Ne olivat kivoja aikoja, kun Venäjän presidentti halusi maan liittyvän EU:hun.
Vuonna 1995 Suomi liittoutui. Ja suomalaisia jännitti, mitä Venäjä siihen sanoo.
Ei Venäjä ollut moksiskaan. Pääministeri Esko Aho vieraili Moskovassa tammikuussa 1995, kolme viikkoa sen jälkeen, kun Suomen EU-jäsenyys oli tullut voimaan. Hänet otti vastaan presidentti Boris Jeltsin.
Jeltsin onnitteli lämpimästi Suomea EU:hun liittymisestä. Sitten hän jatkoi: ”Toivon, että annatte tukenne myös Venäjän liittymiselle Euroopan unioniin.”
Jeltsinin käänteentekevä hetki oli elokuussa 1991, kun kommunistijäärät yrittivät vallankaappausta Moskovassa. Jeltsin seisoi jykevänä panssarivaunun katolla ja johti kansanjoukkoa. Jeltsinin linja voitti, ja pian Neuvostoliitto lakkasi olemasta.
1990-luvun alkupuolella kaikki suunnat olivat Venäjälle auki. Päättäjiä Moskovassa kiinnostivat demokratia ja markkinatalous ja mahdollisuus yhteistyöhön Euroopan kanssa. Jopa Venäjän EU-jäsenyyttä joskus tulevaisuudessa väläyteltiin Moskovassa ja Euroopan pääkaupungeissa, mutta ei asia mihinkään edennyt.
Jeltsinin toiveiden suuntaa voi nyt kaiholla muistella. Ikävöidä voi myös sitä viattomuuden aikaa, jolloin huoli Venäjästä liittyi siihen, onko presidentti julkisesti kännissä vai ei.
Valtionjohtajana Jeltsin kieltämättä epäonnistui. Ja viimeisenä tekonaan hän nimitti seuraajakseen turvallisuuspalvelu FSB:n johtajan Vladimir Putinin.
Putinia ei ole kiinnostanut Venäjän eurooppalaistaminen. Vaan Euroopan venäläistäminen. Tai pikemminkin neuvostoliittolaistaminen.
Mutta nyt? Putinin alaston imperialismi saa vasemmiston näyttämään ideologisesti kadonneelta - erityisesti sen Amerikan vastaisen haaran, mutta myös sosiaalidemokraatit. Meillä oli presidentti joka pissautti demareita oikein astian viereen. Ote hänen samisistaan:
"Presidentti Tarja Halonen myöntää, että suomalaisiin on juurtunut pelko Venäjää kohtaan. Iltalehden haastattelussa Halonen kuitenkin sanoo, että pelon kanssa on osattava elää.
Halonen muistuttaa, että naapurina ei ole enää Neuvostoliitto tai tsaarin Venäjä.
Hänen mukaansa Suomi ja Venäjä jakavat samat ideologiset päämäärät, kuten demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon.
Presidentin mielestä on tärkeää, kuinka Venäjän oma poliittinen johto ja hallinto pystyvät pitämään kehitystavoitteensa toiminnassa. Siihen tarvitaan Halosen mielestä myös ulkopuolista tukea.
Presidentti Vladimir Putinin hallinto on Halosen mielestä osoittautunut paljon paremmaksi, kuin mitä 20 vuotta sitten epäiltiin Venäjälle syntyvän."
Vuonna 1995 Suomi liittoutui. Ja suomalaisia jännitti, mitä Venäjä siihen sanoo.
Ei Venäjä ollut moksiskaan. Pääministeri Esko Aho vieraili Moskovassa tammikuussa 1995, kolme viikkoa sen jälkeen, kun Suomen EU-jäsenyys oli tullut voimaan. Hänet otti vastaan presidentti Boris Jeltsin.
Jeltsin onnitteli lämpimästi Suomea EU:hun liittymisestä. Sitten hän jatkoi: ”Toivon, että annatte tukenne myös Venäjän liittymiselle Euroopan unioniin.”
Jeltsinin käänteentekevä hetki oli elokuussa 1991, kun kommunistijäärät yrittivät vallankaappausta Moskovassa. Jeltsin seisoi jykevänä panssarivaunun katolla ja johti kansanjoukkoa. Jeltsinin linja voitti, ja pian Neuvostoliitto lakkasi olemasta.
1990-luvun alkupuolella kaikki suunnat olivat Venäjälle auki. Päättäjiä Moskovassa kiinnostivat demokratia ja markkinatalous ja mahdollisuus yhteistyöhön Euroopan kanssa. Jopa Venäjän EU-jäsenyyttä joskus tulevaisuudessa väläyteltiin Moskovassa ja Euroopan pääkaupungeissa, mutta ei asia mihinkään edennyt.
Jeltsinin toiveiden suuntaa voi nyt kaiholla muistella. Ikävöidä voi myös sitä viattomuuden aikaa, jolloin huoli Venäjästä liittyi siihen, onko presidentti julkisesti kännissä vai ei.
Valtionjohtajana Jeltsin kieltämättä epäonnistui. Ja viimeisenä tekonaan hän nimitti seuraajakseen turvallisuuspalvelu FSB:n johtajan Vladimir Putinin.
Putinia ei ole kiinnostanut Venäjän eurooppalaistaminen. Vaan Euroopan venäläistäminen. Tai pikemminkin neuvostoliittolaistaminen.
Mutta nyt? Putinin alaston imperialismi saa vasemmiston näyttämään ideologisesti kadonneelta - erityisesti sen Amerikan vastaisen haaran, mutta myös sosiaalidemokraatit. Meillä oli presidentti joka pissautti demareita oikein astian viereen. Ote hänen samisistaan:
"Presidentti Tarja Halonen myöntää, että suomalaisiin on juurtunut pelko Venäjää kohtaan. Iltalehden haastattelussa Halonen kuitenkin sanoo, että pelon kanssa on osattava elää.
Halonen muistuttaa, että naapurina ei ole enää Neuvostoliitto tai tsaarin Venäjä.
Hänen mukaansa Suomi ja Venäjä jakavat samat ideologiset päämäärät, kuten demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon.
Presidentin mielestä on tärkeää, kuinka Venäjän oma poliittinen johto ja hallinto pystyvät pitämään kehitystavoitteensa toiminnassa. Siihen tarvitaan Halosen mielestä myös ulkopuolista tukea.
Presidentti Vladimir Putinin hallinto on Halosen mielestä osoittautunut paljon paremmaksi, kuin mitä 20 vuotta sitten epäiltiin Venäjälle syntyvän."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmi että Jeltsin ei hallinnut valtakuntansa taloudenhoitoa. Josi olisi, kansa ei ehkä olisi ryhtynyt hänen jälkeensä havittelemaan vahvaa johtajaa demokratian kustannuksella.
Jeltsin aika oli parasta aikaa meille venäjän kanssa. Joskus Jeltsin tuli umpikännissä koneesta ja alkoi johtamaan torvisoittokuntaa kentällä ja tapailipa joskus jopa pientä ripaskaa. Muistan yhden kerran, että ei tullut koneesta ollenkaan ja 4-5 tunnin odottelun jälkeen venäläiset lähtivät takaisin Moskovaan, joko vodkat oli loppu tai Jeltsin tuhannen päissään. Mutta eivät silloin sotineet ja hyökkäilleet naapuri maihin.
Juu, tämäkin parempi kuin Putin lasten tappaja ja muidenkin.