mita voi

Aika pienet mahdollisuudet. Luulen että itselläni on kohta samat ongelmat. Puhuminen ja sen aloittaminen on kaikkein vaikeinta, mutta onneksi on kavereita jotka auttaa ja kuuntelee.

Mä tiedän miltä susta tuntuu, itsellä ero rakkaasta kuukausi sitten ja päivät vieläkin surullista haahuilua. En osaa sanoa muuta kun että anna aikaa itsellesi. Totuus on että se klikki täytyy nyt tapahtua sun miehen päässä, ihan sama mitä sinä tunnet tai kuinka kaipaat. Jos miehesi ei tunne samoin,et saa häntä takaisin kyynelillä. Et vaikka kuinka haluaisit. Joten parempi ottaa etäisyyttä, antaa ajan kulua,yrittää pitää huolta vaan itsestään.

Ehkä sit joskus tästä löytyy tarkoitus myös sinulle? Sit kun raastava ikävä on loppunut ja huomaat olevasi vieläkin hengissä,ehkä nauramassa aidosti jollekin, nauttimasta aidosti jostain..Siihen on vaan pakko uskoa. Mutta täytyy olla myös kärsivällinen parantumisen suhteen, surra surut loppuun.
Ole ittelles rehellinen, itke kun itkettää, rakasta tai vihaa, kaikki on täysin normaalia. Mutta ennen kaikkea rakasta itseäsi, pidä huolta siitä surullisesta, joku päivä tuska kyllä loppuu. Se on ihan varma!

Mä oon sitä mieltä että jos kerran ei olla yhessä enää niin ei sitten. Ei toista voi pakottaa tuntemaan rakkautta jos se ei kerran tunne. Enkä minä edes halua olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua olla minun kanssa. Järkeily ei vie ikävää pois mutta auttaa silloin kun olo on oikeen lohduton.

Toivon sulle paranemista, uskoa huomiseen ja uskoa itseesi. Sinä löydät vielä rakkauden ja uuden onnen! Ja olet oppinut tästä tuskasta jotain, se kai se tarkoitus kitumisella on.