Suomi oli ainoa pieni maa joka torjui raja-alueellaan Neuvostoliiton strategisen hyökkäyksen ja jopa kahdesti¨.
Talvella 1939-1940 ja kesällä 1944. Kaikki muut hyökkäyksensä NL onnistui viemään perille saakka.
Stalinkin arvosti saavutusta sinänsä sanoessaan sodan jälkeen. "Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle"
Talvella 1939-1940 ja kesällä 1944. Kaikki muut hyökkäyksensä NL onnistui viemään perille saakka.
Stalinkin arvosti saavutusta sinänsä sanoessaan sodan jälkeen. "Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle"
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikään toinen pieni maa ei pystynyt mihinkään Neuvostoliittoa tai Saksaa vastaan.
Ei taida aloittaja edes ymmärtää, mitä tarkoittaa strateginen isku?
Strateginen isku on vihollisen suorittama yllätykseen pyrkivä hyökkäys jonka tarkoituksena on lamauttaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja tai sen puolustus. Tällä pyritään pakottamaan valtakunnan johto vihollisen haluamiin valintoihin.
Kesän 1944 hyökkäyksellä Neuvostoliitto saavutti tavoitteensa, eli Suomen irroittamisen sodasta.
Istunto 78 lauantaina 2. syyskuuta 1944 klo 18
Pöytäkirja: 78. Lauantaina 2 p. syyskuuta 1944
Pääministeri Hackzell antaa valtioneuvoston tiedonannon. Se on jatkoa niille selonteoille, jotka edellinen hallitus oli antanut 29. helmikuuta, 14. maaliskuuta ja 12. huhtikuuta eduskunnalle. Rauhankysymys oli jäänyt keväällä avoimeksi, kun hallitus ei voinut hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä välirauhan ehtoja, joita se kokonaisuutena piti liian raskaina.
Pääministerin mukaan mitään sellaisia seikkoja, jotka viittaisivat mahdollisuuteen selviytyä sodasta merkittävästi lievemmillä ehdoilla kuin huhtikuussa, ei ole ilmaantunut eikä näytä olevan näköpiirissä. Hän selostaa tilannetta, mihin on jouduttu ja niitä toimenpiteitä, joihin hallituksen mielestä on ryhdyttävä.
Hallitus on tullut siihen käsitykseen, että toimenpiteisiin välirauhan tai rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välille olisi kaikesta huolimatta viipymättä ryhdyttävä niillä edellytyksillä, jotka nyt näyttävät olevan tarjolla. Neuvottelujen aikaansaamiseksi on Suomen ilmoitettava Saksalle, että sen on pakko katkaista suhteensa Saksaan ja pyydettävä, että Saksan hallitus siirtää pois joukkonsa.
Hackzellin mukaan hallituksen kantaa määrittäessä on ollut mukana Suomen marsalkka, jolle kuukausi sitten oli yksimielisesti uskottu valtionpäämiehen raskas tehtävä.
Hallitus toivoo, että eduskunta kuultuaan tämän selonteon hyväksyy yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisen. Asia pannaan pöydälle seuraavaan täysistuntoon, joka samana iltana klo 20. Istunto lopetetaan klo 19.
”Kesän 1944 hyökkäyksellä Neuvostoliitto saavutti tavoitteensa, eli Suomen irroittamisen sodasta.”
Kesällä 1944 Neuvostoliittpo EPÄONNISTUI SURKEASTI TODELLISESSA TAVOITTEESSAAN: Päästä lläpimurtoon, miehittää ja sovjetisoida Suomi!
Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:
- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa
Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!
Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi Välirauhan 4.9.1944 ja aselevon. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!
Moskovaan
Uusi presidentti saattoi sen sijaan saman tien tiedustella Tukholman ja Kollontain kautta, suostuisiko Neuvostoliitto vastaanottamaan Suomen valtuuskunnan keskustelemaan aselevosta tai rauhanehdoista. Ennakkoehtoina Suomea vaaditaan katkaisemaan välittömästi suhteensa Saksaan ja häätämään sen joukot maasta syyskuun puoliväliin mennessä. Jälkimmäistä vaatimusta pidetään syystä epärealistisena, mutta tätä toivotaan voitavan muuttaa Moskovassa.
Salaisessa istunnossaan 2. syyskuuta eduskunta hyväksyy ehdot. Vastapuolella on opposition kiivas IKL sekä osa kokoomuksen ja maalaisliiton edustajista, mutta päätös rauhanneuvotteluihin ryhtymisestä voittaa äänin 108 - 45.
Kuuntele pääministeri Hackzellin radiopuhe
Aselepo astuu voimaan. Pääministeri johtaa valtuuskuntansa Moskovaan 7. syyskuuta mukanaan puolustusministeri Walden, yleisesikunnan päällikkö Heinrichs sekä ulkoministerin venäjää puhuva veli Oskar Enckell. Viikon ajan joukko saa pysyä hotellissaan ilman, että heitä otetaan vastaan.
Odotus ei johdu niinkään isäntien epäkohteliaisuudesta vaan viime hetken neuvotteluista Neuvostoliiton ja Britannian välillä. Jälkimmäisen mielestä lopulliset rauhanehdot pitää jättää odottamaan monenvälisiä neuvotteluja, minkä lisäksi sotakorvaussummaa on kohtuullistettava. Churchillin kerrotaan muistuttaneen Stalinia bolsevikkien vanhasta maksiimista, jonka mukaan alueluovutuksia tai sotakorvauksia ei tullut vaatia. Tähän generalissimus vastasi, että hänestä "on vanhemmiten tullut konservatiivi".
Periaatteessa Stalin suostui brittien vaatimuksiin, mutta ensimmäisestä neuvottelutapaamisesta tuli silti käytännössä Molotovin yksinpuhelu. Käytännön ongelma tuli heti siitä, etteivät suomalaiset olleet tehneet vielä mitään saksalaisten häätämiseksi. Onnekkaasti piakkoin tuli tieto saksalaisten epäonnistuneesta maihinnousuyrityksestä Suursaareen, jossa suomalaisten vangiksi jäi 700 hyökkääjää.
Neuvottelupäivän rasitukset ottivat Hackzellin voimille siinä määrin, että hän paluumatkalla hotelliin hän sai vaikean halvauskohtauksen. Tilalle valtuuskuntaa johtamaan oli kutsuttava ulkoministeri Enckell. Neljän päivän kuluttua kaikki on selvää: Suomen eduskunnalle annetaan välirauhansopimuksen ehdot hyväksyttäviksi 19. elokuuta kello 12 mennessä. Moskovasta on toistamiseen tuomisina raskas sanelurauha.
Hehehe ei ne valeet kuule siitä tosiasioiksi muutu, vaikka niitä satoja kertoja yritätkin syöttää😂
No koskas oikein kerrot, että minkä ihmeen välirauhan se Stalin oikein solmi 4.9.1944?
Olivat ainakin kovimpia juoksijoita kesällä -44.
Höpöhöpö. Vetäytyminen kannaksella vastasi keskimäärin hidasta kävelyvauhtia..
https://seura.fi/ilmiot/historia/edessa-ehdoton-antautuminen/
Edessä ehdoton antautuminen
Juhannusviikon keskivaiheilla 1944 hallitus odotti malttamattomasti neuvostohallituksen vastausta Ruotsin kautta. Ja se tuli! Mutta millainen. Siinä vaadittiin, että Suomi on valmis antautumaan ehdoitta, suorittamaan ”kapitulaation”.
Sopimusteksti alkaa: ”Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet. SNTL:n Hallitus suostuu laatimaan ehdot, joilla se on valmis pysäyttämään sotatoimet Suomea vastaan…”.
Itse sopimusteksti sisältää lisäksi kaikessa sen perusajatuksen, että kysymyksessä on ehdoton antautuminen – eikä mitään muuta! Spekulaatiot jostain muuta ovat turhanaikaisia.
Unohtui sitten kertoa, että kyseessä oli luonnos, mitä ei edes koskaan hyväksytty!
Mitä sitten tekstissä todella oli? Löysin alkuperäistekstin (joka on ”luonnos” eli venäjäksi projekt) syksyllä 1993 Venäjän federaation ulkoministeriön arkistosta Moskovassa. Tässä ei ole mahdollista syventyä enempää sopimustekstin sisältöön muuta kuin johdannon osalta.
Sopimusteksti alkaa: ”Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet. SNTL:n Hallitus suostuu laatimaan ehdot, joilla se on valmis pysäyttämään sotatoimet Suomea vastaan…”.
Rauhaan ei päästy keväällä 1944 vaan vasta kesän raskaiden taistelujen jälkeen. Sotamenestyksen suosittua neuvostojoukkoja marsalkka Kliment Voroshilovin johtama komissio laati välirauhan neuvotteluja varten ehdotuksen, jossa Neuvostoliiton vaatimat alueet olisivat vielä kasvaneet. Ehdotuksen otsikkokin oli mahtipontisesti ”Suomen antautumisehdot”.
Josif Stalin halusi hoitaa Suomen suunnan nopeasti vuonna 1944.
Josif Stalin halusi hoitaa Suomen suunnan nopeasti vuonna 1944. KUVA: IS-ARKISTO
Neuvostojoukot saisivat tarpeen mukaan miehittää ”Helsingin linnoitusalueineen”, Ahvenanmaan, Turun, Vaasan ja Tornion kunnes sota Saksan kanssa olisi ohi. Tukikohdikseen Neuvostoliitto saisi Hangon, Porkkalan, Kotkan linnoitusalueen, Haapasaaren ja Mäkiluodon. Rentolan mukaan kyseessä oli kuitenkin vain ”ennakoiva ehdotus”, jolla ei ollut Stalinin siunausta.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001929224.html
Neuvostoliittolainen kenraali S.P.Platonov kirjoittaa Karjalan Kannaksen taisteluista kesällä 1944 seuraavasti kirjassaan Taistelut Suomen rintamalla 1941-1944 sivulla 178: "Yli kolme viikkoa kestäneiden hyökkäyksellisten sotatoimien aikana,kesäkuun 21 päivästä 1944 heinäkuuun puoliväliin saakka,Leningradin rintaman oikean sivustan joukot eivät kyenneet täyttämään niitä tehtäviä,jotka ylijohto niille käskyllään kesäkuun 21 päivänä antoi.Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomen rajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan Kannasta vihollisista.Siirtämällä alueelle riittävästi lisävoimia Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan Kannakselta syvälle Suomeen"
Eli kenraali Platonov myöntää ,että jatkosota päättyi suomalaisten torjuntavoittoon
Kuka kehtaa väittää että neuvostoliittolainen kenraali S.P.Platonov valehtelee ?
Puna-armeija lopetti asemasodan suurhyökkäyksellä Karjalankannaksella 9. kesäkuuta 1944
Suurhyökkäyksen alettua Neuvostoliitto vastasi Suomen rauhantiedusteluihin vaatien ehdotonta antautumista.
Yleisimmän arvion mukaan kenttätykistön taitava keskittäminen ja hyvä yhteistoiminta sitkeästi taistelleen jalkaväen kanssa auttoivat suomalaisia ainoina toisessa maailmansodassa pysäyttämään Neuvostoliiton strategisen suurhyökkäyksen Talin–Ihantalan taistelussa 25. kesäkuuta – 9. heinäkuuta 1944, Äyräpäässä–Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Joidenkin historioitsijoiden mielestä Saksan tuki oli torjuntataistelun onnistumiselle ratkaisevan tärkeää.
Heinäkuun puolenvälin jälkeen tilanne Kannaksella vakiintui ja Aleksandra Kollontai ilmoitti 12. heinäkuuta ruotsalaisten välityksellä, että ehdottoman antautumisen vaatimus oli johtunut hänen ”väärinkäsityksestään”. Neuvostoliitto luopui ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja Ruotsin kautta ilmoitettiin Mannerheimille, että Neuvostoliitto oli valmis aselepoon
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota
Wikipedian artikkeleita saa korjata jos pitää niissä olevaa tietoa vääränä.
No mites siinä oikein kävi?
Istunto 78 lauantaina 2. syyskuuta 1944 klo 18
Pöytäkirja: 78. Lauantaina 2 p. syyskuuta 1944
Pääministeri Hackzell antaa valtioneuvoston tiedonannon. Se on jatkoa niille selonteoille, jotka edellinen hallitus oli antanut 29. helmikuuta, 14. maaliskuuta ja 12. huhtikuuta eduskunnalle. Rauhankysymys oli jäänyt keväällä avoimeksi, kun hallitus ei voinut hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä välirauhan ehtoja, joita se kokonaisuutena piti liian raskaina.
Pääministerin mukaan mitään sellaisia seikkoja, jotka viittaisivat mahdollisuuteen selviytyä sodasta merkittävästi lievemmillä ehdoilla kuin huhtikuussa, ei ole ilmaantunut eikä näytä olevan näköpiirissä. Hän selostaa tilannetta, mihin on jouduttu ja niitä toimenpiteitä, joihin hallituksen mielestä on ryhdyttävä.
Hallitus on tullut siihen käsitykseen, että toimenpiteisiin välirauhan tai rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välille olisi kaikesta huolimatta viipymättä ryhdyttävä niillä edellytyksillä, jotka nyt näyttävät olevan tarjolla. Neuvottelujen aikaansaamiseksi on Suomen ilmoitettava Saksalle, että sen on pakko katkaista suhteensa Saksaan ja pyydettävä, että Saksan hallitus siirtää pois joukkonsa.
Hackzellin mukaan hallituksen kantaa määrittäessä on ollut mukana Suomen marsalkka, jolle kuukausi sitten oli yksimielisesti uskottu valtionpäämiehen raskas tehtävä.
Hallitus toivoo, että eduskunta kuultuaan tämän selonteon hyväksyy yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisen. Asia pannaan pöydälle seuraavaan täysistuntoon, joka samana iltana klo 20. Istunto lopetetaan klo 19.
Yleisesti sotahistorioitsijat puhuvat Stalinin neljännestä strategisesta iskusta jonka suomalaiset torjuivat ja NL luopui sen jälkeen vaatimasta ehdotonta antautumista.
Yleisesti kylläkin puhutaan kymmenestä iskusta, jotka kaikki onnistuivat.
In Soviet historiography, Stalin's ten blows[a] were the ten successful strategic offensives conducted by the Red Army in 1944 during World War II. The Soviet offensives drove the Axis forces from Soviet territory and precipitated Nazi Germany's collapse.
Vyborg–Petrozavodsk Offensive (9 June – 9 August 1944). This offensive was against the Finnish forces north of Leningrad and its strategic objective was to force Finland out of the war.[12] It was carried out by the Leningrad Front and the Karelian Front.[10][13] On September 19, 1944, Finland accepted Soviet conditions for peace and exited the war. Stalin dubbed it the Liberation of Karelia-Finland Soviet Republic.
https://en.wikipedia.org/wiki/Stalin's_ten_blows
Mannerheimin mukaan Välirauha syyskuussa 1944 merkitsi käytännössä Suomen antautumista.
Mannerheimin mukaan Välirauha syyskuussa 1944 merkitsi käytännössä Suomen antautumista.
Ilman linkkiä tiedon lähteeseen täällä voi väittää mitä vaan..
Pessimisminsä voittaneen Mannerheimin mielestä rauhanneuvotteluihin tuli ryhtyä vasta sitten, kun rintama oli ensin saatu vakiinnutetuksi. Se taas edellytti Saksasta saatavaa sotilaallista apua, jonka mahdollisuutta hän oli presidentin luvalla jo tiedustellut.
Pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen päätettiin lähettää Ruotsin UD:n välityksellä Kollontaille edelleen toimitettavaksi viesti, jonka mukaan Suomi oli valmis luopumaan sodasta ja tiedusteli siten Neuvostoliiton rauhanehtoja.
Kreml ei hukannut aikaa reagoiden jo muutaman tunnin kuluttua:
»Kun Neuvostoliitto useat kerrat on joutunut suomalaisten pettämäksi, toivomme Suomen hallitukselta saavamme presidentin ja ulkoministerin allekirjoittaman selityksen, että Suomi on valmis antautumaan ja pyytämään rauhaa Neuvostohallitukselta
Rouva Kollontai arveli »antautumisen» ehkä saattavan tarkoittaa pelkkää »taistelun lopettamista», mutta ei voinut sanoa asiasta mitään varmaa. Tähän luottaen Ryti ja Tanner olivat valmiita solmimaan kontaktin Moskovaan. Linkomies ja Mannerheim olivat jyrkästi eri mieltä saaden tuekseen sisärenkaan enemmistön
Puolustuskyvyttömäksi joutumisen lisäksi ratkaisu merkitsisi maan luovuttamista Saksan ja Neuvostoliiton taistelutantereeksi, mihin oli turha kuvitella kansan ja armeijan suostuvan. Kuten Moskovassa kesäkuussa 1944 valmistunut yksityiskohtainen ja rankka ohjelma antautumisen jälkeisistä toimenpiteistä osoittaa, Linkomies ja Mannerheim olivat Kremlin tuonhetkisiä tavoitteita ajatellen oikeassa.
Juhannuksena 1944 Suomen hallitus joutui näin valitsemaan Kremlin esittämän antautumisvaatimuksen ja Saksalle annettavan sitoumuksen välillä. Muita vaihtoehtoja ei ollut, sillä Suomen kykyyn jatkaa vastarintaa ilman Saksan sotatarviketoimituksia ei kukaan enää uskonut.
Heinäkuun puoliväliin tultaessa laskelma osoittautui pitäväksi. Suomalaisten torjuntavoiton varmistuttua Stalin teki 12.7.1944 päätöksen Karjalan kannaksen offensiivin keskeyttämisestä, vaikka neuvostojoukot silloisessa vahvuudessaan ja operaatioon varatussa ajassa eivät olleetkaan saavuttaneet asetettuja tavoitteita: Suomen kenttäarmeijan lyömistä, Imatran ja Lappeenrannan valtausta sekä etenemistä Kouvolan – Kotkan linjalle. Täältä olisi tarvittaessa jatkettu maan sisäosiin sekä tärkeimpiin asutuskeskuksiin, mm. Helsinkiin.
Strategisesti johdonmukaista oli, että hyökkäyksen lopettamisesta tehtiin myös poliittiset johtopäätökset; antautumista ei enää vaadittu.
https://jkpaasikivi.fi/book/valtiomiehen-elamantyo-3/jatkosodan-paasikivi/4/
Bäckman irrottaa lauseita asiayhteydestään ja saa niin kaiken näyttämään miltä haluaa.
Kollontai ei siis ollut varma mitä antautumisvaatimus Suomelle tarkoitti. Moskovasta 1990-luvulla löydetty antautumisasiakirja osoittaa sen tarkoittaneen ehdotonta antautumista.
https://www.histdoc.net/historia/1941-1948/ehdoton_antautuminen.html
Ei kai tuollaisia asiakirjoja huvikseen laadita.