Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ilmoittautuminen mukaan presidentinvaaleihin oli odotettu ratkaisu. Hän ilmoitti lähtevänsä vaaleihin motivoituneena ja määrätietoisena.
Mutta mikä on Vanhasen vaaliohjelma? Hän ilmoitti, että monipuoluemaassa presidentin pitää olla vahva mielipidevaikuttaja ja mielipidejohtaja. Herää kuitenkin kysymys, miten Vanhanen kykenisi presidenttinä vahvaan mielipidevaikuttajan rooliin, kun hän ei ole siihen pystynyt pääministerikään?
Pääministerin julkisuuskuva on kovin harmaa. Samoin hänen johtamansa hallituksen poliittiset ja yhteiskunnalliset avaukset. Ainoa asia, mistä hänen hallituksensa jää historiaan, on mitä moninaisimpien selvitysten teon Suomen ennätys. Muita avauksia tai tekoja onkin sitten jo huomattavasti vähemmän.
Entäpä presidentin vahvin toimialue ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Vanhanen ilmoitti suostuessaan ehdokkaaksi, että presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa. Mutta miten hän kykenisi johtamaan sitä presidenttinä, kun hän ei ole pääministerikään kyennyt ulkopoliittisiin avauksiin? Edelleen ollaan kyselty Vanhasen ulkopolitiikan perään ja mikä on hänen linjansa EU-politiikassa, mutta vastauksia on saatu tähänkin kovin vähän.
Vanhasen poliittiset analyysit ja tulevaisuuden linjaukset ovat koko hänen pääministerikautensa ajan loistaneet poissaolollaan. Vanhasen toiminnasta Suomelle elintärkeässä EU-politiikassa on jäänyt vaikutelma, että hänelle EU ja sen tulevaisuus ovat yhdentekeviä. Pääministerin ote EU-asioihin on ollut kauttaaltaan passiivista ja aloitekyvytöntä.
Suomi on ajautumassa EU:n sivuraiteelle, koska Vanhanen ei ole vahvistanut Suomen suhteita ns. EU:n ytimiin. Suomen painoarvo EU:ssa on vähentynyt sitten pääministeri Paavo Lipposen (sd.) aikojen selkeästi - myös kansainvälisten arvioiden mukaan -, koska Suomen hallitus on ollut liian passiivinen. Ainoa "merkittävä saavutus" lienee se, että italialaiset onnistuivat jymäyttämään Suomelta EU:n elintarvikeviraston ja "vastalahjaksi" saatiin kemikaalivirasto, jota ei ole edes olemassa. Tämän Vanhanen kuitenkin esitteli merkittävänä voittona Suomelle.
Mikä EU:ssa on kaikkein tärkeintä? Suomen harjoittaman EU-politiikan keskeinen tekijä pitäisi olla kansallisten etujen turvaaminen. Suomen pitäisi pyrkiä takaisin unionin ytimiin turvaamaan etunsa, koska Suomella on pienenä maana suuret edut pelissä, kun EU muovaa politiikkaansa eri aloilla.
Pääministeri Vanhasen kaudella Suomen ulkopolitiikka on ajatunut hämmennyksen tilaan, ja sen tilasta taitaa olla edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muuttuisiko tämä neuvottomuuden tila ja linja, jos Vanhanen olisi presidenttinä?
Isänmaa ei kauan kestä tätä mannertenvälistä nahjusta.
Mutta mikä on Vanhasen vaaliohjelma? Hän ilmoitti, että monipuoluemaassa presidentin pitää olla vahva mielipidevaikuttaja ja mielipidejohtaja. Herää kuitenkin kysymys, miten Vanhanen kykenisi presidenttinä vahvaan mielipidevaikuttajan rooliin, kun hän ei ole siihen pystynyt pääministerikään?
Pääministerin julkisuuskuva on kovin harmaa. Samoin hänen johtamansa hallituksen poliittiset ja yhteiskunnalliset avaukset. Ainoa asia, mistä hänen hallituksensa jää historiaan, on mitä moninaisimpien selvitysten teon Suomen ennätys. Muita avauksia tai tekoja onkin sitten jo huomattavasti vähemmän.
Entäpä presidentin vahvin toimialue ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Vanhanen ilmoitti suostuessaan ehdokkaaksi, että presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa. Mutta miten hän kykenisi johtamaan sitä presidenttinä, kun hän ei ole pääministerikään kyennyt ulkopoliittisiin avauksiin? Edelleen ollaan kyselty Vanhasen ulkopolitiikan perään ja mikä on hänen linjansa EU-politiikassa, mutta vastauksia on saatu tähänkin kovin vähän.
Vanhasen poliittiset analyysit ja tulevaisuuden linjaukset ovat koko hänen pääministerikautensa ajan loistaneet poissaolollaan. Vanhasen toiminnasta Suomelle elintärkeässä EU-politiikassa on jäänyt vaikutelma, että hänelle EU ja sen tulevaisuus ovat yhdentekeviä. Pääministerin ote EU-asioihin on ollut kauttaaltaan passiivista ja aloitekyvytöntä.
Suomi on ajautumassa EU:n sivuraiteelle, koska Vanhanen ei ole vahvistanut Suomen suhteita ns. EU:n ytimiin. Suomen painoarvo EU:ssa on vähentynyt sitten pääministeri Paavo Lipposen (sd.) aikojen selkeästi - myös kansainvälisten arvioiden mukaan -, koska Suomen hallitus on ollut liian passiivinen. Ainoa "merkittävä saavutus" lienee se, että italialaiset onnistuivat jymäyttämään Suomelta EU:n elintarvikeviraston ja "vastalahjaksi" saatiin kemikaalivirasto, jota ei ole edes olemassa. Tämän Vanhanen kuitenkin esitteli merkittävänä voittona Suomelle.
Mikä EU:ssa on kaikkein tärkeintä? Suomen harjoittaman EU-politiikan keskeinen tekijä pitäisi olla kansallisten etujen turvaaminen. Suomen pitäisi pyrkiä takaisin unionin ytimiin turvaamaan etunsa, koska Suomella on pienenä maana suuret edut pelissä, kun EU muovaa politiikkaansa eri aloilla.
Pääministeri Vanhasen kaudella Suomen ulkopolitiikka on ajatunut hämmennyksen tilaan, ja sen tilasta taitaa olla edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muuttuisiko tämä neuvottomuuden tila ja linja, jos Vanhanen olisi presidenttinä?
Isänmaa ei kauan kestä tätä mannertenvälistä nahjusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... aikana yhdessä presidentin kanssa Suomen ulkopolitiikka ja EU-politiikka on selkeytetty Lipposen aiheuttamasta hämmingin tilasta. On selkeästi pysytty erossa USA:n johtaman koalition katastrofiksi muuttuneesta Irak-politiikasta. On päättäväisesti sanottu, että Natoon liittyminen ei ole näköpiirissä eikä unionista ole tarvetta tehdä sotilasliittoa. (Pienet nopeantoiminnan kriisinhallintajoukot eivät ole edes tarkoitettu unionin puolustamiseen vaan inhimillistä hätää ja tappamista torjumaan unionin lähialueilla). Jatketaan siis selkeää sotilaallisesta liittoutumattomuutta. Nykyhallitus on myös irtautunut Lipposen hallitusten aikaisesta pyrkimyksestä rakentaa unionista liittovaltio.
Nyt ei ole enää epäselvyyksiä Suomen ulkopolitiikasta.
Matti Vanhasen hallituksen aikana Suomen ulkopolitiikka on ollut kompurointia katastrofista toiseen. Suomen vaikutusvalta mm. EU:ssa on romahtanut.
Ulkopolitiikassamme ovat vallalla jotkin ihmeelliset kumpujen yöstä nousevat YYA-aikojen ihannoinnit.
NATO-kysymyksessä kortit on viime aikoina pidetty piilossa, mutta taustalla on valmisteltu kiinteää yhteistyötä.
Hyvät transatlanttiset suhteet ovat Suomelle elintärkeitä. USA on Suomelle yksi kaikkein tärkeimmistä kauppakumppaneista ja valtiomies Paavo Lipponen lähensi maittemme välisiä suhteita. Valitettavasti Keskustan Jäätteenmäki katsoi oman etunsa tärkeämmäksi kuin isänmaan edun.
Mitä tulee Matti Vanhasen toimintaan, Vanhanen ei ole onnistunut pääsemään yhdenkään ulkomaisen vaikuttajan puheille. Vanhasella ei ole henkilökohtaisia suhteita EU-maiden johtajiin. Tämä ei tietysti ole mikään yllätys pääministeriltä, joka muutenkin haluaa yrmyillä Nurmijärven metsissä mieluummin kuin isänmaan asioita hoitamassa.
Ja vastauksia on Vanhasella "lijanin kanssa". Muistin virkikistämiseksi; Vanhasella oli kolmen (3) päivän aikana kolme tai neljä eri (3-4) linjaa tärkeimmästä kansaamme koskevasta asiasta, eli suhteistamme EU:n.
Samoin Vanhasella ja kepulla yleensäkkin on samoihin asioihin eri vastauksia, esim. Ketku-Kääriäinen äänesti ydinvoimasta sen mukaan sattuiko hän olemaan ministeri vai vaan yksi kepuänkyräräksyttäjä muiden änkröiden joukossa.