Eurooppalaisesta asekaupasta

Aloituksen luvut ovat laillisen asekaupan myynnistä.
Näin suurta määrää aseita Euroopassa ei ole koskaan ennen ollut.
Aseiden myynnin lisäksi konfliktit ja vainot ovat lisääntyneet. Ihmisiä joutuu pakenemaan kodeistaan ja maastaan. Heitäkin on enemmän kuin koskaan ennen yli miljoonaa,
Ihmisten hädästä on kysymys. Entä jälleenrakennus sodan jäljiltä. Sekin maksaa ja kuluttaa työvoimaa turhan takia.

Konfliktit Jemenissä, Keski-Afrikan tasavallassa, Etelä-Sudanissa, Meksikossa, Nigeriassa , Afganistanissa, Ukrainassa ja Syyriassa saattavat tuntua kaukaisilta.
Näennäisesti asioiden tulisi olla hyvin. Asekauppaa säädellään kansainvälisillä sopimuksilla. Aseita ei saisi myydä muille kuin valtiollisille toimijoille. Myyvän maan tulisi varmistaa, mihin aseita aiotaan käyttää.
Säädökset eivät estä asekaupan laajenemista.

EU-tasolla säädellään asekauppaa mutta silti jäsenmaiden asevienti kattaa neljänneksen maailman aseviennistä.
YK:n yleiskokous äänesti AIT -sopimuksen puolesta asekaupan rajoittamiseksi 154 puolesta ja 3 vastaan. Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole ratifioineet sopimusta.

Erikoistapaus.
Natoliittouma romahdutti Libyassa Gaddafin hallinnon muutamassa kuukaudessa. muutama vuosi sitten. Valtiovalta katosi eikä pysyvää hallintoa ole vieläkään. Valtion asevaranto päätyi useille kapinallisryhmille. Sisällissota jatkuu edelleen. Aseita on käytetty monissa konflikteissa.
Kokoomuksen Stubb valitti, ettei Suomea päästetty pommittamaan Libyaa.

Teesi -aseilla rauha. Luonnollisesti sota loppuu aikanaan. On vastateesi - aseilla rikotaan rauhantila.

Jemenin sisällissota, joka on muuttunut myös saudi-koalition ja Jemenin väliseksi sodaksi.
Jemen on ollut sotatilassa vuosikausia. Maassa vallitsee humanitäärinen kriisi. Saudikoalitiota epäillään sotarikoksista.
EU:n suurimmat kauppakumppanit asemyynnissä ovat Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Egypti, Intia, Brasilia, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiraatit. EU ja nato vetoavat demokratiaan. Kyseisten maiden kohdalla demokratia käsite on kyseenalainen.
Maailman suurimmat aseiden viejät ovat Yhdysvallat, Venäjä, Ranska, Saksa, Kiina ja Iso-Britannia.
Suurvaltojen vaikutuspiirit, niiden ylläpitäminen ympäri maailmaa, ovat yksi tekijä asekaupassa. Asekauppa on tekijä vaikutusvallasta vaikka sotaa ei olisikaan.

Demokratian yhdistäminen asekauppaan on kyseenalaista. Suuret aseidenviejämaat puhuvat juhlapuheissa asekaupan paremmasta kontrolloimisesta. Käytäntöä viitoittaa kuitenkin strategiset ja taloudelliset päämäärät.
Aseet vanhenee kuitenkin 20 - 30 vuodessa. Asevarustus tulee uusittavaksi. Kaikki tähän liittyvät kulut ovat rauhanomaista työtä tekevien kansalaisten lompakosta poissa.
Asevarustelu on viety avaruuteen saakka.

Kuoleman avulla suuri osinkosijoittajille
Aseteollisuus toimii kuten muukin teollisuus. Se tuottaa sijoittajille suuria voittoja. Toki työläisetkin saavat palkkaa. Heidän työnsä on kuitenkin poissa siviilituotannosta eli elinehdoista. Sotateollisuus pyrkii myös maksimoimaan voitot kuten muukin teollisuus. Voitolla ihmisten kärsimyksen kautta ei ole merkitystä.
Kaupankäyntiin liittyy myös korruptio. Ranskalaisen Jean Guisnelin tutkimuksen mukaan kansainvälisen kaupan korruptioista ainakin 40 % liittyy aseteollisuuteen.

Ranskalainen Vokar kertoo ranskalaisten panssarivaunujen myynnistä Yhdistyneille Arabiemiraateille 1990 luvun alussa. Hiljan paljastuneen tiedon mukaan lahjontakulut nousivat 200 miljoonaan dollariin. Tankit ovat käytössä Jemenin vastaisessa sodassa.
Nexter Systems yhtiön toimitusjohtaja Stephane Mayer pitää kauppaa hienona asiana. Jemenin sota markkinoi kuluitta panssarivaunuja potentiaalisille ostajille.
Mitä enemmän tuhoa ja kuolemaa, se edistää sotatarvikkeiden tuotantoa ja myyntiä ja osakkeenomistajille tuloa.
Toisen kuolema - toisen hyvinvointi! Se koetaan vapaassa tuotannossa normaaliksi ilmiöksi.

Korruptiosta.
Siinä vallitsee ns pyöröovi-ilmiö. Julkisen sektorin persoona siirtyy yksityiselle ja käyttää suhteitaan yksityisen pääoman hyväksi. Henkilö saa luonnollisesti paljon parempaa palkkaa sekä tuloa asekauppojen järjestelyssä. Saksassa vuonna 2015 entinen ministeri Dirk Niebel siirtyi puolustustarvikeyhtiö Rheinmetall AG:n lobbariksi. Niebel mainostaa konsulttiyrityksensä sivuilla poliittisia verkostojaan, jotka edistävät asekauppaa. Verkostot kytkeytyvät erityisesti Afrikaan ja Lähi-Itään. Tällä lobbarilla on luonnollisesti hyvät suhteet valtioiden korkeimpiin elimiin. Valtiovallalla on suuri rooli asekaupassa.
Asetuotantoa, aseteollisuutta, propagoidaan kansalla samanlaisena kuin elintarvikkeiden kauppaa. Tuotetaan leipää tai aseita kunhan osakkeiden omistajat saavat soittoa.
Asetuotanto laajenee suurtuotannoksi kuin mikä tahansa siviilituotannon haara. Pääomat keskittyvät harvojen käsiin. Näiden etu on sota. Ilman sotaa voitot laskevat. Suurin pelko on sodan kriminalisointi. Aseteollisuuden miljardöörit ovat ratkaiseva taustatekijä lisätä valtioiden välisiä vastakohtaisuuksia ja saada siten tuotannon voluumi mieluummin nousevaan suuntaan. Palkkatyöläisten kannalta asetuotannon vähentäminen ja lakkauttaminen kohentaa elintasoa. Vastakohtaisuus on selvä.

Voiko valtavia voittoja tuottavalle asetuotannolle mitään? Asetuotanto on sodan perustekijä. Kapitalistiluokka tukee sotaa, synnyttää sotia ja kerää voitot asetuotannosta taskuunsa.
Kyllä voi. Työkansa kyllästyy sotiin ja lakkauttaa ne sosialismin voiton edetessä.
Kansalaisyhteiskunnan kehitystrendi mahdollistaa sotien lakkauttamisen.
Hyvä esimerkki on 1990 luvulla syntynyt ylikansallinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi. Useat kansalaisjärjestöt saivat Ottawassa miinankieltosopimuksen vuonna 1999. Pieniinkin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Niistä voi syntyä suuri puro. Rinnalle voi nostaa mm. aseiden raudan uusiokäytön polkupyöriin, kelloihin, koruihin jne.. hyödylliseen käyttöön. Aseistariisunta toisi yhteisölle halpaa raaka-ainetta. Aseistariisunta kustantaa itse itsensä siirtämällä työläiset siviilitarvikkeiden tuotantoon.

Rauhanliikkeiden toiminnan tehostaminen on eräs sodanvastaisen toiminnan muoto. Se on valitettavasti ollut jäissä viime aikoina. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Missä makaatte jo olemassa olevat rauhanliikkeet? Naton kainalossa vai Putinin taskussa.

Asekaupasta on laadittu sarjakuvamainen lehti. Se on yksipuolinen, vain aseistautumista vastaan. Muun muassa sotateollisuuden osakkeenomistaja myhäilee panssarivaunun päällä jalokiveä heilutellen.
Sarjakuvalehti on englanninkielinen.

Lehteä saa Tiedonantajan verkkokaupasta, mikäli se ei ole jo loppuunmyyty.
www.tiedonantaja.fi/kauppa, (puh.09/7743810

Eurooppa ei ole ainoa maanosa, jossa asekauppa pyörii. Euroopan kapitalismi on merkittävä tekijä asetuotannossa ja kaupassa. Luulisi vähemmänkin riittävän.

Mikäli asetuotantoa vähennettäisiin niin sotapakolaisten määrä laskisi. Sotien aiheuttamat tuhot alenisivat. Kehitysapuun voitaisiin lisätä varoja mm. Afganistanin teollistamiseen. Useimmin äärioikeisto vastustaa sotapakolaisten auttamista mutta riehuu asemäärärahojen lisäämistä.

Ihmeellinen on maailma.
Kuvitellaan, että kiväärillä kaivettaisiin perunauraa, konekiväärillä kerättäisiin puolukoita, tankilla kaivettaisiin ojaa, asetuotannolla lisättäisiin työläisten elinehtoja.
Sitten kiusataan sotapakolaisia.
Mihin maailma on menossa!