..., olemme hänen kuolemaansa kastetut? ( Room. 6: 3)
Apostoli tahtoo tässä sanoa: Ajatelkaa, mikä teidät on tehnyt kristityksi! Te olette Kristukseen kastetut. Tiedättekö, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee, että te ette ole ainoastaan pestyt ja puhdistetut syntien anteeksisaamisen kautta, vaan lihallinen ihmisenne on sen kautta kuolemaan tuomittu ja kaikkien syntien kanssa upotettu.
Ja maallisen elämänne tulee nyt olla alituista synnin kuolettamista. Semmoinen on liittomme Kristuksen kanssa. "Olemme hänen kuolemaansa kastetut."
Mutta tämän tulee elämässämme olla todellisuutena, eikä vaan ajatuksina ja sanoina. Se, joka sanoo olevansa Kristuksen oma ja kuitenkin hellii ja puolustaa helmasyntejään, pettää itsensä.
Hänen uskonsa on kuollutta luulo-uskoa. Kun meissä tapahtuu kääntymys, uudistamme me liittomme Kristuksen kanssa, johon meitä jo kasteen kautta kutsuttiin. Me olemme hänen kuolemaansa kastetut, ja hänen kuolemansa on synnin kuolema.
Ihminen, joka on kääntynyt Jumalan sanan ja Herran omien puoleen tunnustaen uskon armoon, ja kuitenkin elää helmasynneissään, ahneudessa, niin että maallisen omaisuuden hankkiminen on hänelle pääasia, tahi hekumassa, epäsiveellisyydessä, juoppoudessa, kiivaudessa, vihassa, kateudessa, valheessa ja panettelussa, pettää itsensä ja hänen uskonsa on kuollut luulo-usko. Hänen hurskautensa, kirkossa ja Herran ehtoollisella käyntinsä on silloin ulkokullaisuutta.
Kristuksen kanssa tehty liitto on pyhä liitto. "Me olemme hänen kuolemaansa kastetut." Kristuksen valtakunta maan päällä on tosin täynnä syntiä ja kärsimystä. Sydämesi on alttiina synnin kiusauksille, monasti eksyt ja lankeat, mutta siitä on noustava, jos kerran kuulut Kristuksen valtakuntaan. "Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus."
Kaikilla Jumalan lapsilla on pyhitetty mieli, joka sotii syntiä vastaan. Jos ei omatuntosi sinua soimaa ahneutesi, kunnianhimosi, kateutesi, epäsiveellisyytesi, kiukkusi ja vihasi tähden, vaan elät sovussa syntisi kanssa, hellit ja puolustat sitä, osoittaa tämä, että kristillisyytesi on ala-arvoinen.
Jos heikkoudessa kompastumme ja onnettomasti lankeamme, ei silti vielä liittomme Kristuksen kanssa ole rikottu. Mutta kun annamme synnille vapauden, hellimme ja puolustamme sitä, niin silloin on liittomme rikottu.
"Me olemme hänen kuolemaansa kastetut." Synnin kuolettaminen on lihalle katkeraa. Jotta sen totuudessa voisit tehdä, täytyy sinulla olla kuuliainen henki. Kristuksen ihmisluonto kammoksui kuoleman katkeruutta, mutta hänen henkensä oli altis Isän kädestä ottamaan kärsimyksen maljan.
Hän sanoi myös uskollisistaan: "Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Jos kuuliaisuuden henki on jättänyt sydämesi, niin taistelu syntiä vastaan sydämessäsi on orjuuden hengen raskasta työtä, koska et mielelläsi synnistä luovu.
Silloin kristillisyytesi kehittyy ulkokullaisuudeksi. Sinun on elettävä uskossa, onnellisessa luottamuksessa ja varmuudessa siitä, että Jumala anteeksi antaa kaikki syntisi. Niin kuuliaisuuden henki säilyy sydämessäsi.
Miten sinun käyneekin taistelussa, onnistut sitten paremmin tahi huonommin synnin vastustamisessa, on armoliitto sittenkin Jumalan puolelta luja. Niin kauan kuin taistelet syntiä vastaan ja pukeudut Kristuksen vanhurskauteen on liittosi luja. Tähän perustuu armovaltakunta, jossa synnit anteeksi annetaan.
Miten huonosti näytätkin edistyvän, niin elät kuitenkin totisesti armossa, jos kuoletat synnin ja uskot Jumalan armoon. Ja niin kauan kuin sydämestäsi uskot armoon, olet sinä myös halukas kuolettamaan synnin ja seuraat uskollista Vapahtajaasi.
Lihalle on tämä tie katkera. Kristuksen kuolema oli katkera kuolema. Me olemme "kastetut hänen kuolemaansa." Lihan kuolettaminen on meillekin katkeraa. Tuskan huudolla hän heitti henkensä. Tuskan huuto usein nousee sydämestäsi avuksi huutaessasi Herraa.
Mutta, älä väsy! Sinä omistat suuren onnen. Vaelluksesi päättyy ikuiseen kunniaan. Tahtonet sen voittamiseksi jotain kärsiäkin.
Kunniankruunu on palkkana niille, jotka loppuun asti kestävät. Onhan tämä totinen sana: "Sillä jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää. Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita."
Valvo, rukoile ja taistele vielä vähän aikaa, pian saavutat Kaanaan maan. Siellä sinua odottaa voiton kruunu ja seppele. Siis, valvo, rukoile ja taistele!
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
Apostoli tahtoo tässä sanoa: Ajatelkaa, mikä teidät on tehnyt kristityksi! Te olette Kristukseen kastetut. Tiedättekö, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee, että te ette ole ainoastaan pestyt ja puhdistetut syntien anteeksisaamisen kautta, vaan lihallinen ihmisenne on sen kautta kuolemaan tuomittu ja kaikkien syntien kanssa upotettu.
Ja maallisen elämänne tulee nyt olla alituista synnin kuolettamista. Semmoinen on liittomme Kristuksen kanssa. "Olemme hänen kuolemaansa kastetut."
Mutta tämän tulee elämässämme olla todellisuutena, eikä vaan ajatuksina ja sanoina. Se, joka sanoo olevansa Kristuksen oma ja kuitenkin hellii ja puolustaa helmasyntejään, pettää itsensä.
Hänen uskonsa on kuollutta luulo-uskoa. Kun meissä tapahtuu kääntymys, uudistamme me liittomme Kristuksen kanssa, johon meitä jo kasteen kautta kutsuttiin. Me olemme hänen kuolemaansa kastetut, ja hänen kuolemansa on synnin kuolema.
Ihminen, joka on kääntynyt Jumalan sanan ja Herran omien puoleen tunnustaen uskon armoon, ja kuitenkin elää helmasynneissään, ahneudessa, niin että maallisen omaisuuden hankkiminen on hänelle pääasia, tahi hekumassa, epäsiveellisyydessä, juoppoudessa, kiivaudessa, vihassa, kateudessa, valheessa ja panettelussa, pettää itsensä ja hänen uskonsa on kuollut luulo-usko. Hänen hurskautensa, kirkossa ja Herran ehtoollisella käyntinsä on silloin ulkokullaisuutta.
Kristuksen kanssa tehty liitto on pyhä liitto. "Me olemme hänen kuolemaansa kastetut." Kristuksen valtakunta maan päällä on tosin täynnä syntiä ja kärsimystä. Sydämesi on alttiina synnin kiusauksille, monasti eksyt ja lankeat, mutta siitä on noustava, jos kerran kuulut Kristuksen valtakuntaan. "Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus."
Kaikilla Jumalan lapsilla on pyhitetty mieli, joka sotii syntiä vastaan. Jos ei omatuntosi sinua soimaa ahneutesi, kunnianhimosi, kateutesi, epäsiveellisyytesi, kiukkusi ja vihasi tähden, vaan elät sovussa syntisi kanssa, hellit ja puolustat sitä, osoittaa tämä, että kristillisyytesi on ala-arvoinen.
Jos heikkoudessa kompastumme ja onnettomasti lankeamme, ei silti vielä liittomme Kristuksen kanssa ole rikottu. Mutta kun annamme synnille vapauden, hellimme ja puolustamme sitä, niin silloin on liittomme rikottu.
"Me olemme hänen kuolemaansa kastetut." Synnin kuolettaminen on lihalle katkeraa. Jotta sen totuudessa voisit tehdä, täytyy sinulla olla kuuliainen henki. Kristuksen ihmisluonto kammoksui kuoleman katkeruutta, mutta hänen henkensä oli altis Isän kädestä ottamaan kärsimyksen maljan.
Hän sanoi myös uskollisistaan: "Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Jos kuuliaisuuden henki on jättänyt sydämesi, niin taistelu syntiä vastaan sydämessäsi on orjuuden hengen raskasta työtä, koska et mielelläsi synnistä luovu.
Silloin kristillisyytesi kehittyy ulkokullaisuudeksi. Sinun on elettävä uskossa, onnellisessa luottamuksessa ja varmuudessa siitä, että Jumala anteeksi antaa kaikki syntisi. Niin kuuliaisuuden henki säilyy sydämessäsi.
Miten sinun käyneekin taistelussa, onnistut sitten paremmin tahi huonommin synnin vastustamisessa, on armoliitto sittenkin Jumalan puolelta luja. Niin kauan kuin taistelet syntiä vastaan ja pukeudut Kristuksen vanhurskauteen on liittosi luja. Tähän perustuu armovaltakunta, jossa synnit anteeksi annetaan.
Miten huonosti näytätkin edistyvän, niin elät kuitenkin totisesti armossa, jos kuoletat synnin ja uskot Jumalan armoon. Ja niin kauan kuin sydämestäsi uskot armoon, olet sinä myös halukas kuolettamaan synnin ja seuraat uskollista Vapahtajaasi.
Lihalle on tämä tie katkera. Kristuksen kuolema oli katkera kuolema. Me olemme "kastetut hänen kuolemaansa." Lihan kuolettaminen on meillekin katkeraa. Tuskan huudolla hän heitti henkensä. Tuskan huuto usein nousee sydämestäsi avuksi huutaessasi Herraa.
Mutta, älä väsy! Sinä omistat suuren onnen. Vaelluksesi päättyy ikuiseen kunniaan. Tahtonet sen voittamiseksi jotain kärsiäkin.
Kunniankruunu on palkkana niille, jotka loppuun asti kestävät. Onhan tämä totinen sana: "Sillä jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää. Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita."
Valvo, rukoile ja taistele vielä vähän aikaa, pian saavutat Kaanaan maan. Siellä sinua odottaa voiton kruunu ja seppele. Siis, valvo, rukoile ja taistele!
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
Vastaukset 17
Vanhimmat
Huomaatko saviseutulainen, että kun Kristuksen uhria pitää vähäarvoisena Roseniuksen tavoin, tämä farisealaisuus mädättää sitten koko uskonelämän? Kiitos tästä lainauksesta. Siinä lakihenkinen "kristillisyys" näyttäytyy koko hulluudessaan, jossa peruskäsitteetkin on ymmärretty kammottavalla tavalla väärin. Tällaista tämä on, kun ihminen uskoo omaan uskoonsa eikä maailman Vapahtajaan.
- GF -
Lienet peräti harvoja, jotka arvioivat/syyttävät Roseniusta lakihenkisen kristillisyyden esille tuomisesta. Pääasiallisesti häntä täällä ( - kin) syytetään halvan armon julistajaksi.
s-seutulainen
Kaikki uskonnon muodot, joissa vähätellään Paavalin evankeliumia, joka kuuluu "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensäs kanssa" ovat tavalla tai toisella lakihenkisiä.
Rosenius kuvittelee sinun laillasi, että Jumala palkitsee ihmisen uskon pelastamalla ihmisen. Tällöin usko on ansio siinä missä juutalaisten tai nykysekundajuutalaisten "lain teotkin" - usko toimii tässä harhassa tismalleen samalla PERIAATTEELLA kuin teot.
Paavali sen sijaan kirjoittaa: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa JUMALATTOMAN, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi."
Sinä, Rosenius, Peltola ja Usko Toivonen kuvittelette harhoissanne, että usko tuo sovituksen ja epäusko vie sen, kun taas Paavalin mukaan Jumala sovitti meidät ollessamme Jumalan VIHOLLISIA ja niin ollen USKO KOHDISTUU JUMALAAN, JOKA VANHURSKAUTTAA JUMALATTOMAN - SIIS JUMALATTOMAN EIKÄ USKOVAISTA. Sellaista Jumalaa, joka vanhurskauttaa USKOVAN, ei ole olemassa. Ja jumalattoman määritelmä on, että hän on Jumalan VIHOLLINEN, josta mikään ei ole niin kaukana kuin USKO.
Meidät jumalattomat vanhurskautettiin Kristuksen ristillä hetkenä, jolloin Jumala "ei lukenut heille heidän rikkomuksiaan". "Vanhurskauttaminen" on oikeudellinen termi, joka TARKOITTAA syyttömäksi julistamista ja syyttömäksi julistaminen TARKOITTAA SITÄ, että syytteet raukeavat eli RIKKOMUKSIA EI LUETA.
Teidän narsistinen. lihallinen uskontonne on kiertynyt itsensä ympärille ja palvoo omaa itseään.
- GF -
Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
( 1 Joh. 3:5)
Koko maailma on Kristuksen ihanan voiton kautta aivan yhtä todellisesti ja oikein lunastettu kuin se Aadamissa on langennut ja kadotettu, se saa yhtä ansaitsematta Kristuksen kautta iankaikkisen elämän kuin se Aadamin kautta on perintönä saanut synnin ja kuoleman.
Aadamilta saadun perinnön näemme ja tunnemme joka hetki itsessämme ja maailmassa; mutta perintöämme Kristuksessa emme näe emmekä tunne, sitä on vain evankeliumin kautta julistettava ja se on meidän USKOTTAVA.
Mutta Herra Jumala näkee Kristuksen ja hänen ansionsa. Sen tähden yhtä varmaan kuin sinä näet maailman vajonneena synteihinsä, yhtä varmaan Jumala näkee kaikki ihmiset täydellisesti sovitettuina, vanhurskautettuina ja pyhitettyinä, vieläpä niin ihanina kuin silloin, kun hän alussa katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt: katso, SE OLI KAIKKI SANGEN HYVÄÄ.
Ellei maailma olisi Jumalan silmissä entisessä tilassaan ei Kristus olisi sovintotehtäväänsä täydellisesti täyttänyt.
( Lähde: Carl Olof Rosenius/Armoa armosta)
s-seutulainen
Tässä kohtaa Rosenius puhuu asiaa.
Kun hän vielä olisi uskaltanut lisätä, että koska Ihmisen Poika Jeesus Kristus oli VIIMEINEN Aadam ja koska yhden ihmisen kuolema merkitsi KAIKKIEN kuolemaa, silloin Jeesuksen ylösnousemus takasi ja takaa peruuttamattomasti sen, että Jumala on kerran asettava KAIKKI kohdalleen.
Kun tämän evankeliumin PERUStotuuden ymmärtää, silloin kaikki muutkin palaset loksahtavat paikoilleen ja ihminen ymmärtää lakata olemasta oma jumalansa ja sovittajansa ja luovuttaa uskoontulonsa sijasta kaiken kunnian Karitsalle, joka Valtaistuimella istuu.
- GF -
Apostoli Pietari kirjoittaa kalliista lunastuksesta ..
13 Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.
14 Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
15 vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
18 tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
21 jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.
(1Piet 1)
Kuten muutoinkin Raamatun ilmoituksessa annetaan julki, kuinka se entinen elämä ei enää käy laatuun parannuksen tehneelle.
Pietari jatkaa:
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
6 Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".
7 Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
8 ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.
( 1Piet 2)
Kysymys ei ole farisealaisuudesta, vaan uskosta.
Usko Toivonen
Farisealaisuudelle on tyypillistä, ettei se tunnista itseään. Olet tästä oiva esimerkki.
- GF -
Eli, syytätkö Pietaria fariseuksekseksi?
Tekstihän on suora lainaus Pietarin kirjeestä
Usko Toivonen
Koko ketjun avaava jae on Room. 6:3.
Ja Roseniuksen teksti tekee kammottavassa epäloogisuudessaan kyseisen jakeen saman tien tyhjäksi. Ja tässäKIN toteutuu tismalleen sama asia kuin kaikissa muissa Rosenius- ja Peltola (vai mikä lie) -sitaateissa; kiistetään vaivihkaa Jeesuksen ristintyön TÄYDELLISYYS ja sysätään uskovan niskoille sen seitsemäntoista asiaa, jotka KRISTUS VEI JO MUKANAAN HAUTAAN.
Kun kerran sinä et tätä kritisoi, on selvää, että siteerat PietariaKIN samasta epäloogisuudesta ja ymmärtämättömyydestä käsin kuin Rosenius/saviseutulainen/Peltola.
Esitän vastakysymyksen: kuinka on mahdollista siteerata kehotusta panna pois "pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu", kun oma OPPI ryövää Kristukselta sen kunnian, joka Hänelle kuuluu? Mitä MUUTA tuollainen oppi edustaa kuin noita asioita, jotka olisi pantava pois?
Miksi siteerata Room. 6:3:a, kun oma OPPI julistaa, että ristillä nimenomaan EI KÄYNYT NIIN KUIN PAAVALI KIRJOITTAA?
Tätä on farisealaisuus: raskaiden taakkojen sälyttämistä ihmisten harteille - omien ja toisten.
- GF -
>>Koko ketjun avaava jae on Room. 6:3.
Ja Roseniuksen teksti tekee kammottavassa epäloogisuudessaan kyseisen jakeen saman tien tyhjäksi. Ja tässäKIN toteutuu tismalleen sama asia kuin kaikissa muissa Rosenius- ja Peltola (vai mikä lie) -sitaateissa; kiistetään vaivihkaa Jeesuksen ristintyön TÄYDELLISYYS ja sysätään uskovan niskoille sen seitsemäntoista asiaa, jotka KRISTUS VEI JO MUKANAAN HAUTAAN.
Kun kerran sinä et tätä kritisoi, on selvää, että siteerat PietariaKIN samasta epäloogisuudesta ja ymmärtämättömyydestä käsin kuin Rosenius/saviseutulainen/Peltola.>>
Nyt en voi muuta sanoa kuin, että olet totaalisesti väärässä.
!!!
s-seutulainen
Tosi SY-VÄL-LI-SET perustelut, kiitoksia. Näin ne asiat avautuvat, kun niistä kes-kus-tel-laan.
- GF -
Jumala on rakkaus.
Ainoastaan sellainen usko, joka kohdistuu Jumalaan, joka vanhurskauttaa JUMALATTOMAN, luetaan ihmiselle vanhurskaudeksi.
Uskosta, joka kohdistuu Jumalaan, joka vanhurskauttaa USKOVAN, ei puhuta yhtikäs mitään, koskapa sellaistaa Jumalaa ei ole olemassa.
Usko, joka toimii ARMON eikä ansainnan periaatteella, tajuaa, että tokihan vanhurskauttamisen täytyy tarkoittaa minuakin, jos kerran JUMALATTOMAT/JUMALAN VIHOLLISET ON SOVITETTU ja Jumala sen nojalla vanhurskauttaa JUMALATTOMAN.
- GF -
>> Ainoastaan sellainen usko, joka kohdistuu Jumalaan, joka vanhurskauttaa JUMALATTOMAN, luetaan ihmiselle vanhurskaudeksi. -GF->>>
tuo on manipulaatio, luterilaista itsepetosta,
vaan tämän seuraavan tiedon kautta tulee vanhurskauttaminen.
2 Kor. 5
että te Jumalan kanssa sovitte.
21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
Minä astun maanrakoon Sinun itsepetoksesi ja palstalaisten manipulointiajatuksesi ja Sinut.
Jahas, itse pääkaheli ilmastyi taas pälättämään linjoille...
Jeesus sovitteli omia rötöksiään ihan ansaitusti, mutta pakeni ketku vielä paikalta.
Ei vaikuta meihin niiiin mitenkään.
Oliko tylsä koulupäivä amiksessa?