Suuruudenhullu usko ottaa ristiinnaulitun Kristuksen paikan Jumalan pelastussuunnitelmassa.
Kun pakanoiden apostoli kirjoittaa:
"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa",
suuruudenhullu usko julistaa: "Ja paskat! Kristukseen ei pääse kuin MINUN KAUTTANI! Minä olen se ovi, joka tuon ihmiset Kristuksen luokse! Vaikka Kristus väittää itse olevansa Ovi, MINÄ se olen!"
Kun Paavali kirjoittaa puolestaan:
"Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa"
suuruudenhullu usko alkaa pauhata: "Täyttä hevonpaskaa! MINUN kauttani ihmiset pääsevät sovitukseen sisälle. Eikä suinkaan KAIKKIA ole sovitettu vaan ainoastaan ne TULEVAT sovitetuiksi, jotka turvautuvat MINUUN!"
Kun Raamatussa lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan",
suuruudenhullu usko iskee väliin ja alkaa huutaa: "Kaikkea sitä kuuleekin! Sovitettuja ovat ainoastaan ne, jotka USKOVAT. Ihmiset sovitetaan MINUN KAUTTANI!"
Tällainen on saviseutulaisen ja Usko Toivosen julistama suuruudenhullu usko.
- GF -
Kun pakanoiden apostoli kirjoittaa:
"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa",
suuruudenhullu usko julistaa: "Ja paskat! Kristukseen ei pääse kuin MINUN KAUTTANI! Minä olen se ovi, joka tuon ihmiset Kristuksen luokse! Vaikka Kristus väittää itse olevansa Ovi, MINÄ se olen!"
Kun Paavali kirjoittaa puolestaan:
"Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa"
suuruudenhullu usko alkaa pauhata: "Täyttä hevonpaskaa! MINUN kauttani ihmiset pääsevät sovitukseen sisälle. Eikä suinkaan KAIKKIA ole sovitettu vaan ainoastaan ne TULEVAT sovitetuiksi, jotka turvautuvat MINUUN!"
Kun Raamatussa lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan",
suuruudenhullu usko iskee väliin ja alkaa huutaa: "Kaikkea sitä kuuleekin! Sovitettuja ovat ainoastaan ne, jotka USKOVAT. Ihmiset sovitetaan MINUN KAUTTANI!"
Tällainen on saviseutulaisen ja Usko Toivosen julistama suuruudenhullu usko.
- GF -
Vastaukset 26
Vanhimmat
valitettavasti edellisen kaltaisia "usko toivosia ja saviseutulaisia" on nää Amerikasta tulleet LAHKOT täynnä !!!
Noin julistaa lapsikastettu luterilainen.
kuule, on paljon jotka helluntailaisuuteen SYNTYNYT, ja lahkoissa aina vaan heittävät niinkuin, joku EI tietäisi, mitä eksytystä helluntailaisuus on !!
lue kirja: Harhaanjohtajat, Terhi Miettinen, Raija Pelli, v. 2017, ja on muuten helluntailaisuudessa syntynyt, kasvanut, että älä siis luule etteikö helluntai-hapatus ole jo kiirinyt "kaikkeen maailmaan", teitä muutamia aivopestyjä lukuunottamatta !!
Minulle riittää Raamattu luettavaksi. Ettei tässä ole aikaa eikä varsinkaan intoa alkaa kaikenkarvaisten Miettisten ja Pellien pohjaanpalaneita hapatuksia lukemaan.
No tuollaistahan se lapsikastettujen luterilaisten evankeliumi aina on. Helluntailaisten sekä muiden karismaattisten uskontokuntien mollaamista.
monet ovat menneet helluntailaisuuden uudesti-kasteineen läpi, ja tietäävät helluntailaisuuden hapatuksen, kai se ny jokaista harmittais, kun "silmät aukee", ja huomaa tulleensa ns. vedätetyksi.
Mutta on aikaa käydä täällä länkyttämässä. :D :D :D
Noin julistaa lapsikastettu luterilainen.
Mikäs sinä olet..Joku amerikkalaisen harhalahkon paavalin pallien nuolija?
Paavalihan on ihan sika,mitä tollasella jätkällä on asiaa ihmis kunnan kehitykseen.
Kyllä pitää olla saatanan puolella tuo paavali homo!
No tuollaistahan se lapsikastettujen luterilaisten evankeliumi aina on. Helluntailaisten sekä muiden karismaattisten uskontokuntien mollaamista.
Helluntaileset ihan älykääpiötä.amerikan roskaa ja äämä joka näki,kun yrjös..
Meilläkin on onneksi vähän näitä sikoja..
monet ovat menneet helluntailaisuuden uudesti-kasteineen läpi,
Kastakoot vaikka perseensä amerikkalainen lahko mutta ei kiinnosta paskan puhujat amerikasta!!
Tätähän se aloittaja on. Vain meidän lapsi/yksikaste pelastaa - muut on uudestikastajia. So. suuruudenhulluutta. Oma tapa - omat lyhteet, ja tavantuoma on peilattavissa - historian sivuilta, miksi näin on.
Toiset ateismissakin on väläyttänyt - että miksi Jumala loi näin - valtakunnan, että synnin salli keskuuteemme.
Olisi suoraan luonut - järkkymättömän synnittömän elämänmuodon.
No, se näköala on ihmisen valittajainen, kun meren aallot heittelevät, mielipiteet, halut jne.
Olisiko se kuitenkin "vahti" uskonto halullisesti rakkaudellinen?
Otetaan esimerkki. Meillähän on monenlaista valtaa - ihmisvallasta oikea suuri tarkastelupeili - mitä se voisi pahimmillaan olla, kun sitä onnea haetaan.
Kommunismi - ja sen uhriluvut.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4949be96-793f-4662-a358-d2060117dc4d
Ihmisen pään järkitulosta voidaan siten katsahtaa - kuin verrokkina Sanasta opetus - hyvän ja pahantiedonpuu. Sehän on keskellä paratiisia. Siis paratiisi - ilmentää tätä puuta ja kommunismi pyrkii rakentamaan paratiisia. "Ihmisen elämä olisi heidän valtansa jakkaran kautta ikäänkuin tavoiteltavaa. Tämä Sanan - Isonkirjan opetus on metafora, jonka kautta pitäisi asiaa tarkastella, se antaa katselle suunnan miettiskellä asiaa.
Eli hyvän ja pahantiedonpuu - se onkin Jumalan aluetta. Ei meidän.
Jumalan valtakunta perustuu vapaehtoisuuteen, jopa taivaissa se on, ja meille ilmoitettuna - kuin peili, jolla järkeämme voidaan opettaa.
Lain päämäärä, "taivaallinen" - se on rakkaus. ts. Jumalan valtakunta jossa on tämä Valtaistuimella istuva Jumala - uskoville Isä - Poika kirkastaa - eli on valkeus - jossa pimeys meistä poistuu. Siellä on rakkaus.
Mitä siellä ongelmasta tuodaan esiin, on juuri, että rakkaus rakentuukin sydämen tahtoelämään, halullisuuteen. Jumalan lain päämäärä on rakkaus ja laki on Valtakunnan peruslaki.
Lucifer - tuo Ylienkeli on pantu puhumaan ymmärryksen syövereihin meille.
Jumalan valtaistuinta Hänen piti vahtia - eli vahtiminen oli mielensä hallinnan antamista Jumalalle rakkauden kautta. Valtaistuin oli siinä ja tätä kumarrettiin, eli ylistettiin rakkauden Hengellistä Jumaluutta. Jumala on Henki. siinä on vapaus.
Tätä Lucifer himoitsi, kun hänessä näkyi vääryys. Valta - Kun pääsen tuohon valtajakkaralle, minua kumarretaan ja siksi juuri opetetaan tuosta paratiisin keskellä olevasta puusta, että siinä oli läsnä tämä käärme. Näillä avataan Valkeutta ymmärrykseen - mikä rakentaa Valtaistuinta ja kenen Valtajakkaralle on hyvä heittää se oma kruununsa - minä omani ja sinä omasti. Eli, Jumala istuu ja hallitsee - on valtakunta - on tavallaan oikeuden tuomari ja sydän minussa ja sinussa - siitä Hengestä rakentaa meidän huoneemme - minuuden - sielun - elämälle iankaikkisen elämän armolahjan hedelmään Elämänpuulle. Eikös vain=?
Emme halaja omaa valtajakkaraa ja ala päsmätä tavallaan uskonnollistakaan valtaa, tai kommuuni - ihmisvaltaa siihen, että paratiisi olisi meidän rakentama. vaan tämä Sanan alkusanoilla sanotetaan - Alussa Jumala loi taivaan ja maan - Adamia varten, eli se luomistyö on luontokirjanakin opettamassa - että missä se Valtakunnan ideaalinen elämän on IN. Kumarretaan Häntä ja sanotaan Jeesus Kristus = Herra. Siis Luoja.
On lunastaja - anteeksiantaja - on armoistuimella istuva jne.
Ja vielä nähtävä Ylimmäisenä Pappina taivaissa, kunnes - saapuu samanmielisen morsiamen luo - jonka on pukenut - siis olen oppinut - sinä olet oppinut, me olemme oppineet, missä se Valtaistuimen Vallan ja valtakunnan rajat rakentuu ja siinä on nähtävä tämä vakauden lasimeri - Mooseksen ja Karitsan virsi - Siionin vuori - lain päämäärä on rakkaus ja Hän antaa Henkensä voimaksi - toteuttaa halullisuus elämään sisälle.
Siksi se valta ei lähde meistä vaan Hänestä. Lain päämäärä rakkaus, ympärileikkaa sydämen ja luo elämänkirjaan nimen, Kristuksen kautta ja tulee aikaan meille opetuslapseus. Herran omat ovat opetuslapsia - ja Jumala opettaa.
Vielä on Poika- siis opetuspaikka - Jumalankoulussa ja kun kaikki on OK. Valtakunta on luotu. Jumala käyskentelee omiensa kanssa- On elämä. Näin tuo Valtakunnan jakkara - valtaistuinjakkara - joka vielä on kahdentunut Pojan kanssa. Eli se opetus - kumarramme pelastuksen lähdettä - ja homma on kunnossa se valtaistuimet liudentuu Isän, eli Jumalan valtajakkaraksi Jumala on YKSI.
Siis sana tarvitsee opin ja opetuksen sanoja Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, että meidän ymmärrys opetetaan näkemään tätä Jumalan aivoituksia. Ko. on Valkeudesta.
Meidän ei tarvitse olla suuruuden hulluja, vaan Henki meissä opettaa katsomaan Jumalan aivoituksiin, sekä opettaa meissä - olemaan samanmielinen oikean vallan suhteen, sekä tekemään valinnat OK. Paratiisimme katoavaisuuden alaisuudessa ei ole hyvän ja pahantiedonpuulla, siinä voi vanhurskaskin langeta. Elänpuu on tärkein - opetuslapseus ja Kristuksen askeleiden seuraaminen.
Näin KM
"yksi Herra, yksi usko, YKSI kaste"
Ef: 4: 5
helluntailaisuus ohittaa / mitätöi raamatun SANAA, ja laittavat taas kerran OMAN uskonsa raamatun sanan edelle.
kaikkia tänne kukaan jaksa edes eritellä, vaan he yksinkertaisesti / ohittavat / kohauttavat harteitaan , ja niistä ohitetuista raamatun kirjoituksista siirrytään toiseen asiaan . . .
vieläpä toimitte RAHANVAIHTAJINA omissa temppeleissänne , on myyntikojua, on tuotteiden esittelyä, "nyt kun ostat , hinta on vain tämä, ja osta ystävällesikin",
raamatussa, Jeesus AJOI ULOS kaikki myyjät !! "rahanvaihto = ostaa ja myydä"
"Ja hän opetti ja sanoi heille: Eikö ole kirjoitettu:
"Minun huoneeni on kutsuttava KAIKKIEN KANSOJEN rukoushuoneeksi ? Mutta te olette
tehneet siitä ryövärien luolan"
Mark: 11: 17
Huomenet+GF+!
Kiitos syntiseutulainen kommenteistasi. Mun s-postiosoite on valitettavasti jumissa, olen sählännyt salasanani jotenkin.
Täytyy tunnustaa, että pieksän tunnekuohussa liian isolla verbaalimoukarilla Usko Toivosta ja saviseutulaista, hehän ovat oman asiansa suhteen yhtä linjakkaita ja miehuullisia kuin Theodore omassaan.
Koska tietenkin miellän itseni kaikkein parhaimmaksi Paavali-asiantuntijaksi (samalla tavoin kuin kaikki muut mieltävät itsensä), tämän kaiken sekasotkun keskellä tulee mieleen ajatus siitä, että eikös Paavali kokenut itsensä melko hyljätyksi ja yksinäiseksi elämänsä lopulla? Löytyy maailmalta jopa sellaistakin näkökantaa, että hän vihjaa Johanneksenkin erkaantuneen ainoasta oikeasta evankeliumista (tämä väite liittyy johonkin maantieteellisen juttuun/viittaukseen jossakin Paavalin kirjeessä).
Koska kaikkea tulkitsee oman elämänpiirinsä, -kokemuksensa ja maailmankuvansa kautta, näin (omasta mielestäni) paavalilaisena tämä melko patologinen yksinäisyys evankeliuminäkemyksen suhteen kuulostaakin tässä valossa "raamatulliselta"; näin maailma vain makaa ja sillä siisti.
- GF -
Näin se on, että toiset meistä näkevät siinä W. E. Hill’n jo yli sata vuotta vanhassa piirroksessa nuoren naisen ja toiset näkevät vanhan eukon (. . . jos ei sinulla heti ’sytytä’, niin googlaa ’ William Ely Hill My Wife and My Mother-in-Law ‘ .. . ja kun näet kuvan, niin ymmärrät taas mistä näpyttelen). Melko harvat näkevät vaivatta kummankin. Ja tämä ’aasinsiltana’, kun sovelletaan sitä Jeesuksen vertaukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16).
Minä itsekin nuorena miehenä (ja henkikastettuna helluntailaisena) näin vertauksessa vain rikkaan, ylimielisen, loisteliasta elämää eläneen miehen, jolle kävi maallisen elämän loputtua huonosti (kadotuskohtalo). Ja näinhän tätä vertausta ymmärtääkseni yhä enemmistön toimesta julistetaan ’vapaissa suunnissa’ ja ’pelotellaan’ ihmisiä tekemään ratkaisu Jeesuksen puoleen. Nyt kun ikää on tullut enemmän, niin näen vertauksessa paljon, paljon selvemmin tämän kurjan Lasaruksen, jolle kävi maallisen elämän päätyttyä hyvin (taivaskohtalo Abrahamin helmassa). Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: miksiköhän kurjalle Lasarukselle Jeesus antoi tässä vertauksessa nimen, mutta rikkaalle miehelle ei ?
Taisi olla viitisentoista vuotta sitten, kun oivalsin (Pyhän Hengen vaikutus, vaikka Theodor on ehkä asiasta eri mieltä 😊), että lähes kaikissa Jeesuksen vertauksissa se heikompi, vähäisempi, kurjempi, syntisempi ’ressukka’ on aina se tärkeämpi päähenkilö (hunsvotti tuhlaajapoika vs vanhempi veli, syntinsä tunnustava publikaani vs. erinomaisuudestaan haltioitunut fariseus jne). Tällainen oivallus aina avartaa ja saa aikaan kiitollisuutta käsittämätöntä Pelastajaamme kohtaan. ’Nellie Oleson’ saa ihan rauhassa turvata v.1975 kokemaansa uudestisyntymiseen (josta toki ihan aidosti iloitsen), vaikkei hän täällä anonyymiseurakunnan keskuudessa kaiketi hoksannutkaan, ettei joka kommentti edellisessä kinasteluketjussa ollutkaan GF’n näppäimistöltä. Nellie saa ihan rauhassa sääliä meitä (GF & syntiseutulainen), joilla on hieman avarampi kuva kiivaasta (lue: mustasukkaisesta) Jumalasta, joka on laupias ja armollinen. Kyllä Jumala kykenee käyttämään ’junttejakin’ palvelutyössä !
-syntiseutulainen-
Daniel Nylund selittää rikkaan miehen nimettömyyden jotankin niin, että hän identifioitui niin voimakkaasti rikkauksiinsa, että ansaitsi tarinassa nimen "rikas mies". Toinen, mielestäni mielenkiintoisempi pointti lon huomata, että kuulijoiden joukossa oli fariseuksia, jotka olivat aina pukeutuneet ylelllisen upeasti, kuten tarinan rikas mies. Jonkun mielestä tarina on melko suoranaista veetuilua Jeesukselta fariseuksille.
Hugo Odebergin "Kristinusko ja fariseukset" toi puolestaan valoa publikaani vs. fariseus -tarinaan paljastamalla, että Jeesuksen ajan farisealaiset eivät toosiasiassa vihanneet mitään niin paljon kuin ulkokultaisuutta (tämän Odeberg selittää huolella). Uuden testamentin katkelmista muodostui itsellenikin helluntaiaikoina stereotyyppinen ja yksiulotteinen kuva uskonnollisesti avoimen ylpeistä fariseuksista (lue: niin idioottimaisen avoimen ylpeistä, ettei sellaisia ihmisiä tapaa todellisuudessa koskaan, missään, ainoastaan ehkä sarjakuvissa). Tämä käsityksen Odeberg sitten romahdutti. Fariseus ei rukoile rukoustaan tyytyväisenä myhäillen vaan nöyrästi kiitollisena siitä, että oli JUMALAN ARMON AVULLA ymmärtänyt tehdä omassa elämässään valintoja, joiden myötä oli säästynyt publikaanin kohtalolta. Eli oikeastaan fariseus luettelee "muuttunutta" elämäänsä tismalleen samalla eetoksella kuin helluntailaisuudessa on tapana kiittää Jumalaa siitä, kuinka synnintäyteinen elämä onkin vaihtunut aivan uudenlaiseksi Jumalan armon avulla. Fariseukset olivat oikeastaan oman aikansa MAHDOLLISIMMAN VILPITTÖMIÄ helluntailaisia/Usko Toivosia/saviseutulaisia. Siksi he joutuivat sanomaan Jeesukselle tyrmistyneinä: "Sinussa täytyy olla riivaaja."
Jokainenhan meistä toivoisi olevans sisikunnaltaan niin kuin Lasarus, publikaani tai nuorempi veli. Mutta siinähän ei ole mitään järkeä; meissä on tarinan MOLEMMAT OSAPUOLET. Siinä vaiheessa kun kuvittelemme olevamme kuin publikaani, publikaani onkin saanut suuhunsa fariseuksen rukouksen jne. Lookus 15:ssä isä sanoo VANHEMMALLE POJALLEEN: "Poikani - -" yhtä lailla kuin nuuoremmalleen.
Mun moka on siinä, että väitän raivpäissäni saviseutulaisen ja Usko Toivosen MOTIIVINA olevan uskonnollinen ylpeys - ikään kuin MINÄ OOLISIN HHEITÄ NÖYREMPI!!! :D :D :D
Heidän motiivinaan ei ole ylpeys sen enemppää tai vähempää kuin minullakaan. Heidän motiivinaan on yksinekertaisesti sysipaska teologia, joka on iskostunut heidän aivoihinsa niin syvälle, että he oovat argmenteissaan aika ajoin kuin käveleviä kuolleita.
- GF -
Lookus 15:ssä! :D :D :D Luukashan sen pitää olla.
Istuutuessani tuolille minä uskon tuolin kestävän painoni. Luotan lujasti siihen, mitä toivon tuolin suhteen, ja ojentaudun sen mukaan, mikä ei istumaan ryhtyessäni vielä "näy" (eikä tunnu).
Olisin mielipuoli, jos kuvittelisin uskollani TEKEVÄNI tuolin kestäväksi.
Nykykristillisyys on tällaisen uskonnollisen mielipuolisuuden vallassa; ihmiset kuvittelevat uskollaan LUOVANSA asioita - SIIRRÄTTÄVÄNSÄ uskomalla Jeesukseen Jumalan vanhurskauden itseensä. Heillä toimii tismalleen SAMA ANSAINTAPERIAATE kuin Paavalin roomalaiskirjeessään kuvailemilla lain teoilla; heidän uskonsa ei millään tavoin eroa PERIaatteeltaan Paavalin ajan lakikiihkoilijoiden opista.
- GF -
Tuo tuoliallegoria on aivan validi ja olennainen osa meidän hengellistä elämäämme (luotamme Jumalaan & Raamatun ilmoitukseen Hänestä ja valmistamastaan pelastuksesta Kristuksessa). Meidän käytännöllinen (pyhitys)elämämme on vain etuoikeus (heikko kiitollisuuden osoitus) ; se jää enemmän tai vähemmän heikoksi/vajaaksi/epäonnistuneeksi palvelustehtäväksi ja sen varaan ei tarvitse mitään laskea (=lepo Herrassa ja pelastusvarmuuskin on varmuutta Pelastajasta) ja vielä vähemmän kuvitella, että sen avulla/ansiosta pelastus meille järjestyy. Välillä voi olla autuaita hetkiä ja tuntemuksia, mutta Jumalan valmistama pelastus ei järky meidän langetessa tai esim. jos meidän mieltämme kohtaava sairaus aiheuttaa 'Theodormaisia' oireita.
Joskus runo/laulu on parempi tapa ilmaista Jumalan tuntemista kuin teologinen doktriini ja pari minulle rakasta esimerkkiä alla.
- syntiseutulainen -
= = =
1. Niin alhaalla ei kukaan kulje, / ettei siellä Jeesus ois. / Hän ei ketään luotansa sulje / eikä karkota yhtään pois.
2. Maan alimpiin paikkoihin astui / hän kantaen ristiään. / Ja viittansa verestä kastui, / repi haavoille piikit pään.
3. Ja alemmas vieläkin johti / tuo tuskien raskas tie. / Hän syntistä naista käy kohti, / yhä ryöväri yössä lie.
4. Hän kieltäjän kurjankin kohtaa, / ei väistä vaan luokseen käy. / Vain rakkaus silmistä hohtaa, / eikä kostoa, vihaa näy.
5. Ja vieläkin alemmas tulla / hän tahtoo, jos siellä on / joku tunnolla haavoitetulla, / joku kurja ja mahdoton.
- Martta Kaukomaa
= = =
Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan,
vaan kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan.
Sä suostut mahdottoman, mun, kanssa asumaan
ja aivan tällaisena mua kaikess kantamaan.
Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan -
sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.
Mä mato vain ja savi oon huono sotija.
Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua,
jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista -
vaan autathan, oi auta, voimallas pueta.
Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla, mua auta valvomaan.
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva sua kaikess kuulemaan.
Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo riemu, ja taivas syntisen.
Sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
Se virsi vain on heikko, ja kiitos köyhä on,
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
- Niilo Tuomenoksa
Jeesuksen ristillä lakkautettiin siihenastinen (siis myös tämä nykyinen) universumi. Jumalan kronologiassa Jeesus oli viimeinen Aadam, joten Jeesuksen risti on koko aadamillisen ihmissuvun ja universumin ja siihen sisältyvien järjestelmien tuho. Meidät kaiken tuon sisällä, puitteissa ja ohessa lakkautettiin myös. Aadamillinen ihmissuku ja -järjestelmä oli autonomisten, erillisten, itsestään omalletunnolleen/laille/Jumalalle vastuullisten ihmisten suku. Jumala näki kaiken tuon turhuuuden, voimattomuuden ja jumalanvastaisuuden ja lakkautti kaiken tuon ristillä. Meidät siis lakkautettiiin erillisinä, itsestämme vastuullisina autonomisina olioina ristillä, koska meidät todettiin voimattomiksi, ymmärtämättömiksi ja kelvottomiksi olemaan itsestämme Jumalan edessä vastuuulisia erillisolioita. Jeesuksessa Kristuksessa me olemme absoluuttisen epäautonomisia, toisvaraisia "uloke"olioita. Joka kuvittelee voivansa muka vastuullisena, erillisenä minuutena olla tai tehdä Jumalan edessä jotakin, millä olisi jotakin merkitystä Jumalan silmissä, on kuin sormi, joka kuvittelee aivan hyvin pärjäävänsä myös kädestä irrallaan. Jeesuksen Kristuksen kanssa kuollessamme meidät vapautettiin täydellisesti itsestämme, koska meidän erillisyytemme lakkautettiin, ja meidät liitettiin, YHDISTETTIIN Toiseen, Häneen, joka muodostaa nyt meidät, on meidän Elämämme ja uusi minuutemme. Se, ettei "meissä, meidän lihassamme" asu mitään hyvää, on osa tätä siunattua Kristus-ykseyttä ja -todellisuutta. Kuinka "meissä" voisi "asua" jotakin hyvää, kun me emme ole erillisiä joitakin, joissa voisi jotakin "asua"! Minun etusormellani ei ole erillistä, omaa identiteettiä; sen identiteetti olen minä; minä OLEN mm. etusormeni. Samoin on meidän laitamme Kristuksen ruumiinjäseninä; meillä ei ole Kristuksesta erillistä identiteettiä tai olemassaoloa; me olemme Häntä ja Hän on meitä; Hän ON me, muodostaa meidät. Viiniköynnöksen oksilla ei ole erillistä identiteettiä, vaan niiden identiteetti on Köynnös, ja niiden olemassaolo on köllöttelyä Köynnös-ykseydessä, jota ne eivät kannattele vaan joka kannattelee niitä. Ja Köynnöksen elämää virtaa niissä ja niiinä täysin luonnollisesti ja pakottamatta. Samoin on meidän laitamme.
- GF -
Harhakuvitelma etäisyydestä ja erillisyydestä minun ja Kristuksen välillä (olipa tuo kuvittelemani ja kokemani välimatka ja railo ulkopuolellani tai sisälläni) johtuu Kristuksen ristinkuoleman vaillinaisesta (lue: symbolisesta) käsittämisestä. Mitä symbolisempana näen ja koen kuolemani ristillä, sitä konkreettisempana näen ja koen erillisyyteni ja etäisyyteni Kristuksesta. Jos kuvittelen vanhan luomuksen edes jotenkin, vaikkapa vain varjomaisena olemuksena tai taipumuksena tms. heränneen henkiin kanssani (ja niin ollen myös Kristuksen kanssa!) tässä uudessa luomuksessani (esim. "lihana"), silloin en ole käsittänyt, mitä ristiinkuolema pitää sisällään. Silloin vähättelen Kristuksen ristintyön täydellisyyttä. Silloin Jeesuksen sanat: "Se on täytetty (=loppuun saatettu)!" ovat vain symbolista hölynpölyä, ja hänen kuolemansa vain puolitotuus (kun kerran Hän ei kuollessaan vienyt konkreettisesti ja lopullisesti mukanaan kaikkea sitä, mikä oli vanhaa, vaan ylösnoustessaan herätti itsessään henkiin myös heluntailaisten niin kovasti rakastaman "lihan", joka jostakin syystä riivaa meitä täällä maan päällä, mutta ei Häntä taivaallisissa - huolimatta siitä, mitä Johannes, Paavali ja Pietari kirjoittavat: 1Joh. 4:17, Room. 6:10-11, Gal. 2:19-20, Ef. 2:1, Kol. 1:22, 1 Piet. 1:23, Tiit. 3:5). Täydellinen Kristuksen-kaltaisuutemme paljastuu sanoissa: "Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää", sillä tuossa toteamuksessa meissä työntyy esiin Pojan ymmärrys: "Ei Poika voi itsestään käsin MITÄÄN tehdä." (Eli "liha" merkitsee ymmärtämättömyyttä, autonomiakangastuksesta nousevaa pyrkimystä toimia "itsestä käsin".) Se mikä oli Jeesukselle täydellisesti ja pakottamatta totta Hänen elämänsä jokaisena hetkenä (ja jonka totuuden hän muunsi kuulijoidensa kielelle, kuulijoiden, jotka kuvittelivat olevansa autonomisia olentoja), paljastuu omalle ymmärryksellemme aina vain kirkkaampana ja vapauttavampana sen jälkeen, kun ymmärryksemme on havahtunut Jeesuksen Kristuksen kanssakuoleman todellisuuteen ja vapautunut jonninjoutavasta symboliikasta, joka ainoastaan ja vain orjuuttaa ihmisten mieliä. Jumala ei ole puolinaisuuksien Jumala; hän ei kuolettanut meitä ristillä jotenkin puoliksi (jättäen riesaksemme mystisen "lihan") eikä Hän niin ollen kaipaa kangastukseen perustuvia puolivillaisia paranuksentekojammekaan, koska täydellisenä syntiuhrina Kristus lakkautti kaikki väliaikaiset syntiuhrit, jollaiseksi ymmärtämättömät ymmärtämättömyydessään ja törppöydessään Kristuksen yhä vain uudestaan alentavat.
- GF -
Kirjoitin yllä virheellisesti "tässä uudessa luomuksessaNI", ikään kuin me olisimme Kristuksessa erillisiä, "täplämäisiä" uusia luomuksia, mikä ei pidä paikkaansa. Kristus Itse on uusi luomus, jota me ykseytenä, yhtenä, olemme. Eroavuudet teologioissamme ja parannuksentekokäsityksissämme jne. yms. etc. eivät tee tyhjäksi olemuksellista ykseyttämme Kristuksessa:
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi
ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai
vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä
monta.
Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen",
niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen",
niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään
pää jaloille: "En tarvitse teitä".
Ne, jotka eivät tajua peruuuttamatonta kanssakuolemaamme yhdessä Kristuksen kanssa (ja "liudentumistamme" Häneen) ja jotka ovat nostaneet Raamatun Ukko Ylijumalaksi Kristuksen paikalle, eivät toki edellä esitettyä tajua, koska he kuvittelevat olevansa Jumalan silmissä täplämäisinä, itsestään vastuullisina erillisminuuksina olemassa, ja ylläpitävät "pelastustaan" (joka on yksinkertaisesti Kristus eli me erottamattomana ykseytenä Hänessä) "raamatullisuudellaan". Näin he ovat onnistuneet muuttamaan viinin vedeksi, vaihtamaan hengen kirjaimeksi ja kääntämään Jeesuksen sanat "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta" nurinniskoin eli palauttamaan Pelastuksen Kristuksesta takaisin kirjoituksiin, joista ikuinen elämä on suurella vaivalla esille kaavittava ja joita siteeraamalla sitä on ylläpidettävä.
Kristus, meidän Elämämme, pitää kyllä huolen Itsestään eli meistä. :)
- GF -
Voipi muuten olla, että ulkokultainen-sana on melko huono suomennos. Leikitelkäämme ajatuksella, että Jeesus fariseuksista puhuessaan käytti näyttelijä-sanaa. Ja kuvitelkaamme sitten tilannetta, jossa Esko Salminen lähtee Kansallisteatterissa roolisuorituksen tehtyään vaimonsa kanssa iltakävelyllle. Ja että vaimo tajuaa melko pian Eskon kanssa kävellessään, että Eskolla on jäänyt rooli päälle - että hän toteuttaa näytelmän käsikirjoitusta, vaikka näytelmän esitys päättyi jo tuntia aiemmin. Tässä valossa Jeesuksen sanat "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta" tuntuisivat viittaavat siihen, että niin kauan kuin ihminen kuvittelee "pelastuksen", "jumalayhteyden", "armon", "pyhyyden", "Jumalan mielisuosion", "rauhan", "hengen hedelmän" jne. sijaitsevan itsensä ulkopuolella, hänen on pakko näytellä - noudattaa "Kirjoituksia" eli tietynlaista (Jumalalle kelpaavan elämän) käsikirjoitusta. Kunnes...
kunnes koittaa se päivä, jolloin ihminen tajuaa Sanan tulleen lihaksi hänessä itsessään, hänenä itsenään - hänenä itsenään aivan semmoisenaan - ei jotenkin puoliksi tai symbolisesti vaan aivan kokonaan ja peruuttamatta. Silloin hänelle on aivan arkipäivää Jeesuksen sanat: "Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä." Ja sinä päivänä lakkaa näytteleminen, koska - PUUUUFFF!!! - käsikirjoitusta ei enää ole.
- GF -
edelliseen ei lisättävää, vaan ihmetellä täytyy, kuinka JEESUS itse taivaassa KESTÄÄ nää "idioottiuskovaiset", jotka hakemalla hakee "lisää ja lisää ja lisää > kirjoituksista !!
siis, että todellakin Jumalan Sanasta tulee se "palvonnan kohde" > "ne juuri todistavat minusta"
raamattu on hyvää Jumalan sanaa, ei kuitenkaan itsessään se "palvonnan kohde", ikäänkuin mitä enemmän luen raamattua, sitä enemmän olen uskossa . . .
ihmiset ovat uskossa olleet vuosisatoja, ja ensimmäinen Suomenkielinen raamattukin koteihin vasta n. 1600 - 1800 luvulla suurin piirtein, JA, siitä huolimatta uskossa ovat olleet, että siis . . .
joskus ajatellu, että parempi kun raamattu olisi ollut vain kirkoissa, niin ei olisi niitä eksyttäjiä ehkä niin paljon kuin nykyään on, erilaisia lahkoja on nykyisin useita SATOJA , ei ihme, että ihmiset eksyy.
Sen verran sanon vielä, että missään ei Paavali kirjoita, että meistä tulee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaisia. Tämä on täydellisen vieras ajatus Paavalille. Jos lukee hänen kirjeitään, niin uskovia kuvaillessaan hän puhuu meistä AINA täydellisinä Kristuksessa. Aina. Tässä ei ole mitään epäselvää. Jos kerran emme elä enää me, vaan Kristus meissä (meinä, koska me emme enää lainkaan elä erillisinä minuuksina), ja jos Kristus on meidän elämämme (EI siis meidän esikuvamme vaan meidän ELÄMÄMME) ("elämä on minulle Kristus", "joka yhtyy Herraan, on yksi henki" jne.), silloin ei ole OLEMASSA mitään Kristuksesta erillistä "meitä", joiden tulisi tavoitella Kristuksen kaltaisuutta. Se ykseys, jonka Kristus sai ristillä ja ylösnousemuksessa aikaan, on täydellinen, eikä sitä voi parannella mitenkään. Mielen (= ajattelun) uudistuminen on tämän totuuden muistamista ja muistuttamista itselleen yhä uudelleen. Mitään muuta "uudistumista" tai muuttumista ei ole. Meidän minuutemme ei ole jotenkin Kristuksesta erillinen tai irrallaan, vaan Kristuksen muodostama - aivan samalla tavoin kuin viiniköynnöksen oksat ovat viiniköynnöstä ja ihmisen ruumiinjäsenet ovat ihmistä. Kristus ei voi tulla enemmän itsensä kaltaiseksi, joten me emme voi tulla enempää Hänen kaltaisekseen, koska me olemme täydellisesti Hänessä ja Häntä ja Hän on täydellisesti meissä ja meitä. Tätä tarkoittaa Gal. 2:19-20 sekä efesolais- ja kolossalaiskirjeen ensimmäiset luvut sekä Room. 6-8. Ei yhtään vähempää. Kannattaa lukea Paavalin kirjeet ja tarkistaa joka ikinen kohta, jossa hän kuvailee uskovia käyttämällä OLLA-verbiä (koska olla-verbillähän asioita ja ihmisiä kuvaillaan). On helppoa panna merkille, että me olemme täydellisiä. Silloin kun hän puhuu heikkoudestaan, hän ei suinkaan puhu siitä minäään sellaisena asiana tai ilmiönä, jonka tulisi hänessä muuttua, vaan hän tervehtii omaa heikkouttaan iloiten, koska se on meidän osamme: olla täydellisiä ja täydellisen heikkoja.
- GF -
Jankutan tätä asiaa loputtomiin, koska tämä (mielestäni väärin ymmärretty/vaiettu) evankeliumin puoli toi itselleni kesällä 2011 mielenrauhan, joka ainakaan vielä ei ole poistunut minnekään. Kristuksessa olemisemme ei suinkaan lisää vastuunalaisuuttamme vaan vie (vei) sen viimeisetkin rippeet mukanaan hautaan. Miksi Paavalin "esittämä" mies on niin epätoivoinen roomalaiskirjeen 7. luvussa? Siksi, että hän kuvittelee vielä tuossa vaiheessa olevansa itsestään vastuullinen, Kristuksesta erillinen olento. Kun hän 8. luvun alussa tajuaa tulleensa a) ristiinnaulituksi yhdessä Kristuksen kanssa ja b) erillisenä, vastuullisena olentona lakkautetuksi ja c) lain vanhurskauden saaneen täyttymyksensä sen saatua tuomita Paavalin kuolemaan, hän tajuaa olevansa vapaa kuin taivaan lintu. Häntä ei ole erillisenä, autonomisena olentona lainkaan enää olemassa, vaan hän kuuluu Toiselle, elää tuossa Toisessa ja on tuota Toista. Tuo Toinen muodostaa hänen sisimmän minuutensa, hänen todellisen minänsä. Hänen todellinen minänsä kumpuaa kaiken aikaa Tuosta Toisesta. Tätä on hengen mukaan eläminen. "Lihan mukaan" eläminen on sen kuvitelman mukaan elämistä, että me muka olemme Kristuksesta irrallisia, "täplämäisiä" olioita, pohjimmiltamme erillisiä ja autonomisia minuuksia. Ja huom! Hengen mukaan elämisessä EI ole kyse ensisijaisesti kokemuksesta vaan uskosta, uskon silmin näkemisestä. Tämä ei muserra psyykettämme joksikin ameebamaiseksi hötöksi, vaan antaa olemassaolollemme Todellisuuden, jossa voi levätä, levätä ja vielä kerran levätä. Ja iloita. Meidän vajavaisuutemme on saviastian vajavaisuutta, jotta tuo "suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä". Saviastian ei tarvitse muuttua miksikään. Sen ihana osa on olla vain saviastia, koska sen ydin on sen sisältämä Aarre.
- GF -