Tunnetko olevasi muita eläimiä tärkeämpi tai arvokkaampi olento?
Miksi näin on?
Jos tunnet, niin tunnetko itsekkyyttä tai jotain muuta pahaa?
Miksi näin on?
Jos tunnet, niin tunnetko itsekkyyttä tai jotain muuta pahaa?
GALLUP
Jetro
35998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tietysti tunnen.
Se on kovin subjektiivinen, tuo suhtautuminen omaan itseen siis.
Tunnen itsekkyyttä, mutta kieltäydyn tunnustamasta että se olisi pahaa. Itsekkyys on päin vastoin hyvä ominaisuus, varsinkin yhdistettynä tiettyyn määrään empatiaa...
...jin & yang vai mitenkäs se menikään.
Väitän silti, että itsekkyys on paha ominaisuus,
koska se vastaan muiden arvoa. Empatia on sitten
se hyvä asia, joka kompensoi sen itsekkyyden
vaikutusta. Hyvän ja pahan tasapaino tietenkin.
Ei ne molemmat ole hyviä.
Kun kulkee kultaista keskitietä, mielestäni
kannattaisi kurvailla, että hyvänolon tunne
vahvistuisi.
Voin perustella käsitystäni siitä että itsekkyys on hyvä ominaisuus. Se on hyvä ominaisuus nimen omaan henkilön itsensä kannalta, saaden hänet tavoittelemaan esimerkiksi suurinta mahdollista onnea, yms. Yhteiskunnan taholta se ei ole yhtä toivottava (vaikka se tietysti pyritään huomioimaan, esimerkiksi vapaa markkinatalous perustuu pitkälti ihmisten itsekkyyteen), mikä saikin minut nostamaan empatian esille.
Mutta pelkkä empatia ei siis minusta riitä. Seuraukset olisivat erilaiset, mutta yhtä huonot, kuin pelkästä itsekkyydestä.
En ylipäätänsä pidä siitä että asioita jaotellaan mustavalkoisesti. Se on ihmisten tulkintaa... Ei asekaan ole sen paremmin hyvä kuin huonokaan, vaan sen käyttö tekee siitä jompaa kumpaa. :)
Asiaa voi lähteä tarkastelemaan useasta näkökulmasta. Itse olen miettinyt asiaa kahdesta: että ei ole jumaluutta (tai että kaikki uskomukset ovat tasa-arvoisia), tai että jumala on.
Oma näkemykseni asiaan perustuu siihen, että Aabrahamin, Mooseksen sun muiden kolmiyhteinen Jumala määrää, mikä on oikein ja mikä ei. Itsekkyys on aina paha asia. Itseään täytyy rakastaa juuri sen verran kuin ketä tahansa muutakin. Perustelu: Se on Jumalan tahto.
Toinen, paljon mielenkiintoisempi näkemys, olisi tällainen, mikäli sanelisin itse itselleni, mikä on oikein ja mikä ei:
Oma itsekkyyteni on minusta hyvä asia, sillä se saa minut tekemään asioita, joista on minulle enemmän hyötyä kuin sellaisista "hyvistä" asioista. Minusta empatia on vain häirikkö, joka estää minua tekemästä mitä haluan. Siksi aionkin vaimentaa sen mahdollisimman olemattomiin.
Teoillani ei olisi kovinkaan hyvä vaikutus muihin ihmisiin, mutta en minä sellaisista asioista jaksa alkaa huolehtimaan.
Teillä muilla ihmisillä taas itsekkyys on aika syvältä. Teidän pitäisi olla empaattisia, sillä mitä enemmän on hyviä ihmisiä maailmassa, sitä paremmat olot ovat minulla:) Kaikista kivoimpia ihmisiä ovat sellaiset "hyvälle uskolliset" ihmiset, koska he yrittävät antaa kaiken anteeksi. Siitä minä pidän. Sellaiset ihmiset ovat tosi hyödyllisiä.
Hyvästä ja pahasta vielä sen verran, että sellaisia ei olekaan. On sääntöjä, jotka parantavat minun oloani, ja on sääntöjä jotka huonontavat, mutta ei ole olemassa hyviä tai pahoja sääntöjä. Silloin ei itsekkyyskään ole paha. Ei kyllä hyväkään.
Eli, olkaa te hyviä, niin minä voin tehdä mitä haluan.
Siinä oli syvälliset pohdintani itsekkyydestä.
Nyt en sano, että kaikki ateistit ajattelisivat noin. Tuo olisi vain oma ateistinen näkemykseni mikäli ateisti olisin.
Itsekkyys on hyvää itselle, mutta muita on enemmän.
Se on enemmän huono. Ei kai ilman itsekkyyttä
seuraukset olisi huonoja. Ihmiset ajattelisivat
toistensa parasta ja saisi sitä kaikilta myös
itselleen. Jos kaikki olisivat itsekkäitä, jokainen
saisi vain itseltään hyvää eikä muilta.
Toisaalta se mikä ansaitaan on ihan hyvä pitää
itsellään ja jälkeläisillä.
Miten aseella saa hyvää aikaan?
Ase on työkalu. Sitä voi käyttää urheiluun, metsästykseen, harrastuksiin, jne. Monet näistä tuottavat vähintäänkin henkistä tyydytystä jos eivät muuta.
Ja tietysti sitä voi käyttää pahaankin. :(
Väite että muita on enemmän kuin itseä pätee vain yksilön kannalta katsottuna. Jokainen on tietysti itse, mutta myös muu (joskin moninkertaisesti).
Maailmassa jossa kaikki olisivat altruistisia toimisi hienosti kunnes sinne tulisi ensimmäinen edes vähän itsekäs tapaus...
Metsästyksessä eläimet usein jäävät kärsimään
ampumahaavan kipua. Se ei ole ihan niin hyvä asia.
Vaikka itse on muu (EI moninkertaisesti vaan
pieneltä osalta), jokainen on tietenkin myös itse
henkilökohtaisesti.
Mutta jos itse on toiselle itse ja muu on toiselle
moo, on jossain vikaa.
Jos et uskoisi Aabrahamin kumppaneiden Jumalaan, käyttäytyisit kuin psykopaatti? Mielenkiintoinen näkemys (ja samalla osaat olla pelottava)! Hyvä, että tunnet itsesi ja tiedät sen, että tarvitset sääntöjä elämääsi. Toivottavasti uskosi säilyy tukenasi halki elämän.
Mutta tosiaan kuten itsekin totesit kaikki ateistit eivät ajattele samoin - onneksi.
Jos uskoni lopahtaisi, en varmaankaan muuttuisi samantien psykopaatiksi. Luultavasti minulla säilyisi omatunto, ja kokisin ahdistavaksi tehdä väärin. En vain osaisi perustella itselleni että miksi. Haluaisin pysyä hyvänä, koska ajatus omantunnon vastaisesta toiminnasta ahdistaisi. En vain tietäisi miksi. Uskoisin, että on olemassa oikea ja väärä, koska en haluaisi olla uskomatta.
Sekin olisi vain sitä, että näen mielenterveyteni kannalta kannattavimmaksi olla hyvä ja uskoa oikeudenmukaisuuteen. Mutta jos tapahtuisi jotain pahaa, jos joku vaikka varastaisi keksini, murhaisi äitini tai vaikka sanoisi että senkin höntti, voisi taipumus hyvyyteen jäädä kostonhimon jalkoihin. Silloin pahuus ei välttämättä ahdistaisikaan.
Miten te ateistit muuten ajattelette asiasta? Uskotteko, että on olemassa oikea ja väärä, vai onko omatunto vain ihmiskunnan selviytymiskeino?
Oikea ja väärä vain kuvaavat tekoa. Samassa
yhteydessä käytän myös sanoja hyvä ja paha eli
sanojahan ne vain ovat ja adjektiiveja. Joistain
löytyy enemmän tai vähemmän vääryyttä. Oikeastaan
hyvä ja paha ovat parempia sanoja.
Kuvittelen omantunnon olevan selviytymiskeino,
joka ilmenee yhteistyössä. Ilman yhteistyötä
suurimmat projektit jäisivät tekemättä. Sodatkin
ovat johtuneet varmaankin itsekkyydestä, ylpeydestä,
ja isänmaalisuudesta, joka onkin sairasta kun jakaa
ihmiset eri puolille aiheuttaen "rasismia".
Kysymyksesi sisältää provon.
Voidakseen tuntea olevansa muita eläimiä tärkeämpi tai arvokkaampi olento, täytyy ensin tuntea olevansa eläin. Tunne on joko oikea tai väärä: henkilö joka tuntee olevansa eläin joko on tai ei ole eläin, tunteista riippumatta.
Kysymykseesi siis sisältyy ennakko-oletus, jonka pohjalta tulkitset saamasi vastaukset.
Vastaan:
Ei, en tunne olevani muita eläimiä tärkeämpi tai arvokkaampi olento.
Vastakysymys:
Onko ihminen eläin. Tähän vastasitkin jo, kysymyksessäsi, mutta tarkenna miksi, kuinka? Miten määrittelet eläimen?
ensinnäkin, vastaan Jetron puolesta:
"Onko ihminen eläin. Tähän vastasitkin jo, kysymyksessäsi, mutta tarkenna miksi, kuinka? Miten määrittelet eläimen?"
Ihminen on eläin. Eläimellä tarkoitetaan elävää olentoa, joka kykenee liikkumaan itsenäisesti ja eikä kykene itsenäisesti tuottamaan ravintoa vaan tarvitsee muuta elävää ravinnokseen. Ihminen (Homo sapiens sapiens) on kädellisten lahkon nisäkäs-laji, joka on kehittynyt muista eläimistä. Hänellä on kehittynyt aivotoiminta ja kykenee mm. symboliseen kieleen, joka on aika harvinainen ominaisuus planeetallamme.
Mikä muukaan ihminen olisi kuin eläin? Toisaalta älyllisesti pitkälle kehittynyt eläin, mutta eläin kuitenkin.
Niin ja vastaus Jetron kysymykseen. Tulihan siihen jo äsken varmaan viitettä...
Tunnetko olevasi muita eläimiä tärkeämpi tai arvokkaampi olento?
En oikeastaan. Ihminen on vain tosiaan eläinlaji, joka luulee itsestään liikoja. Olemme tietysti älyllisesti (?) pitkälle kehittyneet ja saaneet jotakin hyvääkin varmaan aikaan, mutta myös paljon tuhoa.
Jos ihminen on eläin, niin kai se sitten kuuluu nisäkäslahkon kädellisiin, joilla on pitkät, puissa elämiseen sopeutuvat tarttumaraajat, silmät eteenpäin suuntautuneet, poskihampaat nystermäiset, poikasia yleensä yksi ja jotka elävät tavallisesti lämpimissä maissa. Tuo kuvaus taitaa sopia erittäin hyvin meihin ihmisiin puissa elämiseen sopivia tarttumaraajoja myöten.
Aivan näin. Ihminenhän on eläin. Muut eläinlajit eivät vain ole kokeneet näin suurta kehittymistä näin lyhyessä ajassa. Uskonpa, että ihminen kehittyy koko ajan. Sillä eihän es. 50-luvulla ollut vielä niitä hienoja teknisiä laitteita mitä meillä nyt on. Silti ajattelemme, että ihminen on samanlainen kuin silloinkin. Emme siis kuitenkaan ole kokeneet mitään suurta mullistusta, mutta itse olen päätellyt sen näin: ihminen kehittyy ja kehittyy, kunnes lopulta tuhoaa maailman ja samalla itsensä. Ihminen on ihmiselle susi.
Olen vain kiinnostunut tietämään. Siis jos ei puhuta mitään ihmisen tekemistä virheistä (pahuudesta) joita hän on sitten pyrkinyt korjaamaan (hyvyyttä?).
Tämä taas menee siihen perusetiikan kysymykseen: Mikä on elämän tarkoitus?
Koska se on johdonnainen tuohon ensimmäisen kysymykseeni. Riippuu omasta määrittelystä, miten voi sanoa mikä ylipäänsä on tärkeää elämässä, että voi määrittää tuon "hyvän".
Itse tuohon ensimmäiseen kysymykseen (Tunnetko olevasi muita eläimiä tärkeämpi tai arvokkaampi olento?)
En pidä itseäni arvokkaampana, itseasissa vähemmän arvokkaampana.
Ruokkii puluja...
...No joo kaikessa on huonot puolet. Pulut ovat
nyt riippuvaisia ihmisistä, eivätkä pärjää ilman
niitä.
pelastaa uhanalaisia eläimiä...
...no joo, ihmisen takia uhanalaisia
Hoitaa lemmikkejä...
...ai niin, vankeudessa eläviä.
Vau! Itsekritiikki pelaa.
Eipä oikein löydy mitään... Jos joku keksii niin ole hyvä ja laittaa. On mielenkiintoista todeta, että miten paljon maapallo on muuttunut ihmisen aikana (murtosekunti maapallon olemassaoloajasta), niin silti minä en ainakaan ole keksinyt mitä hyvää ihminen on tehnyt. Puhun siis abstraktisti ihmisestä käsitteenä, en yksilönä.
Jos joku loukkaantunut hirvi tipahtaisi jokeen ja
olisi hukkumassa ja eläinpelastuspartio pelastaisi
sen elukan, olisiko siinä yksi hyvä. Eläin joka on
luonnon armoilla, kuten rannalle ajautunut valas.
Geenimuunnellut, vastustuskykyisemmät, kasvit
tarjoavat ravintoa kaikille enemmän.
Ihminen auttaa lajitoveriaan hädässä.
Elokuvissa varsinkin on yksi hauska, nimittäin
Maata lähestyvä taivaankappale, joka hävittäisi
elon Maapallolta, vältetään.
Tämä aihe on kuitenkin melko ristiriitainen,
sillä Ihminen on lähes ainoa laji, joka on koskaan
tehnyt mitään hyvää. Muut eläimet vain syövät
pienempiään ja lopulta tuottavat metaania muita
myrkkyjä ilmaan. Niillä ei ole oikein tietoakaan,
mitä ympärillä tapahtuu. Joitakin hyvää tekeviä
löytyy mm. sienet hajottavat kuolleista kasveista
hyvää kamaa uusille kasveille. Jotkin loiskalat
puhdistavat toisia kaloja. Elo maan päällä on
jatkuvaa kilpailua usein ilman sääliä, mutta
onneksi ihminen on kykenevä hallitsemaan empatiaa.
En ole täysin samaa mieltä kanssasi. Ehkä se on hyvä, että ihminen pyrkii mahdollisimman paljon välttämään sitä luonnollisuutta ja siten esim. loukkaantuneet, jotka joistakin tilanteista eivät selviäisi, pelastetaan, myös muiden lajien uhalla. Mutta jos ajattelee syy-seuraussuhdetta, niin miksi se loukkaantunut hirvi joutui jokeen? Oliko se esim. susilauman ajamana sinne joutunut?
Sittenhän se olisi tavallista luonnon kiertokulkua, vaikka kuulostaisi kauhealta, niin kyllä minusta kaikessa luonnon tapahtumissa on syynsä.
Ihminen pyrkii välttämään seurauksia.
En silti voi sanoa, ettenkö minä tekisi mitään, jos näkisin loukkaantuneen hirven veden varassa. Tottakai tekisin! Olenhan minä "eläinrakas", miten sen rakkauden sitten ottaa :/, maailma on erittäin monimutkainen.
Minusta geenimuunneltu ravinto ei ole mikään ratkaisu liian suureen väenkasvuun.
Miksi ihmisiä pitää olla niin paljon, että on tarpeen alkaa muuntelemaan DNA:n rakennetta?
Ihmisten väenkasvu on nousussa, ja se on ollut jo kauan liian suuri -> luonto kärsii. En nyt sano, että syntyvyyttä pitäisi eniten alkaa säännöstellä sellaisissa paikoissa, jossa sitä on eniten, kuten Afrikassa. Siellä tämä olisi erittäin vaikeaa (ehkäisytiedotus ei toimi) ja taudit, sairaudet (aids ym.) vievät kuitenkin henkiä paljon pois.
Syntyvyyden säännöstely olisi tärkeämpää teollistuvissa länsimaissa, koska jokainenhan toki ymmärtää, että länsimainen ihminen tuhoaa paljon enemmän luontoa, kuin kymmenen savimajassa elävää afrikkalaista.
"Ihminen auttaa lajitoveriaan hädässä."
Tämä on todella kaunista, mutta tapahtuuko sitä todella? En nyt pyri olemaan pessimistinen, mutta liikaa ei ole uskominen nykyihmisiin, joista harva todella pahassa tilanteessa uhraisi oman henkensä toisen vuoksi. Mutta ei useat laumatkaan jätä puolustamatta lajitoveriaan, mutta elämän jatkumisen edellytyksenä on tärkeää, että koko lauma ei uhraudu, jos heikoin ja sairain joutuu saalistetuksi.
Miten nykyteknologialla pystyttäisiin välttämään Maata lähestyvä taivaankappale? Onhan se Hollywoodissa mahdollista, mutta ei se toimi oikeassa elämässä. Me olemme todella avuttomia, jos tänne eksyisi meteoriitti. Onneksi sentään meidän lähellämme on yksi planeetta (Jupiter, en ole täysin varma, oliko tämä, korjatkaa, jos olen väärässä =) ), joka vetää suurimmat asteroidit ja meteoridit puoleensa, koska muutoin Maa olisi jo aikoja sitten tuhoutunut.
No, eiväthän muut eläimet sitä metaania tai muitakaan myrkkyjä päästä sinne ilmaan niin paljon kuin ihminen! Esim. ihminen on tehnyt maapallon elämän edellytyksestä eli kasvihuoneilmiöstä maapallon yhden tuhoajan.
Maapallon orgaanisen elämän edellytyksenä on yhteyttäminen, ja sen kasvit hoitavat.
Biosfääri toimii kun ekosysteemi toimii, mutta jos joku populaatio alkaa muokata toisia populaatioita, se samalla muuttaa koko ekosysteemin rakennetta ja monet lajit kuolevat sukupuuttoon. Nyt on meneillään kuudes suuri sukupuuttoaalto, ja se on ihmisen tekojen seurausta. Toivottavasti se ei käänny koko orgaanisen elämän tuhoksi.
sen, että pelkästään tuo väenkasvun hillitseminen länsimaista ei riitä. Myös elintapojen ja länsimäisen kulutuskulttuurin muuttaminen on olennaisen tärkeää.
Vaikka luonnolla onkin syy- ja seuraussuhde sillä
ei kuitenkaan ole mitään eriityistä merkitystä
tapahtuvalle. Hirven tilanteessa arviointivirhe
tai peto olisi saanut sen tippumaan jokeen. En
heti keksi muuta. Hirven etu on tärkeää, jos osaa
kuvitella miltä hänestä tuntuu. Luonnolla ei ole
mitän mielipidettä asiasta, sillä se koostuu vain
pienemmistä osasista. susia ja kärpäsiä voi vähän
harmittaa, mutta heitä ei ollutkaan tarkoitus
pelastaa. Kaikkea hyvää hirvelle.
Ei kannata huolehtia sanasta "rakkaus". Se on
täysin ihmisen keksimä tunne (kristinusko), jota
ei voi oikein selittää. Sitä kaikki vain
tulkitseee omilla tavoilla. Itse en sano siitä
mitään. Ihminen on keksinyt kaikkea järjetöntä,
joilla ei tarvitse päätä välttämättä vaivata.
Nyt paneudut ihan vääriin asioihin.
geenimuunnellulla ravintokasveilla saisi ravinnon
ja käyttäjät (myös lehmät ja koirat) tasapainoon
nälkää kärsivissä maissa. Ei siellä populaatio
räjähdä käsistä, jos he edes itselleen saisivat
tarpeeksi ravintoa hengissä pysymiseen (ei
sikiöille) ellei heillä ole pakkomiellettä
lisääntymiseen, niinkuin ihmisillä taitaa ollakin.
Ihmiset ovat toisinaan vähäjärkisiä asioiden
suhteen, mutta eikös nyt puhuttu IHMISTEN HYVISTÄ
TEOISTA eikä pahoista. Yrität väkisin pistää
vastaan ihmisten julmuudella, mutta ei sillä hyviä
tekoja tekemättömäksi saa. meillä ainakin on tarve
päteä :D hohhohhoo
Onhan se selvää, että ihminen on katastrofi
monille ja tottumuksia täytyisi muuttaa. Se ei nyt
kuulunut noin laajasti aiheeseen. Nythän puhuttiin
onko ihminen saanut mitään hyvää aikaan. asialle
saa vastapainoa väkisin väännettynä ja onhan
niissä perää, kun on syy ja seuraus, mutta nyt
meni vähän liioitteluksi. Minulle tuli kyllä heti
mieleen pessimismi. Kannattaa keskittyä niihin
hyviin asioihin enemmän. Toiveajattelu on
kuitenkin petollista.
Lauman kannattaa uhrautua heikon ja sairaan
puolesta (ei välttämättä henkensä uhalla), jos
heikosta ja sairaasta kehitetään terve ja vahva.
Sitten ollaan voiton puolella. Kun tovereita ei
kuolekaan tolkuttomasti kannatta käyttää jortonkia
ettei synny liikaa uusia.
En puhunut todellisuudesta elokuvien yhteydessä.
Oletko silti aivan varma, että ydinkärjellä ei
voisi muuttaa minkäänkokoisen taivankappaleen
kurssia. Pidätkö siis asiaa mahdottomana, kun
siitä on tehty elokuviakin?
Vaikka Jupiterin vetovoima vetää kappaleita
puoleensa, on myös auringon vetovoima, jonka
radalla asteroidivyöhyke kiertää. Ei ne kaikki ole
vielä jupiteriin lentänyt. Kun asteroidi eksyy
radaltaa, matkalla on vaikka mitä esteitä eikä
aina pääse sille isoimmalle. Maa on ollut myös
tiellä, mistä MAA ON TUHOUTUNUT, pinnalta tosin.
Ja aikoja sitten. Mitä juuri kirjoitit?
Suurin asteroidi lähellämme, Ceres läpimitaltaan
1000km, ei ihan helpolla kurssilta poikkea. Sekin
olisi alle tuhannesosa maan massasta, joten sekään
ei saisi maata pirstaleiksi.
Ei maapallo tuhoudu kasvihuoneilmiöstä. Tapahtuu
vain mullistus. Se on minulle arvoitus, mitä siitä
seuraa. Ihmiskunta saattaa kyllä tuhoutua ei
maapallo.
Pointti: Kyllä sitä hyvää löytyy kaiken kurjuuden,
julmuuden ja tyhmyyden seastakin. Et kai kiellä.
Tottakai hirven etu on tärkeää, mutta ajattelitko asiaa ollenkaan luonnon kiertokulun kannalta? On kenties helpompi tuntea myötätuntoa kasvissyöjää kohtaan, mutta tämän maailman edellytys on myös muut kuluttajat. Ketkät ja mitkä sinun mielestäsi pelastuvat?
Jos olet sitä mieltä, että Jumala on olemassa, niin onko sinun mielestäsi pedot ja hajottajat vain pelinappuloita maapallolla, joista ei ole mitään todellista hyötyä, ja vain 1.trofiatason kuluttajat (ne, jotka käyttävät ravinnokseen kasveja ym. mutta eivät eläimiä) pelastuvat?
Tämän oletuksen mukaan sinä olet vegaani, mutta ellet ole, et varmaankaan oleta pelastuvasi?
Itse en sinänsä ole yhtään ihmisen geenimuuntelun kannalta. En pidä ihmisen oikeutena muokata elävästä olennosta ihmiselle viihdykettä, ravintoa tai vaatetta. Sen takia esim. lihatuotanto on minusta väärin. Ei ole luonnollista, että joku laji muokkaa jonkun toisen lajin vain tarkoituksenaan tuottaa siitä lihaa.
Minusta sinä nyt puhuit vähän epäjohdonmukaisesti, (suonet anteeksi, jos ymmärsin kirjoituksesi väärin, voit korjata minua, jos sen virheen tein), kun ensin sanoit että ihmisten kuuluisi saada geenimuunnellulla ravinnolla populaatio kasvamaan eikä se kasvaisi räjähdysmäisesti, vaan ihmiset pysyisivät hengissä. Mutta kuitenkin sanoit, että ihmisillä taitaa olla pakkomielle lisääntymiseen. Johdonmukaisuus? Selittäisitkö hiukan mitä tarkoitit, olen pahoillani, jos vaikutan typerältä.
No kenties olennainen katosi teksistäni, mutta silti kuitenkin pyrin löytämään sitä ihmisen hyvyyttä. Mutta sitä vielä löytämättä (voit tulkita tämän pessimismiksi, mutta tarkoitukseni oli tässä olla vain rationalisti)
Tottakai lauman kannattaa uhrautua, jos siinä on jotain järkeä, mutta on turhaa koko lauman uhrautua, jos vain sairas yksilö pelastuisi ja menetettäisiin monia terveitä yksilöitä.
Anteeksi, kun ymmärsin elokuvaesimerkkisi väärin. En tarkoita, että kaikki elokuvat olisivat propagandaa, mutta minusta niihin pitää suhtautua maalaisjärjen kritiikillä, ei kaikki ole totta, mitä televisiossa näytetään.
Kyllä ehkä jonkunkokoinen (pieni) meteoriitti olisi mahdollista tuhota, mutta on hyvä muistaa, että Maa on erittäin pieni planeetta. En voi sanoa, että tämä olisi täysi fakta, mutta se asteroidi Ceres, josta puhuit, on jo minusta sen verran suuri, että se aiheuttaisi mittavat tuhot maapallolle. Suurin vaikutinhan siinä on se paine, jolla se maahan iskeytyisi.
Maapallo on erittäin avuton, jos siihen niitä meteoriitteja iskeytyisi. Pienet kappaleetkin voivat aiheuttaa jo tuhoja. Ne meteoriitit, jotka maahan ovat iskeytyneet eivät ole läheskään yhtä suuria kuin ne kraatterit, jotka ovat jälkiseurauksia. Lisäksi sen paineen takia elämä on kuollut laajoilta alueilta kraatterin ympäristöstä.
Kasvihuoneilmiö on "pahenemassa", jos sen näin voi sanoa. En tarkoittanutkaan, että kiviplaneetta tuhoutuu, mutta elämä maapallolla voi tuhoutua.
Anteeksi, mutta en nyt löytänyt yhtäkään ihmisen hyvää tekoa teksistäsi.
"Suomessa noin puolet metaanipäästöistä syntyy biojätteen hajotessa kaatopaikoilla. Kilo biojätettä tuottaa vähitellen puoli kiloa metaania."
lainattu: www.ilmasto.org
Mutta ihminen ei silti ole ainoa,
suhteessa kyllä varsinainen mörökölli.
>Tottakai lauman kannattaa uhrautua, jos siinä on jotain järkeä
>Tottakai hirven etu on tärkeää
Siinä löysit hyvän asian. Hyvää yhdelle pahaa
toiselle. Äskeisessäkin lauseessa oli hyvää sekä
pahaa. Et kai kuitenkaan ole sokea. Niitä molempia
on. Se on vain henkilökohtaista.
Perusteellasi kaikki tekevät kokoajan jotain
pahaa: Jos elukka ei heti uhraa itseään pedolle,
tekee se pahaa pedolle.
Ateistihan olen ja jossain määrin agnostikko,
joten en kai kummemmin "pelastu".
Tekstissäni on ristiriita. Populaatio ei
välttämättä räjähdä, mutta se voisikin räjähtää,
jos nälänhätäiset ihmiset ovat niin tyhmiä
etteivät ymmärrä hillitä lisääntymistä. Asia
olisikin heidän käsissä. Tai Kondomin.
Vaikka Ceres törmäisi Maahan. Jonnekin meren
onkaloihin (10km) jäisi luultavasti joitakin
eliöitä tai edes aminohappoja, joista kehittyisi
kaikki uudelleen, eri tavalla tosin. Meri
jäähdyttäisi iskua ja elämä jatkuisi.
En tiedä missä suhteessa puhuit, mutta pienet
kappaleet palavat ilmakehän vastuksessa ja niitä
lentää maapallolle jatkuvasti.
Jos pidät ihmistä pahana, pystyisitkö muuttamaan
asiaa? Ihminen kun olet.
Ihmisen DNA poikkeaa simpanssin DNA:sta 1,2%. Tämä bilsan kirjasta, jos joku kaipaa tarkempaa selvitystä, voin sen antaa.
Tunnen olevani useimpia ihmisiksi kutsuttuja eläimiä tärkeämpi ja arvokkaampi.
Sensijaan plankton on arvokkaampaa ja tärkeämpää, kuin minä tai kukaan muukaan ihminen.
Kissat ja koirat saisi ampua.
Ihminen on eläimiä tärkeämpi olento, sillä Jumala on meille niin sanonut.
Tunnen itsekkyyttä. Tottakai tunnen. Eiköhän sitä itse kukin ole ajatellut ja tehnyt vaikka minkälaista pahuutta.
Tunnetko itsekyyttä ihmisen (itsesi) tärkeilystä.
...tässä kymysyksiisi seuraavasti:
-Kyllä pääsääntöisesti(poislukien hauvelini;-)!
-Opittua objektiivista(?) kulttuurisidonnaisuutta!
-Joskus,miksi luokittelet sen mukamas pahaksi...määrittele `paha´ !
lol
;-)
Tuolta jostain löytyy vastaus kysymykseesi.
Syy: kasvatuksessani on ilmeisesti joku mennyt ihan onnistuneesti!
Mutta itsekkyyttä tunnen, ja kostaisin mielelläni
minua tölvineille, jos minusta olisi moiseen ;)
"Tunnetko olevasi muita eläimiä tärkeämpi tai arvokkaampi olento?"
Ihmisen arvokkuus kärsii verrattuna muuhun eläinkuntaan monin tavoin. Se mitä me kutsumme älykkyydeksi osoittautuu luonnossa jälkeenjääneisyydeksi. Ihminen pärjää vain itsensä rakentamassa maailmassa, harvoin luonnossa villinä.
Olemme sodassa itseämme vastaan.
Ei se älykkyys kuitenkaan ole jälkeenjäneisyyttä
kun älykkyys on vain sen aiheuttanut.
Ihminen rakentaa omaa "luontoaan" kuten muurahaiset
rakentavat keon tai lintu pesän. Ihminen ei pärjää
luonnossa yksin kuten ei muurahainenkaan, koska ovat
laumaelukoita
Ihmisellä ei vain usein pelaa järki.