Onko kristinuskossa mitään iloa tässä ajassa vai tähtääkö kaikki vain tulevaiseen elämään? Vaikutelma on että tässä ajassa on vain kieltoja ja tuomiota ja harvojen iloa odotetaan ymösnousemuksessa. Jotain iloista jps joku yrittää kuten tassarvoa ja suvaintaa niin kohta tulee Raamatusta päähän. Pahimpia ne ketkä kpvimmin uskoo rdim. Ttk. Onkp hyvää sanonut mistään tämänpuoleisesta. Tai pertsa aikoonaan.
Kristinuskossa mitään iloista?
Anonyymi
2461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kristinusko on uskoville pelkkää iloa ja Jumalan lasten vapautta.
Minulle tuottaa iloa kokea maailmankaikkeuden olemassaolo tarkoituksellisena Jumalan rakkaudesta lähtöisin olevana ihmeellisenä luomistyönä, kokea olevani osa suurta suunnitelmaa rakastavan Isäni lapsena, synneistäni pelastettuna. Tulevaisuuden lupauksetkin vaikuttavat hyvältä.
Täällä maailmassa olo ei aina ole mukavaa, mutta uskoon tultuani tuli elämääni ikäänkuin uusi leveli, joka on täysin minkään vahingonteon ulottumattomissa. Kutsun sitä vuorilinnaksi. Joillekkin kumma kyllä uskossa olo esiintyy harmaana raahustamisena, jossa täytyy kaikki mukava kieltää. Tähän mennessä vaikuttaa hyvältä olla uskossa ja voin suositella. Näillä mennään ja katsotaan miten käy.
Terv.serious
Kristinuskon tarinoiden tarkoitus lienee hyvä, tehdä ihmisistä parempia, mutta niiden kirjoittajat eivät osanneet odottaa, että se johtaakin oman edun tavoitteluun, toisten tuomitsemiseen ja pelotteluun.
Raamatussahan on näitä pelotteluelementtejä, synti johtaa helvetin lieskoihin. Ilmeisesti uskottiin, että se saa ihmiset käyttäytymään siivosti.
Mutta monet kristityt ovat omahyväisyydessään sitä mieltä että heillä ei ole mitään pelkoa joutua kadotukseen, koska he ovat hyviä kristittyjä. Ovat varanneet ihan itse itselleen Taivaspaikan, ikuisen elämän.
He ovatkin keskittyneet jakamaan Jumalan puolesta tuomioita niille, jotka heidän mielestään joutavat syntiensä takia helvettiin. Raamattu on näille itserakkaille "tosikristityille" yhteiskunnallinen, poliittinen lyömäase.
Helvetti oli alunperin tila missä ihminen kohtasi itsensä ja varjopuolensa. Olet varmasti tällaisessa "manalassa" käynyt sinäkin toisinaan ja ehkä joutunut panemaan itsellesi hanttiin.
Vaikutatkin ahdistuneelta.
En minä ole ahdistunut, vähän väsynyt ehkä.
"mutta niiden kirjoittajat eivät osanneet odottaa, että se johtaakin oman edun tavoitteluun, toisten tuomitsemiseen ja pelotteluun."
Höpsistä. Raamattu kertoo varsin inhorealistisesti millainen ihminen on pahimmillaan ja myös parhaimmillaan. Jeesus opetti hyvästä syystä: "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
Rehelliset kohtaavat myös pimeän puolensa. Pahuuden ulkoistaminen on kuitenkin valitettavan yleinen psykologinen reaktio.
”Kristinuskon tarinoiden tarkoitus lienee hyvä, tehdä ihmisistä parempia, mutta niiden kirjoittajat eivät osanneet odottaa, että se johtaakin oman edun tavoitteluun, toisten tuomitsemiseen ja pelotteluun.”
Tuota, jos Jeesuksen opetuksia tarkoitat, niin kyllä näin on. Huomaa vain miten vaikeaa niitä on noudattaa. Uskonto on seikka, joka on todella lähellä ihmisyyttä. Tätä on käytetty myös välineenä sille, miten valtaa halutaan käyttää.
Osalla on jopa käsitys, että tuollainen pelote ja uhka on olennaista, jotta ihmiset kääntyisivät. Ei siis riitä se rakkaus missään muodossa.
”Mutta monet kristityt ovat omahyväisyydessään sitä mieltä että heillä ei ole mitään pelkoa joutua kadotukseen, koska he ovat hyviä kristittyjä. Ovat varanneet ihan itse itselleen Taivaspaikan, ikuisen elämän.”
Tämä on oikeastaan näitä moderneja käsityksiä, eli kristinuskon suutauksia, joissa yritetään saada ohi Jumalan se ”taivaspaikka”. Silloin on todellisena vaarana se, että unohdetaan se oma vajavaisuus sekä ummistetaan silmät niiltä omilta teoilta, jotka ovat toisinaan ihan syntiä sellaisinaan.
Olen onnekseni tavannut iloisia ja myönteisiä uskovia, joita puuttuu tuollainen uhan alla eläminen tai itsensä korottaminen. Heitä löytyy kyllä jokaisesta suutauksesta, vaan he eivät ole niitä äänekkäimpiä. Näin he jäävät varjoon.
Iloisten kristinusko on iloista.
Iloa voi löytää vaikka vääräuskoisen käristymisestä helvetin tulessa - aiheuttaahan se seisokin aikuisten oikeasti ainoaan oikeaan epäjumalaan uskovalle.
Kristinusko tuottaa puhtaan ilon ja rauhan ja lähimmäisen rakkauden, koska Jeesuksen opetuksien omaaminen johtaa kaikkien hyvien hedelmien tuottoon. Kun kristitty tulee uskoon, saa hän heti ikuisen eläjän statuksen. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja Jeesuksen, hyvän paimenen, jonkun itselleen sopivan tarhan jäsen. Jumalan siunaus seuraa häntä ja hänen omaisiaan. Toki hän on altis maailman vaaroille, mutta tarvittaessa enkelit suojaavat häntä vaaroilta. Jos häneen jokin onnettomuus sattuu, niin senkin Jumala kääntää hyväksi aikanaan. Jos hän lankeaa syntiin, niin rehellisesti tunnustaen ja katumusta ja parannusta osoittaen, antaa Jeesus ne anteeksi, eikä enää niitä muista. Kristitty voi elää iloista ja vapaata, mitään pelkäämätöntä elämää. edes kuolemaa ei tarvitse pelätä, koska Jeesus kutsuu omansa kotiinsa taivaaseeen ja aterioitsee hänen kanssaan.
Vaikea kuvitella noita mainitsemiasi ominaisuuksia palstan fundamentalisteissa.
Te eksytte koska ette tunne elävää Jumalaa!
Eikös joka kirkossa ole kuva kuolleena roikkuvasta jumalasta?
Jos se elävä Jumala onkin tärkeämpi niin miksi näytillä on aina se raato?
Miksi Jeesuksen ristinkuolema on kristinuskon ytimessä? Yleissivistystä.
Syntiset kärsii ikuisesti helvetissä. Se on hauskaa.
Ajatelkaa vaikka äitiä joka viettää Jeesusta ylistäen ikuisuuden taivaan riemuissa ja naureskelee tyytyväisenä kun tietää, että hänen uppiniskainen lapsensa palaa ikuisesti helvetin tulijärvessä tuskasta parkuen. Kukapa kristitty ei tuollaisesta oikeudenmukaisuudesta tulisi hyvälle mielelle?
> Onko kristinuskossa mitään iloa tässä ajassa vai tähtääkö kaikki vain tulevaiseen elämään?
Minulle Jumalan rakkaus ja viisaus on joka päivä ilon aihe.
Ei ainakaan vanhoilliskristityille usko näytä tuovan iloa ja rauhaa vaan kiukkua ja räyhää.
Sekä istuntopäiviä syytettyjen penkillä oikeudessa.
Ainakin helluntailaiset ovat synkkämielisiä kaikkien kanssa myös keskenään riitelevien lahko.
Uskonto ennenkaikkea ja tämä on luettavissa Hes. 33: 12
On. Raamattu kehoittaa aina iloitsemaan. Ja kiittämään.
Sillä evankeliumia kutsutaan myös ilosanomaksi.
Se on sanoma joka muuttaa ihmisen. Ja antaa toivon. Siksipä onkin helppo olla kiitollinen kaikesta ja iloita. Iloon ei tarvita kaljaa eikä kannabista. Ne voivat tuoda lyhyen helpotuksen arkeen mutta nuo keinotekoisia. Eivät auta mitään. Pahentavat.
No on iloa. On iloista että ensimmäinen ihminen teki syntiä josta kaikki myöhemmät sukupolvet myös kantavat syylisyystaakkaa. On iloista että jumala oli kyvytön antamaan anteeksi ilman verenvuodatusta. On iloista että jumala tuli itse ihmuseksi maan päälle. On iloista että jumala hankkiutui riitoihin roomalaisten kanssa ja tuli tapetuksi. On iloista että jumala nousikin kuolleista. On iloista että palat ikuisessa helvetin tulessa jos et usko tätä tarinaa. On iloa.