Merivoimat valmiudessa: Tässä on Suomen pääase Ahvenanmaan puolustamiseksi
Suomella on vuonna 1922 tehdyn sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa sotatilanteessa Ahvenanmaan vesiä.
Itämeren turvallisuustilanne on kiristynyt viime viikkoina Venäjän Ukrainan uhittelun sekä Venäjän ja Naton Geneven-neuvotteluiden seurauksena.
Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Max Arhippainen vahvisti Iltalehdelle torstaina, että Puolustusvoimien valmiutta on tehostettu.
Iltalehti kysyi Merivoimilta perjantaina, onko valmiutta tehostettu Itämerellä ja sai alla olevan vastauksen sähköpostitse:
– Merivoimat säätelee valmiuttaan ja toimeenpanokykyään osana Puolustusvoimia dynaamisesti muiden puolustushaarojen (Maavoimat, Ilmavoimat) tapaan. Kykenemme alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen merellä ja rannikolla kaikissa olosuhteissa. Tällä hetkellä Puolustusvoimien valmiutta on tehostettu ja juuri nyt emme erittele sitä julkisesti tarkemmin, Merivoimista kerrotaan.
Vuoden 1922 sopimus voimassa
Merivoimien lakisääteisenä tehtävänä on alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen.
Ahvenanmaa on pidettävä konflikteissa poissa sodan uhan ulkopuolella. Jos Itämeren alueella syttyisi sota, Ahvenanmaa olisi hyvin tärkeä strateginen kohde.
– Ahvenanmaan sopimuksen mukaan Suomen on ryhdyttävä Ahvenanmaan alueella tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi, jos sinne tai manner-Suomeen suuntautuu äkillinen hyökkäys, kertoo Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Janne Muurinen.
Suomella on vuoden 1922 Ahvenanmaan sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa sotatilanteessa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja.
Merimiinat ja meritorjuntaohjukset ovat Merivoimien pääaseita. Miinoituksella pyritään keskeyttämään kohdealuksen tehtävä.
– Merimiinat paitsi estävät vastustajan pinta-alusten ja sukellusveneiden toiminnan, ne myös suojaavat omaa meriliikennettä, joka kulkee suunnitellusti miinavaarallisten alueiden ulkopuolella. Laskettu miinoite on erittäin tehokas pelote ja este mahdollisen vastustajan sotatoimille, kommodori kertoo.
Kosketus- ja herätemiinat
Merivoimilla on käytössään sekä kosketus- että herätemiinoja.
Kosketusmiina on yleensä pohjaan ankkuroitu miina, joka löytää oikean syvyyden joko veden paineeseen perustuen tai ennalta määrättyyn syvyytinköyden pituuteen perustuen tietylle syvyydelle veden pinnasta.
Kosketusmiinassa on yleensä ankkuri, ankkurivaijeri, syvyytinkoneisto sekä koho, jossa on räjähdysainelataus, laukaisukoneisto ja varmistin. Kosketusmiina laukeaa aluksen kosketuksesta. Räjähdys aiheuttaa suuren reiän aluksen pohjaan ja vioittaa myös muita aluksen rakenteita.
Herätemiina on puolestaan merenpohjaan laskettu niin sanottu pohjamiina, joka laukeaa aluksen aiheuttamasta herätteestä tai herätteiden yhdistelmästä.
Merimiinoittaminen tapahtuu laivan kannelta, josta miinat pudotetaan veteen.
– Merimiinat estävät vastustajan pinta-alusten ja sukellusveneiden toiminnan ja suojaavat omaa meriliikennettä, joka kulkee suunnitellusti miinavaarallisten alueiden ulkopuolella, Janne Muurinen toteaa.
Kommodori Muurisen mukaan pääasialliset miinanlaskuun käytettävät alukset ovat Hämeenmaa-luokkaa ja Pansio-luokkaa.
Muurinen kertoo, että merimiinoittaminen sekä miinantorjunta ovat kykyjä, joita ylläpidetään ja kehitetään Merivoimien koulutuksessa ja harjoituksissa jatkuvasti.
– Myös varusmiehet saavat merisotilaallisten tehtäviensä mukaista koulutusta miina-aseen käyttöön tai torjuntaan, hän kertoo.
Merimiinojen lukumäärä ei ole julkista tietoa.
Presidentin käskystä
Merimiinoittamisen toimivaltuuksien antamisesta ja merimiinoittamisen aloittamisesta päättää Puolustusvoimien ylipäällikkö eli tasavallan presidentti.
– Se on strateginen suorituskyky, jolla on vaikutuksia merenkäyttöön puolustusvalmiuteen laajalti. Miinanlasku voidaan toteuttaa useilla eri alusluokilla tehtävän ja tilanteen mukaan, kommodori Muurinen kertoo.
Miinoittamisen lisäksi muita Merivoimien osa-alueita kriisitilanteessa ovat pintataistelu, ilmapuolustus, sukellusveneen torjunta ja maihinnousun estäminen.
Muurisen mukaan Merivoimilla on käytössään puolustukseen merimiinojen lisäksi muun muassa meritorjuntaohjuksia, rannikkotykkejä, ilmatorjuntaohjuksia ja torpedoja.
Suomella on vuonna 1922 tehdyn sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa sotatilanteessa Ahvenanmaan vesiä.
Itämeren turvallisuustilanne on kiristynyt viime viikkoina Venäjän Ukrainan uhittelun sekä Venäjän ja Naton Geneven-neuvotteluiden seurauksena.
Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Max Arhippainen vahvisti Iltalehdelle torstaina, että Puolustusvoimien valmiutta on tehostettu.
Iltalehti kysyi Merivoimilta perjantaina, onko valmiutta tehostettu Itämerellä ja sai alla olevan vastauksen sähköpostitse:
– Merivoimat säätelee valmiuttaan ja toimeenpanokykyään osana Puolustusvoimia dynaamisesti muiden puolustushaarojen (Maavoimat, Ilmavoimat) tapaan. Kykenemme alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen merellä ja rannikolla kaikissa olosuhteissa. Tällä hetkellä Puolustusvoimien valmiutta on tehostettu ja juuri nyt emme erittele sitä julkisesti tarkemmin, Merivoimista kerrotaan.
Vuoden 1922 sopimus voimassa
Merivoimien lakisääteisenä tehtävänä on alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen.
Ahvenanmaa on pidettävä konflikteissa poissa sodan uhan ulkopuolella. Jos Itämeren alueella syttyisi sota, Ahvenanmaa olisi hyvin tärkeä strateginen kohde.
– Ahvenanmaan sopimuksen mukaan Suomen on ryhdyttävä Ahvenanmaan alueella tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi, jos sinne tai manner-Suomeen suuntautuu äkillinen hyökkäys, kertoo Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Janne Muurinen.
Suomella on vuoden 1922 Ahvenanmaan sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa sotatilanteessa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja.
Merimiinat ja meritorjuntaohjukset ovat Merivoimien pääaseita. Miinoituksella pyritään keskeyttämään kohdealuksen tehtävä.
– Merimiinat paitsi estävät vastustajan pinta-alusten ja sukellusveneiden toiminnan, ne myös suojaavat omaa meriliikennettä, joka kulkee suunnitellusti miinavaarallisten alueiden ulkopuolella. Laskettu miinoite on erittäin tehokas pelote ja este mahdollisen vastustajan sotatoimille, kommodori kertoo.
Kosketus- ja herätemiinat
Merivoimilla on käytössään sekä kosketus- että herätemiinoja.
Kosketusmiina on yleensä pohjaan ankkuroitu miina, joka löytää oikean syvyyden joko veden paineeseen perustuen tai ennalta määrättyyn syvyytinköyden pituuteen perustuen tietylle syvyydelle veden pinnasta.
Kosketusmiinassa on yleensä ankkuri, ankkurivaijeri, syvyytinkoneisto sekä koho, jossa on räjähdysainelataus, laukaisukoneisto ja varmistin. Kosketusmiina laukeaa aluksen kosketuksesta. Räjähdys aiheuttaa suuren reiän aluksen pohjaan ja vioittaa myös muita aluksen rakenteita.
Herätemiina on puolestaan merenpohjaan laskettu niin sanottu pohjamiina, joka laukeaa aluksen aiheuttamasta herätteestä tai herätteiden yhdistelmästä.
Merimiinoittaminen tapahtuu laivan kannelta, josta miinat pudotetaan veteen.
– Merimiinat estävät vastustajan pinta-alusten ja sukellusveneiden toiminnan ja suojaavat omaa meriliikennettä, joka kulkee suunnitellusti miinavaarallisten alueiden ulkopuolella, Janne Muurinen toteaa.
Kommodori Muurisen mukaan pääasialliset miinanlaskuun käytettävät alukset ovat Hämeenmaa-luokkaa ja Pansio-luokkaa.
Muurinen kertoo, että merimiinoittaminen sekä miinantorjunta ovat kykyjä, joita ylläpidetään ja kehitetään Merivoimien koulutuksessa ja harjoituksissa jatkuvasti.
– Myös varusmiehet saavat merisotilaallisten tehtäviensä mukaista koulutusta miina-aseen käyttöön tai torjuntaan, hän kertoo.
Merimiinojen lukumäärä ei ole julkista tietoa.
Presidentin käskystä
Merimiinoittamisen toimivaltuuksien antamisesta ja merimiinoittamisen aloittamisesta päättää Puolustusvoimien ylipäällikkö eli tasavallan presidentti.
– Se on strateginen suorituskyky, jolla on vaikutuksia merenkäyttöön puolustusvalmiuteen laajalti. Miinanlasku voidaan toteuttaa useilla eri alusluokilla tehtävän ja tilanteen mukaan, kommodori Muurinen kertoo.
Miinoittamisen lisäksi muita Merivoimien osa-alueita kriisitilanteessa ovat pintataistelu, ilmapuolustus, sukellusveneen torjunta ja maihinnousun estäminen.
Muurisen mukaan Merivoimilla on käytössään puolustukseen merimiinojen lisäksi muun muassa meritorjuntaohjuksia, rannikkotykkejä, ilmatorjuntaohjuksia ja torpedoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Suomella on vuoden 1922 Ahvenanmaan sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa sotatilanteessa Ahvenanmaan vesiä".
Venäjän ja Suomen välisen sodan alkaessa sillä kun Venäjä nousee tai laskeutuu maihin Ahvenanmaalle on jo myöhäistä miinoittaa Ahvenanmaan vesiä. Ennen sitä hyökkäystä ei voi tehdä mitään. Sopimuksen voi hyvin mitätöidä niiden sopimuksen aikoinaan allekirjoittaneiden maiden kanssa, ja Venäjähän ei kuulu niihin, joten asia ei sille edes kuulu.
Pitäisi olla läpihuutojuttu sopia demilitarisointisopimuksen allekirioittajamaiden kanssa sopimuksen mitätöinti. Se kannattaisi ilman muuta tehdä heti, etenkin kun Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä eivät sitä koskaan allekirjoittaneet ja he ovat ainoa Ahvenanmaan sotilaallinen uhka.
Sotimis into on huipussaan Nato Tiltuston keskuudessa.
Venäjän doktriini on sellainen että se ei sodi. Jos Ahvenanmaa haluaa liittyä venäjään demokraattisen päätöksenteko prosessin jälkeen, niin eiköhän se ole vastaava kuin Krimillä.
Nato Tiltut haluaa luopua Ottawan sopimuksesta ja miinoitta kaikki paikat.
Sopimuksesta luopuminen olisi kyllä hyvä idea, koska Venäjäkään ei siihen kuulu, mutta miinoituksia haluamme vasta, kun Venäjä uhkaa Suomea.