

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi, haen itse ihan samoja asioita. Itse vain sanoitan AIVAN saman asian ihan erilailla

- Hyvä olla lähellä (=tunne-ihminen, eli tuo ärsytystä aiheuttanut F, 😂 yleensä sama takaa myös sen, että halua olla kainalossa, lusikassa, pussilla, koskettaa. Ja lievä E usein korostaa tarvetta, sorry taas kirjaimet. Ja pitkällä tähtäimellä tarvitaan empatiaa, muuten hyvä olo ei säily. Melkein sattuu kirjoittaa tuo lista itselleen nähtäväksi, ymmärrän täysin tarpeesi ihan samat vajeet täälläkin jo vuosia. 😣

- Jopa ilman vaatteita (=kemia, se jokin, se että tunteet lähtee laukalle)

- Viihtyminen kahdestaan (=vaatii älyä, vaatii keskustelu- tai ainakin ajattelutaitoa, saman suuntaiset arvot = jaksaa viihtyä pidempäänkin, eikä mene herne heti nenään).

Jos luet vaatimuslistan uudestaan, MUST- listalla oli kolme asiaa. Fiksuna miehenä ehkä tajuat mitä tarkoitin? Ja tuo persoonallisuushömppä vaan ehkä kirkastaa (jos jaksaisi lukea) mitä haen niiden tärkeiden MUST-asioiden takana.

Hitsi sinun kanssasi, jos joku haluaisi treffeille kanssasi lähettäisitkö hänelle 20 sivuisen esihaastattelulomakkeen kohdista A, I, E, S ja älä unohda täyttää myös T-osiota:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Hitsi sinun kanssasi, jos joku haluaisi treffeille kanssasi lähettäisitkö hänelle 20 sivuisen esihaastattelulomakkeen kohdista A, I, E, S ja älä unohda täyttää myös T-osiota:)

AV

Lue lisää

No en lähetä, tietenkään. Tuo on vain apuväline hahmottaa minkälaisia ihmisiä meitä on olemassa. Ei autenttinen totuus, mutta yksi malli. Malli, joka voi auttaa ymmärtämään myös itseään. Toinen ehkä vielä enemmän epätieteellinen malli on väriluokitus punainen-sininen-keltainen-vihreä (Idiotit ympärilläni ja kehnot pomot ympärilläni). Ei noihin kannata liian vakavasti suhtautua, mutta kyllä ne suuntaa antaa siitä miten ihmiset sopii toisilleen kun huomio ilmeneekö joku ominaisuus vahvana tai mietona ja mitä itse on.

Varmaan tunnistat eksovertin ja introvertin käsitteet? Ei nuo muutkaan ole yhtään sen kummallisempia ominaisuuksia. Luulen, että jokainen meistä ymmärtää, että koko ajan menoissa juokseva ja kotiin puoli kylää kutsuva puoliso on helisemässä puolison kanssa, joka ei suostu astumaan kodista ulos kuin painostuksen alla ja vieraiden saapuessa sanoo moi ja häipyy heti omaan huoneeseensa.

En tarvitse testiä, kun tutustuu ihmisistä näkee irl aika nopeasti minkätyylinen hän on. En tietenkään alussa käytä energiaa siihen, että miettisin mikä persoonallisyystyyppi uusi ihminen on vaan keskityn läsnäoloon. Kuitenkin, joskus myöhemmin tulee mietittyä myös miten yhteiselämä saattaisi onnistua, jos menee hyvin ja siinä kohtaa asia voi tulla mieleen. Olen ollut 2 pitkässä suhteessa (valittu intuitiivisesti) persoonallisuuksien kanssa, jota minulle suositellaan. Ja kerran persoonallisuuden, josta sanotaan että vaikeaa tai sitten hyvin kasvattava. Sitä se todella oli!

Sain testitulokseksi ESTJ.

JasuM kirjoitti:

Sain testitulokseksi ESTJ.

Yllätyin ekstrovertti väittämää. Olen seurassa ehkä joo aika rohkean puhelias, mutta en saa virtaa ihmisistä, vaan väsähdän. Irl. Netissä toi voi pitääkin paikkansa, ekstroverttiys.

JasuM kirjoitti:

Yllätyin ekstrovertti väittämää. Olen seurassa ehkä joo aika rohkean puhelias, mutta en saa virtaa ihmisistä, vaan väsähdän. Irl. Netissä toi voi pitääkin paikkansa, ekstroverttiys.

Lue lisää

Katsoitko olitko ehkä E-I rajalla? Siis mitä prosentteja tarjosi. Siis käytännössä ambivertti enemmän kuin eksovertti?

Emberizi kirjoitti:

Katsoitko olitko ehkä E-I rajalla? Siis mitä prosentteja tarjosi. Siis käytännössä ambivertti enemmän kuin eksovertti?

En katsonut, mutta kuvaus kuulosti vieraalta. Olen huomattavasti rennompi kun mitä kuvaus antaa ymmärtää. Valitsin ehkä liikaa kolmosia? 😅

Niitä tuli aika moneen kohtaan.

JasuM kirjoitti:

En katsonut, mutta kuvaus kuulosti vieraalta. Olen huomattavasti rennompi kun mitä kuvaus antaa ymmärtää. Valitsin ehkä liikaa kolmosia? 😅

Niitä tuli aika moneen kohtaan.

Lue lisää

Enkä ole johtajakaan. Toki otan helposti ohjat, jos muut on kaoottisia. Säilytän harkintakykyni ja vakauden monesti vielä, kun moni muu alkaa panikoimaan ja repimään hiuksiaan apua apua tyyliin.

Emberizi kirjoitti:

No en lähetä, tietenkään. Tuo on vain apuväline hahmottaa minkälaisia ihmisiä meitä on olemassa. Ei autenttinen totuus, mutta yksi malli. Malli, joka voi auttaa ymmärtämään myös itseään. Toinen ehkä vielä enemmän epätieteellinen malli on väriluokitus punainen-sininen-keltainen-vihreä (Idiotit ympärilläni ja kehnot pomot ympärilläni). Ei noihin kannata liian vakavasti suhtautua, mutta kyllä ne suuntaa antaa siitä miten ihmiset sopii toisilleen kun huomio ilmeneekö joku ominaisuus vahvana tai mietona ja mitä itse on.

Varmaan tunnistat eksovertin ja introvertin käsitteet? Ei nuo muutkaan ole yhtään sen kummallisempia ominaisuuksia. Luulen, että jokainen meistä ymmärtää, että koko ajan menoissa juokseva ja kotiin puoli kylää kutsuva puoliso on helisemässä puolison kanssa, joka ei suostu astumaan kodista ulos kuin painostuksen alla ja vieraiden saapuessa sanoo moi ja häipyy heti omaan huoneeseensa.

En tarvitse testiä, kun tutustuu ihmisistä näkee irl aika nopeasti minkätyylinen hän on. En tietenkään alussa käytä energiaa siihen, että miettisin mikä persoonallisyystyyppi uusi ihminen on vaan keskityn läsnäoloon. Kuitenkin, joskus myöhemmin tulee mietittyä myös miten yhteiselämä saattaisi onnistua, jos menee hyvin ja siinä kohtaa asia voi tulla mieleen. Olen ollut 2 pitkässä suhteessa (valittu intuitiivisesti) persoonallisuuksien kanssa, jota minulle suositellaan. Ja kerran persoonallisuuden, josta sanotaan että vaikeaa tai sitten hyvin kasvattava. Sitä se todella oli!

Lue lisää

Luotan tunteisiin, vaikka nekin ovat tuoneet myös niitä eroon päättyviä kokemuksia.
Jokaisessa suhteessa olen kuitenkin elänyt onnellisena, kokenut paljon hyvää, enemmän hyvää mitä huonoa.

Olet henkisesti vahva ja järkevä nainen. Et suutu vähästä vaikka yrittäisi mennä ihon alle.
Kertoo siitä että olet kokenut jo kaikenlaista ja oppinut käsittelemään ja hallitsemaan tunteitasi, myös pettymyksiä.

Ajatellen menneitä suhteitasi, olitko niissä dominoiva?

AV

Emberizi kirjoitti:

Katsoitko olitko ehkä E-I rajalla? Siis mitä prosentteja tarjosi. Siis käytännössä ambivertti enemmän kuin eksovertti?

Ja joo ambivertti kyllä, ekstrovertti never.

JasuM kirjoitti:

Ja joo ambivertti kyllä, ekstrovertti never.

Tuokin on aika lyhyt testi ja varsinkin piirteet, jotka on rajalla, voi mennä fiiliksestä riippuen keikahtaa väärälle puolelle tai jos ymmärtää asteikon vaikka yhdellä vastauksella enemmän oikealle tai vasemmalle mitä on testissä on tarkoitettu. Tuo keskivalinta (=ihan sama, en mä tiedä) varmaan ohjaa myös. Ainakaan palstalla et vaikuta ihmiseltä, joka osuisi tuohon määritelmään. Noilla lyhyillä testeillä voi parikin valintaa muuttaa tulosta.

Tein oman testiin joskus reilu 10v sitten kahdella 30-45 min testillä. Työssä olen joskus myös tehnyt saman tyylinen testin ja vaikka siellä ei tullut kirjainta vaan koordinaatisto, jossa olet tietyssä kohtaa ja muu porukka on omina rasteilla samassa koordinaatistossa, niin käytännössä luokitus oli siinä hyvin sama. Ja samoin työnhaun psykologinen&kongvitiivinen testaus, jossa oli taas vähän eri luokittelujörjestelmällä periaattessa vastaava tulos.

Emberizi kirjoitti:

Tuokin on aika lyhyt testi ja varsinkin piirteet, jotka on rajalla, voi mennä fiiliksestä riippuen keikahtaa väärälle puolelle tai jos ymmärtää asteikon vaikka yhdellä vastauksella enemmän oikealle tai vasemmalle mitä on testissä on tarkoitettu. Tuo keskivalinta (=ihan sama, en mä tiedä) varmaan ohjaa myös. Ainakaan palstalla et vaikuta ihmiseltä, joka osuisi tuohon määritelmään. Noilla lyhyillä testeillä voi parikin valintaa muuttaa tulosta.

Tein oman testiin joskus reilu 10v sitten kahdella 30-45 min testillä. Työssä olen joskus myös tehnyt saman tyylinen testin ja vaikka siellä ei tullut kirjainta vaan koordinaatisto, jossa olet tietyssä kohtaa ja muu porukka on omina rasteilla samassa koordinaatistossa, niin käytännössä luokitus oli siinä hyvin sama. Ja samoin työnhaun psykologinen&kongvitiivinen testaus, jossa oli taas vähän eri luokittelujörjestelmällä periaattessa vastaava tulos.

Lue lisää

Joo. Olen myöskin joskus tehnyt vastaavan pitkän testin ja se oli osuvampi.

Tämä vaikutti ehkä liiankin lyhyestä virsi kaunis tyyppiselle. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Luotan tunteisiin, vaikka nekin ovat tuoneet myös niitä eroon päättyviä kokemuksia.
Jokaisessa suhteessa olen kuitenkin elänyt onnellisena, kokenut paljon hyvää, enemmän hyvää mitä huonoa.

Olet henkisesti vahva ja järkevä nainen. Et suutu vähästä vaikka yrittäisi mennä ihon alle.
Kertoo siitä että olet kokenut jo kaikenlaista ja oppinut käsittelemään ja hallitsemaan tunteitasi, myös pettymyksiä.

Ajatellen menneitä suhteitasi, olitko niissä dominoiva?

AV

Lue lisää

Minäkin luotan tunteeseen ja intuitioon viime kädessä, ja niiden varassa loppupeleissä teen ratkaisuni. Silti koitan ymmärtää itseäni ja muita myös asioiden kautta, siinä ohessa vähän niin kuin tulevaa dataa.

Olet oikeassa, olen vahva nainen. Mutta en ole stereotyypinen vahva nainen kuitenkaan. Olen siihen liian kiltti, liian herkkä (sen näkee tosin vain lähimmät ihmiset) ja liian muutakin.

Jossain tilanteissa voin olla dominoiva ja olenkin,
mutta olisin hämmästynyt jos entiset puolisot tai ystävät luokittelisi minun dominoivaksi. Luulen, että sana määrätietoinen tulisi mielumminkin mieleen (muiden sanojen lisäksi). Uskon omaan tahtoon ja siihen, että ihmisen pitää itse saada päättää omasta elämästään ja asioistaan. Lisäksi itse jaan asiat omassa päässäni tärkeysjärjestykseen:
1) Asiat, joiden takia ei kannata alkamaan vääntämään 2) Asiat, joita kannattaa kyseenalaistaa, mutta jossa annan tarvittaessa mielummin periksi 3) Asiat, joissa en ole valmis joustamaan ja joissa voin vahvuuteni ja dominanssi tulee kyllä esille.

Jos asia koskee vaikka lasteni hyvinvointia tai parisuhdeväkivaltaa tai alkoholismia mennään 3-luokkaan. Jos on jo sitouduttu (henkisesti), saatan pistää omia tarpeitani liiankin paljon 2-luokkaan. Esim. Kestin 3vuotta parisuhteessa pettämättä ilman läheisyyttä ja seksiä (vaikka kumpaakin tarvitsisin paljon). Juttelin aina välillä (kun lapset ei olleet kuulolla) ja sanoin etten voi näin hyvin ja perustarpeistani on isoja vajeita, mutta myös sanoin, etten tahdo painostaa. Jossain kohtaa totesin itselleni ettei keskustelu tuota tulosta ja sitten vain sanoin, että vastuu läheisyydestä siirtyy ex-puolisolle. Jos ei halua, sitten ei halua, mutta olen täällä, jos haluaa.

Jos sitä mitä toinen valitsee ei saa sovitettua minun toiveisiin, ensisijaisesti ratkaisua kannattaa etsiä puolivälistä. Ja jos yhteistä aluetta ei löydy, jossa kumpikin voi olla tyytyväinen, sitten pitää miettiä onko itse valmis toisen ehtoihin vai onko parempi todeta että tämä oli tässä.

Tarvitsen miehen, joka osaa argumentoida oman mielipiteensä. Minä tulen oman mielipiteeni sanomaan, mutta yleensä sanon sen pehmeästi ja hyväksyn myös muita näkemyksiä. Mies, joka ei osaa sanoa ääneen mitä tahtoo ja mitä ajattelee, voi olla kanssani pulassa. Vaikka en aja yli, silti perusteltuun mielipiteeseen on vaikea vastata, jos ei osaa yhtään muotoilla omaa mielipidettä. Yleensä yritän itse sellaisissa tilanteissa antaa tilaa ja parhaansa mukana olla hiljaa, jotta hitaampi ehtii mukaan, mutta silti toinen luultavasti tuntee olevansa alakynnessä (vaikken minä niin tarkoitakaan). Jos mies on hyvin hidastempoinen ja flegmaattinen, turhaudun ja silloin on vaara ajautua dominanssin puolelle. Sanoisin, että useimmiten tiedostan asian ja hillitsen itseni ja yritän laskea päässäni sataantuhanteen ennen kuin toimin. Sataprosenttisesti se ei onnistu.

Mites itse? Miten itse asetut samalla akselilla?

Emberizi kirjoitti:

Minäkin luotan tunteeseen ja intuitioon viime kädessä, ja niiden varassa loppupeleissä teen ratkaisuni. Silti koitan ymmärtää itseäni ja muita myös asioiden kautta, siinä ohessa vähän niin kuin tulevaa dataa.

Olet oikeassa, olen vahva nainen. Mutta en ole stereotyypinen vahva nainen kuitenkaan. Olen siihen liian kiltti, liian herkkä (sen näkee tosin vain lähimmät ihmiset) ja liian muutakin.

Jossain tilanteissa voin olla dominoiva ja olenkin,
mutta olisin hämmästynyt jos entiset puolisot tai ystävät luokittelisi minun dominoivaksi. Luulen, että sana määrätietoinen tulisi mielumminkin mieleen (muiden sanojen lisäksi). Uskon omaan tahtoon ja siihen, että ihmisen pitää itse saada päättää omasta elämästään ja asioistaan. Lisäksi itse jaan asiat omassa päässäni tärkeysjärjestykseen:
1) Asiat, joiden takia ei kannata alkamaan vääntämään 2) Asiat, joita kannattaa kyseenalaistaa, mutta jossa annan tarvittaessa mielummin periksi 3) Asiat, joissa en ole valmis joustamaan ja joissa voin vahvuuteni ja dominanssi tulee kyllä esille.

Jos asia koskee vaikka lasteni hyvinvointia tai parisuhdeväkivaltaa tai alkoholismia mennään 3-luokkaan. Jos on jo sitouduttu (henkisesti), saatan pistää omia tarpeitani liiankin paljon 2-luokkaan. Esim. Kestin 3vuotta parisuhteessa pettämättä ilman läheisyyttä ja seksiä (vaikka kumpaakin tarvitsisin paljon). Juttelin aina välillä (kun lapset ei olleet kuulolla) ja sanoin etten voi näin hyvin ja perustarpeistani on isoja vajeita, mutta myös sanoin, etten tahdo painostaa. Jossain kohtaa totesin itselleni ettei keskustelu tuota tulosta ja sitten vain sanoin, että vastuu läheisyydestä siirtyy ex-puolisolle. Jos ei halua, sitten ei halua, mutta olen täällä, jos haluaa.

Jos sitä mitä toinen valitsee ei saa sovitettua minun toiveisiin, ensisijaisesti ratkaisua kannattaa etsiä puolivälistä. Ja jos yhteistä aluetta ei löydy, jossa kumpikin voi olla tyytyväinen, sitten pitää miettiä onko itse valmis toisen ehtoihin vai onko parempi todeta että tämä oli tässä.

Tarvitsen miehen, joka osaa argumentoida oman mielipiteensä. Minä tulen oman mielipiteeni sanomaan, mutta yleensä sanon sen pehmeästi ja hyväksyn myös muita näkemyksiä. Mies, joka ei osaa sanoa ääneen mitä tahtoo ja mitä ajattelee, voi olla kanssani pulassa. Vaikka en aja yli, silti perusteltuun mielipiteeseen on vaikea vastata, jos ei osaa yhtään muotoilla omaa mielipidettä. Yleensä yritän itse sellaisissa tilanteissa antaa tilaa ja parhaansa mukana olla hiljaa, jotta hitaampi ehtii mukaan, mutta silti toinen luultavasti tuntee olevansa alakynnessä (vaikken minä niin tarkoitakaan). Jos mies on hyvin hidastempoinen ja flegmaattinen, turhaudun ja silloin on vaara ajautua dominanssin puolelle. Sanoisin, että useimmiten tiedostan asian ja hillitsen itseni ja yritän laskea päässäni sataantuhanteen ennen kuin toimin. Sataprosenttisesti se ei onnistu.

Mites itse? Miten itse asetut samalla akselilla?

Lue lisää

Menneisyys on ettämättä vaikuttanut nykytilaan. Kuva omasta itsestäni on muuttunut vuosien myötä. Olen kokenut tuon saman, kun yrittää selvittää miksi puoliso olisi äreä, kireä tai muuten käyttäytyisi oudosti tai epäsopivasti...eikä hän olisi kykenevä pukemaan sitä sanoiksi, mököttäisi vain hiljaa tai olisi räiskyvä.

Parisuhteessa joissa ei ole lapsia voisi tuollaisen käyttäytymisen antaa anteeksi ja antaa toiselle aikaa palautua (vaikka ei puhuttaisi asioita läpi). Lapsiperheissä vanhemmilla on vastuu siitä tunteesta, kodin hengestä, siitä mitä lapset kokevat. Jos toinen on kireä, äkänen ja tuiskiva ilman ymmärrettävää syytä ja lapset ovat läsnä, en voi hyväksyä sellaista käyttäytymistä.

Elämä on opettanut sen ettei kannata altistaa itseään huonoille kokemuksille, sellaisille joissa olisi ikään kuin kahleissa katsojan roolissa.

Jokaisessa ihmisessä on monta puolta. Suhteissa tunnepuolinen side voi olla liiankin vahva.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Luotan tunteisiin, vaikka nekin ovat tuoneet myös niitä eroon päättyviä kokemuksia.
Jokaisessa suhteessa olen kuitenkin elänyt onnellisena, kokenut paljon hyvää, enemmän hyvää mitä huonoa.

Olet henkisesti vahva ja järkevä nainen. Et suutu vähästä vaikka yrittäisi mennä ihon alle.
Kertoo siitä että olet kokenut jo kaikenlaista ja oppinut käsittelemään ja hallitsemaan tunteitasi, myös pettymyksiä.

Ajatellen menneitä suhteitasi, olitko niissä dominoiva?

AV

Lue lisää

Heh, ”Et suutu vähästä vaikka yrittäisi mennä ihon alle.”

Tuo tarkoittaa etten provosoidu, yleensä. Pieni harmiton provosointi on usein niin selvää ja helposti huomattava, ettei se venettä heiluta eikä saa kulmia kurttuun…. 😂 Olenko jonkun testauksen alla vai miksi ihon alle yrittäisi mennä? 🤭🤣😂 Yritätkö testa löytyykö ihon alta kiukkunen kärttyinen akka? 🤣

BTW: Ihan omana itsenäni täällä olen. Olen ihminen, joka vihaa sisältä kaikkea teeskentelyä ja turhan päiväistä on ilmoja pidellyt-pylvästelyä, vaikka ihan hyvin pärjään noissa tilanteissa kun on pakko. Ja sisältä ei löydy kärttyistä akkaa, mutta temperamenttinen olen jos oikeasti suutun. Lautaset ei ole koskaan lentänyt tai en yleensä sanallisestikaan ylitä kohtuuden rajoja, mutta hyvin vihainen voin hetken olla (3-30min).

Muuten tuolla jossain esitit oman näkemyksen miten lasten ja vanhempien tunne-elämä vaikuttaa lapsiin. Kylmä epäempaattinen epäarvostava ilmapiiri ei ole se malli, jonka haluan lapsien oppivan! Itse elin perheessä, jossa ei koskaan edes kiistelty asioista lasten kuullen (tiedän miksi) enkä koskaan kuullut vanhempien korottavan ääntä (tosin olimme siskoni kanssa kilttejä ja pelkkä paha katse sai toimimaan oikein). Jouduin opettelemaan riitelyn aikuisena ja kesti aika monta vuotta, että sain sanottua ääneen, että homman on peestä tai tässä menee raja. Ensimmäiset parisuhderiidat oli shokki, kun joku HUUSI minulle. Menin täysin lukkoon, enkä osannut enää kommunikoida ollenkaan. Olin nuori. Nyt jo en enää pelkää tunteita! Ne menee ohi eikä niihin edes kuole.

Olen omille lapsilleni olen yrittänyt eri strategiaa. Meillä, joskus korotetaan ääntä. Aina kuitenkin sovitaan asiat asioina ja palataan keskustelemaan kun ollaan jäähdytty hetki. Lapset ovat oppineet, että vaikka tulisi mikä riita he kelpaavat ja heitä rakastetaan. Ja erimielisyys saadaan selvitettyä tunteista huolimatta ja lopuksi halataan. Kun oppivat kestämään tunteen, oli se sitten mitä vaan, ja selvittämään asian, uskoisin että taidosta on hyötyä elämässä.

Pitää palata ruokikselta koneen ääreen…

Mulla on myös ääriasennossa oleva N (Ni-dom.) ja oon huomannut jo kauan sitten että S-tyypit ei ole mahdollisia parisuhteeseen. En kestäisi niitä mitenkään.

Vaikea yhdellä sanalla kuvailla miksi. S-tyyppejä on niin erilaisia, kuten N-tyyppejäkin. Mä en vaan kestä niitä eri syistä.

ESTJ on kaikista pahin. Tunnistan ne yleensä jo energiasta ja heti kun ne avaa suunsa tulee olo kuin olisi allerginen ja ei tee mieli olla edes samassa huoneessa. Uskon inhon olevan molemminpuolista.

Ei ikinä toimisi myöskään ISTJ(boooring), ISFP(laumasielu), ISFJ(nössö) jne. Pahimmat kahnaukset esim. kouluissa ja työpaikoilla mulla on aina tullut ESTJn (yrittää määräillä vammamääräyksiään) ja ISFPn (kuvittelee että mua kiinnostaa niiden lammaslaumat ja kahvikerhot, tölvii ulkopuolisia)kanssa.

Voi johtua siitäkin että N-tyyppejä on vähän.

En löydä mitään muuta yhteistä näistä kuin S-tyyppisyys. Täysin erilaisia ihmisiä.

Parhaiten oon tullut toimeen S-tyypeistä ESTP:n ja ISTP:n kanssa, joita sukulaisissa ja ystävissä on paljon, mutta en silti alkaisi parisuhteeseen niiden kanssa. Yksi ESTP kaverini on oppinut intuitiivisyyttä kun ollaan oltu niin paljon tekemisissä, mutta se on silti niin päälle liimattua. Kaikki uusi ja intuitiivinen on aina aluksi "hörhöilyä" sille.

En ole löytänyt kuvaavaa sanaa tälle että mikä tuo piirre kiteytettynä olisi. Vähäintuitiivisyys?

Mulla on myös melko äärimmäiset I ja T, mutta oon silti aina tullut parhaiten toimeen ääriekstroverttien kanssa, koska ne ei tarvitse mua niiden menoihin. Olisi kammottavaa olla suhteessa ihmisen kanssa joka raahaisi mut aina kaikkiin kaveriensa kissanristiäisiin. F on myös ollut ok, mutta Fe ei Fi. Fe on mielestäni ratkaisukeskeisempi liittyen eri piirteiden yhdistämiseen. Fi on sen verran itsekeskeinen ettei varmasti saa mun ääri T:stä tarpeeksi mitään. Mua ei kiinnosta olla kenenkään tarpeiden täyttäjä ja en pidä olleenkaan hempeilystä ja vastaavasta tunnepitoisesta toiminnasta.

JasuM kirjoitti:

Sain testitulokseksi ESTJ.

ESFJ voisi sopia paremmin. Ei tuu ESTJ viboja.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on myös ääriasennossa oleva N (Ni-dom.) ja oon huomannut jo kauan sitten että S-tyypit ei ole mahdollisia parisuhteeseen. En kestäisi niitä mitenkään.

Vaikea yhdellä sanalla kuvailla miksi. S-tyyppejä on niin erilaisia, kuten N-tyyppejäkin. Mä en vaan kestä niitä eri syistä.

ESTJ on kaikista pahin. Tunnistan ne yleensä jo energiasta ja heti kun ne avaa suunsa tulee olo kuin olisi allerginen ja ei tee mieli olla edes samassa huoneessa. Uskon inhon olevan molemminpuolista.

Ei ikinä toimisi myöskään ISTJ(boooring), ISFP(laumasielu), ISFJ(nössö) jne. Pahimmat kahnaukset esim. kouluissa ja työpaikoilla mulla on aina tullut ESTJn (yrittää määräillä vammamääräyksiään) ja ISFPn (kuvittelee että mua kiinnostaa niiden lammaslaumat ja kahvikerhot, tölvii ulkopuolisia)kanssa.

Voi johtua siitäkin että N-tyyppejä on vähän.

En löydä mitään muuta yhteistä näistä kuin S-tyyppisyys. Täysin erilaisia ihmisiä.

Parhaiten oon tullut toimeen S-tyypeistä ESTP:n ja ISTP:n kanssa, joita sukulaisissa ja ystävissä on paljon, mutta en silti alkaisi parisuhteeseen niiden kanssa. Yksi ESTP kaverini on oppinut intuitiivisyyttä kun ollaan oltu niin paljon tekemisissä, mutta se on silti niin päälle liimattua. Kaikki uusi ja intuitiivinen on aina aluksi "hörhöilyä" sille.

En ole löytänyt kuvaavaa sanaa tälle että mikä tuo piirre kiteytettynä olisi. Vähäintuitiivisyys?

Mulla on myös melko äärimmäiset I ja T, mutta oon silti aina tullut parhaiten toimeen ääriekstroverttien kanssa, koska ne ei tarvitse mua niiden menoihin. Olisi kammottavaa olla suhteessa ihmisen kanssa joka raahaisi mut aina kaikkiin kaveriensa kissanristiäisiin. F on myös ollut ok, mutta Fe ei Fi. Fe on mielestäni ratkaisukeskeisempi liittyen eri piirteiden yhdistämiseen. Fi on sen verran itsekeskeinen ettei varmasti saa mun ääri T:stä tarpeeksi mitään. Mua ei kiinnosta olla kenenkään tarpeiden täyttäjä ja en pidä olleenkaan hempeilystä ja vastaavasta tunnepitoisesta toiminnasta.

Lue lisää

Olen INTJ (nainen) ja minulla on ISFJ-mies. En kuvaisi häntä "nössöksi" vaan lähinnä lämminsydämiseksi lojaaliuden perikuvaksi. Hänellä on voimakkaat mielipiteet ja hän on hyvin oikeudenmukainen. Ihailen mm. sitä hänessä.

Tulen hyvin toimeen S-tyyppien kanssa, kunhan oma T-ominaisuuteni saa olla rauhassa ja se hyväksytään täysin ehdoitta. Minulla tämä määrittää sen, onko toisen S minulle ok. Olen kasvanut S-ihmisten ympäröimänä ja ikään kuin tottunut siihen, että asioiden hoitamisessa S-roolin ottaa joku muu, ja minä teen N-taitoa vaativat jutut.

Mieheni oli aluksi hämmentynyt, miten voimakkaasti pystyn elämään oman pääni sisällä ja suorastaan sulkemaan ulkomaailman pois, mutta nyt hän on tottunut siihen. 😊 Hän ihailee N-ominaisuuttani vaikka ei tietenkään sano asiaa näillä sanoilla. Minä puolestani ihailen hänen S-ominaisuuttaan sen vuoksi, että hän huomaa kaiken, muistaa kaiken ja (varmaankin F:nsä vuoksi) myös muistaa kaiken muista ihmisistä.

T/F erottaa meidät voimakkaimmin. Olen aina elänyt lähinnä T-ihmisten kanssa. Minun ja mieheni älykkyyden määrät ovat lähellä toisiaan, ja myös mieheni on hyvin analyyttinen, joten T/F-ero ei ole ylitsepääsemätön. Miehessä on myös ihanaa lämpöä, huolenpitoa ja välittämistä (ihan kaikkea ja kaikkia kohtaan), joka on minulle suhteessa hyvin tärkeää. Minulla on suuri hempeilyn tarve, johon ISFJ pystyy vastaamaan luonnostaan erinomaisesti. Olen myös mieheni avulla oppinut tarkastelemaan kriittisemmin omaa tapaani tehdä päätökset ensisijaisesti faktojen pohjalta. Tunnen vahvasti (intuitiivisesti), että mies arvostaa minun T-ominaisuuttani.

Muille vinkiksi, että T&F-pari vaatii molemmilta hyvät kommunikaatiotaidot, jos tavoitteena ei ole vain hyväksyä toisen erilaisuus vaan myös arvostaa sitä.

En tule kovin hyvin toimeen P-ihmisten kanssa. Minulla on voimakas J. Yritän kuitenkin oppia spontaanimmaksi, koska sellaisessakin "päätöksenteossa" on hyvät puolensa.

Emberizi kirjoitti:

Minäkin luotan tunteeseen ja intuitioon viime kädessä, ja niiden varassa loppupeleissä teen ratkaisuni. Silti koitan ymmärtää itseäni ja muita myös asioiden kautta, siinä ohessa vähän niin kuin tulevaa dataa.

Olet oikeassa, olen vahva nainen. Mutta en ole stereotyypinen vahva nainen kuitenkaan. Olen siihen liian kiltti, liian herkkä (sen näkee tosin vain lähimmät ihmiset) ja liian muutakin.

Jossain tilanteissa voin olla dominoiva ja olenkin,
mutta olisin hämmästynyt jos entiset puolisot tai ystävät luokittelisi minun dominoivaksi. Luulen, että sana määrätietoinen tulisi mielumminkin mieleen (muiden sanojen lisäksi). Uskon omaan tahtoon ja siihen, että ihmisen pitää itse saada päättää omasta elämästään ja asioistaan. Lisäksi itse jaan asiat omassa päässäni tärkeysjärjestykseen:
1) Asiat, joiden takia ei kannata alkamaan vääntämään 2) Asiat, joita kannattaa kyseenalaistaa, mutta jossa annan tarvittaessa mielummin periksi 3) Asiat, joissa en ole valmis joustamaan ja joissa voin vahvuuteni ja dominanssi tulee kyllä esille.

Jos asia koskee vaikka lasteni hyvinvointia tai parisuhdeväkivaltaa tai alkoholismia mennään 3-luokkaan. Jos on jo sitouduttu (henkisesti), saatan pistää omia tarpeitani liiankin paljon 2-luokkaan. Esim. Kestin 3vuotta parisuhteessa pettämättä ilman läheisyyttä ja seksiä (vaikka kumpaakin tarvitsisin paljon). Juttelin aina välillä (kun lapset ei olleet kuulolla) ja sanoin etten voi näin hyvin ja perustarpeistani on isoja vajeita, mutta myös sanoin, etten tahdo painostaa. Jossain kohtaa totesin itselleni ettei keskustelu tuota tulosta ja sitten vain sanoin, että vastuu läheisyydestä siirtyy ex-puolisolle. Jos ei halua, sitten ei halua, mutta olen täällä, jos haluaa.

Jos sitä mitä toinen valitsee ei saa sovitettua minun toiveisiin, ensisijaisesti ratkaisua kannattaa etsiä puolivälistä. Ja jos yhteistä aluetta ei löydy, jossa kumpikin voi olla tyytyväinen, sitten pitää miettiä onko itse valmis toisen ehtoihin vai onko parempi todeta että tämä oli tässä.

Tarvitsen miehen, joka osaa argumentoida oman mielipiteensä. Minä tulen oman mielipiteeni sanomaan, mutta yleensä sanon sen pehmeästi ja hyväksyn myös muita näkemyksiä. Mies, joka ei osaa sanoa ääneen mitä tahtoo ja mitä ajattelee, voi olla kanssani pulassa. Vaikka en aja yli, silti perusteltuun mielipiteeseen on vaikea vastata, jos ei osaa yhtään muotoilla omaa mielipidettä. Yleensä yritän itse sellaisissa tilanteissa antaa tilaa ja parhaansa mukana olla hiljaa, jotta hitaampi ehtii mukaan, mutta silti toinen luultavasti tuntee olevansa alakynnessä (vaikken minä niin tarkoitakaan). Jos mies on hyvin hidastempoinen ja flegmaattinen, turhaudun ja silloin on vaara ajautua dominanssin puolelle. Sanoisin, että useimmiten tiedostan asian ja hillitsen itseni ja yritän laskea päässäni sataantuhanteen ennen kuin toimin. Sataprosenttisesti se ei onnistu.

Mites itse? Miten itse asetut samalla akselilla?

Lue lisää

"1) Asiat, joiden takia ei kannata alkamaan vääntämään 2) Asiat, joita kannattaa kyseenalaistaa, mutta jossa annan tarvittaessa mielummin periksi 3) Asiat, joissa en ole valmis joustamaan ja joissa voin vahvuuteni ja dominanssi tulee kyllä esille."

Tämä on hyvä luokitus. Vielä sellainen lisäys, että mielestäni on tärkeää, miten kumppani(ehdokas) reagoi asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä mutta toiselle vähäpätöisempiä (tai toisin päin). Siinä punnitaan taito välittää toisesta. Vaikka jokin asia olisi itsellä 1- tai 2-ryhmässä, se saattaa olla toisella 3-ryhmässä. Silloin kannattaa keskustella ja näyttää toiselle, että hänelle tärkeä asia on myös itselle tärkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on myös ääriasennossa oleva N (Ni-dom.) ja oon huomannut jo kauan sitten että S-tyypit ei ole mahdollisia parisuhteeseen. En kestäisi niitä mitenkään.

Vaikea yhdellä sanalla kuvailla miksi. S-tyyppejä on niin erilaisia, kuten N-tyyppejäkin. Mä en vaan kestä niitä eri syistä.

ESTJ on kaikista pahin. Tunnistan ne yleensä jo energiasta ja heti kun ne avaa suunsa tulee olo kuin olisi allerginen ja ei tee mieli olla edes samassa huoneessa. Uskon inhon olevan molemminpuolista.

Ei ikinä toimisi myöskään ISTJ(boooring), ISFP(laumasielu), ISFJ(nössö) jne. Pahimmat kahnaukset esim. kouluissa ja työpaikoilla mulla on aina tullut ESTJn (yrittää määräillä vammamääräyksiään) ja ISFPn (kuvittelee että mua kiinnostaa niiden lammaslaumat ja kahvikerhot, tölvii ulkopuolisia)kanssa.

Voi johtua siitäkin että N-tyyppejä on vähän.

En löydä mitään muuta yhteistä näistä kuin S-tyyppisyys. Täysin erilaisia ihmisiä.

Parhaiten oon tullut toimeen S-tyypeistä ESTP:n ja ISTP:n kanssa, joita sukulaisissa ja ystävissä on paljon, mutta en silti alkaisi parisuhteeseen niiden kanssa. Yksi ESTP kaverini on oppinut intuitiivisyyttä kun ollaan oltu niin paljon tekemisissä, mutta se on silti niin päälle liimattua. Kaikki uusi ja intuitiivinen on aina aluksi "hörhöilyä" sille.

En ole löytänyt kuvaavaa sanaa tälle että mikä tuo piirre kiteytettynä olisi. Vähäintuitiivisyys?

Mulla on myös melko äärimmäiset I ja T, mutta oon silti aina tullut parhaiten toimeen ääriekstroverttien kanssa, koska ne ei tarvitse mua niiden menoihin. Olisi kammottavaa olla suhteessa ihmisen kanssa joka raahaisi mut aina kaikkiin kaveriensa kissanristiäisiin. F on myös ollut ok, mutta Fe ei Fi. Fe on mielestäni ratkaisukeskeisempi liittyen eri piirteiden yhdistämiseen. Fi on sen verran itsekeskeinen ettei varmasti saa mun ääri T:stä tarpeeksi mitään. Mua ei kiinnosta olla kenenkään tarpeiden täyttäjä ja en pidä olleenkaan hempeilystä ja vastaavasta tunnepitoisesta toiminnasta.

Lue lisää

"ESTJ on kaikista pahin. Tunnistan ne yleensä jo energiasta ja heti kun ne avaa suunsa tulee olo kuin olisi allerginen ja ei tee mieli olla edes samassa huoneessa. Uskon inhon olevan molemminpuolista."

ESTJ:t ovat mahtavia työpaikalla: hyviä organisoimaan asioita, tehokkaita, nopeita ja luotettavia. He toki kaipaavat ihmisläheisempien tyyppien tukea, jotta suunnitellut asiat saadaan toteutumaan, mutta faktapohjaisessa suunnittelussa ja erityisesti suunnitelmien toimeenpanemisessa he ovat mainioita.

Anonyymi kirjoitti:

Olen INTJ (nainen) ja minulla on ISFJ-mies. En kuvaisi häntä "nössöksi" vaan lähinnä lämminsydämiseksi lojaaliuden perikuvaksi. Hänellä on voimakkaat mielipiteet ja hän on hyvin oikeudenmukainen. Ihailen mm. sitä hänessä.

Tulen hyvin toimeen S-tyyppien kanssa, kunhan oma T-ominaisuuteni saa olla rauhassa ja se hyväksytään täysin ehdoitta. Minulla tämä määrittää sen, onko toisen S minulle ok. Olen kasvanut S-ihmisten ympäröimänä ja ikään kuin tottunut siihen, että asioiden hoitamisessa S-roolin ottaa joku muu, ja minä teen N-taitoa vaativat jutut.

Mieheni oli aluksi hämmentynyt, miten voimakkaasti pystyn elämään oman pääni sisällä ja suorastaan sulkemaan ulkomaailman pois, mutta nyt hän on tottunut siihen. 😊 Hän ihailee N-ominaisuuttani vaikka ei tietenkään sano asiaa näillä sanoilla. Minä puolestani ihailen hänen S-ominaisuuttaan sen vuoksi, että hän huomaa kaiken, muistaa kaiken ja (varmaankin F:nsä vuoksi) myös muistaa kaiken muista ihmisistä.

T/F erottaa meidät voimakkaimmin. Olen aina elänyt lähinnä T-ihmisten kanssa. Minun ja mieheni älykkyyden määrät ovat lähellä toisiaan, ja myös mieheni on hyvin analyyttinen, joten T/F-ero ei ole ylitsepääsemätön. Miehessä on myös ihanaa lämpöä, huolenpitoa ja välittämistä (ihan kaikkea ja kaikkia kohtaan), joka on minulle suhteessa hyvin tärkeää. Minulla on suuri hempeilyn tarve, johon ISFJ pystyy vastaamaan luonnostaan erinomaisesti. Olen myös mieheni avulla oppinut tarkastelemaan kriittisemmin omaa tapaani tehdä päätökset ensisijaisesti faktojen pohjalta. Tunnen vahvasti (intuitiivisesti), että mies arvostaa minun T-ominaisuuttani.

Muille vinkiksi, että T&F-pari vaatii molemmilta hyvät kommunikaatiotaidot, jos tavoitteena ei ole vain hyväksyä toisen erilaisuus vaan myös arvostaa sitä.

En tule kovin hyvin toimeen P-ihmisten kanssa. Minulla on voimakas J. Yritän kuitenkin oppia spontaanimmaksi, koska sellaisessakin "päätöksenteossa" on hyvät puolensa.

Lue lisää

"Olen INTJ (nainen)"
"Minulla on suuri hempeilyn tarve"

Oot tyypittänyt itsesi väärin.

INTJ:t harvoin puhuu niinkään että "kunhan ominaisuuteni hyväksytään ehdoitta". Ei taida kuulua hyväksynnänhaku persoonallisuuden piirteisiin. Ehkäpä oot ISFP, joka haluaa hakea jotain rasittavaa draamapelleilyä tuolla tarinalla kun ilmaisin etten tule toimeen ko. tyyppien kanssa.

INTJ ja ISFJ olisi lisäksi niitä katastrofipareja. Etenkin jos sukupuoliroolit väärinpäin kuten tämänpäiväisessä tarinassa.

Toinen syy miksi itse suosin ääriekstroverttejä on se, että niiden energia on suurempaa ja se tasapainottaa omia maskuliinisia piirteitäni. Suhde jossa sukupuoliroolit olisi täysin päälaellaan olisi mulle ainakin täysi turn off. Kultainen keskitie on hyvä. Mulla ei ole mitään hinkua miesten saappaisiin enkä halua ottaa sellaista roolia, kun mulla on oma naisen roolini jonka yritän parhaani mukaan suorittaa.

S-tyyppien mielipiteet on musta pääsääntöisesti todella rasittavia, kun ne on aisteilla kerättyjä eikä intuitio ole kauheasti auttanut. En jaksa kuunnella niitä. Mainitsemani ESTP ja ISTP vielä menettelee, koska vahva T + Se eikä Si. Mutta nekin vähän plääh.

Persoonallisuustyyppiteoriakin taitaa sanoa, että S/N piirteiden on hyvä mätchätä. Muilla ei ole niin merkitystä. Minusta esim. J ja P on hyödyllisiä kun ne on eri eikä sama.

S-tyyppiset tuskin osaa kauheasti samaistua, kun ovat niin suuresti yliedustettuna maailmassa. Mutta jos olisit oikeasti äärimmäisen N-tyyppinen ja esim. S-tyyppien lapsi, niin tuskin haalisit enää lisää S-ihmisiä ympärillesi.

Paljon riippuu tietty ihmisistä. Varmastikin mikä tahansa tyyppi voi olla henkisesti tosi kehittynyt ja mahtava ihminen.

Mutta silti jotkut ei vaan toimi yhteen. En voisi varmaan olla edes kaveri ESTJn kanssa vaikka olisi kuinka mahtava. ISTJ oon kokeillut ja vetäisin ranteet auki tylsyyteen. Ei vaan toimi. Sama persoonallisuustyyppiongelma lienee ISFP:iden kanssa. Ne ei ärsytä mua mitenkään automaattisesti kuten ESTJ. Mutta käyttäytyminen... sen oon valitettavasti todennut monta kertaa ettei toimi. Koulukavereissa oli useampi. Ilmeisesti mun luonne provosoi niitä siten, että kuvittelevat että olen helppo kohde koska ei näkyvää laumaa. Yrittävät laumakiusata ja kun nämä niiden pelleilyt ei onnistu alkaa draamailu yksinään tai niiden kanssa joita saa vedettyä pelleilyyn mukaan. Ja kun ovat kädettömiä strategisesti, niin ylläripylläri ettei onnistu sen paremmin kuin housuihin kuseminen talvella lämmitykseksi. ISFP:t on mun mielestä ihan miellyttäviä ihmisiä ja haluaisin tykätä niistä, mutta se draamailupelleily aina on niin iso turn off. Ei.

Tykkään siitä että asiat sujuu ja saan itse jotakin tyydytystä, niin en mä alkaisi ikinä suhteeseen S-tyyppisten kanssa. Vaikka niissä ei siis mitään vikaa ole. Ei vain sovi mulle. Väärät henkilöt keskenään. Koen sen silti itsekin aika kummalliseksi että tuollaisesta melko mitättömästä S/N piirteestä näyttäis olevan kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

"ESTJ on kaikista pahin. Tunnistan ne yleensä jo energiasta ja heti kun ne avaa suunsa tulee olo kuin olisi allerginen ja ei tee mieli olla edes samassa huoneessa. Uskon inhon olevan molemminpuolista."

ESTJ:t ovat mahtavia työpaikalla: hyviä organisoimaan asioita, tehokkaita, nopeita ja luotettavia. He toki kaipaavat ihmisläheisempien tyyppien tukea, jotta suunnitellut asiat saadaan toteutumaan, mutta faktapohjaisessa suunnittelussa ja erityisesti suunnitelmien toimeenpanemisessa he ovat mainioita.

Lue lisää

ESTJ:t ovat mahtavia ja tehokkaita komentamaan ihmisiä keskitysleirijunaan ja kaasukammioon.

ENTJ ei taas ärsytä mua ollenkaan. Ne on ihan mahtavia johtajia ja työkavereita. Sieltä puuttuu se korkealla oleva aivoton Si, että "nyt tehdään niin kuin on aina tehty ja pulinat pois"

Anonyymi kirjoitti:

"Olen INTJ (nainen)"
"Minulla on suuri hempeilyn tarve"

Oot tyypittänyt itsesi väärin.

INTJ:t harvoin puhuu niinkään että "kunhan ominaisuuteni hyväksytään ehdoitta". Ei taida kuulua hyväksynnänhaku persoonallisuuden piirteisiin. Ehkäpä oot ISFP, joka haluaa hakea jotain rasittavaa draamapelleilyä tuolla tarinalla kun ilmaisin etten tule toimeen ko. tyyppien kanssa.

INTJ ja ISFJ olisi lisäksi niitä katastrofipareja. Etenkin jos sukupuoliroolit väärinpäin kuten tämänpäiväisessä tarinassa.

Toinen syy miksi itse suosin ääriekstroverttejä on se, että niiden energia on suurempaa ja se tasapainottaa omia maskuliinisia piirteitäni. Suhde jossa sukupuoliroolit olisi täysin päälaellaan olisi mulle ainakin täysi turn off. Kultainen keskitie on hyvä. Mulla ei ole mitään hinkua miesten saappaisiin enkä halua ottaa sellaista roolia, kun mulla on oma naisen roolini jonka yritän parhaani mukaan suorittaa.

S-tyyppien mielipiteet on musta pääsääntöisesti todella rasittavia, kun ne on aisteilla kerättyjä eikä intuitio ole kauheasti auttanut. En jaksa kuunnella niitä. Mainitsemani ESTP ja ISTP vielä menettelee, koska vahva T Se eikä Si. Mutta nekin vähän plääh.

Persoonallisuustyyppiteoriakin taitaa sanoa, että S/N piirteiden on hyvä mätchätä. Muilla ei ole niin merkitystä. Minusta esim. J ja P on hyödyllisiä kun ne on eri eikä sama.

S-tyyppiset tuskin osaa kauheasti samaistua, kun ovat niin suuresti yliedustettuna maailmassa. Mutta jos olisit oikeasti äärimmäisen N-tyyppinen ja esim. S-tyyppien lapsi, niin tuskin haalisit enää lisää S-ihmisiä ympärillesi.

Paljon riippuu tietty ihmisistä. Varmastikin mikä tahansa tyyppi voi olla henkisesti tosi kehittynyt ja mahtava ihminen.

Mutta silti jotkut ei vaan toimi yhteen. En voisi varmaan olla edes kaveri ESTJn kanssa vaikka olisi kuinka mahtava. ISTJ oon kokeillut ja vetäisin ranteet auki tylsyyteen. Ei vaan toimi. Sama persoonallisuustyyppiongelma lienee ISFP:iden kanssa. Ne ei ärsytä mua mitenkään automaattisesti kuten ESTJ. Mutta käyttäytyminen... sen oon valitettavasti todennut monta kertaa ettei toimi. Koulukavereissa oli useampi. Ilmeisesti mun luonne provosoi niitä siten, että kuvittelevat että olen helppo kohde koska ei näkyvää laumaa. Yrittävät laumakiusata ja kun nämä niiden pelleilyt ei onnistu alkaa draamailu yksinään tai niiden kanssa joita saa vedettyä pelleilyyn mukaan. Ja kun ovat kädettömiä strategisesti, niin ylläripylläri ettei onnistu sen paremmin kuin housuihin kuseminen talvella lämmitykseksi. ISFP:t on mun mielestä ihan miellyttäviä ihmisiä ja haluaisin tykätä niistä, mutta se draamailupelleily aina on niin iso turn off. Ei.

Tykkään siitä että asiat sujuu ja saan itse jotakin tyydytystä, niin en mä alkaisi ikinä suhteeseen S-tyyppisten kanssa. Vaikka niissä ei siis mitään vikaa ole. Ei vain sovi mulle. Väärät henkilöt keskenään. Koen sen silti itsekin aika kummalliseksi että tuollaisesta melko mitättömästä S/N piirteestä näyttäis olevan kiinni.

Lue lisää

Kiitos mielipiteestäsi. Olen INTJ, mutta tekstistäsi päätellen käytän MBT-indikaattoria hieman eri tavoin kuin sinä. Minä käytän sitä ymmärtämisen apuvälineenä. Sinä vaikutat käyttävän sitä erottelun apuvälineenä. En myöskään koskaan kieltäydy tutustumasta ihmisiin tai olemaan heidän kanssaan vuorovaikutuksessa sen vuoksi, että he olisivat eri MBTI-tyyppiä kuin minä.

Pyrin siihen, etten pitäisi mitään piirrettä ärsyttävänä. Piirteistä mikään ei ole toista parempi. Vaikeinta minulle on tällä hetkellä P-piirteen sietäminen, mutta pyrin kehittymään siinä.

”Paljon riippuu tietty ihmisistä. Varmastikin mikä tahansa tyyppi voi olla henkisesti tosi kehittynyt ja mahtava ihminen.”

Tästä olen samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos mielipiteestäsi. Olen INTJ, mutta tekstistäsi päätellen käytän MBT-indikaattoria hieman eri tavoin kuin sinä. Minä käytän sitä ymmärtämisen apuvälineenä. Sinä vaikutat käyttävän sitä erottelun apuvälineenä. En myöskään koskaan kieltäydy tutustumasta ihmisiin tai olemaan heidän kanssaan vuorovaikutuksessa sen vuoksi, että he olisivat eri MBTI-tyyppiä kuin minä.

Pyrin siihen, etten pitäisi mitään piirrettä ärsyttävänä. Piirteistä mikään ei ole toista parempi. Vaikeinta minulle on tällä hetkellä P-piirteen sietäminen, mutta pyrin kehittymään siinä.

”Paljon riippuu tietty ihmisistä. Varmastikin mikä tahansa tyyppi voi olla henkisesti tosi kehittynyt ja mahtava ihminen.”

Tästä olen samaa mieltä.

Lue lisää

Ymmärtäminen johtaa erotteluun. Itse olen löytänyt syyn sille miksi niin suuri osa ihmisistä pitää mua "hankalana, kompleksisena, vaikeana ymmärtää, outona..." kun osalle olen täysin helppo ymmärtää enkä ollenkaan vaikea. Niin suuri ero suhtautumistavoissa ja ero on vain N/S.

En erityisemmin pidä siitä ettei mua ymmärretä, joten tottakai pyrin vähentämään S-kontaktit minimiin, kun kerta olen niille tällainen "vaikeasti ymmärrettävä, hankala". Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän oppii eikä jaksa enää hakata päätä seiniin.

Sanoisin että nämä samat itselleni kolahtaa. Eikä saa olla liian itsepäinen. Pitää osata kuunnella myös toista.

Sama!

Minäkin pidän eniten keskitien tallaajista, jotka eivät edusta äärilaitoja oikeasta missään asiassa. Tosin itselläni tuo sama koskeen myös tuota järkevyyttä ja käytännöllisyyttä. Niitäkin voi olla liikaa, jos ei koskaan ja missään toisenlaiseen ajatteluun kykene.