Koulussa oli ortodoksisen uskon opetusta, käytiin kirkossa ja osallistuttiin seurakunnan toimintaan.
Olen iloinen että sain kasvaa 50-60 luvulla
Anonyymi
8162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Maallistumisen myötä elämäsi on tosiaan mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Nykynuorille samaa ei voi taata.
Taloudellisesti on tosin rikkaampaa.
Mutta onko sitten muuten?
Rukoilen paljon ja yritän elää niin että olisin avuksi ja tueksi muille.
Paljon on kasvamista ja kehittymistä.
Oli niin viatonta silloin.
Ei kaikkea tätä kumman pahuutta ja terrorismia.
Uskonnonopettajat opettivat että pitäisi esim soittaa tai käydä yksinäisten luona.
Tämän opetuksen muistan erityisen hyvin.
Sitten mentiin kirkkoon.
Oli paljon ortodoksisia pyhimysten päiviä, keskellä viikkoakin.
Kun meni silloin kirkkoon, niin sai olla vapaa koulusta.
No joo, oli kivempi mennä kirkkoon, varsinkin jos oli jokin koe koulussa samana päivänä...
Olin aina kirkossa niinä päivinä...
On suuri lohtu että aina saa rukoilla.
Vaikka miten tuntuu vaivalloiselta päivän murheet, niin saa viedä ne Jumalalle ja pyytää että Hän ne järjestää parhain päin.
Ja niinhän siinä aina käy.
Suuri lohtu on myös Johannes Valamolaisen neuvo: "Lankesit, nouse uudelleen".
Se neuvo on minua kantanut, ja aina vaan yritän uudelleen.
Olen iloinen, että lapseni saavat kasvaa 2010- ja 2020-luvuilla. Koulussa on ortodoksisen uskonnon opetusta, käymme kirkossa ja osallistumme seurakunnan toimintaan.
Njuuh, ja mää kävin lapsena luterilaista pyhäkoulua. Ei peloteltu helvetillä, saatanalla eikä pahoilla hengillä. Vaikka syytä olisi kyllä ollut näin myöhemmin ajateltuna. Kaikki oli ympäripyöreää yltiörakkaudellista ällynlällyä. Apua siitä olikin elämässä sitten vain osin.
Mä synnyin 90-luvulla ja vaihdoin uskonnon elämänkatsomustietoon ja jätin rippikoulun pois.
Oli niin mukavaa kun ei tyrkytetty woketusta ja sai olla luonteeltaan sellainen kuin oli.
Se oli silloin kun uskominen oli kunniassa.