Neuvostoliitto tarjosi Suomelle syksyllä 1939 neuvotteluja aluevaihdoista, kuten Stalin halusia asiaa luonnehtia.
Suomi ei todellisuudessa aikonut neuvotella asiassa, vaikka diplomatian sääntöjen mukaisesti näennäisesti lähettikin neuvottelijoita Moskovaan. Syy on yksinkertainen: Suomi halusi säilyttää kaikissa olosuhteissa hyvät suhteet Saksaan. Poliitikot olivat Suomessa ymmärtäneet, ettei Suomi voisi yksin selvitä tulevasta sodasta suurvallan kanssa, joten ainoa apu voisi tulla Saksasta.
Erityisen selvästi Suomen edellä kerrottu asenne näkyi Suomenlahden saarien luovuttamista Neuvostoliitolle koskevassa kysymyksessä. Jopa Mannerheim oli sitä mieltä, että saaret voitaisiin luovuttaa, koska niitä ei kyettäisi sotilaallisesti puolustumaan kuitenkaan, jos sota syttyisi.
Suomen johto ei halunnut luopua Suomenlahden saarista, koska se olisi kansainvälispoliittisesti näyttänyt huonolta Suomen suvereniteetin kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että nimenomaan Saksasta käsin katsottuna Suomi olisi saaret luovuttamalla laskettu Neuvostoliiton etupiiriin. Sitä Suomen johto ei halunnut tapahtuvan. [Huom. Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa Suomi oli jo luovutettu Neuvostoliiton ertupiiriin, mutta Suomessa asiaa ei tiedetty tai ei ainkaan uskottu todeksi.]
Niinpä Suomi tarjosi neuvotteluissa vain merkityksettömiä Terijoen ja Kuokkalan kuntia Karjalan kannaksella ja pientä rajatarkistusta Petsamon alueella. Mihinkään tukikohtien Suomi ei suverenitettiaan puolustaakseen missään tapauksessa olisi suostunut.
Suomi ei todellisuudessa aikonut neuvotella asiassa, vaikka diplomatian sääntöjen mukaisesti näennäisesti lähettikin neuvottelijoita Moskovaan. Syy on yksinkertainen: Suomi halusi säilyttää kaikissa olosuhteissa hyvät suhteet Saksaan. Poliitikot olivat Suomessa ymmärtäneet, ettei Suomi voisi yksin selvitä tulevasta sodasta suurvallan kanssa, joten ainoa apu voisi tulla Saksasta.
Erityisen selvästi Suomen edellä kerrottu asenne näkyi Suomenlahden saarien luovuttamista Neuvostoliitolle koskevassa kysymyksessä. Jopa Mannerheim oli sitä mieltä, että saaret voitaisiin luovuttaa, koska niitä ei kyettäisi sotilaallisesti puolustumaan kuitenkaan, jos sota syttyisi.
Suomen johto ei halunnut luopua Suomenlahden saarista, koska se olisi kansainvälispoliittisesti näyttänyt huonolta Suomen suvereniteetin kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että nimenomaan Saksasta käsin katsottuna Suomi olisi saaret luovuttamalla laskettu Neuvostoliiton etupiiriin. Sitä Suomen johto ei halunnut tapahtuvan. [Huom. Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa Suomi oli jo luovutettu Neuvostoliiton ertupiiriin, mutta Suomessa asiaa ei tiedetty tai ei ainkaan uskottu todeksi.]
Niinpä Suomi tarjosi neuvotteluissa vain merkityksettömiä Terijoen ja Kuokkalan kuntia Karjalan kannaksella ja pientä rajatarkistusta Petsamon alueella. Mihinkään tukikohtien Suomi ei suverenitettiaan puolustaakseen missään tapauksessa olisi suostunut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomi toimi viisaasti Stalinin kanssa. Jatkoa seurasi talvisodan kuluessa, jolloin Suomen hallitus lähetti Kivimäen Berliiniin jo joulukuussa 1939 ottamaan yhteyttä Hitleriin. Valitettavasti Kivimäki ei päässyt Hitlerin eikä kenenkään muunkaan puheille Saksassa.
Myöhemmin Hermann Göring oli yhteydessä Suomen johtoon ja kehotti tekemään rauhan hinnalla millä hyvänsä. Tätä neuvoa viisaasti noudatettiinkin, ja aselepo sovittiin 13.3.1940. Göringille myönnettiin Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan korkein kunniamerkki 1942 neuvokkuutensa ansiosta.
Risto Ryti hoiti keskeisenä vaikuttajana talvisodan alusta alkaen Suomen asian parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen rehabilitointinsa tulisi rtehdä suurin kunnianosoituksin mahdollisimman pian. Eduskunta voisi pitää juhlaistunnon asiassa!
Hitlerihän jätti jyrkän uhkavaatimuksen Stalinille 4.3.1940 , että jos Neuvostoliitto ei välittömästi lopeta hyökkäystä Suomeen , niin Saksan ilmavoimat aloittaa taistelun venäläisiä joukkoja vastaan Suomen maaperällä. Näin myös tapahtui 5.3.1940 tulitauko. 6.3.1940 Molotovilta kutsu saapua Moskovaan rauhanneuvotteluun. 7.3.1940 Suomen valtuuskunta lähtee Moskovaan. Nyt alkoivat tiiviit viiden päivän neuvottelut jotka tuottivat tuloksen 13.3.1940
” Hitlerihän jätti jyrkän uhkavaatimuksen Stalinille 4.3.1940 , että jos Neuvostoliitto ei välittömästi lopeta hyökkäystä Suomeen , niin Saksan ilmavoimat aloittaa taistelun venäläisiä joukkoja vastaan Suomen maaperällä. ”
Mistähän löytyisi lähde moiselle väitteelle? Tekaisit hatusta?
Paasikivihän sai Mannerheimilta tukun papereita esitettäväksi Pariisin rauhankonfrensissa 1947 . Mutta mitään näitä ei sillä tuotu esille. Oli liian arkaluontoista asiaa.
Niin ja Saksan ulkoministeri eli Ribbentrop viestitti Mannerheimille kirjeessään 7.3.1940 lopuksi näin.
-Saksa on nyt päättänyt valvoa ja puolustaa Suomea ettei maata miehitetä Neuvostoliittolaisilla kuin Länsimaalaisillakaan joukoilla.
Länsimaalaisilla joukoilla hän tarkoitti erityisesti Englantia mutta myös Ranskaa jotka olivat julistaneet sodan Saksaa vastaan jo Syyskuussa 1940.
Valehtelet.
Tuollaista kirjettä ei ole.
Göring lähetti Mannerheimille viestin, jossa kehoitti suostumaan NL:n rauhanehtoihin aluevaatimuksineen,koskaJohtaja antaa ne aikanaan moninkertaisesti takaisin.
Hölynpölyä.
Mahtoiko saada yhtään mitään!
"5.3.1940 tulitauko."
Talvisodan rauhanneuvottelut käytiin taistelujen alla. Mitään tulitaukoa ei tullut, ennen kuin 13.3.-40 klo 11. Puna-armeija tosin lopetti suomalaisten asemien tulittamisen tuntia myöhemmin klo 12.
Hitlerhän tosiaankin pelkäsi, että Britit ja jopa Yhdysvallat alkavat käyttää Suomen lentokenttiä, kuten keskusteluissa Molotovin kanssa kävi ilmi.
Berliinissä marraskuun 13. päivänä 1940
Johtaja aloitti keskustelun maininnalla Molotovin huomautuksesta eilisessä keskustelussa,
minkä mukaan Saksan ja Venäjän sopimus on täytetty "lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin
Suomea".
Molotov tarkensi, että tämä huomautus ei koskenut vain itse Saksan ja Venäjän sopimusta
vaan ennen kaikkea myös salaisia pöytäkirjoja.
Johtaja vastasi, että salaisessa pöytäkirjassa Saksan ja Venäjän väliset vaikutusvyöhykkeet
ja intressialueet on määritelty ja jaettu. Siltä osin kun kysymys on ollut tosiasiallisesta hal-
tuunotosta, Saksan puolelta on pysytty sopimuksessa, mikä tilanne ei Venäjän puolelta ole
absoluuttisesti näin ollut. Joka tapauksessa Saksa ei ole miehittänyt mitään Venäjän etupiirin
sisälle kuuluvaa aluetta.
Jo eilen mainittiin Liettua. Mitään epäilystä ei pitäisi syntyä siitä, että tässä tapauksessa
poikkeamat Saksan-Venäjän alkuperäisestä sopimuksesta saivat oleellisin osin alkunsa Venä-
jän aloitteesta. Se, olisiko myöhemmin nyt tosiaan Puolan jaosta syntynyt vaikeuksia, joiden
välttämiseksi venäläiset ovat jättäneet ehdotuksensa, voitaneen jättää silleen. Joka tapauksessa
Lublinin vojvodikunta ei taloudellisesti ollut mikään korvaus Liettuasta. Kuitenkin Saksan
puolella nähtiin, että tapahtumien kuluessa syntyi tilanne, joka teki alkuperäisen sopimuksen
korjaukset välttämättömiksi.
Sama koskee Bukovinaa. Sinällään Saksa alkuperäisessä sopimuksessa ilmoitti kiinnos-
tumattomuutensa vain Bessarabiaan. Siitä huolimatta se myös tässä katsoi, että sopimuksen
korjaaminen tietyissä näkökohdissa olisi toiselle osapuolelle edullista.
Suomea koskeva tilanne oli varsin samankaltainen. Saksalla ei ole siellä poliittista mielen-
kiintoa. Tämän on Venäjän hallitus tiennyt. Venäjän-Suomen sodan aikana Saksa on tunnon-
tarkasti pitänyt voimassa kaikki velvollisuutensa absoluuttiseen hyvää tarkoittavaan puolueet-
tomuuteen nähden.
Molotov tokaisi tähän, että Venäjän hallituksella ei ole ollut huomautettavaa Saksan asen-
noitumiseen tässä konfliktissa.
Johtaja mainitsi tässä yhteydessä vielä, että hän on jopa pidätyttänyt Bergenissä laivoja,
jotka kuljettivat aseita ja ampumatarvikkeita Suomeen, mihinkä Saksalla ei oikeastaan ollut
mitään oikeutta. Saksa on asennoitumisellaan Venäjän-Suomen sotaan saanut aikaan vakavan
vastustuksen muualla maailmassa, erityisesti Ruotsissa. Sen seurauksena myöhemmässä
Norjan sotaretkessä, joka sellaisenaan toi mukanaan merkittäviä riskejä, suuri määrä divisi-
oonia, mitä muutoin ei olisi tarvittu, täytyi asettaa turvaksi Ruotsia vastaan.
Tosiasiallinen tilanne oli seuraava: Saksan ja Venäjän sopimuksen mukaisesti Saksa tun-
nusti, että Suomi poliittisesti kiinnostaa ensi sijassa Venäjää ja kuuluu sen intressivyöhyk-
keelle. Kaksi näkökulmaa on kuitenkin noussut Saksan kannalta esille:
1. se on sodan kestäessä voimakkaasti kiinnostunut nikkeli- ja puutoimituksista Suomesta,
ja
2. se ei toivo mitään uutta konfliktia Itämerellä, jotka rajoittavat sen vapautta kulkea niillä
muutamalla kauppamerenkulkualueella, jotka sillä vielä on. Jos väitettäisiin, että Suomi olisi
saksalaisten joukkojen miehittämä, se olisi täysin paikkansapitämätöntä. Todellakin joukkoja
kuljetetaan Suomen läpi Kirkenesiin, mistä Saksa on virallisesti ilmoittanut Venäjälle. Matka-
reitin pituuden vuoksi junien täytyy pysähtyä kaksi kolme kertaa Suomen alueella. Kuitenkin,
niin pian kun kuljetettavien joukko-osastojen läpikuljetus on saatu loppuun, mitään uusia
joukkoja ei Suomen kautta tulla kuljettamaan. Hän (Johtaja) korosti sitä, että sekä Saksan että
Venäjän intresseissä on se, että Itämerestä ei pääse syntymään jälleen taistelualuetta. Venäjän-
Suomen sodan jälkeen on sotilaallisissa operaatiomahdollisuuksissa sikäli tapahtunut käänne,
että Englanti voi käyttää pidemmän kantomatkan kaukopommikoneita sekä hävittäjiä. Näin-
ollen Englannilla olisi mahdollisuus saada jalansijaa Suomen lentoasemilla.
Kohta missä mainitaan Amerikka:
Johtajan argumenttiin, että hän pelkää Ruotsin puuttuvan seuraavalla kerralla Venäjän ja
Suomen sotaan, Molotov vastasi ettei hän osaa sanoa Ruotsista mitään, mutta hänen täytyy
kuitenkin korostaa että niin Saksalla kuin Neuvostoliitolla on intressiä Ruotsin puolueet-
tomuutta kohtaan. On itsestään selvää, että molemmilla mailla on intressiä rauhaan Itämerellä,
joskin Neuvostoliitolla on täysi mahdollisuus varmistaa rauha tällä alueella.
Johtaja vastasi, että kenties toisaalla Euroopassa on koettu, kuinka myös maantieteelliset
seikat voivat yllättäen rajoittaa myös parhaita sotilaallisia aikomuksia. Siksi hän voisi kuvi-
tella, että uuden konfliktin sattuessa Ruotsiin ja Suomeen pystytettäisiin jonkinlainen vasta-
rintapesäke, joka tarjoaisi lentotukikohdan Englannille ja jopa Amerikalle. Tämä pakottaisi
Saksan puuttumaan asiaan. Hän (Johtaja) tekisi sen kuitenkin kovin vastahakoisesti.