Elämme aikaa, jolloin viha kasvaa maailmassa. Monia ratkaisuja tehdään nyt vihassa. Afganistan oli kaukana, mutta sekin kesän tapahtumineen synnytti vihaa, kun kaikki siellä menikin päin mäntyä. Tuo kansakunta joutui kärsimyksiin, joista luultiin jo päässeen írti. Noita kohteita voisi luetella useita muitakin – Syyria ei hevillä unohdu.
Ukrainan sota synnyttää nyt Euroopassa ja koko maailmassa paljon lisää vihaa. Tuo viha ei kohdistu nyt ainoastaan Putiniin, vaan koko Venäjään ja koko Venäjän kansaan ja venäläisiin kaikkialla maailmassa. Venäjä ja venäläiset halutaan nyt panna ahtaalle ja vaikeuksiin. Viha synnyttää lisää vihaa.
Ukrainasta tulee nyt paljon pakolaisia kaikkialle Eurooppaan, mutta Suomi tuskin on nyt kovin haluttu kohdemaa, koska moni ukrainalainen ajattelee, että Suomi on Putinin kohteena seuraavaksi.
Olemme myös huomanneet, että myös Venäjältä lähtee nyt paljon pakolaisia, jotka haluavat lähteä pois Putinin maasta, koska he eivät näe Putinin maassa enää tulevaisuutta.
Kuinka Eurooppa suhtautuu pakolaisiin, jotka tulevat Venäjältä – Ukrainalaiset hyväksytään, mutta entä venäläiset?
Meidän tunteita ei pidä, eikä tarvitse kieltää. Sota synnyttää monenlaisia tunteita, eikä kaikille tunteille ole edes nimeä, mutta tunteet eivät saisi ohjata meidän tekojamme. Vihan tunne voi saada aikaan tekoina pahoja tekoja, siksi nuo tunteet pitäisi käsitellä ja ne pitäisi ymmärtää, että niiden mukaan emme voi emmekä saa ohjata tekojamme. Emme saisi noita vihan tunteita jättää sydämeemme asumaan, koska siellä ne tekevät meille pahaa; siellä ne kasvavat ja saattavat saada aivan järkyttäviä asioita aikaan. Jos sydämessämme asuu viha, me saatamme alkaa ajatella koston ajatuksia. Heräsin aamulla kello 5 ja mieleeni nousi 12 vuotiaan pojan lausahdus, että Putin pitäisi ampua! Varmasti tuo ajatus on monen ajatuksiin noussut ja jopa se, miten se olisi mahdollista – toki itsenikin mieleen. Ajatuksia tulee ja menee.
Raamattu kehottaa meitä pyrkimään rakkauteen ja ’ Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.’
Tässä on meille annettu haaste, ettemme kadottaisi rakkauttamme, vaan mitä enemmän näemme maailman ajautuvan pahan valtaan, sitä enemmän meidän Jeesuksen omina pitäisi pyrkiä rakkauteen. Jumalan rakkaus ei erottele ihmisiä, Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, niin niitä, jotka meidän mielestämme ovat pahoja ja niitä, jotka meidän mielestämme ovat hyviä. Totuus nimittäin Raamatussa on yksiselitteisen selkeä: kaikki ovat syntiä tehneet. Emme siis ole parempia kuin yksikään toinen. Meistä ei ole kenenkään tuomareiksi.
Ukrainan sota synnyttää nyt Euroopassa ja koko maailmassa paljon lisää vihaa. Tuo viha ei kohdistu nyt ainoastaan Putiniin, vaan koko Venäjään ja koko Venäjän kansaan ja venäläisiin kaikkialla maailmassa. Venäjä ja venäläiset halutaan nyt panna ahtaalle ja vaikeuksiin. Viha synnyttää lisää vihaa.
Ukrainasta tulee nyt paljon pakolaisia kaikkialle Eurooppaan, mutta Suomi tuskin on nyt kovin haluttu kohdemaa, koska moni ukrainalainen ajattelee, että Suomi on Putinin kohteena seuraavaksi.
Olemme myös huomanneet, että myös Venäjältä lähtee nyt paljon pakolaisia, jotka haluavat lähteä pois Putinin maasta, koska he eivät näe Putinin maassa enää tulevaisuutta.
Kuinka Eurooppa suhtautuu pakolaisiin, jotka tulevat Venäjältä – Ukrainalaiset hyväksytään, mutta entä venäläiset?
Meidän tunteita ei pidä, eikä tarvitse kieltää. Sota synnyttää monenlaisia tunteita, eikä kaikille tunteille ole edes nimeä, mutta tunteet eivät saisi ohjata meidän tekojamme. Vihan tunne voi saada aikaan tekoina pahoja tekoja, siksi nuo tunteet pitäisi käsitellä ja ne pitäisi ymmärtää, että niiden mukaan emme voi emmekä saa ohjata tekojamme. Emme saisi noita vihan tunteita jättää sydämeemme asumaan, koska siellä ne tekevät meille pahaa; siellä ne kasvavat ja saattavat saada aivan järkyttäviä asioita aikaan. Jos sydämessämme asuu viha, me saatamme alkaa ajatella koston ajatuksia. Heräsin aamulla kello 5 ja mieleeni nousi 12 vuotiaan pojan lausahdus, että Putin pitäisi ampua! Varmasti tuo ajatus on monen ajatuksiin noussut ja jopa se, miten se olisi mahdollista – toki itsenikin mieleen. Ajatuksia tulee ja menee.
Raamattu kehottaa meitä pyrkimään rakkauteen ja ’ Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.’
Tässä on meille annettu haaste, ettemme kadottaisi rakkauttamme, vaan mitä enemmän näemme maailman ajautuvan pahan valtaan, sitä enemmän meidän Jeesuksen omina pitäisi pyrkiä rakkauteen. Jumalan rakkaus ei erottele ihmisiä, Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, niin niitä, jotka meidän mielestämme ovat pahoja ja niitä, jotka meidän mielestämme ovat hyviä. Totuus nimittäin Raamatussa on yksiselitteisen selkeä: kaikki ovat syntiä tehneet. Emme siis ole parempia kuin yksikään toinen. Meistä ei ole kenenkään tuomareiksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.