Tuossa yhdessä ketjussa joku kirjoitti että minä hänen mielestään esitän uskovaista mikä on minun mielestäni aika omituista kun hän ei edes tunne minua niin miten voi noin sanoa. Kaikilla on omat polkunsa en ole sanonut olevani täydellinen uskossani en todellakaan ole. En esitä uskovaista uskon taivallukseni on tavallaan hieman katkennut tai katkeamaisillaan. Joskus on vaikeaa mennä eteenpäin mutta ei se mitään esittämistä ole. Nuorena tyttönä jo tulin uskoon ja rupesin käymään seurakunnassa vanhemmuuden on vähentynyt mutta uskossa yritän riippua.
Uskon polku
Anonyymi
1280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokainen sisällään tietää onko uskossa vai ei. Se on Jumalan ja ihmisen välinen asia. En minäkään tunne sinua, mutta omalla kohdallani oli vaihe, että kapinoin ja olin etäällä Jumalasta. Koskaan en häntä ole kieltänyt. Vaikeuksien tultua jaksoin vain rukoilla, että pidä minusta kiinni Jeesus, uskoani ei kukaan voi riistää, vaikka kaikki muu tuntuu luhistuvan.
Jokin aika sitten aloin vaan pikkuhiljaa saada luottamusta takaisin siihen, että rukoukseni kuullaan.
”Heräsin” rukoilemaan, ja nyt on jotenkin turvallisempi olo. Elämän asettamat vaatimukset on alkaneet tasoittumaan johtuen elämänvaiheesta. Nyt suhde Jumalaan on etusijalla.
Meillä on monenlaisia kausia myös uskonelämässä. Vain Jumala näkee mitä sisällä pohjimmiltaan on.