Vuosi sitten se iski täysin yllättäen: masennus, työuupumus, ahdistus... 10 vuotta hommia IT-alalla töissä, joissa oikeasti viihdyin. Vaan nyt pelkkä tietokoneen näkeminen laukaisee ahdistuksen. Olen miettinyt muita aloja, mutta aina se, että olisi vastuussa jostakin, ahdistaa sanoinkuvaamattomasti... Ehkä lumitöihin?
Olen tässä miettinyt mennyttä viimeistä 20 vuotta elämästäni..Opiskeluja, sitä intoa, työllistymistä, avioliittoa, perhettä, jota ei enää ole... Miksi kävisin enää töissä? Nuo vuodet töissä parhaimmillaankin varastivat minulta aikani lapseni kanssa. Lapsi on nyt 11v, ja viimeinen vuosi hänen kanssaan on ollut sekä vastoinkäymisiä että ilon kyyneliä. Minulla on viimeinkin aikaa lapselleni enemmän kuin hänellä on minulle.
Ketä varten kävisin töissä? uuvutamassa itseäni? Liekö kohtalon ivaa sekin, että työttömänä ollessa olen viimein oppinut myös säästämään rahaa. Töissä ollessa rahat hassattiin aina johonkin turhaan.
Minulla ei ole naista... ei ketään, joka tulisi vaatimaan minulta rahaa paitsi vouti. Ei ole asuntolainaa, ei velkaa. Ei elatusmaksujakaan (kiitos exä). Miksi siis menisin enää töihin? Olen kohta viiskyt. Ei kiinnosta. Kaikki ne vuodet raadettu ja siitä ei jäänyt mitään näppiin, kiitos Suomen verotuksen ja kiitos sen, että Suomi haluaa tahallaan hajottaa perheet. Eroaminen kannattaa naisille... miehelle jää luu kouraan.
Olen tässä miettinyt mennyttä viimeistä 20 vuotta elämästäni..Opiskeluja, sitä intoa, työllistymistä, avioliittoa, perhettä, jota ei enää ole... Miksi kävisin enää töissä? Nuo vuodet töissä parhaimmillaankin varastivat minulta aikani lapseni kanssa. Lapsi on nyt 11v, ja viimeinen vuosi hänen kanssaan on ollut sekä vastoinkäymisiä että ilon kyyneliä. Minulla on viimeinkin aikaa lapselleni enemmän kuin hänellä on minulle.
Ketä varten kävisin töissä? uuvutamassa itseäni? Liekö kohtalon ivaa sekin, että työttömänä ollessa olen viimein oppinut myös säästämään rahaa. Töissä ollessa rahat hassattiin aina johonkin turhaan.
Minulla ei ole naista... ei ketään, joka tulisi vaatimaan minulta rahaa paitsi vouti. Ei ole asuntolainaa, ei velkaa. Ei elatusmaksujakaan (kiitos exä). Miksi siis menisin enää töihin? Olen kohta viiskyt. Ei kiinnosta. Kaikki ne vuodet raadettu ja siitä ei jäänyt mitään näppiin, kiitos Suomen verotuksen ja kiitos sen, että Suomi haluaa tahallaan hajottaa perheet. Eroaminen kannattaa naisille... miehelle jää luu kouraan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä todella pahalta masennukselta, kannattaa hakea ammattiapua nyt viimeistään.
Lääkäri on kirjoittanut jo kolme B-lausuntoa. SSRI-lääkkeitä syöty kohta 3kk. Psykiatrille ei julkisella pääse. Kela ei usko tavallisen lääkärin lausuntoa vaan olen ja pysyn "työkykyisenä".
50 ja masentunut? Ei hyvää päivää. Vakava lorvikatari sinulla on. Niskasta itseä kiinni ja heti töihin siitä. Joka päivä tekee töitä niin pysyy masennus eli lorvikatari loitolla. Ihminen kun alkaa makaamaan liikaa niin siinä muuttuu laiskaksi. Kello soimaan joka aamu kuudelta ja puolentunnin lenkille ja sen jälkeen töihin seitsemäksi. Töiden jälkeen lenkille, uimaan tai salille vähintään tunniksi. Lisäksi laitat itse ruuan älä osta roskaruokaa ja myy sohvasi helvettiin sillä et mitään tee. Tällä reseptillä aivan varmasti lähtee kaikki masennus muutamassa viikossa.
Entäpä silloin, kun maailman menon vuoksi saattaapi olla ettei noita muutamaa vkoa enää meille edes olla suomassa syntitaakkamme vuoksi. Eikö tuolloin ole parempi, että henkilö hieman rauhoittuu ja antaa hieman aikaa itselleen, juuri noin kuin tapahtuu.
En tiedä varmaksi onko noin, sanon vaa teoriana.
Et palaudu enää milloinkaan töihin. Eikä se riipu sinusta, vaan työnantajien silmissä pitkäaikaistyöttömät ovat lopullisesti menetettyjä tapauksia; Ei ole mahdollista, että osaisit enää mitään, joten sinua ei kutsuta edes haastatteluun.
Sen sijaan he huutavat kurkku suorana ulkomaista osaajaa nopeammin tänne. Haluavat kai maksaa enemmän veroja pitämällä työttömät työttöminä.
Nyt vaan keskityt hakemaan yhteiskunnalta tukiaisia
Niiden varassa muutkin pienituloiset elää.
Kelasta kaikkia mahdollisia tukia ja lisäksi vielä toimeentulotukea.
Hae pitkää sairaslomaa ja depressiolääkettä voit joutua syömään pitkään. Jos mitta tuli täyteen niin ei mahdoton ajatus työkyveläke. JOS 50V MITTARISSA NIIN IÄN PUOLESTA VOIS ALKAA MUUTAKIN TEKEEN. Kyllä 400päivää menee kun saat kohtalaista ansiosidonnaista päivärahaa. Huilaile ja käy psykiatrin juttusilla väännät ja käännät että pääset hoidon piiriin.
Aloittajalle kysymys niin mikä nyt on tilanne jos jo vuosi sitten depressio elikä oletko sairauslomilla.
Miksipäs sitä itseään enään alkaisi tuossa iässä töillä kiusaamaan , et saa enään mitään omaisuutta kasaan josta nauttisit eläkepäivillä jos sinne asti elät , hakeudut
tk-eläkkeelle ja alat nauttimaan elämästä vielä kun ehdit , näin elämä on antoisaa ja mieli lepää , vanhemmiten ei jaksa enään nauttia vaikka rahaa olisikin , se on tehtävä nuorempana , suosittelen .