Mitäs naiset olette mieltä minunlaisestani miehestä? Olen siis 28v ja poikuus vielä tallella. Miksikö? No heikko itsetunto ja kristillinen vakaumus (seksi kuuluu avioliittoon) pääasiassa ovat ne syyt. Mutta viimeaikoina olen alkanut epäilemään että tuskinpa mun kohdalle koskaan sitä naista osuu. Olen pitkä ja laiha rillipää ja lisäksi "varustukseni" on pieni eli 13cm "kovana". Aivan tosissaan olen alkanut henkisesti valmistautumaan siihen että elän elämäni yksin. En käy koskaan missään, koska minua ahdistaa paikat jossa on paljon ihmisiä. Siksi siis en koskaan voi tavatakkaan ketään. Olipa uskova ihminen tai ei niin kyllä se on niin että ulkonäkö vaikuttaa lähes eniten kun kumppania valitaan tai ainakin 50%. Minä kun en ole lihaskimppu niin se on bye bye. Lisäksi en koe olevani sellainen "miehekäs" mies mitä naiset haluavat. Yksinäisyys on siis osani joten ei kai siinä mitään. Tyydyn osaani.
MisterLoser
MisterLoser
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voi olla, että sulla on vielä hyvätkin mahikset. Älä vaan masennu.
Mä oon ite uskovainen tyttö ja vein juuri poikuuden (jollakin tavalla kaltaiseltasi) 30-kymppiseltä jätkältä ja nyt mennään kovaa vauhtia jo naimisiin. Tsemppia vaan sulle, kannattaa vaan yrittää tutustua naisiin. Voit vaikka tavata jonkun joka on susta kiinnostunut.
Ei ulkoiset asiat kaikille niin paljoa merkitse. Ja kokemattomuus on ihan hyvä asia, jos haluaa löytää kunnon naisen.
Olitko itse neitsyt? Harrastitte esiaviollista seksiä vaikka olet uskovainen, hyi kamalaa?! :)
Olin itsekin neitsyt. Ja ihan hyvä että säästin itseni sitä "oikeaa" varten.
Olis kai se ollut jonkun mittapuun mukaan hyvä odottaa papin aamenta ja voihan se olla ihan hyvä tavoite, mutta pääasia ettei tee mitään mikä tuntuu itsestä pahalta.
Eiköhän uskovaisten keskuudessa ole yleisempää ja "normaalimpaa", että halutaan odottaa avioliittoon, miksi et yrittäisi kuitenkin hakeutua johonkin kristillisiin seuroihin tms. Kuntoilu voi parantaa kukkakeppiydestä, jos se itseä vaivaa.
ikäisesi nainen ja neitsyys on vielä tallella. En ole uskovainen, mutta olen halunnut odottaa sitä oikeaa. Nyt alkaa tuntua siktä, ettei sitä oikeaa ole olemassakaan. Miksi siis enää odottaisin? Ongelmana on vain se, että suurin osa ikäluokkaani olevista miehistä on kokeneita ja tuntuu, että lähes jokainen mies myös haluaa kokeneen naisen.
Kata minä en halua kokenutta naista.
Olet mielestäni aika helmi naiseksi, joten ylpeä saa se mies olla ,joka saa sinut omakseen...
Hienoa silti että on olemassa sinun kaltaisia naisia. Tuntemuksesi ovat tuttuja minullekin, että ei sitä oikeaa taida löytyä. Silti pitää vaan luottaa että jostakin se tulee.
MisterLoser
että tietää että on olemassa ns. kohtalontovereita. Olen myös 28 ja edelleen neitsyt. Minäkään en ole uskovainen tms. En aikaisemmin ole kokenut olevani valmis ja toisaalta minäkään en ole halunut lahjoittaa sitä ihan kenelle tahansa. Ja olen havainnut saman kuin sinäkin tuosta mitä miehet haluavat...
Minulla oli tuossa jokin aika sitten usean vuoden ajan samanlaisia ajatuksia, kuin Sinulla. Ei sitä oikeaa koskaan löydy ja eihän sitä tosiaan olisi voinutkaan löytyä, koska kärsin samasta ongelmasta, että paikat joissa oli paljon ihmisiä, ahdisti.
Minulle tuosta asiasta tuli sen verran paha ongelma, että päätin hakeutua mielenterveys-toimistoon, josta passitettiin psykiatrille.
Psykiatri teki diagnoosin, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Sitten alkoikin se varsinainen rumba.
Kokeiltiin lääkettä A, joka ei auttanut mitään.
Sitten kokeiltiin lääkettä B, josta oli apua, mutta liian pahoja sivuoireita.
Mielialalääkkeissä on se huono puoli, että joku sopii jollekin ja toiselle se taas ei sovi lainkaan.
Vihdoin vuoden testailujen jälkeen löytyi sopiva lääke, josta sain apua ja josta ei tullut sivuoireita.
Kun tuo oikea lääke löytyi, niin jännittäminen paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, väheni.
Vieläkään en pidä kaikista tilanteista.
Esimerkiksi täyteen ravintolaan minua ei saisi millään. Ja jos sellainen lääke olisi, joka minut ravintolaan ajaisi, niin luultavasti en sellaista edes haluaisi :)
Itselleni tyypilliseen tapaan homma meni alkuun aivan överiksi. Rohkaistuneena hyppäsin suurinpiirtein kaikissa kissan ristiäisissä ym. tilanteissa ja nain suurinpiirtein kaikkea, mikä liikkui.
Onneksi sitten sattumalta löysin kauniin ja älykkään naisen, johon rakastuin. Ilman mielialalääkitystä en tosin häntäkään olisi uskaltanut lähestyä.
Mutta nyt olen tilanteeseeni todella tyytyväinen.
En nyt tuolla vuodatuksellani tarkoita, että Sinun pitäisi psykiatrille lähteä onnellisuuspillereitä hakemaan, mutta jos asia on Sinulle ongelma, niin kyllä siitä kannattaa keskustelemassa käydä jonkun luona.
Lääkkeet ja niiden teho on ihan yksilökohtaista.
Kuitenkin jäi hetken mietityttämään tuo, että nait kaikkea mikä liikkuu. Siis miten pystyit heitä lähestymään jos et meinannut pystyä lähestyä "rakkauden" kohdetta? Tuntuu jotenkin että on ihan täysi "kakara" kun tuota pitäisi arvokkaampana kykynä kuin tuota rakastumista. Tietysti sekin on yksilökohtaista ja selittynee omilla katkerilla kokemuksilla tuosta rakastumisesta. Haluaisi vain tietää minkälaista se fyysinen rakkaus olisi. Ennen kuin kuolee.
No, onneksi olkoon kuitenkin.
tää ei voi olla totta. Noin säälittävää luuseria ei vaan _voi_ olla olemassa!!!
nimimerkkinäkin MisterLoser!?!? Ei voi olla totta. Tossa viestissä ei ole mitään mikä ei olisi säälittävää...
onhan tämä vitsi...
Joillakin se elämä vaan on sellaista. Tässä maailmassa missä seksistä on tehty maailman tärkein asia, on vaikeaa monien uskoa että on vielä minunkinlaisia miehiä olemassa. Heikko itsetunto saa aikaan paljon. Totta kaikki!
MisterLoser
Oletko tosissasi?
Minä en pitäisi tuota ollenkaan vitsinä. Itsekin varmaan 7 vuoden kuluttua saatan lähetettää täysin samanlaisen viestin. Eikä se luultavasti edes olisi pilaviesti vaan täyttä totta.
Itse ihmettelen jotain 13- ja 14 -vuotiaita, joilla on kokemusta. Eivätkö vanhemmatkaan ole mitään rajoja asettaneet lapsilleen? Tuon ikäisten kuuluu olla vielä kotona - peruskoulun läksykirjoja lukemassa.
Kysyit ekassa viestissä, mitä mieltä naiset ovat miehestä, jolla poikuus tallella. Mä olen saanut "viedä" 3-kymppisen miehen poikuuden, ja tämän kokemuksen turvin vastailen.
Ei se poikuus ole niinkään asian ydin, vaan se miten mies kokee seuksuaalisuuden ja miten KOKEE olevansa mies. Miehisyys ei ole mun mielestä niinkään kiinni ulkoisista asioista, esim. lyhyt ruipelo mieskin voi olla tosi miehekäs, se on asenteesta ja psyykestä kiinni. Eli et sä niitä lihaksia tai isompaa vehjettä tarvitse ollaksesi naisen silmissä haluttava.
Toiseksi: tarvitaan oikea ihminen, eli oikean lainen nainen sun kanssa kokeilemaan ja hiljakseen nauttimaan. Mun miehellä oli joitakin kokemuksia naisten kanssa (ei kuitenkaan "loppuun" asti), ja he ei ollut yksinkertaisesti niitä oikeita tai edes sinne päin. Meillä synkkaa hyvin yhteen, mä omistan periksiantamattoman luonteen (en pillastu heti jos on vaikeeta tms) ja osaan vetää usein oikeesta narusta. Eli parhaimmillaan parisuhde ja seksi on terapiaa. Kyse on vuorovaikutuksesta , ja siitä miten sinä ja se nainen teette yhdessä siitä toimivan.
En sinuna huolehtisi noista seksi/poikuus asioista. Enmmän kannattaa panostaa siihen naisen löytämiseen. Rohkeudella ja pikku flirtillä voi tulla tulosta. Ja eipä tämä nettikään ihan tuhoon tuomittu ajatuskaan ole (siitäkin kokemusta!).
Tsemppiä sinulle :)
Täällä ihan sama juttu, paitsi, että ulkonäössäni ei luulisi oleva vikaa eikä sosiaalisuudessakaan. Sitä oikeaa vaan ei ole tullut vastaan...En tiedä olisiko paras löytää toinen uskovainen vaikka esim. sellainen joka ei olisi se oikea, mutta silti haluaisi seksiä kanssani. MInulle siinä tapauksessa ei olisi väliä onko naisella neitsyys vai ei. Uskovainen kumppani toisi kuitenkin turvallisuutta kun kumpikin ymmärtäisi toistensa lähtökohdat sillä seksikin vaatii luottamusta.
Jos joku uskovainen nainen tätä lukee niin laitapa mailia osoitteeseen [email protected]
Muuten sun mahlas muikuaa klöntiiksi putkeensa,ekkä saa niitä kohta enää millään pois tulemaan. Pittääs päästä purkaantumaan. On jo tarpeeksi latautunut.
Neitsyys on minullakin tallella, ja haluaisin ehdottomasti kokemattoman miehen. Uskovainen en ole, mutta mielestäni seksi kuuluu parisuhteeseen kahden toisiaan rakastavan ihmisen välille. Yhden yön jutut eivät ole minua varten...