Vappupuheissaan johtavat demarit, Lipponen ja Kalliomäki, peräänkuuluttivat kuntauudistuksen ja kuntien yhdistämisen tärkeyttä, kun kepulaiset lähinnä pikkupolitikoivat tärkeällä asialla.
Ilmeisesti kepu käy jo Vanhasen presidentinvaalikampanjan rinnalla seuraavia eduskuntavaaleja, koska tyhmyys tiivistyy tarpeellisen uudistuksen vastustamiseen.
Tyhmähän on sellainen, joka ei ymmärä omaa (lue: Suomen) parastaan, vaan toimii lyhytnäköisen itsekkäästi ja on älyllisesti laiska.
Tällaiselta Vanhanen ja keskusta nyt näyttävät kuntauudistuksen näkökulmasta, koska valtiolla olisi verotuotoilleen paljon hyödyllisempiä rahanreikiä kuin kannattamattomien kepukuntien kunnallisbyrokratian rahoittaminen.
Ilmeisesti kepu käy jo Vanhasen presidentinvaalikampanjan rinnalla seuraavia eduskuntavaaleja, koska tyhmyys tiivistyy tarpeellisen uudistuksen vastustamiseen.
Tyhmähän on sellainen, joka ei ymmärä omaa (lue: Suomen) parastaan, vaan toimii lyhytnäköisen itsekkäästi ja on älyllisesti laiska.
Tällaiselta Vanhanen ja keskusta nyt näyttävät kuntauudistuksen näkökulmasta, koska valtiolla olisi verotuotoilleen paljon hyödyllisempiä rahanreikiä kuin kannattamattomien kepukuntien kunnallisbyrokratian rahoittaminen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En ehdi nyt keskustella asiasta, mutta huomautan sen verran, että ei kuntien yhdistäminen sinänsä ratkaise yhtään mitään. Tästä on ihan väitöskirjatasoinen tuore tutkimus, josta on näyttävästi uutisoitu.
Todennäköisin säästö kuntaliitoksessa tapahtuu sen kautta, että palveluja heikennetään entisessä pienemmässä keskuksessa. Muulla tavalla säästöjä ei liitoksissa synny. Toiseksi paikallisdemokratia heikkenee suuremmissa kuntayksiköissä. Ihmisillä ei ole enää todellisia demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia välittömään lähiympäristöönsä. "Luonnottomasta kuntaliitoksesta" (ts. liitoksesta, jossa ei ole kyse pienen taajaman liittäminen läheiseen isoon kuntaan tai ympäryskunnan liittäminen kaupunkikeskukseen) on seurauksena turhan hallintobyrokratian paisuminen ja tehottomuus.
Minusta kuntaliitosten autuus on suurimmaksi osaksi vain demarien "poliittista totuutta", joka on nyt akateemisen tutkimuksen avulla osoitettu pelkäksi pelaamiseksi.
Joitain palveluita toki voidaan tuottaa järkevämmin ja kustannustehokkaammin yhteistyössä kuntien kesken, mutta ei se tarkoita sitä, että pakkoliitokset olisivat järkevä ratkaisu. Mielestäni myös kuntaliitostukijärjestelmä pitäisi lakkauttaa, koska se ohjaa kuntia tarpeettomiin liitoksiin lyhytnäköisen voitontavoittelun takia.
Kuntien luonnottomilla pakkoliitoksilla ei tosiaan voiteta mitään. Mitä saavutettaisiin, jos Taivalkoski ja Pudasjärvi yhdistettäisiin? Mitä yleensäkin saavutettaisiin, jos kaksi tai useampia köyhiä kuntia harvaanasutulla seudulla yhdistettäisiin?
Jäbä on saanut tuosta päähänpinttymän. Sinun ei tule vedota Lipposeen tai Kalliomäkeen. He kyllä työskentelevät haallituksen politiikan mukaisesti, joka on luonnolliset, kannattavat ja vapaehtoiset kuntaliitokset ja kunnallisen, seudukunnallisen ja jopa maakunnallisen yhteistyön edelleen tehostaminen suurten palvelujen tuottamisessa (lukio, ammattikoulu, erikoissairaanhoito, kehitysaluejärjestelyt jne.) Lipponen ja Kalliomäki puhuvat asiasta lämpimikseen ainakin Vapun kunniaksi korottaakseen sossujen profiilia. Valtamedia on probakoinut tuon kuntaliitosten puolesta niin paljon, että sossupomot luulevat kansan keskuudessa uskottavan laajasti pakkoliitosten pelastavan maan.
Kuntaliitokset ei ole itsestäänselvyys, koska eivät liitokset ole mitään tavoitteita. Kuntaliitokset ovat keinoja, joilla pyritään siihen, että kannattamattomien pikkukuntien yhteenlasketut hallinto- ja palvelumenot voidaan järkeistää.
Kepu hokee aina vaapaaehtoisen yhteistyön nimiin, mutta ei sellaista synny koskaan niin kauan kuin kunnille maksetaan riihikuivaa tukirahaa valtionveroista siitä syystä, että ne hoitavat palvelutuotantoaan ja hallintoaan erillisinä kuntina.
Kepulaisille pienkuntien "itsenäisyys" on myös kannatuskysmys, koska näin kepu haalii kaupunkien palkansaajien ja yrittäjien ansioita sen pönkittämiseen, että kunnallispolitikointia voi harjoitta kepun nimissä silloinkin, kun kunnan olemassaololle ei ole mitään järkeviä hallinnollisia tai palvelutuotannollisia perusteita.
Kotiseutuaate on eri asia kuin kuntatalous, mitä tyhmät kepulaiset eivät halua ymmärtää, vaan säästävät politikointinsa taas tuleviin eduskuntavaaleihin, koska muuten kepun kannatus laskee ainakin 10 %-yksikköä.
Kepun olemassaolo puolueenahan perustuu ainoastaan siihen, että se siirtää kaupunkien verotuottoja maaseudulle, minkä kertoo jo poliittisen kannatuksen "maantiekarttakin": ainoastaamn avoimen maaseudun pikkukunnat ovat enää kepuenemmistöisiä.
Nyt on kyse paljon isommasta asiasta kuin kuntien yhteenliittämisestä. Suomen yli 400 kuntaahan ovat hevoskärryajan hallintojärjestelyjen peruja. Jos joku on tänä päivänä luonnotonta, niin kuntien suuren määrän säilyttäminen kaupunkilaisten palkansaajien ja yrittäjien ansaitsemilla rahoilla.
Kyse siis ei ole kunnista, vaan aluehallinnon ja alueellisen palvelutuotannon järkeistämisestä. Kun näihin asioihin lakataan haaskaamasta rahaa, niin hyvinvointi lisääntyy ja verotuotot riittävät paljon enempään.
Yhteistyötä kepukunissa nimittäin ei synny koskaan niin kauan kuin niihin kaadetaan valtion tukirahaa. Kuka nyt tuesta kieltäytyisi, jos yhteistoiminta vähentää tukirahan saamista.
Tätä juuri on kepulainen tyhmyys. itsekästä lyhytnäköisyyttä ja omaan napaan tuijottamista koko Suomen edun kustannuksella.
Kunta-asioissa kepu on todella konservatiivinen ja sinä, Oiva, kepun konservatiivisin esimerkki, kun et kykene näkemään sitä tosiasiaa, että maailman kehitys on jo kauan sitten ajanut nykyisen kaltaisen, alueellisen hallinto- ja palvelutuotantomallin ohi.
että kuntia järkevästi yhdistäen hukkuisi lukematon määrä suojatyöpaikkoja kepulaisiltakunnanjohtajilta ja muilta kepuvirkamiehiltä. Kun ne paikat menisivät vähenemisen myötä uuteen tarkasteluun täyttövaiheessa, saattaa olla, että otetaankin päteviä sopivien sijaan.
...opetuksia pitäisi nyt tarkastella.
Pelkkä suuruus ei todellakaan taida tehdä autuaaksi ?
Kaikki tiedämme HUS:n tehottomuuden tai maakunnalliset palo- ja pelastustoimen yksiköt, joissa kustannukset nousivat ja palvelut heikkenivät.
Kuntatalousvertailun mukaan Helsingin ja 214 pienimmän kunnan asukasluku on kutakuinkin sama.
Kuitenkin toimintakulut Helsingissä olivat 3,1 miljardia euroa, kun ne 214 pikkukunnassa olivat yhteensä 2,3 miljardia.
Ne paljon puhutut hallintokulut olivat Helsingissä 0,3 miljardia euroa suuremmat.
Nyt pitäisi rehellisesti tarkastella mitä tapahtui kun keinotekoiset suurläänit suuren uhon jälkeen perustettiin, kun maakuntapohjaiset läänit lahdattiin; Rummutettuja säästöjä ei syntynytkään. Valtion väliportaan hallinto sen sijaan onnistuttiin etäännyttämään kansalaisten arjesta.
Yksi suorastaan vanhan Neuvostoliiton ylhäältä ohjatuun teoriabyrokratiian viittaava esimerkki on Pihtiputaalta, pohjoisesta Keski-Suomesta.
"Puuttaalaisilla" on lyhempi matka minkä tahansa muun läänin pääkaupunkiin, kuin omaansa Turkuun.
Samanlaisia "kukkasia" löytyy muualtakin.
Nyt olisi korkea aika, että nämä "viisauden" ajajat tulisivat nyt esiin selkeine, kansantajuisine laskelmineen kuntien yhdistämisten säästöjen syntymisestä ?
Mistä hallinaloista ne syntyvät ja kuinka paljon ne ovat ???
Viimeksi tänä aamuna profesori Jan Sundberg Helsingin yliopistosta sanoi Radio 1:n Ykkösaamussa: "Ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että suuri kunta olisi yhtään tehokkaampi"
Mutta, ehkä näitä todisteita vihdoinkin esitetään ?
Ps. Tuohon Neuvostoliiton teoreettiseen "optimijärjestelmämalliin" viittaa myös espoolainen Jouko Niemelä, kokoomuksen äänenkannattajassa NYKYPÄIVÄSSÄ, 22.4.2005 julkaistussa kirjoituksessaan.
...
...
Jos tarkastellaan ainoastaan erilaisia kustannuksina lyhyellä aikavälillä, ollaan osatotuuden kimpussa. Olemme kuitenkin sen tosiasian edessa, että väki yhä enemmän keskittyy suurempiin taajamiin ja kaupunkeihin. Tämä johtaa siihen, että asukkaiden ikäjakauma useissa kunnissa kieroutuu. Jos verotulot kerätään eläkkeistä ja toinen toiselle tuotetun palkkatyön tuloista, on se ja sama, mitkä ovat toimintakulut, kun rahaa niiden rahoittamiseen ei kerry.
Mihin ihminen tarvitsee läänin pääkaupunkia? Minä en ole joutunut lääninhallituksen saranoita kuluttamaan kertaakaan lähes kuusikymmenvuotisen elämäni aikana! Nykyisessä läänin pääkaupungissa en ole edes käynyt.
SDP:n ja Keskustan välillä on suuri mielipide-ero hallintomallin suhteen.
SDP ja Lipponen on vahvan keskushallinnon kannalla (kuten Putin Venäjällä), Keskusta ajaa maakuntien vallan vahvistamista - päämäränä maakuntien itsehallinto, joka on normaali hallintomalli suurimmassa osassa EU-maita.
SDP:n hallintomallissa, valtio vs. kunnat, kuntien päättäjät matkustavat karvalakkilähetystönä Helsinkiin kuntaansa koskevissa asioissa. Heidät kahvitetaan ja lähetetään takaisin lupauksen kera, että heidän asiaansa tutkitaan - useimmiten siitä ei enää kuulla mitään. Tämänlaatuinen demokratia sopii SDP:lle. Kaikki voidaan päättää Helsingissä.
Keskustan demokratiamalli on vaarallinen keskushallinnolle. Maakunnissa voidaan itse päättää mikä on hyvä maakunnan asukkaille. Demokratia on lähellä ihmistä ja silla on kasvot.
SDP hajoitti lääninuudistuksellaan perinteiset maakunnat. Tarkoituksena oli varmaankin torpata niiden itsehallintosuunnitelmat ikuisiksi ajoiksi ja turvata vahva helsinkikeskeinen hallinto.
Lipponen on maakuntien vallan lisäämisen pahin vihollinen. Hän kutsuu maakuntien puolestapuhujia "satraapeiksi" - ikäänkuin kaikki viisaus olisi Helsingissä. Eikö hän huomaa, miten töykeän diktatoorisilta tuollaiset puheet kuulostavat maakunnissa kuunneltuina?
Keskustan demokratiamalli...naurua...á la Merijärvi.
Kyse ei ole siitä paljonko joku asia "maksaa" tai paljonko jostain pitäisi "säästää".
Kyse on siitä, että kaikkien kansalaisten kaikki tarvitsemat palvelut tuotetaan tasaveroisesti ja kustannustehokkaasti kaikkialla Suomessa.
Yli 400 kuntaan hajautettu hallinto ja palvelutuotanto on täysin väärä rakenteellinen ratkaisu, kun väestö sijaitsee hajallaan, mutta yhteydet ovat parempia kuin hevoskärryajalla.
Hallinto voidaan hoitaa tehokkaammin, jos kuntia on esim vain 150 - 200 kpl. Ja paölvelutuotanto pitää irroittaa kunniulta vielä suurempiin kokonaisuuksiin aina palvelun luonteen mukaan. Vanhusten hoito kotiseudullaan ja lasten päivähoito on eri asia kuin palo- ja pelastustoimi, erikoissairaanhoito tai korkeakoulut, jos nyt joitain esimerkkejä pitää heittää.
HUS:in veto esimerkiksi on hyvä juttu. Siinä ei ole säästetty juuri siksi, että omistajat, eli useat kymmenet uusmaalaiset kunnat eivät ole yksimielisiä. Vapaaehtoinen yhteistoiminta ei oikein suju. Toinen syy on, että HUS:ia eivät johda johtamisen ja talouden ammattilaiset vaan lääkärit, joiden tavoite on nyhtää kunnilta rahaa niin paljon kuin vain heltiää.
Suuruus siis ei ole mikään tavoite. Siksi on turha sinunkaan, Tuomo, heitellä mitään keskiarvolukuja, koska ne osoittavat vain sen, että nykyiset RAKENTEET tuottavat monenlaista tehottomuutta.
Kyse siis ei ole myöskään "kuntien yhdistämisellä satavien säästöjen syntymisestä", vaan siitä, että koko Suomen aluehallinto ja palveluntuotanto hoidetaan järkevällä tavalla, että yhteiset rahat yleensä riittäisivät aluehallintoon ja palveluntuotannon kustannuksiin.
Jos itsehallinto on periaatekysymys, niin laitetaan se omarahoitteiseksi.
Nykyisinhän kepukunnat haluavat rahoittaa itsenäisyytensä muiden kuin omien kuntalaistensa rahoilla - käsi kaupunkilaisen yrittäjän ja palkansaajan taskussa - kuten kepu aina.
Keskustan ajama maakuntahallintomalli on hyvä satsaus tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa Suomen väkiluku voi olla yli kymmenen miljoonaa - ainakin pitäisi. Yritys väestön kasaamisesta väkisin Suomen eteläkärkeen on hylätty epätaloudellisena ja epädemokraattisena ratkaisuna.
Suomi muistuttaa hallintorakenteeltaan Keski-Euroopan maita. Maakuntien pääkaupungit ovat hyvin menestyviä maakuntansa taloudellisia moottoreita, jotka säteilevät vaurautta ympärilleen.
Maan suurin väestökeskittymä sijaitsee silloinkin Helsingissä ympäristöineen, mutta se ei ole enää mikään maan napa.
Malleilla ei ole itseisarvoa sen enempää kuin silläkään muistuttaako rakenne jonkun muun maan rakenteita.
Kyse on poliittisesta tahdosta ja suunnitelmallisuudesta. Ensin pitäisi poliittisten päätösten avulla määritellä, mitä palveluja halutaan tuottaa ja vasta sen jälkeen suunnitella, millaisilla tuotanto- ja hallintorakenteilla palvelut pystytään tuottamaan kustannustehokkaasti, rahaa tarpeettomasti tuhlaamatta.
Tässä suhteessa keskustalta on lupa odottaa vastaavaa uudistushenkistä reformiasennetta, mitä se kohdisti työmarkkinoihin vuonna 1999, mutta ikävä kyllä kepu suhtautuu kuntarakenteiden uudistamiseen yhtä konservatiivisesti kuin SAK/SDP työmarkkinoiden rakenteiden uudistamiseen.
Keskusta ei tule ikinä myöntymään SDP:n kaiken vallan ja ihmiset kehäkolmosen sisäpuolelle keskittävään saneluun aluepolitiikassa.
Eivät sitä salli myöskään ne 4 milj. kehäkolmosen ulkopuolella asuvaa suomalaista.
Kunnat tulevat vähenemään aikanaan - niiden määrää ei tulla sanelemaan Helsingistä. Niiden määrästä päättävät maakuntahallitukset hyvässä yhteisymmäryksessä yhdistettävien kuntien kanssa. Ei minkään maakunnan intresseissä ole ylläpitää kalliiksi tulevaa hallinollista tehottomuutta.
Kun on tarve uudistaa asioita - niin kuin aluehallinnossa ja palvelutuotannossa on - käy niin kuin aina ennenkin: edistys ja järki voittavat, konservatiivisuus ja tyhmyys jäävät häviäjiksi.
Kuntarakenteiden suhteen kepu häviää, työmarkkinoiden rakenteiden suhteen häviäjäksi tulee SAK/SDP.
Kuntien yhdistymisellä olisi pitemmän ajan kerrannaisvaikutuksia, joiden taloudellisuusmerkitys on todennäköisesti monta kertaluokkaa suurempi kuin se, mitä kuntaliitoksilla säästetään vuodessa parissa.
Jos ja kun taloudellisesti huonosti menestyvät kunnat nykyisin ylläpitävät alle 50 oppilaspohjalle mitoitettuja kouluja ja laiteinvestointien osalta vajaakäytössä olevia terveyskeskuspalveluja kukin tahollaan, kuntien yhdistäminen pakottaisi miettimään tehokkaampia tapoja tuottaa samoja palveluita. Todennäköisesti seurauksena olisi palvelujen keskittämistä ja suurkunnan reuna-alueiden palvelutason heikentyminen. Tämä asia pitäisi kuitenkin osata nähdä yleisesti myönteisenä, koska ihmiset myöhemmin pyrkivät kyllä valitsemaan asuinsijansa läheltä palveluja. Tällöin kuntauudistus aikaansaisi haulikkokuvioiseen asumiseen keskittymistä, mikä vain edelleen mahdollistaisi palvelutotannon tehostamisen. Kuntaliittymät siis vetäisivät väkeä pitkällä tähtäimellä kohti suurkunnan keskustaa ja tämä tehostaisi kuntataloutta.
Kuntauudistuksissa lähtökohdaksi pitäisi ottaa työssäkäyntialue. Jos alueella on jokin suuri työllistäjä, se vetää lähikuntien ihmisiä, jolloin erilaiset palvelut voidaan hyvin keskittää sen mukaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on kriisiytynyt kunta Raahe, joka yhdistyi joku vuosi sitten Pattijoen kanssa. Alueen ylivertaisesti suurin työnantaja on Rautaruukin terästehdas, joka työllistää ihmisiä useiden lähikuntien alueilta. Kun nämä työntekijät tulevat joka tapauksessa omalla autollaan tehtaalle, kyydissä tulisivat myös lapset päivähoitoon ja kouluun tuloreittien varsilla. Kuntien yhdistäminen mahdollistaisi tämänkaltaisen palvelutarjonnan rationalisoinnin.
Lisäksi on periaatteessa niin, että ihmisiä ei pitäisi tasa-arvon verukkeella suosia siitä, että he valitsevat asuinpaikkansa jostain korvesta, josta on linnuntietä lyhin matka naapuriin kilometriluokkaa. Pääkaupunkiseudullakin Espoosta merenrannalta suurelle tontille haluava ja naapureita pelkäävä joutuu ihan itse kustantamaan tällaisen asumimismuodon kustannukset eikä vaadi kaiken maailman valtionapuja siihen takuuksi. Sen joka haluaa etuja kuten väljyyttä tulee itse kustantaa tämä etunsa.
Alueellinen hallinto ja palvelutuotanto tulee järjestää laadukkaasti ja tasapuolisesti koko maassa tavoitteena kustannustehokkuus sen jälkeen, kun poliitikot ovat päättäneet palvelun tasosta ja laatukriteereistä.
Tässä siis on homman juju eikä kuntien yhdistämisessä, pakkoliitoksissa, vapaaehtoisessa yhteistyössä tai muussakaan kepulimaisessa pikkupolitikoinnissa.
Jos siis halutaan, että aluehallinto pela kansalaisia tyydyttävällä tavalla ja että kaikki palvelut pystytään tuottamaan tulevaisuudessakin, niin se edellyttää koko kuntarakenteen uudelleen ajattelemista.
Tämä koskee koko Suomea, myös pääkaupunkiseutua.
Nykyine kuntarajoihin, kunnallisveroon ja valtionapuihin tuijottelu johtaa ainoastaan kaikenlaiseen pikkupolitikointiin, jolla kunnallispamput pysyvät vallassa omissa kunnissaan.
Tähän saakka olen haukkunut kepukuntia, mutta osansa ansaitsevat niin Espoo kuin Sipookin, jotka vastustavat kokonaisuuden kannalta järkeviä hankkeita joukkoliikenteessä ja kaavoituksessa vain siksi, että siellä jotkut ryhmät pysyvät politikoimalla vallassa vastustaessaan "Helsinkiä".
Vähän tutkimustuloksia mielipidepankin ja jäbän mielikuvamaalailun sekaan.
ote pdf-tiedostosta, joka on kaikkien saatavilla osoitteessa:
http://www.intermin.fi/julkaisu/kuntienyhdistyminen
"Tutkimustulosten mukaan kuntaliitos ei vähentänyt liitoskuntien keskimääräisiä asukaskohtaisia
käyttömenoja. Liitoskuntien menot ovat 1970-luvun liitoksissa pikemminkin
kasvaneet nopeammin kuin vertailukuntien menot. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suuret
menoerät kuten opetustoimen ja terveydenhuollon menot ovat kasvaneet liitoskunnissa
vertailukuntia enemmän. Kuntaliitokset ovat pienentäneet ainoastaan yleishallinnon menoja.
Yleishallinnon menojen säästö ei ole mitätön suhteessa yleishallinnon menojen tasoon.
Koska yleishallinnon menot ovat vain noin neljä prosenttia kuntien kokonaismenoista,
ei yleishallinnon menojen lasku kuitenkaan tuottanut koko kuntatalouteen merkittäviä
säästöjä.
1990-luvulla tapahtuneet kuntien yhdistymiset ovat ehkä myös pienentäneet kuntien menoja.
Kokonaiskäyttömenot laskivat yhdistyneissä kunnissa vertailukuntiin ja kaikkien
kuntien keskiarvoon verrattuna. 1990-luvulla liitoksia tapahtui kuitenkin niin vähän, etteivät
erot kuntien menokehityksessä ole tilastollisesti merkitseviä. Väitteet kuntien yhdistymisestä
koituvista merkittävistä säästöistä eivät siis saa empiiristä tukea 1990-luvunkaan
aineistosta.
Tutkimuksessa on menojen lisäksi arvioitu kuntaliitosten vaikutuksia kuntien veropohjaan,
veroprosenttiin ja kuntien velkaantumiseen. Eroja liitos- ja vertailukuntien välillä ei
löytynyt. Tutkimuksen perusteella ei siis voi väittää että kuntaliitos olisi nopeuttanut taloudellista
kasvua tai tehnyt liitoskunnista taloudellisesti vahvempia. Sen sijaan tutkimuksessa
ei ole pyritty arvioimaan kuntaliitosten vaikutusta kuntien palvelujen laatuun tai
saavutettavuuteen. Tällainen arvio edellyttäisi systemaattisesti kerättävää tietoa kunnallisten
palvelujen tasosta, eikä tällaista aineistoa ole käytettävissä."
Vähät taitavat Jäbä ja Mielipidepankki välittää tutkimustietoon perustuvasta totuudesta, kun motiivina heillä on puhua "paskaa" kepusta.
Justiin sama kuin puhuis pukille.
Kuntien pakkoliitos"oppi" on näille kavereille ylhäältä syötetty uskonasia.
Kuntien lukumäärä tulee jatkossakin vähenemään luonnollista ja vapaaehtoista rataa pitkin.
Ensin pitää saada yhteistyö pelaamaan yli kuntarajojen. Tällainen kaikkia osapuolia hyödyttävä käytännön yhteistyö poikii sitten aikanaan vapaaehtoisen kuntaliitoksen, jos se hyväksi havaitaan.
On aika konservatiivista selitää peruutuspeiliin katsomalla, mihin suuntaan ei kannata kääntyä, jos edessä on umpikuja.
Tutkimukset kuvavat pelkkää menneisyyttä, kun kuntarakenteen uudistamisessa on kyse tulevaisuudesta. sinänsä on hyvä, että tutkimuksia on tehty, sillä niistä voi ottaa oppia millä tavalla virheet jatkossa vältetään.
Yksi asia lienee jo poliittisesti hyvin laajalti tunnistettu ja tunnustettu: Suomen väkimäärä ei bkt:llään eikä verotuotoillaan pysty tulevaisuudessa kustantamaan yli 400 kuntaan hajautettua aluehallintoa ja alueellista palvelutuotantoa.
Jotain siis on pakko tehdä, mutta päähallituspuolue keskusta vain politikoi ja jarruttaa, koska sen kannattajat ovat pikkusieluisia nurkkapatriootteja, jotka haluavat sitkeästi pitää kiinni siitä, että kaupunkilaisten yrittäjien ja palkansaajien tulee kustantaa heidän nurkkakuntainen puoluenäpertelynsä maaseudulla.
Kuntauudistuksessa kepu on ehkä vielä konservatiivisempi kuin SAK/SDP on työmarkkinoiden uudistamisessa. Ihmekös, ettei kumpikan asia etene punamullassa, kun työmarkkinoilla pidetään kiinni suljetun talouden aikaisista, keskitetyistä ratkaisuista ja kuntauudistus on "siirretty yli vaalien", jottei kepun kannatus romahtaisi.
Kumpikin hallituspuolue joutuu ennen pitkää tunnustamaan tosiasiat, jos ne haluavat suomalaisen hyvinvoinnin säilyvän tulevaisuudessa: työmarkkinat on saatava toimimaan ja aluehallinnon & palvelutuotannon rakenteet on uudistettava tulevaisuuden vaatimusten mukaisiksi.
Kyse on nyt koko Suomen hyvinvoinnista, ei hallituspuolueiden itsekkäistä etutavoitteista.
Koeta nyt ymmärtää asian ydin. Kyse on siitä, että aluehallinto ja palvelutuotanto pystytään tulkevaisuudessa rahoittamaan.
Mistään muusta ei ole kyse, ei ainakaan mistään "pakkoliitosopista", vaikka siihen taidamme ennen pitlkää löytyä, koska se paljon puhuttu "kaikkia osapuolia hyödyttävä käytännön yhteistyö" ei näytä johtavan mihinkään muuhun kuin poskilihaksien väsymiseen juhlapuhepöntöissä, sillä "vapaehtoisia kuntaliitoksia" ei näytä juurikaan syntyvän niin kauan kuin valtion rahaa on ilmaiseksi tarjolla kuntiin.
Vieläkään ei selvinnyt mitä "säästöä", mistä ja kuinka paljon jos kunnanrajakilvet poistettaisiin vaikkapa Suomussalmen ja Taivalkosken tai sitten Tarvasjoen ja Marttilan väliltä.
Jos luet viestit (ja ymmärät ne), huomaat, ettei kyse ole kuntarajojen poistamisesta, kuntien liitoksista eikä säästöistä, vaan aluehallinnon ja palvelutuotannon järkevästä hoitamisesta, jotta valtion verotuloilla saadaan aikan enemmän ja parempaa palvelua alhaisemmin kustannuksin.
Kuntaliitokset ovat siis vain keinoja, eivät mitään itsetarkoituksellisia päämääriä. Ainoa päämäärä on mahdollisimman korkea hyvinvoinnin taso mahdollisimman pienin kustannuksin, eli ilman turhaa tuhlausta.
Kaikesta huolimatta elän toivossa, että kepukin tämän tajuaa, koska jos se jarruttaa yhä ilmeisemmäksi käyvää uudistuksen tarvetta, kepu menettää kannatustaan ja pahasti.
Konservatiivit typerykset häviävät aina järkeville uudistuksille. Ovat hävinnet kautta maailman sivu.
Elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa kunnan asukkaat päättävät oman kuntansa asioista, myös kuntaliitoksista.
Vain tiktatuurissa piirrellään rajoja miekalla.Määrätään kuntalaisia kuulematta ylhäältä mielivaltaisesti mikä on kunnan asukkaille parasta.
Niiltä osin, kun kuntia rahoitetaan valtion, eli käytännössä muiden kuntien veronmaksajien rahoista, demokratia ulottuu niihin, jotka maksavat.
Juuri tästä on kyse aluehallinnon ja palvelutuotannon remontissa. Kotiseutupiirejä, kyläyhdistyksiä ja muita perinneseuroja ei siis olla lakkauttamassa.