ROCKEFELLER 2009

Kehitysmaissa tilanne oli kuitenkin erilainen ja paljon vaihtelevampi. Ylhäältä alaspäin suuntautuva auktoriteetti sai eri maissa erilaisia muotoja, jotka riippuivat suurelta osin maiden johtajien kyvyistä, kyvykkyydestä ja aikomuksista. Maissa, joissa oli vahvat ja harkitsevat johtajat, kansalaisten yleinen taloudellinen asema ja elämänlaatu paranivat. Esimerkiksi Intiassa ilmanlaatu parani jyrkästi vuoden 2016 jälkeen, kun hallitus kielsi runsaasti päästöjä aiheuttavat ajoneuvot. Ghanassa kunnianhimoisten hallitusohjelmien käyttöönotto perusinfrastruktuurin parantamiseksi ja puhtaan veden saatavuuden varmistamiseksi kaikille sen asukkaille johti veden välityksellä leviävien sairauksien jyrkkään vähenemiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kehitysmaissa tilanne oli kuitenkin erilainen ja paljon vaihtelevampi. Ylhäältä alaspäin suuntautuva auktoriteetti sai eri maissa erilaisia muotoja, jotka riippuivat suurelta osin maiden johtajien kyvyistä, kyvykkyydestä ja aikomuksista. Maissa, joissa oli vahvat ja harkitsevat johtajat, kansalaisten yleinen taloudellinen asema ja elämänlaatu paranivat. Esimerkiksi Intiassa ilmanlaatu parani jyrkästi vuoden 2016 jälkeen, kun hallitus kielsi runsaasti päästöjä aiheuttavat ajoneuvot. Ghanassa kunnianhimoisten hallitusohjelmien käyttöönotto perusinfrastruktuurin parantamiseksi ja puhtaan veden saatavuuden varmistamiseksi kaikille sen asukkaille johti veden välityksellä leviävien sairauksien jyrkkään vähenemiseen.

Autoritäärisempi johtaminen ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin - ja joissakin tapauksissa traagisesti - maissa, joita johti vastuuton eliitti, joka käytti lisääntynyttä valtaansa omien etujensa ajamiseen kansalaistensa kustannuksella.

Myös muita haittoja oli, sillä kiihkeän nationalismin nousu loi uusia vaaroja: esimerkiksi vuoden 2018 jalkapallon MM-kisojen katsojat käyttivät luotiliivejä, joissa oli heidän kansallisuustunnuksensa. Tiukka teknologiasääntely esti innovointia, piti kustannukset korkeina ja hillitsi käyttöönottoa. Kehitysmaissa "hyväksyttyjen" teknologioiden saatavuus lisääntyi, mutta sen lisäksi ne pysyivät rajallisina: teknologiainnovaatioiden keskus oli suurelta osin kehittyneissä maissa, ja monet kehitysmaat jäivät vastaanottajiksi teknologioille, joita muut pitivät "parhaina" niille. Jotkin hallitukset pitivät tätä holhoavana ja kieltäytyivät jakamasta tietokoneita ja muuta teknologiaa, jota ne pitivät "käytettynä". Samaan aikaan kehitysmaat, joilla oli enemmän resursseja ja paremmat valmiudet, alkoivat innovoida sisäisesti täyttääkseen nämä puutteet itse.

Samaan aikaan kehittyneissä maissa niin monet ylhäältä alaspäin annetut säännöt ja normit estivät suuresti yrittäjyyttä. Hallitukset kertoivat usein tutkijoille ja innovoijille, mitä tutkimuslinjoja heidän oli noudatettava, ja heitä ohjattiin lähinnä hankkeisiin, joilla saataisiin rahaa (esim. markkinavetoinen tuotekehitys) tai jotka olivat "varmoja vetoja" (esim. perustutkimus), jolloin riskialttiimmat tai innovatiivisemmat tutkimusalat jäivät suurelta osin hyödyntämättä. Hyvinvoivat maat ja monopoliyritykset, joilla on suuret tutkimus- ja kehitysbudjetit, tekivät edelleen merkittäviä edistysaskeleita, mutta niiden läpimurtojen taustalla oleva teollis- ja tekijänoikeus pysyi tiukan kansallisen tai yrityssuojan takana. Venäjä ja Intia asettivat tiukat kansalliset standardit salaukseen liittyvien tuotteiden ja niiden toimittajien valvomiseksi ja sertifioimiseksi - kategoria, joka todellisuudessa tarkoitti kaikkia IT-innovaatioita. Yhdysvallat ja EU iskivät takaisin kansallisilla standardeilla, jotka olivat vastatoimia, mikä vaikeutti teknologian kehittämistä ja levittämistä maailmanlaajuisesti.

Etenkin kehitysmaissa oman kansallisen edun mukainen toiminta merkitsi usein sitä, että etsittiin käytännön liittoutumia, jotka olivat näiden etujen mukaisia - olipa kyse sitten tarvittavien resurssien saamisesta tai liittoutumisesta yhteen talouskasvun aikaansaamiseksi. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa alueelliset ja osa-alueelliset liittoutumat jäsentyivät. Kenia kaksinkertaisti kauppavaihtonsa eteläisen ja itäisen Afrikan kanssa, kun maanosan sisällä syntyi uusia kumppanuuksia. Kiinan investoinnit Afrikkaan kasvoivat, kun uusien työpaikkojen ja infrastruktuurin tarjoaminen vastineeksi tärkeimpien mineraalien tai elintarvikkeiden viennistä osoittautui monien hallitusten mielestä houkuttelevaksi. Rajat ylittävät siteet lisääntyivät official-turva-avun muodossa. Vaikka ulkomaisten turvallisuusjoukkojen lähettäminen oli tervetullutta joissakin kaikkein pahimmissa epäonnistuneissa valtioissa, yhden koon ratkaisut tuottivat vain vähän myönteisiä tuloksia.

Vuoteen 2025 mennessä ihmiset näyttivät kyllästyvän siihen, että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa valvontaa oli niin paljon ja että johtajat ja viranomaiset saivat tehdä valintoja heidän puolestaan.

Aina kun kansalliset ja yksilölliset edut törmäsivät toisiinsa, syntyi ristiriita. Satunnainen vastarinta muuttui yhä organisoidummaksi ja koordinoidummaksi, kun tyytymättömät nuoret ja ihmiset, jotka olivat nähneet asemansa ja mahdollisuuksiensa katoavan - pääasiassa kehitysmaissa - lietsoivat kansalaislevottomuuksia. Vuonna 2026 Nigeriassa mielenosoittajat kaatoivat hallituksen, koska he olivat kyllästyneitä vakiintuneeseen kaveruuteen ja korruptioon. Jopa ne, jotka pitivät tämän maailman suuremmasta vakaudesta ja ennustettavuudesta, alkoivat tuntea olonsa epämukavaksi ja rajoitetuksi niin monien tiukkojen sääntöjen ja kansallisten rajojen tiukkuuden vuoksi. Tuntui siltä, että ennemmin tai myöhemmin jokin järkyttäisi väistämättä sitä siistiä järjestystä, jonka maailman hallitukset olivat niin kovasti pyrkineet luomaan.


Filantrooppiset järjestöt joutuvat tässä maailmassa vaikeiden valintojen eteen. Kun otetaan huomioon hallitusten vahva rooli, hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminta edellyttää entistä parempia diplomaattisia taitoja ja kykyä toimia tehokkaasti äärimmäisen erilaisissa ympäristöissä. Hallitukset säätelevät vahvasti hyväntekeväisyysjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan suhteita, ja jotkut säätiöt saattavat haluta mukautua tiiviimmin kansallisiin kehitysapustrategioihin ja hallituksen tavoitteisiin. Suuret hyväntekeväisyysjärjestöt säilyttävät ylivoimaisen vaikutusvallan, ja monet pienemmät hyväntekeväisyysjärjestöt saattavat löytää arvoa taloudellisten, inhimillisten ja toiminnallisten resurssien yhdistämisestä.