Ilmeneekö hengellistä ylpeyttä ortodoksisessa kirkossa? Jos ilmenee niin miten?
Hengellinen ylpeys
Anonyymi
5248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sitä ilmenee. Rahvaan parista nousee esiin silloin tällöin joku parrasvaloihin. Kirkossa heille on varattu oma pehmustettu tuoli. Ikonien äärellä viipyvät tarkoituksella tatvettaan kauemmin. Maahankumarrukset kestävät poikkeuksellisen kauan. Ehtoolliselle rientävät ensimmäisten joukossa.
Ei liene yksinoikeus rahvaalle hengellinen ylpeys. Myös teologit siitä nauttivat. Sitoutuessaan teologisiin totuuksiin, ulkoistavat itsensä tämän maailman rahvaiden pyyntöihin. Pahimillaan tutkivat pyhien elämämänkertoja, kuvittelevat olevansa viisaampi kuin muut teologit. Näin etääntyvät entistä enemmän oikeesta elämästä, rahvaasta. Tätä elämästä itsensä ulkoistanutta toiset teologit suitsuttavat. Hengellinen ylpeys on vallannut mielen.
Johtuneeko hengellisestä ylpeydestä vaiko jostain muusta se että teologit eivät voi saada kosketusta rahvaaseen. Teologit toki keskenään, perhekuntineen ja sopulilamansa kanssa piehtaroivat kupla autuudessaan.
Hengellistä ylpeyttä vaiko laskelmointia kanttorien toiminta. Entiset korolaiset pelolle ja mieleiset laulajat tilalle riippumatta uskontokunnasta. Omat lapset kuoroon, olipa lauluääntä tai ei.
Oman tahdon korottaminen Jumalan tahdon yläpuolelle ei kuitenkaan ole vain ihmisen omaa aikaansaannosta, vaan se on myös paholaisen ihmiselle tarjoama asenne. Kuten pyhä Siluan itse toteaa: ”Pahat henget ovat ylpeitä ja ne yllyttävät meitäkin ylpeyteen. Ylpeät eivät halua antautua Jumalan tahtoon, sillä he haluavat elää oman tahtonsa mukaisesti.” Ylpeys siis väijyy jatkuvasti koko tämän tarinan taustalla.
Lopputulos tästä kaikesta on se, että ihmisen harmoninen suhde Jumalaan rikkoutuu. Jumalan läsnäolo lakkaa olemasta ihmiselle positiivista, ja niin Hänen suojan-antava armonsa vetäytyy, mistä syystä ihminen tulee alttiiksi pahan vaikutukselle. Jumala ei ole enää hänen olemassaolonsa keskus, ja näin ihmisestä tulee kirjaimellisesti itsekeskeinen. Hänen niin sisäinen tasapainonsa kuin ulkoinen harmoniansakin sekä lähimmäisen että luomakunnan kanssa järkkyvät tai häviävät kokonaan.
pappismunkki Melkisedek, Tolleshunt Knights, UK