Talvisodassa 1939-40 tapahtui todella ihmeellinen tapahtuma. Neuvostoliiton sodanjohto oli määrännyt 44. divisioonan marssimaan Ouluun väliasemanaan Suomussalmi, jossa oli jo puna-armeijan 163. divisoona.
44. D karkuun lähteminen saattoi tosin johtui siitä, että Suomussalmella taistellut 163. D oli jo kipittänyt karkuun Kiantajärven jäätä pitkin 29.12.1939. On syytä olettaa, että 44. D halusi ryhtyä matkimaan edellä mainittua divisioonaa. Heilläkin kun oli muona jo loppu ja ammuksiakaan ei enää kauan olisi ollut. Suomalaiset eivät olleet suostuneet antamaan asuinsijojakaan Suomeen tunkeutuneiden sotilaiden käyttöön, vaan ne oli poltettu.
Peräti kaksi divisioonaa tai oikeammin niiden rippeet kipittivät karkuun jättäen suomalaisille aseensa ja kalustonsa jälkeensä. Menettely oli puna-armeijan ohjesäännön vastaista ja sen vuoksi 44. D komentaja Vinogradov teloitettiin Stalinin käskystä.
Kaikesta ylivoimastaan huolimatta karkuun kipittävät sotilaat siis itse päättivät poistua Suomesta kesken taistelun. Tämä oli merkillistä meininkiä siihen nähden, mitä yleensä sotatoimista odotetaan kansainvälisesti.
44. D karkuun lähteminen saattoi tosin johtui siitä, että Suomussalmella taistellut 163. D oli jo kipittänyt karkuun Kiantajärven jäätä pitkin 29.12.1939. On syytä olettaa, että 44. D halusi ryhtyä matkimaan edellä mainittua divisioonaa. Heilläkin kun oli muona jo loppu ja ammuksiakaan ei enää kauan olisi ollut. Suomalaiset eivät olleet suostuneet antamaan asuinsijojakaan Suomeen tunkeutuneiden sotilaiden käyttöön, vaan ne oli poltettu.
Peräti kaksi divisioonaa tai oikeammin niiden rippeet kipittivät karkuun jättäen suomalaisille aseensa ja kalustonsa jälkeensä. Menettely oli puna-armeijan ohjesäännön vastaista ja sen vuoksi 44. D komentaja Vinogradov teloitettiin Stalinin käskystä.
Kaikesta ylivoimastaan huolimatta karkuun kipittävät sotilaat siis itse päättivät poistua Suomesta kesken taistelun. Tämä oli merkillistä meininkiä siihen nähden, mitä yleensä sotatoimista odotetaan kansainvälisesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakenivat kun taistelun jatkaminen ei tuntunut enää hyödylliseltä. Niin taisteleminen toimii.
Yleisesti, ei vain tässä yksittäistapauksessa, on kannattavampaa pakottaa vihollinen antautumaan tai pakenemaan, kuin kuolemaan, koska antautuminen tai pakeneminen on tarttuvaa, kun taas kuoleminen ei ole.
Jos sotilasosasto, oli se sitten joukkue, komppania tai pataljoona, näkee viereisen osaston jatkavan taistelua viimeiseen mieheen, se jatkaa yleensä itsekin taistelua, mikä tietysti on vastapuolen kannalta ikävää. Jos taas osasto näkee viereisen porukan antautuvan tai pakenevan, se usein seuraa itsekin esimerkkiä.
Toki pakenevaa vihollista vastaan voi joutua taistelemaan uudestaan, mutta on paljon helpompaa voittaa kahdesti vihollinen, jolla on tapana paeta, kuin tappaa viimeiseen mieheen vihollinen, joka ei suostu perääntymään.
Osaston mukana kulki soittokunta, joka oli sijoitettu marssi-osaston kärkeen.
Sotasaaliin joukosta Oulun kaupungin kamariorkesteri sai arvokkaat käyrätorvet ja basuunat käyttöönsä.
Jäi siitä vielä muutakin, eespäin, eespäin tiellä taistojen, jota vasemmisto on laulanut vuosikymmeniä tajuamatta, että sävellys on alunperin suojeluskuntamarssi. Oli mukava iskeä vihollista suojeluskuntamarssin soidessa.
Ei 44.D juossut karkuun.
Se motitettiin osiin ja tuhottiin.
Joistakin isommista moteista pääsi miehiä kahlaamaan metsiä pitkin omie npuolelle.