Lastensuojelu on harhainen ja väärin

Lastensuojelulla on rajaton tulkintavapaus. Se tekee päätöksiä tulkinnoista. Lastensuojelu kutsuu itseään hoitopalveluksi, mutta se on valtiovaltaa. Sosiaalilautakunnan työntekijät eivät välitä vanhempien tunteista ja ajatuksista. Se pakottaa omat vaikutelmat päätöksillä voimaan ja pyrkii kontrolloimaan lasta valtiovallalla. Sosiaalityöntekijöiden väitteet eivät ole todenmukaisia. Niistä ei pysty kyseenalaistamaan. Sosiaalityöntekijä käyttää henkisiä painostuskeinoja, kun se virkamiehenä keksii ilman pätevyyttä psykologisia syytöksiä ja asettaa yksityishenkilön virkamieskoneiston eteen. Sosiaalityöntekijä käyttää herjaamiskeinoja, joilla se tekee vanhemman vastaväitteistä epäuskottavia. Sosiaalityöntekijä ei ymmärrä omaa harhaisuuttaan. Se toistelee oman ammattinsa mantroja kuin uskonto, huoli, kyse on lapsesta eikä meistä, vanhempi on jumissa tilanteessaan, itsereflektiokyvytön tai mentalisaatiohäiriöinen. Hän käyttää samoja sanoja joka vanhemman tapauksessa. Sosiaalityöntekijä kieltäytyy keskustelemasta väitteistään vanhemman kanssa. Samalla hän uskoo olevansa oikeassa ja lapsen ja vanhemman elämä on hyvää ja tervettä. Kuulemisessa he lukevat omat vaikutelmansa vanhemman kuulemisajalla niin, että he voivat estää vanhempaa keskustelemasta asia kerrallaan. Sosiaalityöntekijä ei ole normaali keskustelija, joka haluaa pyrkiä parempiin johtopäätöksiin. Totuudella vai vanhempien tunteilla ja ajatuksilla ei ole väliä. Kyse on vain valtiovallasta. Olisi sama, jos sosiaalityöntekijä kirjoittaisi huostaanottopäätöksen lapsesta, jollaista ei ole olemassa. Päätöksen sisältö vanhempia vastaan olisi silti sama. Niin harhainen ja väärin lastensuojelu on.