Mitä jää kun paljon menettää?

No en tiä haakana.

elämän perussääntö jokaiselle meistä on menettäminen ja luopuminen. Vuosittain Suomessa yli 53000 ihmistä siirtyy ajasta ikuisuuteen. Surraan varmasti läheistä omaa menetettyä joskus kovastikin, Rakkausuhteita loppuu, erotaan, jää yksin, terveys menee, lapsettomuus osuus kohdalle, ihminen vanhenee jne. Menetyksen lopullisuuden hyväksymisen jälkeen on haettava uutta suuntaa ja tarkoitusta itselle. Kovatkin menetykset on vain hyväksyttävä osana elämää. Uudesta päivästä versoaa taas sisältöä omaan elämään. Latvaoksien kruunu kohoutuu elämänhaluisena kohti korkeuksia siitä huolimatta että alaoksat ovat kuivuneet neulattomiksi.

Jokaisen ihmisen elämässä on surua kyneleitä iloa,Kutakin jaksoitain kerralla. Joskus reppu vaan tulee täyteen ja toivoisi suru ja kyynelten sijan tulisi jo aurinko pilvetakaa elämäni.Rakastetuni menetin kuolemalle,tulee 1 vuosi sitä 20.3.22 jo. En vielläkään ymmärrä asiaa. Kun saman rysään on mennyt parhaat ystävätkin kuolemaan.Eikö jo riitä yhdelle ihmiselle 17 kuolemaa. 2 vuoden aikana. Ne jotka viellä elossa tai sukua. Ei soita ei laulele. Pelkää kohdata ihmisen joka niin paljon kokenut kuolemaa lähellä, Antaa sen surra rauhassa yksin!Välillä tuntuu happi ei kulje kun on tuskaa ja tuskaa ei saa ulos että edes itkisi enään.Ei sitten jaksa mennä matalankynyksen kohtamispaikan ja aktivitetin.Kun siellä vain valitetaan kivut,unetomus ym.Kilpailaan kellä eniten kipuja vaivoja. Kukan ei selaisia jaksa alvariin kunella kuin kerhon vetäjät: Mutta saavt siitä palkan. Jokaisen matalankynyksen kohtamispaikka Helsinki lähiöt,pitäisi olla purkki johon laitettava 1e. aina kun ihminen puhu sairaus,kivut,unetomus.Pitäis opetella jokaisen kitolisuus ja puhua vaikka hyvistä meneistä asioista,Jos hyvää ei ole realiaika puhua. Helsinki 94. sununtai 13. Helmikuuta.