Taas on kaikki menossa päin helvettiä!
Sitä ei itse huomaa, ennenkuin joku ulkopuolinen tulee ja siitä huomauttaa!
Avaa toisen silmät, näkemään sen karun todellisuuden!
Helluntailainen luterilaiselle ja luterilainen vuorostaan helluntailaiselle!
Toivottomina he itkevät, toisiaan lohdutellen, päät toistensa olkapäitä vasten, toinen toiseltaan turvaa ja lohdutusta etsien ja saaden!
"Veli hellari, meillä on nyt sama polku kuljettavanamme, teemmekö sen yhdessä vai erikseen"?
"Saat minusta matkaseuraa veli lutikka", vastaa helluntailainen luterilaiselle!
Käsi kädessä he välillä itkien, välillä keskenään kinastellen, laahustavat pitkin leveää, asfalttipäällystettyä valtatietä kohti kohtaloitaan, kapeiden fantasiaporttiensa jäädessä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi takanaan, joiden läpi mielikuvituksissaan olivat mukamas joskus aikaisemmin menneet. "Unta se vain taisi sittenkin olla", ripittäytyvät he hiljaisella äänellä toisilleen, saaden lyhyen nyökkäyksen vain vastaukseksi toisiltaan. Toverukset. Ressukat.
Sitä ei itse huomaa, ennenkuin joku ulkopuolinen tulee ja siitä huomauttaa!
Avaa toisen silmät, näkemään sen karun todellisuuden!
Helluntailainen luterilaiselle ja luterilainen vuorostaan helluntailaiselle!
Toivottomina he itkevät, toisiaan lohdutellen, päät toistensa olkapäitä vasten, toinen toiseltaan turvaa ja lohdutusta etsien ja saaden!
"Veli hellari, meillä on nyt sama polku kuljettavanamme, teemmekö sen yhdessä vai erikseen"?
"Saat minusta matkaseuraa veli lutikka", vastaa helluntailainen luterilaiselle!
Käsi kädessä he välillä itkien, välillä keskenään kinastellen, laahustavat pitkin leveää, asfalttipäällystettyä valtatietä kohti kohtaloitaan, kapeiden fantasiaporttiensa jäädessä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi takanaan, joiden läpi mielikuvituksissaan olivat mukamas joskus aikaisemmin menneet. "Unta se vain taisi sittenkin olla", ripittäytyvät he hiljaisella äänellä toisilleen, saaden lyhyen nyökkäyksen vain vastaukseksi toisiltaan. Toverukset. Ressukat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Usko käveli virttä hyräillen kadulla, kunnes näki kerjäläisen vähän matkan päässä ja pysähtyi.
Uskovaisena minun pitäisi antaa almu tuolle kerjäläiselle mutta kun ei ole sentin senttiä taskun pohjalla. Euroja vain.
Hätäisesti katsoi Usko ympärilleen, ilahtuen kun näki uskonveljensä Toivon tassuttelevan toisella puolen katua.
Huhuu Toivo! Tules tänne Toivo niin tarjoon kahvit, huhuili Usko iloisena.
Onnellisena käveli Usko Toivon rinnalla kerjäläisen ohi, tähän edes vilkaisemattakaan!!!
Mitä opimme tuosta?
No mutta mitä siitä nyt olisi pitänyt oppia? Usko hyvän hyvyyttään tarjosi kahvit kaverilleen! Halusi kahviseuraa?! Jos tuosta nyt olisi jotain pitänyt oppia niin opinpahan ainakin sen etten enään noita tyhmiä juttujasi lue kun niitä näen, senkin teen litkijä! Minä ainakin juon kahvia silloin kun mieli tekee ja vahvaa!
Matteuksen evankeliumi:
18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
26:11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.
(Pitää tunnustaa että eilen viimeksi itsekin kävelin monen kerjäläisen ohi heille lanttiakaan antamatta! "Omantunnon tuskissani", tai ainakin häpeissäni, taisin tuota Uskoa nyt syytellä samasta?! Hyi mua!)