yhteiskuntatieteilijöiden työ?

Yhteiskuntatieteellinen koululutus (yht.kuntapolitiikka ja kansis), työpaikat alusta lähtien määräaikaisia "hätäaputöitä" kolmannen sektorin ja työllisyyshankkeiden parissa. Matala palkka, määräaikaisuus, paska kiinnostamaton työ, vittumaisten asiakkaiden parissa toimimista. Nyt "onnistuin" pääsemään vakipaikkaan, sosiaalivakuutussektori. Työ p..stä, motivoimatonta, stressaavaa, sekavaa, matalapalkkaista (naisala) ja mätä työyhteisö. Eli täysin läpimätä tilanne, päinvastainen kuin nuorena yo:na yliopistoon mennessäni kuvittelin (kultaista 80-lukua). Olisi pitänyt hankkia hyvä teollisen alan ammattikoulutus, ei olisi ollut opintolainoja, työ selkeäpiirteistä suorittavaa työtä, ja tilipussi hiukka erilainen...

Minä en näe YTM tutkintoa ja työllisyyttä noin synkeänä kuin ensimmäinen vastaaja. Teen tällä hetkellä projektiassistentin töitä koulutusorganisaatiossa ja sitä ennen olin yksityisellä sektorilla suuren kaupan alan ketjun palveluksessa. Kaupan alalle en olisi kyllä päässyt ilman laajaa laskentatoimen sivuainetta. Kannattaa siis valita sivuaineet esim. kaupalliselta puolelta, jos se kiinnostaa.

Entisistä opiskelukavereista moni on jäänyt tutkijoiksi, mikä on kyllä aika huono vaihtoehto mielestäni. Mutta Eu-tiedottajia, tiedottajia yksityisellä sektorilla, julkishallinnon virkamiehiä, poliitiikkoja ja kaupalliselle alalle siirtyneitä löytyy joukosta.

Aika paljon on tuuristakin kiinni minne sattuu päätymään. Ei minuakaan kiinnosta pätkääkään politiikasta jauhaminen tai tutkimuksen tekeminen. Eikä ole onneksi sellaisia hommia tarvinnutkaan tehdä.

Minä ja YTM-tuttavani teemme yleisesti ottaen alipalkattuja paskahommia sekä julkisella että yksityissektorilla. Esimerkkeinä kirjastoautokuski, työhallinnon virkamies, sosiaalityöntekijä, projektityöntekijä, atk-suunnittelija valtiolla jne Palkat vaihtelevat 1600 - 2300 €/kk, yläpää vaatinut 10 vuoden virkauran. Osa myös tukityö-työttömyysputkessa.

Jos et jo asu pääkaupunkiseudulla, muuta sinne. Siellä saa yksityisektorilla työstä kuin työstä parempaa palkkaa kuin muualla/julkissektorilla tulet ikinä saamaan. Palkan suuruus kompensoi korkeammat asumiskulut ja näppiinkin jää jotain. Etenemismahdollisuudetkin ovat paremmat.

Kuulostaa vähän huonolta tämä oma uravalinta... Helsinkiin kyllä tahtoisin, mutta tämä koulutus on niin tylsä, kirjojen lukemista ja suorittamista suorittamisen jälkeen... Jos työ on samanlaista, ei kiitos! Pitkään ei itselläni valmistumiseen menisi, mutta jos työnkuva kuulostaa tuolta, voi olla viisaampaa ja jos vain onnistaa vaihtaa alaa... En ole tutkija- tai toimistotyyppiä, (luulen)... Jos muuta ei kerran ole tarjolla, en haluaisi haaskata elämääni sellaisten asioiden parissa, joista en nauti... Ehkä minusta tulee akateeminen amistyyppi:) Mutta kiitos kaikille kommenteista ja lisää saa laittaa. Epäilen, että tämä yhteiskuntatieteilijöiden uratie on jokseenkin epäselvä suurimmalle osalle ykt-opiskelijoita.

Niinhän se on, ettei suurin osayhteiskuntatieteilijöistä saa mitään kunnon hommia ja monet ei mitään. Miksi ei saa, niin siksi, ettei näistä oppiaineista valmistu yhtään mihinkään ammattiin. Nyky-Suomessahan ei enää pelkällä maisterintutkinnolla saa hommia, niin miten sitten sellaisella, joka ei sisällä mihinkään ammattiin liittyvää osaamista. Eihän niitä tutkijanhommia ole kuin parhaassa tapauksessa parille kolmelle per vuosikurssi.
Muistatte kai opiskeluajoilta, että sitä kuljettiin tyhjänpäiväisillä luennoilla, joissa enimmäkseen vain heiettiin huulta kavereiden kanssa, luettiin tylsiä teoreettisia kirjoja ja kirjoitettiin niistä esseitä, ikäänkuin oltaisiin ymmärretty kirjoihin sisältyneet korkealentoiset teoriat. Kukaan laitoksen henkilökunnasta ei ollut kiinnostunut tai ei osannut kertoa, millaista tietämystä olisi syytä haalia jonkin alaa ssivuavan työpaikan saamiseksi tai siinä työssä pärjäämiseksi. Eihän tällaista todellisuudesta irrallista osaamista tarvita missään oppilaitoksen ulkopuolisessa maailmassa.

Nykyisin alan näkymät taitavat olla entistä onnettomammat. Moni kaiketi työllistyy alalle suhteiden kautta, kuten politiikassa/järjestötoiminnassa mukana olevat aktiivit.

Kurja todeta, että omat opinnot on menneet hukkaan. Yleissivistys on ihan kiva juttu, mutta sen konkreetinen arvo työmaailmassa on nolla.

Sitten kun on valinnut teoreettiset sivuaineetkin, niin eipä tässä valtiotieteen opiskelijana hurrata. Alanvaihto edessä?

Itse opiskelin Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa ja valmistuin myöhään. Minulla kun oli sellainen periaate pitkään, ettei asioita jätetä kesken... Yhteiskunnalliset asiat kyllä kiinnostaa ja tutkimus myös, mutta kas kumma, eipä ovet aukene silläkään saralla. Nyt on sirpaleinen työputki takana, viimeksi olin toistakymmentä vuotta opetustehtävissä. On myös kaupallinen tutkinto. Vielä pitäisi saada tehdä töitä toiset toistakymmentä vuotta, jos haluaa edes jonkinlaisen työeläkkeen saada. Hakemuksia lähettänyt monta sataa viimeisen kahden vuoden aikana, ei mitään vakituista enää tarjoudu. Suhteiden varassa tässä maassa kai työllistytään.

Sosiaalityö (sosiaalityöntekijä) tuolla taitaa olla ainoa lähes varmasti työllistävä. Tosin siinäkin kannattaa varmasti vähän pelata, että ei rivisossuksi jäisi, mikä taitaa olla monen "kohtalo".