Suomi on laskenut sen varaan, että meitä autetaan kriisitilanteessa.
Se ei toteudu, jos emme itse auta muita, jotka ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi.
Ne, jotka vastustavat aseapua Ukrainalle:
- auttavat Venäjää hyökkäämään Ukrainassa
- edesauttavat Venäjän hyökkäystä Suomeen
Seuraavat vaalit ovat turvallisuusvaalit. On tärkeää, että ehdokkaiden kanta tulee kirkkaana esille. Tässä asiassa ei ole välimuotoja.
Se ei toteudu, jos emme itse auta muita, jotka ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi.
Ne, jotka vastustavat aseapua Ukrainalle:
- auttavat Venäjää hyökkäämään Ukrainassa
- edesauttavat Venäjän hyökkäystä Suomeen
Seuraavat vaalit ovat turvallisuusvaalit. On tärkeää, että ehdokkaiden kanta tulee kirkkaana esille. Tässä asiassa ei ole välimuotoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ukrainan tapauksessa muutaman tykin lähettäminen ei taida paljoa auttaa, jos aseviennin kuljettaminen edes onnistuu nykyisessä tilanteessa. Kaikenlaisia ohjuksia ja raketteja tarvittaisiin kymmeniä tuhansia kappaleita.
Ei Suomi ratkaise Ukrainan kohtaloa, mutta pitää kertoa kenen joukossa seisoo.
Vasemmisto kannattaa ihmisoikeusloukkauksia, kleptokratiaa ja sotaa.
Ne kannattavat Venäjän äärioikeistoa ja fasisteja.
Naamarit on riisuttu.
Jos leikitään, että vasemmistolla on aate, joka ei ole kaupan, niin SDP:n ja Vasemmistoliiton pitää tukea Kiinaa, Pohjois-Koreaa, Venezuelaa ja Kuubaa.
Missään nimessä Venäjän fasistinen hallinto ei kuulu niihin. Siis, jos aate ei ole kaupan.
Onko presidentti Halonen tarjonnut apuaan?'
Yleensä hän pomppaa kuin korkki pinnalle aina, kun Venäjästä on kyse.
Putin on Halosen erittäin hyvä ystävä, josko Putin kuuntelisi Halosta.
Toisaalta pitäisi tietää ensin kenen joukkueessa Halonen pelaa.
Venäjä Putinin suulla tarjosi kunniallisen vetäytymisen oblasteista. Se ei kelvannut.
Ukrainan tilanne on huonompi jo nyt kuin mitä Lännen mediat kirjoittavat. Nyt historia toistaa itseään. Esim.
Stalingradin motissa oleville saksalaisille tarjottiin kunniallista antautumista. Kunniallisilla ehdoilla. Se ei kelvannut. Tämänkin voi lukea William L. Shirerin kirjasta
Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho. s. 340