Vaikka tahtoa olisi.
Miksi jollekin ihmisille on niin vaikea puhua?
Anonyymi
291625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Toiset on niin huono itsetuntoisia että kuuluu tahallaan kaiken vttuiluna suuttuen ja alkaen loukkaan sanoillaan.
Menee aina tappeluks
Onhan tuossa perää. Mutta heikon itsetunnonkin kanssa voi oppia elämään ja silloin pystyy parantamaan myös sosiaalisia taitojaan. Miten itse huomioit muita ihmisiä?Kirjoitit todella negatiivissävytteisiä kommentteja. Jos sinun kanssasi ei pysty puhumaan, on siinä toisessa aina vika. Toistuuko sama ongelma usein ihmissuhteissasi, kun siitä olet tuollaisen johtopäätöksen tehnyt?
Ei. Vain yhden
Ja sinua vituttaa tilanne?
No tietty ekana on aina se, että vaikka tahtoa olisi, niin ehkei sitä sitten kuitenkaan ole ihan niin paljoa, mitä joillekin tietyille puhuminen edellyttäisi. Jos on ihastunut johon kuhun, niin helppoa se ei ole, puhua, jos aikoo kertoa mitä on mielessään.
Sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka ovat avoimia puheille, helppo tulla juttuun, pinnallisesti, mutta jos on mitään syvällisempää, niin mulla on muurit pystyssä, vaatii tosiaan sitä tahtoa ja luonteen lujuutta että siitä edetään, puheissa. Olkoonkin, että olen pieni, pehmoinen, pörröinen ja muutenkin kovin hyväluontoinen.
Mitä lähempänä voitto sitä enemmän pelottaa tappio.
Vaikeinta on puhua niille joita kohtaan on eniten tunteita ja joita ei halua menettää.
Puhut viisaasti. Näinhän se on.
Olen kanssasi samaa mieltä ja luulen että juuri tuon takia, olen jäänyt paljosta hyvästä paitsi. Omaa syytäni.
- n
No sepä se, kun ei oikein uskalla mitään. Siinä kun tuntee toista kohtaan valtavan suuria tunteita, iskee välittömästi hylätyksi tulemisen pelko. Ja kun jos niitä hylkäämisiä on tullut vaikka samalta henkilöltä, niin miten h:tissä pystyisit mitenkään enää luottamaan?
Etkä ole ainoa. 🤭👍
Joskus vain liiallinen ihastuminen vetää lukkoon, sille ihastuksen kohteelle kun ei haluaisi töksäyttää mitään tyhmää.
En sitten tiedä jos et koe mitään tunteita sitä toista kohtaan, että mistä se puhumattomuus voisi johtua, onko se vain ettei tunne toista ja täten ei uskalla edes yrittää ?
Esimerkiksi silloin kun ei saa sanaa suustaankaan. Tosin kaikki sanat tuskin on tärkeätkään.
No jos jotain, mitä ei voi vaatia, hymyilee...
T.se on sitten sota nyt. Äiti venäläisen älykäs tykky, että mitäs tässä, niin.
Ps.onko nyt hyvä fiilis
Ei mitään hätää.
Arvaa kuka?
:)
https://m.youtube.com/watch?v=UWMLRKiijtE
Kurvaa akaalle.
Ainakin omalla kohdalla se on jonkinlaista mokaamisen pelkoa. Haluaisi antaa mahdollisimman hyvän vaikutelman ja sanoa jotain "fiksua" , mutta ei keksikään yhtään mitään puhuttavaa.
Joskus voi olla hyvä olla ihan hiljaa, ei sekään läheskään aina oo vaivaannuttavaa.
Sellaiselle, jota kohtaan on tunteita, on vaikea tai milteipä mahdoton puhua. Sille asialle ei vaan voi mitään. Muuta kuin paeta varjojen hämärään ikuisiksi ajoiksi piiloon
Kävi kerran niin, että tuttuni kysyi minua treffeille kaverinsa puolesta.
Se ei kyllä johtanut mihinkää, en lähtenyt.
Joskus löysin treffipyynnön taskustani.
Joskus vain ilmestytty oven taakse
Pari kertaa on ongittu salapoliisin työllä tietoni ja puhelinnumeroni, jopa pomolleni soittaen. Kaikki nimittäin salaisia tietoja.
Mutta niin, konstit on monet.
Itsellä lyö aivan tyhjää, jos ihku on vieressä, ja helposti käyttäydyn jotenkin hölmösti, koittaen peittää kiinnostustani.. lapsellista, tiedän.
Ylipäätään jos ihminen käyttäytyy jonkun seurassa toisin kuin muiden, on se vihje itsessään.
Tahtoohan sitä nyt kaikenlaista mikä ei välttämättä ole aivan järkevää, ehkä sisin pistää hanttiin ihan tarkoituksella.
Kun rakastun/ihastun, itselleni on helppo puhua monista asioita, tunnen samaa aaltopituutta ja tunneyhteyttä.
Se mikä on vaikeaa, on aloitteen tekeminen tai tunteista kertominen tai edes niistä vihjailu. Kun on ajatellut, että kertoo ja sitten miettii hädissään voisiko nyt, jää miettimään asiaa ja silloin keskustelu voi katketa läsnäolon puutteen takia.
Jos on oikein jumi eikä mitenkään saa sanottua, on helpoin aloittaa kirjoittaen. Kun kirjoittaa, voi hioa sanomansa riittävän selkeäksi, että asian ymmärtää oikein ja kuitenkin voi kertoa aluksi vain vähän. Jos toinen sanoo kyllä, pato murrettu ja sitten voi sanoa kaiken muun jo ilman jännittämistä. Jos teen aloitteen tai kerron tunteista kirjoittamalla, mielummin teen sen kertarysäyksellä. Siirtäminen vaan tekee asian vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Loppujen lopuksi sanat mitä tarvitaan on lukumääräisesti aika vähän:esim. ’Olen ihastunut, lähtisitkö kahville/kävelylle kanssani?’Tai vanhan rakkauden kanssa esim: ’Olet edelleen mielessäni usein vuosienkin jälkeen ja kaipaan sinua. Haluaisin katsoa mitä meistä voisi syntyä’. Oikean irl tilanteen osumista kohdalle voi joutua odottamaan pitkään, mutta kirjoittaa voi koska vaan. Ne pari sanaa on vain aloitussanat, jolla väylä saadaan auki.
Poikkeuksena tähän työpaikat.. aika moni varmasti varsinkin nykyään miettii, mitä voi toiselle sanoa, ettei sitä tulkittaisi ahdisteluksi.
Ja jos pakkeihin lisätään mahdollisuus asian leviämiseen.. ei kukaan haluaisi joutua naurunalaiseksi. Varsinkaan jos ei pääse kovin helposti tilanteesta/työpaikasta pois.
Tämä on totta. Työpaikat ovat hankalia paikkoja. Silloin jutustelu kannattaa aloittaa neutraalisti. Hyvä tapa voisi olla kysellä asioita esimerkiksi. Näin voi osoittaa kiinnostusta.
Olen eri mieltä, neutraali juttelu ei saa toista ymmärtämään, että vastapuoli olisi kiinnostunut. Jos neutraali juttelu oli kriteeri kiinnostuksesta, olisi minullakin haaremi ympärillä; sekä naisia että miehiä. 😆 Juttelun perusteella voi saada kuvan, että toinen pitää sinua kivana/mukavana tai arvostaa ammatillisesti. Jos haluaa sanoa enemmän, on pakko vaan kerätä uskallus ja jossain kohtaa kertoa oikea asia.
Itse ajattelisin, että jos se ihana tyyppi on fiksu, hän ei nolaa sinua, vaikka hän ei syystä tai toisesta ole itse kiinnostunut. Kun olen itse tehnyt joskus aloitteen ja saanut pakit, mies on ollut imarreltu ja sanonut hyvin kauniisti, ettei valitettavasti voi. Tosin, en ole tehnyt aloitteita kuin hyvin fiksuille miehille. Tyhmä tai nuoruudenkokematon voisi toimi toisin. Sekä kuvittelisin, että jotain tunteita aiheuttavaa on noissa tilanteissa ollut toisinkin päin, vaikka suhdetta eivät ole halunneet (kaikissa tapauksissa on ollut jotain muuta kesken, vaikken ole sitä tiennyt). Missään noista kolmesta kerrasta (2.5-15v sitten) ei välit menneet edes vaivaantuneiksi. Flirtti jatkui parin päivän jälkeen aika samanlaisena kuin aiemmin. Oma käytökseni, etten ala välttämään tai ole itse vaikeana teki sen ettei toisenkin on helppo olla tavallisesti.
Toinen juttu on aloitteen tapa. Jos ei anna toiselle sanoillaan mahdollisuutta perääntyä kunniallisesti, on pakit vaikeampi tilanne. Jos sanoo, että haluaa kunnioittaa ja ymmärtää kumpaakin vaihtoehtoa, on helpompi sanoa ei.
Aloitteissa on myös tapoja, jotka on korrekteja myös töissä. Se, että kertoo ihastuksesta tai kysyy kahville, ei ole ahdistelua ELLEI sitä tee kiellon päälle (=pakkien jälkeen asia pitää jättää). Sen sijaan, jos aloitteen tekee tarttumalla peppuun, tisseihin, genitaaleihin tai pussaamalla väkisin, se täyttää ahdistelun tunnusmerkit. Töissä on varmaan helppo sanoa, että tarjoan sulle pullakahvit kahvitunnilla joskus. Itsellenikin yksi noista herroista on tuota käyttänyt (vaikka sain pakit myöhemmin).
Niin ja toisen noista herroista kanssa kävimme pari kertaa viikossa syömässä lounasta töissä kahdestaan eri aikaan kuin muut, miehen aloitteesta. Lounas ei myöskään tarkoita mitään, eli lounaalle/kahville pyytäminen on ihan normaalia sosiaalisuutta.
"Aloitteissa on myös tapoja, jotka on korrekteja myös töissä. Se, että kertoo ihastuksesta tai kysyy kahville, ei ole ahdistelua ELLEI sitä tee kiellon päälle (=pakkien jälkeen asia pitää jättää). Sen sijaan, jos aloitteen tekee tarttumalla peppuun, tisseihin, genitaaleihin tai pussaamalla väkisin, se täyttää ahdistelun tunnusmerkit."
Tämä oli tärkeä ja hyödyllinen täsmennys.
Niinpä, osaahan sitä puhua. https://youtu.be/R9Kp4vyfnYs
Tuota samaa mietin minäkin. Miksi se oli meidän välillä niin vaikeaa. Ehkä ei vain ollut henkilökemiaa tai mitään muutakaan yhteistä. Miehelle.
En vain haluaisi pilata meidän välistä ystävyyttä.
Jotenkin se tuntuu paljon tärkeämmältä kuin orastavat ihastuksen tunteet tai ylipäätään edes joku läheisempi suhde.
En tahtoisi menettää häntä.
Olen saanut sen käsityksen että hän ei ole kiinnostunut minusta siinä mielessä, hänen puheensakin on sen laatuisia että vaikka jollain tavalla minua arvostaa niin olen hänen silmissään jotain muuta kuin mitä hän naisena haluaisi.
Tarvitsen kokonaisen kumppanin joka ottaa minut myös kokonaisena, en jotain puolittaista kaveri-sekoilu-suhteilua.
Vaikia sanoa 1, 2 https://youtu.be/0sPIRCbPi5Q
Johtusko syömmestä sitte..