Poliitikkojaan kansanvalta esiin työntää kaikkialta

SDP:llä alkaa olla aika kova kattaus: terävimpänä kärkenä nuori Marin, hänen jalan jäljissään on tulossa nuori Heinäluoma, josta tullee vähintään isänsä veroinen poliittinen toimija, ainakin tähän saakka toimintansa viittaa siihen. Vahvoja valttirouvia ovat Suna Kymäläinen ja Krista Kiuru, jotka ovat valmiita koviinkin koitoksiin. Lindtman ja taustatukena Rinne ovat terveitä perinteisen sosiaalidemokratian kannattajia, ja Lindtman vieläpä erinomaisen selkeä ulosanniltaan poliitikoksi, verrattuna kehen tahansa kautta kaikkien puolueiden.

Kovemmat ajat näyttävät järkiinyttäneen puolueen oikeistosiipeäkin Urpilaisineen ja Rönnholmeinaan. Hehän ovat poliitikkoina ihan hyviä, ja Urpilainen ei toki niin oikealla, etteikö juuri hän olisi korjannut sentään hiukan työttömän asemaa, vaikka muuten melko lipposlainen politiikko olikin.

Taivaan kiitos Jungner häipyi sinne, minne kuuluukin, jos nyt kuuluu sinnekään aika omalaatuine kannanottoineen. Harakka on ollut itselleni kysymysmerkki, itselleni oli yllätys, että sijoittajakapitalisti on SDP:n riveissä, mutta toisaalta, miksei. Oli Keyneskin, joka kannatti köyhän asiaa elvytyspolitiikalla, yksi aikansa kovimpia pörssipelureita ja niitä harvoja taloustieteilijöitä, joka on koskaan rikastunut keinottelemalla. Toisaalta taas Soroksen tai Kourin kaltaiset pelurit ovat kansalaispalkkajärjestelmien kannattajia kuten oli äärilibertaari Milton Friedmankin. Miksei siis itsestään pelkkää teflonia olevan kuvan antavat rikas Harakka voisi olla sisältä sosiaalidemokratian periaatteiden ja varsinkin sen tavoitteiden kannattaja. Ainakin tässä hallituksessa hän on sitä jonkin verran osoittanutkin, vaikka edellisen hallituksen aikana äänestämättä jättämällä päästikin typerän ja haitallisen aktiivimallin menemään läpi tilanteessa, jossa oppositio olisi voinut sen kaataa. En siis tiedä, voiko Harakkaan luottaa vai ei, mutta sen olen nähnyt, että Harakalla on Halla-ahon tapaan täysin tarttumaton ja kaikenkestävä pinta ja pelurin pelottava taito, mihn hän niitä sitten ikinä käyttääkin. Kekkonen käytti pitkälti kuitenkin yhteiseksi hyväksi, mutta sekin selvisi kunnolla vasta jälkeenpäin.

Keskusta on tässä hallituksessa pessyt jonkin verran kasvojaan, ja vaikka Lintilällä on sellainen tausta kuin on ja koronan aikana hänen toimintansa myös epäilytti, on hän nykyisessä tilanteessa puhunut ja toiminut erittäin järkevästi. Kaikkonen on tontillaan ollut hyvä, melkein kuin RKP:läiset, mutta onhan kepuilla ja hurreilla paljon muutakin yhteistä, kuten maatalous-, alue- ja kielipolitiikka sekä maakunnat, Kurvinenkaan ei ole ollut hullumpi. Mutta kyllä silti keskustan piiristä tulee aika outojakin puheenvuoroja. Saarikko on yksi parhaita Kepun johtajia, ainakin yhteistyökyvyn kannalta, mutta aika populistista on "huoli" velkaantumisesta ja puheet kehyksistä, ja vielä enemmän populismia tulee joidenkin kepun riviedustajien suista. Tarkoitus kai lienee imeä persuja puolueeseen, aivan kuin kokoomuksellakin. Jopa Honkonen, jolla on järkeväkin ajatuksia, on välillä sellainen populisti, että on pakko vaihtaa kanavaa, kun hän puhuu.

Demareilla on todellakin edellytyksiä kulkea tänäänkin Tannerin ja Fagerholmin viitoittamaa tietä, mutta keskustalla ei ole riveissään uutta Kekkosta ja Väyrynenkin on jo veteraanisarjaa, vaikka voikin olla ensimmäinen suomalainen poliitikko kautta aikain, joka on mukana toiminnassa vielä yli 100-vuotiaanakin. Keminmaan Paavo on periksiantamttomuudessaan melkein vieläkin suomalaisempi kuin Saarijärven kaimansa aikoinaan oli.
7<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kommentti. Friedman on varsin omituinen olento. Hänen talousteoriansa mukaan kaikki taloudessa riippuu rahan kiertonopeudesta. Vaikka hän näennäisliberaalina toisaalta julistaa valinnanvapautta, talouselämää säätelisi kuitenkin pieni klikki, jokaa kontrolloi rahan määrää markinoilla.
Friedman pääsi kokeilemaan teoriaansa Chilen sotilasjuntan neuvonantajana, ja rankasti meni pieleen.

Äänestä
  • PersKeKo-halllitus sääti hallintarekisterilain ja sen jälkeen rahalta loppui kierto.

    Äänestä

  • Friedman oli kovasti pinnalla Reaganin aikaan, vaikka ei koskaan suostunut hallituksen neuvonantajaksi, vaan arvosteli sivusta myös tuon ajan ns reaganomicsia.

    Itse en ole hänen kanssaan samaa mieltä juuri muusta kuin negatiivisesta tuloverosta, joka siis on eräs tapa toteuttaa kansalaispalkka.

    Tosiaankin Friedmanin koulutamat ns Chicagon pojat muovasivat Pinochetin ajan talouden Chilessä ja seurauksena oli 10 vuoden kuluttua seurannut romahdus, Samantyyppinen kuvio on toistunut myöhemmin mm Aasiassa, ja tavallaan myös Suomessa 1990-luvulla.

    Äänestä

  • Aina yhtä pihalla kuin lumiukko eikä tule riitaa kun höpöttelee aamusta iltaan itsensä kanssa.

    Äänestä

Vai on se...kaadan hallituksen jos en saa sitä ja tätä...Saarikko yhteistyökykyinen? 🤣 Juokupoika kaiken hyvän lisäksi uskonmiesten vedellessä kulisseissa naruista ja Kurvinen? En edes kehtaa sanoa.

Äänestä
  • Keskustassa on pitkät perinteet etenemisessä puolueen sisällä Kurvisen ollessa viimeisin rakkikoira joka räksytti puolue johdon ohjeiden mukaan itselleen salkun. Honkonen seuraava nousukas Kärnän sössiessä älyvapailla twiiteillään itsensä jo ulos aluvaaleissa.

    Äänestä

Eiköhän se ole helvetti minkä Orpo mainitsee taivaan sijaan jos pääministeriys jää saamatta Hjalliksen porukan takia?

1Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

SDP:llä alkaa olla aika kova kattaus: terävimpänä kärkenä nuori Marin, hänen jalan jäljissään on tulossa nuori Heinäluoma, josta tullee vähintään isänsä veroinen poliittinen toimija, ainakin tähän saakka toimintansa viittaa siihen. Vahvoja valttirouvia ovat Suna Kymäläinen ja Krista Kiuru, jotka ovat valmiita koviinkin koitoksiin. Lindtman ja taustatukena Rinne ovat terveitä perinteisen sosiaalidemokratian kannattajia, ja Lindtman vieläpä erinomaisen selkeä ulosanniltaan poliitikoksi, verrattuna kehen tahansa kautta kaikkien puolueiden.

Kovemmat ajat näyttävät järkiinyttäneen puolueen oikeistosiipeäkin Urpilaisineen ja Rönnholmeinaan. Hehän ovat poliitikkoina ihan hyviä, ja Urpilainen ei toki niin oikealla, etteikö juuri hän olisi korjannut sentään hiukan työttömän asemaa, vaikka muuten melko lipposlainen politiikko olikin.

Taivaan kiitos Jungner häipyi sinne, minne kuuluukin, jos nyt kuuluu sinnekään aika omalaatuine kannanottoineen. Harakka on ollut itselleni kysymysmerkki, itselleni oli yllätys, että sijoittajakapitalisti on SDP:n riveissä, mutta toisaalta, miksei. Oli Keyneskin, joka kannatti köyhän asiaa elvytyspolitiikalla, yksi aikansa kovimpia pörssipelureita ja niitä harvoja taloustieteilijöitä, joka on koskaan rikastunut keinottelemalla. Toisaalta taas Soroksen tai Kourin kaltaiset pelurit ovat kansalaispalkkajärjestelmien kannattajia kuten oli äärilibertaari Milton Friedmankin. Miksei siis itsestään pelkkää teflonia olevan kuvan antavat rikas Harakka voisi olla sisältä sosiaalidemokratian periaatteiden ja varsinkin sen tavoitteiden kannattaja. Ainakin tässä hallituksessa hän on sitä jonkin verran osoittanutkin, vaikka edellisen hallituksen aikana äänestämättä jättämällä päästikin typerän ja haitallisen aktiivimallin menemään läpi tilanteessa, jossa oppositio olisi voinut sen kaataa. En siis tiedä, voiko Harakkaan luottaa vai ei, mutta sen olen nähnyt, että Harakalla on Halla-ahon tapaan täysin tarttumaton ja kaikenkestävä pinta ja pelurin pelottava taito, mihn hän niitä sitten ikinä käyttääkin. Kekkonen käytti pitkälti kuitenkin yhteiseksi hyväksi, mutta sekin selvisi kunnolla vasta jälkeenpäin.

Keskusta on tässä hallituksessa pessyt jonkin verran kasvojaan, ja vaikka Lintilällä on sellainen tausta kuin on ja koronan aikana hänen toimintansa myös epäilytti, on hän nykyisessä tilanteessa puhunut ja toiminut erittäin järkevästi. Kaikkonen on tontillaan ollut hyvä, melkein kuin RKP:läiset, mutta onhan kepuilla ja hurreilla paljon muutakin yhteistä, kuten maatalous-, alue- ja kielipolitiikka sekä maakunnat, Kurvinenkaan ei ole ollut hullumpi. Mutta kyllä silti keskustan piiristä tulee aika outojakin puheenvuoroja. Saarikko on yksi parhaita Kepun johtajia, ainakin yhteistyökyvyn kannalta, mutta aika populistista on "huoli" velkaantumisesta ja puheet kehyksistä, ja vielä enemmän populismia tulee joidenkin kepun riviedustajien suista. Tarkoitus kai lienee imeä persuja puolueeseen, aivan kuin kokoomuksellakin. Jopa Honkonen, jolla on järkeväkin ajatuksia, on välillä sellainen populisti, että on pakko vaihtaa kanavaa, kun hän puhuu.

Demareilla on todellakin edellytyksiä kulkea tänäänkin Tannerin ja Fagerholmin viitoittamaa tietä, mutta keskustalla ei ole riveissään uutta Kekkosta ja Väyrynenkin on jo veteraanisarjaa, vaikka voikin olla ensimmäinen suomalainen poliitikko kautta aikain, joka on mukana toiminnassa vielä yli 100-vuotiaanakin. Keminmaan Paavo on periksiantamttomuudessaan melkein vieläkin suomalaisempi kuin Saarijärven kaimansa aikoinaan oli.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu