Mannerheim oli se, joka kiihkeästi päivittäin pyysi radiosanomilla Saksaa apuun ja hän lisäsi muistelmiinsa tapauksesta kertovaan juttuun tietoisen valheen eli väärän käännöksen, siitä kuinka Suomi vain pyysi aseita eikä sotilaita Saksasta.
Asiasta todellisen kuvan paljastavan kiitossähkeen Ludendorffille hän lähetti 3 päivän kuluttua siitä, kun oli saanut tietää Saksan suostuneen apujoukkojen lähettämiseen Suomeen. Tosin ensinhän niitä tarvittiin Ahdeidenmaalle ruotsalaisia anastajia karkottamaan. Sähkeensä (Theslefille) Ludendorffille hän julkaisi muistelmissaan VAIN osittaisena ja vääränä käännöksenä, MUTTA jätti pois sen lauseen, jossa piti välttämättömänä saksalaisten välitöntä ja kiireellistä saapumista, (Verzögerung schicksalschwer = viivyttely kohtalokas) että sota voitaisiin ylipäätään voittaa täällä Suomessa.
"Jota ilman emme nyt voisi lujasti ja voitokkaasti kestää Suomen vapaustaistelussa."
Lähde: Talas kertoo kirjassaan Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat, jutun ja Hjeltin kirjassa, osassa II, on se sähke kokonaisena.
Talas Onni Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat
Karisto, 1953, 112 s., 1. painos
Hjelt Edv. Viherikkailta vuosilta 1-2
Otava, 1920, 322 268 s., 1. painos
LEISLER KIEP: Saksan laivaston toiminta Suomen vapaussodassa keväällä 1918
Kirjoittanut entinen korvettikapteeni, valtiotieteiden tohtori. Wsoy 1923
---
Pertti Luntinen lainaa Kiep:in kirjaa jättäen sopivasti pois Mannerheimin, ajoittain lähes päivittäiset, radiolla lähettämät anelut saksalaisavun kiirehtimisestä.
Pertti Luntinen SAKSAN KEISARILLINEN LAIVASTO ITÄMERELLÄ
http://www.doria.fi/bitstream/10024/167606/1/HT143_opt.pdf
LEISLER KIEP: Saksan laivaston toiminta Suomen vapaussodassa keväällä 1918
Kirjoittanut entinen korvettikapteeni, valtiotieteiden tohtori. Wsoy 1923
s. 16: "Amiraaliesikunnan Berliinistä käsin Ruotsin kanssa pitämät poliittiset neuvottelut viivyttivät siinä määrin lähtöämme, että amiraali Meurer siirsi kaikki merisotavoimat Kielistä Danzigiin olakseen lähempänä sotatoimiensa kohdetta. Tämä oli jo senkin takia tarpeen vaatimaa, että vapaaherra Mannerheim radiolla pyysi lähettämään saksalaiset sotavoimat pikaisesti."
s. 37-38 "Kaikki tarpeelliset valmistelut saatiin pian suoritetuiksi, mutta aivan kuin ennen Saarenmaaretkeä aikaansai silloin huono ilma, joka ajoittain esti miinanetsintäosastojen toiminnan kokonaan, pitkänpuoleisen lykkäyksen, joskaan ei niin pitkää kuin silloin Saarenmaalle aiottaessa. Tällä kertaa se kuitenkin sentakia oli vieläkin epämiellyttävämpi, kun kenraali, vapaaherra Mannerheimilta päivittäin saapui yhä kiihkeämpiä radiosanomia, joissa pyydettiin, että saksalaisten apu lähetettäisiin viipymättä."
Mannerheim mainitaan kirjassa kolmesti ja viimeinen kerta koskee Viipurin valtaamista, joka ei ollut saksalaisille mahdollista puuttuvien miinakorttien takia, s. 60.
Asiasta todellisen kuvan paljastavan kiitossähkeen Ludendorffille hän lähetti 3 päivän kuluttua siitä, kun oli saanut tietää Saksan suostuneen apujoukkojen lähettämiseen Suomeen. Tosin ensinhän niitä tarvittiin Ahdeidenmaalle ruotsalaisia anastajia karkottamaan. Sähkeensä (Theslefille) Ludendorffille hän julkaisi muistelmissaan VAIN osittaisena ja vääränä käännöksenä, MUTTA jätti pois sen lauseen, jossa piti välttämättömänä saksalaisten välitöntä ja kiireellistä saapumista, (Verzögerung schicksalschwer = viivyttely kohtalokas) että sota voitaisiin ylipäätään voittaa täällä Suomessa.
"Jota ilman emme nyt voisi lujasti ja voitokkaasti kestää Suomen vapaustaistelussa."
Lähde: Talas kertoo kirjassaan Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat, jutun ja Hjeltin kirjassa, osassa II, on se sähke kokonaisena.
Talas Onni Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat
Karisto, 1953, 112 s., 1. painos
Hjelt Edv. Viherikkailta vuosilta 1-2
Otava, 1920, 322 268 s., 1. painos
LEISLER KIEP: Saksan laivaston toiminta Suomen vapaussodassa keväällä 1918
Kirjoittanut entinen korvettikapteeni, valtiotieteiden tohtori. Wsoy 1923
---
Pertti Luntinen lainaa Kiep:in kirjaa jättäen sopivasti pois Mannerheimin, ajoittain lähes päivittäiset, radiolla lähettämät anelut saksalaisavun kiirehtimisestä.
Pertti Luntinen SAKSAN KEISARILLINEN LAIVASTO ITÄMERELLÄ
http://www.doria.fi/bitstream/10024/167606/1/HT143_opt.pdf
LEISLER KIEP: Saksan laivaston toiminta Suomen vapaussodassa keväällä 1918
Kirjoittanut entinen korvettikapteeni, valtiotieteiden tohtori. Wsoy 1923
s. 16: "Amiraaliesikunnan Berliinistä käsin Ruotsin kanssa pitämät poliittiset neuvottelut viivyttivät siinä määrin lähtöämme, että amiraali Meurer siirsi kaikki merisotavoimat Kielistä Danzigiin olakseen lähempänä sotatoimiensa kohdetta. Tämä oli jo senkin takia tarpeen vaatimaa, että vapaaherra Mannerheim radiolla pyysi lähettämään saksalaiset sotavoimat pikaisesti."
s. 37-38 "Kaikki tarpeelliset valmistelut saatiin pian suoritetuiksi, mutta aivan kuin ennen Saarenmaaretkeä aikaansai silloin huono ilma, joka ajoittain esti miinanetsintäosastojen toiminnan kokonaan, pitkänpuoleisen lykkäyksen, joskaan ei niin pitkää kuin silloin Saarenmaalle aiottaessa. Tällä kertaa se kuitenkin sentakia oli vieläkin epämiellyttävämpi, kun kenraali, vapaaherra Mannerheimilta päivittäin saapui yhä kiihkeämpiä radiosanomia, joissa pyydettiin, että saksalaisten apu lähetettäisiin viipymättä."
Mannerheim mainitaan kirjassa kolmesti ja viimeinen kerta koskee Viipurin valtaamista, joka ei ollut saksalaisille mahdollista puuttuvien miinakorttien takia, s. 60.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Siinä on hyvät lähteet saksalaisten tulosta Suomeen 1918. Kumma juttu tuo Luntisen "unohdus", mutta totta.
Pertti Luntinen lainaa Kiep:in kirjaa jättäen sopivasti pois Mannerheimin, ajoittain lähes päivittäiset, radiolla lähettämät anelut saksalaisavun kiirehtimisestä.
Pertti Luntinen SAKSAN KEISARILLINEN LAIVASTO ITÄMERELLÄ
http://www.doria.fi/bitstream/10024/167606/1/HT143_opt.pdf
LEISLER KIEP: Saksan laivaston toiminta Suomen vapaussodassa keväällä 1918
Kirjoittanut entinen korvettikapteeni, valtiotieteiden tohtori. Wsoy 1923
Todellisuudessa Tampereen valtauksen jälkeen oli jo selviö, että sota voitetaan ja marski piti saksalaisten tuloa täysin turhana!
Taitaa olla taas tyylipuhdas stallarivale!
>>Taitaa olla taas tyylipuhdas stallarivale!<<
Sinäkin typerys voisit edes joskus perehtyä esitettyihin lähteisiin ja antaa kommenttisi vasta sen jälkeen.
Ahto on omimmillaan rustaillessaan sotasokeiden rahankeräyskirjoja!
Tässä teossarjassa hänellä on vain pieni rooli.
Itsenäistymisen vuodet 1917-1920 2, Taistelu vallasta ; julkaisija Valtionarkisto ; päätoimittaja Ohto Manninen ; kirjoittajat Sampo Ahto ym. Painatuskeskus, Helsinki 1993
Stallarin ”lähyeet” ovat mitä ovat;-D
Totta kai Mannerheim kiirehti apujoukkoja säästääkseen omaa keskeneräistä armeijaansa.
Saksan kokeneiden joukkojen tehon hän kyllä tiesi.
Siksi hän perusti lisäjoukot jääkärien johtoon. Ne eivät kuitenkaan olleet vielä taisteluvalmiita,vaikka niitä oli pakko käyttää joTampereen valtauksessa suurin tappioin.
Juuri näin.
Katsos aina löytyy näitä "sotatutkijoita".Heidän kirjoissaan:Oletettavasti,vatmoista lähteistä,Mitä suuremmalla todennäköisyydellä,olemme havainneet ym...Sanonnat joita viljelleen ,kun ei ole faktaa esittää pöytään..
Kuten nytkin.Tottakai Marski kiirehti mikäli mahdollista .Ja,kun Saksalaisilla sekä jääkäreillä oli kokemusta olivat ilman muuta tervetullutta apua..
Kaiken muun väittäminen on ...nja
Löytyisikö mitään kytkentää tähän?
YLE:n Areenassa on uusi podcastien sarja Vilho Tahvanaisen elämästä:
https://areena.yle.fi/audio/1-60987482
Ei radio ollut 1918 vielä meillä käytössä. Sähkeitä lähetettiin, mutta ne taitavat olla tämän palstan nuorisolle vieras asia.
Älä höpötä, mikähän se langaton lennätin on muuta kuin radio?
Lennätin on viestitysväline. Radio on paljon kehittyneempi ja niitä on monenlaisia.
No johan nyt on selitystä, et varmaan ole kuullut koskaan radiosähkötyksestä?
Siinä käytetään radiolähetintä- ja vastaanotinta.
Turhaan yrität, radiota nimenomaan kutsuttiin aluksi langattomaksi lennättimeksi.
Venäläinen Aleksandr Popov esitteli myöhemmin parannetun version kohereerista. Popov teki radiolähetyskokeilujaan myös Suomessa vuosina 1899–1900. Tällöin tehtiin myös ensimmäinen meripelastuksen onnistunut avunpyyntö langattomalla lennättimellä[6]. Popov olikin ensimmäisiä, jotka kehittivät kohereerista käytännölliseen radiotoimintaan soveltuvia vastaanottimia.
"Venäläinen Aleksandr Popov esitteli myöhemmin parannetun version kohereerista. Popov teki radiolähetyskokeilujaan myös Suomessa vuosina 1899–1900."
Marconi keksi radion ja Popov siihen ne häiriöt.
Voi pyhä yxinkertaisuus.Otappahan nyt Google esiiin ja haeppas sieltä idioottina tiedot esiin.Setä tässä ei viitsi alkaa kertomaan tyhmälle tietoja.Mutta jos sulla nyt vähänkin raxutaa tossa konehuoneessasi:OTA SELVÄÄ typerys
"Mannerheim oli se, joka kiihkeästi päivittäin pyysi radiosanomilla Saksaa apuun"
Ei ole pyytänyt radiosanomilla Saksasta mitään apua, koska Suomess 1918 ei ollut edes selaisia radoioita joiden kantavuus olisi näin pitkä.
Radioa lähetykset alkoivat toimivat muutamalla asemalla Helsingissä ja Tamperella amatööripohjalta 1923 -24 ja ensimmäiset kaveripiirissä lähetetyt lyhyien kantaman (muutama kilometri) sähkötykset 1914 myös harrastaja voimin.
Sherlokki on lukenut radioamatööreistä, ja tekee siitä johtopäätöksensä:-D
Kyllä Suomesta oli täysin mahdollista lähettää sähkeitä Saksaan, ja ne pystyttiin välittämään radiovastaanottimelle.
Missään ei ole sanottu, että oli suora radioyhteys.
Viestejä välitettiin myös langallisesti, ja edelleen tilanteen mukaan välitystä jatkettiin vaikka radiosähköttämällä.
"Mannerheim pyysi kiihkeästi radiosanomilla Saksaa apuun 1918"
Nimenomaan aloitusotsikko oli "radiosanomilla" eli joko langattomasti sähköttämällä tai puhumalla!
Silloin ei ollut vielä lankoja sinne asti.Ei eds Ruotsiin...tai Eeestiin
Mannerheim faksasi jatkuvasti Ludendorffille ja peukutti keisari Vilhelmin Instagram-tiliä.
Tuolloin EI puheradiota juurikaan tunnettu, vaan sähköttämällä viestejä vaihdettiin.
LEISLER KIEP: Saksan laivaston toiminta Suomen vapaussodassa keväällä 1918
Kirjoittanut entinen korvettikapteeni, valtiotieteiden tohtori. Wsoy 1923
s. 16: "Amiraaliesikunnan Berliinistä käsin Ruotsin kanssa pitämät poliittiset neuvottelut viivyttivät siinä määrin lähtöämme, että amiraali Meurer siirsi kaikki merisotavoimat Kielistä Danzigiin olakseen lähempänä sotatoimiensa kohdetta. Tämä oli jo senkin takia tarpeen vaatimaa, että vapaaherra Mannerheim radiolla pyysi lähettämään saksalaiset sotavoimat pikaisesti."
s. 37-38 "Kaikki tarpeelliset valmistelut saatiin pian suoritetuiksi, mutta aivan kuin ennen Saarenmaaretkeä aikaansai silloin huono ilma, joka ajoittain esti miinanetsintäosastojen toiminnan kokonaan, pitkänpuoleisen lykkäyksen, joskaan ei niin pitkää kuin silloin Saarenmaalle aiottaessa. Tällä kertaa se kuitenkin sentakia oli vieläkin epämiellyttävämpi, kun kenraali, vapaaherra Mannerheimilta päivittäin saapui yhä kiihkeämpiä radiosanomia, joissa pyydettiin, että saksalaisten apu lähetettäisiin viipymättä."
Mannerheim mainitaan kirjassa kolmesti ja viimeinen kerta koskee Viipurin valtaamista, joka ei ollut saksalaisille mahdollista puuttuvien miinakorttien takia, s. 60.
Onhan tämä myrkkyä kaikille, jotka sokeasti uskovat M:n muistelmien antamaan mielikuvaan jonkinlaisesta saksalaisvastaisuudesta.
Marski suhtautui periaatteessa hyvin varoen Saksaan,todeten mm. 1932 Saksan vieralun jälkeen,että Saksa olisi mahdollisessa Puolan kriisissä valmis liittoutumaan NL:n kanssa,eikä sieltä olisi apua Suomelle odotettavissa. Siis jo ennen Hitlerin valtaannousua.
MR-sopimus ei Marskia yllättänyt. Hän ja Ryti olivat Britanniaan suuntautuneita.
Talvisodan jälkeinen NL:n painostus pakotti Marskin miettimään asennettaan Saksaan. Seurauksena oli käännös Saksan vanaveteen helmikuussa -41.
Kesäkuussa -44 taas olimme Saksan aseveli ja se oli ainoa paikka,mistä saada apua.
Toistuiko sama kesällä 1944 Juhannuksen alla?
Silloin M aneli Erfurthia välittämään kiireesti apua Saksalta. Oltiin vailla 5-6 divisioonaa, panssariyhtymiä ja lentokoneita laivueittain, aseita ja ammuksia, ruokaa jne.
Marski aneli jopa kiväärin panoksia Erfurthin sotapäiväkirjan (1944) mukaan.
Kyse lienee ollut puolustusministeri Walldenin saamasta väärästä tiedosta.
Patruunoita riitti,mutta kranaatteja tuotiin kyllä ynnä lisää raskaita aseita
Tuo on kyllä epäuskottavaa, koska tilastojen mukaan 1944 kiväärinpatrunoita oli varastossa n. 450 milj. kpl.
Marski aneli jopa kiväärin panoksia ja 9mm kp panoksia. Perkjärven menetys pisti laskemaan patruunatilanteen. Kiväärinpatruunamääräksi esitettiin jotain 80 milj. lukemia.
Näin Erfurthin sotapäiväkirjan (1944) mukaan.
Sama kerrotaan myös Linkomiehen muistelmissa, (Vaikea aika)
Taisi pyytää kiihkeästi perskannikkaa.
1918 Mannerheimin avunpyyntöjen syynä ei niinkään ollut tarve saada avuksi Saksan joukkoja, vaan saada tykistön kranaatteja ja muita sotatarvikkeita,joista Valkoisella Armeijalla oli nopeasti laajetessaan huutava puute.
Tampereen valtauskin keskeytettiin kranaatteja odotellessa. Kun ne tulivat, Tampere vallattiin ankaran tykistövalmistelun jälkeen. Silti hyökkääjä kärsi pahoja tappioita,jotka kostettiin teloituksilla.
Muista Marski ei kutsunut ja päättänyt Saksalaisten tulosta.Vaan Suomen hallitus päätti..Marskin kanssakäyminen oli normaalia komentajien kanssa käymää kirjeen/ajatusten vaihtoa.Saksassa myöskin Saksan keisari/halitus asioista päätti.
Ja kun päätökset oli tyehty pystyi Marski aloittamaan esikuntansa kanssa yhteistyön.
Ja aika taulut.Kaikki muu on paskapuhetta